Pienet lapset ja kotityöt

Ihmeellisestä tuntuu perheet, joissa mies tekee fyysisesti raskasta kokoaikatyötä ja äiti on kotona lasten kanssa. Kun mies saapuu kotiin, odottaa työlista jo. Tee sitä, tee tätä, tee tota. Ai niin ja vielä sitä.

Tällainen perhe on lähipiirissä. Ja mies todella uupunut.

Jos mies on sinkku ja opiskelee niin kai hän silloinkin hoitaa kotityönsä. Jos perheellinen niin meinaat että vaimon pitäis hoitaa ?

Jos mies käy töissä 8 t vuorokaudessa 5 päivänä viikossa niin meinaatko että kotiäidin tulee vastata lapsista ja kotitöistä 24 t vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Minusta ei kuulosta reilulta?

Ihan vinkkinä että kotiäiti ei saa palkkaa. Tukia kyllä mutta lasten hoidosta eikä kotitöistä. Eli Mietippä vielä noita perusteluitasi miksi miehen ei tarvitsisi tehdä kotitöitä.

Jos mies on sinkku ja opiskelee niin kai hän silloinkin hoitaa kotityönsä. Jos perheellinen niin meinaat että vaimon pitäis hoitaa ?

Jos mies käy töissä 8 t vuorokaudessa 5 päivänä viikossa niin meinaatko että kotiäidin tulee vastata lapsista ja kotitöistä 24 t vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Minusta ei kuulosta reilulta?

Ihan vinkkinä että kotiäiti ei saa palkkaa. Tukia kyllä mutta lasten hoidosta eikä kotitöistä. Eli Mietippä vielä noita perusteluitasi miksi miehen ei tarvitsisi tehdä kotitöitä.

Mies voi hoitaa lapsia töiden jälkeen niin vaimo voi rauhassa tehdä kotitöitä silloin.

Kotona oleva tekee työpäivän aikana sen verran kotitöitä kuin pystyy lasten hoidon ohessa. Illalla tehdään loput puoleksi siten, että molemmat saavat hetken levätä. Lapsen mentyä nukkumaan, levätään yhdessä. Näin on reiluinta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisestä tuntuu perheet, joissa mies tekee fyysisesti raskasta kokoaikatyötä ja äiti on kotona lasten kanssa. Kun mies saapuu kotiin, odottaa työlista jo. Tee sitä, tee tätä, tee tota. Ai niin ja vielä sitä.

Tällainen perhe on lähipiirissä. Ja mies todella uupunut.

Joo ja musta ihan normaalit yliopisto-opinnot on nykyään normaaliajassa suoritettuina aika raskaat. Tällä blogistilla yksi alle 2 v kotona, yksi päivähoidossa ja yksi koulussa ja juoksuttaa miestään perään täyden päivän.

Älyttömän lyhytjänteistä koko päivä työllistää miestään, kun pitäisi tukea että toinen nopeasti valmistuisi.

Ymmärrän että naisia on erilaisia mutta etenkin lääkiksessä on paljon useamman pienen lapsen äitejä. Toiset siis kykenee opiskelemaan äitiyden ohessa, toiset juuri ja juuri miehen koko päivä työpanoksella hoitamaan arjen.

Tästä aiheesta huomaan että olen vanha. Kun itse olin äitiyslomalla tai kotihoidontuella hoidin suuren osan kotitöistä lasten kanssa. Sekä mieheni, että minun mielestä tilanne oli tällöin win-win. Kumpikin oli tosi tyytyväinen.

Täytyy vain olla hiljaa jos omat lapset ovat tuossa tilanteessa. Ei pidä yhtään kertoa mielipidettään.

MUTTA tuossa meidän tilanteesta seurauksena oli se, että kotityöt ja lastenhoito kuuluivat minulle jatkossakin. Ei hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Kotona oleva tekee työpäivän aikana sen verran kotitöitä kuin pystyy lasten hoidon ohessa. Illalla tehdään loput puoleksi siten, että molemmat saavat hetken levätä. Lapsen mentyä nukkumaan, levätään yhdessä. Näin on reiluinta.

Montako lasta kotona? Tämä muijahan makaa aamut kun mies vie ennen opiskelujaan lapsia kouluun ja päiväkotiin. Herää sitten joskus kun yöllisestä somettamiseltaan jaksaa.

Missä välissä mies lukee tuossa sun yhtälössä tentteihin? Tekee seminaareja ym?

Illalla jäljelle jääneet kotityöt tehdään 50/50. Eihän se että pariskunnalle on syntynyt lapsia, tarkoita että mies lopettaa kokonaan kotitöiden teon. Äiti tekee päivän aikana sen mitä pystyy lasten kanssa. Kuka tahansa joka on ollut kotona esim. 1 ja 3 vuotiaiden kanssa ymmärtää edellisen lauseen. On vain päiviä, jolloin et pysty tekemään kaikkea vahingoittamatta lapsia joko fyysisesti tai henkisesti. Äidin tehtävä on pitää lapset siistinä, ruokkia ne ja vastata heidän tunteisiin ja tarpeisiin. Tämän lisäksi pitää hoidolle riittävää siisteystasoa yllä, esim. pesukoneet pyörimään, vaipat roskiin jne. Kaikenlaiset vessanpesut, imuroinnit ja illan ruokien jäljet+lelujen keräykset hoidetaan yhdessä illasta vuorotellen. Tämän kyllä jokainen pikkulapsirumbaa elänyt ymmärtää - sekä mies että nainen. Toteutushan on asia erikseen tietty.

Ja kun ne lapset ovat rankimmillaan (molemmat alle 4v) niin kyllä vaan on moraalisesti oikein antaa sille kotona olevalle pieni paussihetki lapsista, syödä ruoka itsekseen, käydä suihkussa tai puolen tunnin lenkillä. Yksikään isä ei siihen uuvu, että töiden jälkeen katsoo lapsia puoli tuntia itsekseen ja sitten aletaan puolison kanssa jakamaan vastuuta kotitöiden ja lastenhoidon kesken. Äiti kyllä puolestaan uupuu, jos ei saa päivän aikana hetkeäkään olla niin ettei kukaan vaadi mitään ja toimii jonain kotiorjana.

Toki isä uupuu, jos hänellä on aivan kaikki päivän mittaan tulleet kotityöt edessään kotiin tullessaan. Mutta pointtini on, että kun miehestä tulee isä, niin ei hänen tekemien kotitöiden määrä automaattisesti vähene. Vaan se menee niin että äiti hoitaa päivän aikana juoksevat kotityöt ja yhdessä hoidetaan illalla ne mitä jää jäljelle+lapset. Sitä on perhe-elämä ja jos siihen ei ole valmis, niin ei kannata lapsia tehdä.

Totaaliyh hoitaa lapset, käy töissä ja tekee kotityöt. Eikä valita. Terveisin: yksi sellainen.

Itse hoidan kodin 95 prosenttisesti. Mies on yrittäjä, työpäivät vaihtelee 9-16 tunnin välillä. Annan aina hyvän hengähdystauon kun töistä palaa, jonka jälkeen hoitaa vauvaa että voin itse levätä. Viikonloppuisin panostaa sitten enemmän. Mielestäni reilua näin, koska hän tuo rahan pöytään ja hänellä on raskas työ missä käy myös minun ja vauvan hyvinvoinnin vuoksi.

Ja lisäksi, itse ainakin arvostan vapaa-aikaa mieheni ja vauvan kanssa. Mielummin teen itse ripeästi kotityöt ja ruoat miehen töissä ollessa, jotta saan käpertyä illalla kainaloon sohvalla.

Suurimmalla osalla kotiäideistä olisi aikaa miehen työpäivän aikana tehdä kotityöt, jos netissä roikkumisen sijaan tehtäisiin kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Totaaliyh hoitaa lapset, käy töissä ja tekee kotityöt. Eikä valita. Terveisin: yksi sellainen.

Mutta miksi parisuhteessa koitöiden tulisi kuulua vain toiselle vanhemmalle? - Vaikka välillisesi tällä palstalla on kyllä usein luettavissa koitöiden johdon ja päävastuun kuuluvan monesti naisille riipumatta siitä ovatko he kodin ulkopuolelle töissä vai ei. Tämä käy ilmi mm. siitä kuinka usein kohaa kysymyksen: Auttaako teillä mies kotitöissä? - Mitä helvettiä, eikö mies asu ja elä kotona myös, jolloin luulisi hänen velvollisuutena yhteisen arjen pyörittämisessä olevan muutakin kuin olla apulaien roolissa.

Toinen mikä ei jaksa olla hämmästyttämättä vähinään yhtä usein on miten tai kuinka moni mies on vajonnut ja tai ilm. vajoaa viimeistään mahd. jälkikasvun synymisen myötä vaippaikäisen tasolle, joka ei tee juuri mitään yhteisen lapsiperhearjen hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta huomaan että olen vanha. Kun itse olin äitiyslomalla tai kotihoidontuella hoidin suuren osan kotitöistä lasten kanssa. Sekä mieheni, että minun mielestä tilanne oli tällöin win-win. Kumpikin oli tosi tyytyväinen.

Täytyy vain olla hiljaa jos omat lapset ovat tuossa tilanteessa. Ei pidä yhtään kertoa mielipidettään.

MUTTA tuossa meidän tilanteesta seurauksena oli se, että kotityöt ja lastenhoito kuuluivat minulle jatkossakin. Ei hyvä!

Käsitinkö oikein, että kun saitte lapsia, niin miehen ei enää täytynyt tehdä lainkaan kotitöitä? Ei viedä roskia, ei pyyhkiä pöytää syönnin jälkeen, laittaa likaisia tiskejä koneeseen/tiskata, ripustaa pyykkejä kuivumaan? Jos näin niin miksi ihmeessä? Miten se että puolisot saavat lapsia, vie toisen vastuun yhteisestä taloudenpidosta?

En minä vain ymmärrä. Oma päiväni menee suurin piirtein näin: aamupala itselleni ja lapsille, pöydän siivous, tiskikone päälle, lapsille vaatteet ja ulos. Tullaan ulkoa, potatan ja autan isompaa vessassa ripustan mahdolliset kuravaatteet kuivumaan, pyyhin hiekat. Alan laittamaan ruokaa, sitä ennen autan lapsia leikin käynnistämisessä, samalla kun kokkaan leikin ja autan lapsia milloin missäkin, puhua höpötän lapsille. Parit kiukut ja itkut lohdutan, kun alkaa olla nälkä ja pienemmällä väsy. Sitten syödään. Kun lapset vielä jatkavat syömistä tyhjennän tiskikoneen ja siivoan kokkauksen jälkiä. Kun ollaan syöty siivoan pöydän taas. Sitten laitan isommalle äänisadun ja nukutan pienemmän. Usein joudun kesken nukutuksen käymään isomman luona pari kertaa. Kun pienempi nukkuu, niin laitan isommalle n. 30min piirretyn ja juon kahvin ihan rauhassa. Sitten aletaan isomman kanssa maalaamaan, piirtämään yms. Pienempi herää - teen välipalan, tämän jälkeen siivoan pöydän ja vahdin taas silmä kovana ettei isompi ole liian raju leikeissään jne. Tämän jälkeen tehdään jotain yhteisleikkiä rakennetaan maja tai leikitään jotain mielikuvitusleikkejä - melkein mitä vaan mutta leikissä olen mukana. Sitten mennään yhdessä laittamaan pyykkiä ja viikkailemaan eiliseltä vaatteita. Molemmat lapset sotkevat samalla kun siivoan ja leikkikin on vielä siivoamatta. En yleensä puutu, varsinkaan jos heillä on hauskaa keskenään. Sitten pitää lämmittää päivällinen ja usein tehdä salaattia tms lisäksi, yritän usein saada leikkiä käyntiin, laitan musiikkia soimaan lapsille tai pidetään joku lauluhetki ja saattavat innostua itsekseen soittamaan yms. Jos ei onnistu niin laitan piirretyt hetkeksi, ruoka pöytään ja sitten syödään. Taas siivoan päivällisen jäljet samalla sovitellen riitoja, lohdutellen kiukkuja, vahtien leikkiä yms. Ruuan jälkeen luetaan kirjoja ja leikitään kunnes isä tulee kotiin. Niin ja siis totta kai kokoajan on vielä vaipan vaihtoa ja vessa-avustamista, lasten vahinkosotkun siivoamista yms

Olen aivan poikki ja samaan aikaan kyllä tosi onnellinen kotona ollessa. Mutta kun mies tulee kotiin, niin vielä on: pyykkien kuivumaan laitto, lelujen siivous, mahdollisesti imurointia, iltapala lapsille ja sen iltapalan siivous, miljoonat iltakiukut ja lasten iltapuuhat ylipäätään, roskien vienti, ehkä kaupassa käyntiäkin (usein käyn kyllä lasten kanssa), mahdolliset pihatyöt ja usein jotain lakanan vaihtoa tai jonkun kaapin siivousta hiljalleen. Silittäminenkin jää iltaan, jos on silitettävää.

Tiedän kyllä että on niitä superäitejä, mutta rehellisesti sanottuna en kyllä saa päivän aikana yhtään enempää aikaiseksi kuin edellä mainitut.

Vierailija kirjoitti:

Itse hoidan kodin 95 prosenttisesti. Mies on yrittäjä, työpäivät vaihtelee 9-16 tunnin välillä. Annan aina hyvän hengähdystauon kun töistä palaa, jonka jälkeen hoitaa vauvaa että voin itse levätä. Viikonloppuisin panostaa sitten enemmän. Mielestäni reilua näin, koska hän tuo rahan pöytään ja hänellä on raskas työ missä käy myös minun ja vauvan hyvinvoinnin vuoksi.

Ja lisäksi, itse ainakin arvostan vapaa-aikaa mieheni ja vauvan kanssa. Mielummin teen itse ripeästi kotityöt ja ruoat miehen töissä ollessa, jotta saan käpertyä illalla kainaloon sohvalla.

Miten ennen lapsia? Sinä kävit töissä ja kotityöt tehtiin 50-50? Ja nyt "mies tuo rahan pöytään" niin sinä teet 95%?

Kai ymmärrätte, että sinä hoidat myös miehesi lapsia. Se että sinä olet kotona vapauttaa hänet mm. tekemään pitkää päivää, olemaan hakematta lapsia päivähoidosta ja pikaisesti kokkaamasta heille ruokaa jne. Sinä myös otat huomattavan tulojen ja eläkkeen alennuksen hoitaessasi teidän yhteisiä lapsia.

En siis näe teidän toimintatavassa mitään pahaa. Jos se sopii teille niin se sopii ja elätte niin kuin parhaaksi näette. Halusin vain puuttua tuohon "koska mies tuo rahan pöytään" -sontaan, että ei se ihan noin mene. Kun ei se mies sinulle tee palvelusta, että saat hoitaa kotona lapsia vaan todellakin sinä teet hänelle palveluksen ja oman työelämän kustannuksella vapautat hänet keskittymään yritykseensä. Lapset kun eivät ole mikään pikkuvaimon oma projekti, vaan kyllä se mieskin on varmasti lapset halunnut ja toivonut, ja jos sinä et olisi kotona heitä hoitamassa ei hänkään voisi sitä pitkää päivää tehdä. Siihen nähden on ihan kohtuullista antaa vaikkapa heti ensimmäisenä sille vaimolle se paussi ja tehdä myös illalla kotitöitä kohtuudella.

Mutta uskon kyllä että olette tyytyväisiä tilanteeseen, et kuulosta mitenkään uupuneelta tai ikävöityneeltä, mutta älä hetkeäkään yritä väittää että tilanteenne on tasa-arvoinen. Ei tietenkään ole. Lain mukaan sinä et ole vastuussa miehesi työstö, mutta miehesi on kyllä vastuussa lapsistanne ja heidän elinympäristöstä yhtä paljon kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoidan kodin 95 prosenttisesti. Mies on yrittäjä, työpäivät vaihtelee 9-16 tunnin välillä. Annan aina hyvän hengähdystauon kun töistä palaa, jonka jälkeen hoitaa vauvaa että voin itse levätä. Viikonloppuisin panostaa sitten enemmän. Mielestäni reilua näin, koska hän tuo rahan pöytään ja hänellä on raskas työ missä käy myös minun ja vauvan hyvinvoinnin vuoksi.

Ja lisäksi, itse ainakin arvostan vapaa-aikaa mieheni ja vauvan kanssa. Mielummin teen itse ripeästi kotityöt ja ruoat miehen töissä ollessa, jotta saan käpertyä illalla kainaloon sohvalla.

Miten ennen lapsia? Sinä kävit töissä ja kotityöt tehtiin 50-50? Ja nyt "mies tuo rahan pöytään" niin sinä teet 95%?

Kai ymmärrätte, että sinä hoidat myös miehesi lapsia. Se että sinä olet kotona vapauttaa hänet mm. tekemään pitkää päivää, olemaan hakematta lapsia päivähoidosta ja pikaisesti kokkaamasta heille ruokaa jne. Sinä myös otat huomattavan tulojen ja eläkkeen alennuksen hoitaessasi teidän yhteisiä lapsia.

En siis näe teidän toimintatavassa mitään pahaa. Jos se sopii teille niin se sopii ja elätte niin kuin parhaaksi näette. Halusin vain puuttua tuohon "koska mies tuo rahan pöytään" -sontaan, että ei se ihan noin mene. Kun ei se mies sinulle tee palvelusta, että saat hoitaa kotona lapsia vaan todellakin sinä teet hänelle palveluksen ja oman työelämän kustannuksella vapautat hänet keskittymään yritykseensä. Lapset kun eivät ole mikään pikkuvaimon oma projekti, vaan kyllä se mieskin on varmasti lapset halunnut ja toivonut, ja jos sinä et olisi kotona heitä hoitamassa ei hänkään voisi sitä pitkää päivää tehdä. Siihen nähden on ihan kohtuullista antaa vaikkapa heti ensimmäisenä sille vaimolle se paussi ja tehdä myös illalla kotitöitä kohtuudella.

Mutta uskon kyllä että olette tyytyväisiä tilanteeseen, et kuulosta mitenkään uupuneelta tai ikävöityneeltä, mutta älä hetkeäkään yritä väittää että tilanteenne on tasa-arvoinen. Ei tietenkään ole. Lain mukaan sinä et ole vastuussa miehesi työstö, mutta miehesi on kyllä vastuussa lapsistanne ja heidän elinympäristöstä yhtä paljon kuin sinä.

Kyllä, ennen 50-50. Tiesin tilanteen jo ennen lasta ja mitä se tulee olemaan. Ja kyllä, tiedostan että teen miehelle ”palveluksen” Ymmärrän myös että tämä tilanne ei ihan jokaiselle passaa, mutta itse olen onnellinen ja tyytyväinen. Ymmärrän pointtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta huomaan että olen vanha. Kun itse olin äitiyslomalla tai kotihoidontuella hoidin suuren osan kotitöistä lasten kanssa. Sekä mieheni, että minun mielestä tilanne oli tällöin win-win. Kumpikin oli tosi tyytyväinen.

Täytyy vain olla hiljaa jos omat lapset ovat tuossa tilanteessa. Ei pidä yhtään kertoa mielipidettään.

MUTTA tuossa meidän tilanteesta seurauksena oli se, että kotityöt ja lastenhoito kuuluivat minulle jatkossakin. Ei hyvä!

Käsitinkö oikein, että kun saitte lapsia, niin miehen ei enää täytynyt tehdä lainkaan kotitöitä? Ei viedä roskia, ei pyyhkiä pöytää syönnin jälkeen, laittaa likaisia tiskejä koneeseen/tiskata, ripustaa pyykkejä kuivumaan? Jos näin niin miksi ihmeessä? Miten se että puolisot saavat lapsia, vie toisen vastuun yhteisestä taloudenpidosta?

En minä vain ymmärrä. Oma päiväni menee suurin piirtein näin: aamupala itselleni ja lapsille, pöydän siivous, tiskikone päälle, lapsille vaatteet ja ulos. Tullaan ulkoa, potatan ja autan isompaa vessassa ripustan mahdolliset kuravaatteet kuivumaan, pyyhin hiekat. Alan laittamaan ruokaa, sitä ennen autan lapsia leikin käynnistämisessä, samalla kun kokkaan leikin ja autan lapsia milloin missäkin, puhua höpötän lapsille. Parit kiukut ja itkut lohdutan, kun alkaa olla nälkä ja pienemmällä väsy. Sitten syödään. Kun lapset vielä jatkavat syömistä tyhjennän tiskikoneen ja siivoan kokkauksen jälkiä. Kun ollaan syöty siivoan pöydän taas. Sitten laitan isommalle äänisadun ja nukutan pienemmän. Usein joudun kesken nukutuksen käymään isomman luona pari kertaa. Kun pienempi nukkuu, niin laitan isommalle n. 30min piirretyn ja juon kahvin ihan rauhassa. Sitten aletaan isomman kanssa maalaamaan, piirtämään yms. Pienempi herää - teen välipalan, tämän jälkeen siivoan pöydän ja vahdin taas silmä kovana ettei isompi ole liian raju leikeissään jne. Tämän jälkeen tehdään jotain yhteisleikkiä rakennetaan maja tai leikitään jotain mielikuvitusleikkejä - melkein mitä vaan mutta leikissä olen mukana. Sitten mennään yhdessä laittamaan pyykkiä ja viikkailemaan eiliseltä vaatteita. Molemmat lapset sotkevat samalla kun siivoan ja leikkikin on vielä siivoamatta. En yleensä puutu, varsinkaan jos heillä on hauskaa keskenään. Sitten pitää lämmittää päivällinen ja usein tehdä salaattia tms lisäksi, yritän usein saada leikkiä käyntiin, laitan musiikkia soimaan lapsille tai pidetään joku lauluhetki ja saattavat innostua itsekseen soittamaan yms. Jos ei onnistu niin laitan piirretyt hetkeksi, ruoka pöytään ja sitten syödään. Taas siivoan päivällisen jäljet samalla sovitellen riitoja, lohdutellen kiukkuja, vahtien leikkiä yms. Ruuan jälkeen luetaan kirjoja ja leikitään kunnes isä tulee kotiin. Niin ja siis totta kai kokoajan on vielä vaipan vaihtoa ja vessa-avustamista, lasten vahinkosotkun siivoamista yms

Olen aivan poikki ja samaan aikaan kyllä tosi onnellinen kotona ollessa. Mutta kun mies tulee kotiin, niin vielä on: pyykkien kuivumaan laitto, lelujen siivous, mahdollisesti imurointia, iltapala lapsille ja sen iltapalan siivous, miljoonat iltakiukut ja lasten iltapuuhat ylipäätään, roskien vienti, ehkä kaupassa käyntiäkin (usein käyn kyllä lasten kanssa), mahdolliset pihatyöt ja usein jotain lakanan vaihtoa tai jonkun kaapin siivousta hiljalleen. Silittäminenkin jää iltaan, jos on silitettävää.

Tiedän kyllä että on niitä superäitejä, mutta rehellisesti sanottuna en kyllä saa päivän aikana yhtään enempää aikaiseksi kuin edellä mainitut.

Kyllä hän teki "lainkaan"kotitöitä minun ollessa kotona, mutta varsin vähän. Olin joka päivä pihalla lasten kanssa. Tietenkin vein samalla roskat. Pyykkien laitto kuivariin on todella helppoa, onnistui lasten kanssa. Eli pyykit eivät odotellet miehen tuloa kotiin. Mies tuli töistä päivällisen jälkeen eikä itse juurikaan sotke syödessään, ei siis tarvitse pyyhkiä pöytää. Omat tiskinsä laittoikoneeseen. Kun mies tuli töistä 18 jälkeen, niin ei hän tietenkään silloin lähtenyt kauppaan, vaan oli perheensä kanssa. Minulla oli kuitenkin koko päivä aikaa käydä siellä kaupassa.

Kotiäitivuodet olivat elämäni ihanimmat vuodet. Kotitöistä hulimatta. Sanoin tuon silloin kuin olin kotona ja edelleen olen samaa mieltä (eli tässä ei ole mitään aika kultaa muistot -ongelmaa).

T.7

Kyllähän se on tosiasia, että jos tekee aivan kaikki kotityöt kunnolla sen päivän aikana, niin on se myös lasten kanssa vietetystä ajasta pois. Tietenkin normaali äiti siivoaa ruokailun jäljet ja pyykkää päivän aikana, mutta jos ottaa lähtökohdaksi sen ettei illoiksi jää siivottavaa eikä viikonloppunakaan tarvitse imuroida tai vessaa pestä, niin sitten ne tehdään sellaisena aikana, jonka voisi myös käyttää lapsiin.

Esimerkiksi tuo selitys kuinka leikkii iltapäivän lasten mukana, niin joku toinen äiti käyttää sen ajan siivoamiseen. En väitä että se on huono juttu sekään, mutta haluan vain nostaa esiin sen tosiasian että ajan priorisoinnista tuossa on kyse.

Joku voi sanoa, että pitäähän lasten oppia odottamaan ja leikkimään itsekseen. No kyllähän niitä tilanteita tulee kokoajan muutenkin, kun pitää ruoka laittaa tai siivota pöytä, kun äiti päättää lepuuttaa jalkoja vartin jne.

Minä olen aikoinaan tehnyt niin, että olen hoitanut ne juoksevat kotityöt päivän aikana siinä lasten kanssa, mutta aina on illallekin jäänyt jotain. Mielestäni se on ihan normaalia, jos antaa jakamatonta huomiota lapsille runsaasti ja leikkii ja opettaa heitä. Ja kyllä lapsia voi huomioida siivotessaankin eivätkä vinoon siitä kasva, mutta kyse onkin ajan priorisoinnista. Jos lasten kanssa haluaa viettää kunnolla aikaa iltapäivästä tunnin pari, ja ulkoilla aamulla tunnin pari, niin ihan varmasti jää illalle ainakin pientä kotityötä. Ja en ymmärrä mikä standardi se on millekään, ettei mitään jäisi miehen tehtäväksi kotona. Ihan samalla tavalla se nainen tekee tärkeää työtä, kun antaa huomiota ja aikaa molempien rakkaille lapsille. Ellei jopa tärkeämpää

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on tosiasia, että jos tekee aivan kaikki kotityöt kunnolla sen päivän aikana, niin on se myös lasten kanssa vietetystä ajasta pois. Tietenkin normaali äiti siivoaa ruokailun jäljet ja pyykkää päivän aikana, mutta jos ottaa lähtökohdaksi sen ettei illoiksi jää siivottavaa eikä viikonloppunakaan tarvitse imuroida tai vessaa pestä, niin sitten ne tehdään sellaisena aikana, jonka voisi myös käyttää lapsiin.

Esimerkiksi tuo selitys kuinka leikkii iltapäivän lasten mukana, niin joku toinen äiti käyttää sen ajan siivoamiseen. En väitä että se on huono juttu sekään, mutta haluan vain nostaa esiin sen tosiasian että ajan priorisoinnista tuossa on kyse.

Joku voi sanoa, että pitäähän lasten oppia odottamaan ja leikkimään itsekseen. No kyllähän niitä tilanteita tulee kokoajan muutenkin, kun pitää ruoka laittaa tai siivota pöytä, kun äiti päättää lepuuttaa jalkoja vartin jne.

Minä olen aikoinaan tehnyt niin, että olen hoitanut ne juoksevat kotityöt päivän aikana siinä lasten kanssa, mutta aina on illallekin jäänyt jotain. Mielestäni se on ihan normaalia, jos antaa jakamatonta huomiota lapsille runsaasti ja leikkii ja opettaa heitä. Ja kyllä lapsia voi huomioida siivotessaankin eivätkä vinoon siitä kasva, mutta kyse onkin ajan priorisoinnista. Jos lasten kanssa haluaa viettää kunnolla aikaa iltapäivästä tunnin pari, ja ulkoilla aamulla tunnin pari, niin ihan varmasti jää illalle ainakin pientä kotityötä. Ja en ymmärrä mikä standardi se on millekään, ettei mitään jäisi miehen tehtäväksi kotona. Ihan samalla tavalla se nainen tekee tärkeää työtä, kun antaa huomiota ja aikaa molempien rakkaille lapsille. Ellei jopa tärkeämpää

Eri perheissä kotitöihin menee eri aika. Meillä ei ole supersiistiä, ei ole suuritöistä pihaa, en silitä arkivaatteita, en hifistele ruoan kanssa jne. Eli kotityöt eivät vie/eivät vieneet ihan älyttömiä aikoja.

Minusta meillä oli lasten kanssa kivaa myös pyykkiä taitellessa tai ostoksia tehdessä. Ei koko ajan tarvitse vain leikkiä.

T. 7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoidan kodin 95 prosenttisesti. Mies on yrittäjä, työpäivät vaihtelee 9-16 tunnin välillä. Annan aina hyvän hengähdystauon kun töistä palaa, jonka jälkeen hoitaa vauvaa että voin itse levätä. Viikonloppuisin panostaa sitten enemmän. Mielestäni reilua näin, koska hän tuo rahan pöytään ja hänellä on raskas työ missä käy myös minun ja vauvan hyvinvoinnin vuoksi.

Ja lisäksi, itse ainakin arvostan vapaa-aikaa mieheni ja vauvan kanssa. Mielummin teen itse ripeästi kotityöt ja ruoat miehen töissä ollessa, jotta saan käpertyä illalla kainaloon sohvalla.

Miten ennen lapsia? Sinä kävit töissä ja kotityöt tehtiin 50-50? Ja nyt "mies tuo rahan pöytään" niin sinä teet 95%?

Kai ymmärrätte, että sinä hoidat myös miehesi lapsia. Se että sinä olet kotona vapauttaa hänet mm. tekemään pitkää päivää, olemaan hakematta lapsia päivähoidosta ja pikaisesti kokkaamasta heille ruokaa jne. Sinä myös otat huomattavan tulojen ja eläkkeen alennuksen hoitaessasi teidän yhteisiä lapsia.

En siis näe teidän toimintatavassa mitään pahaa. Jos se sopii teille niin se sopii ja elätte niin kuin parhaaksi näette. Halusin vain puuttua tuohon "koska mies tuo rahan pöytään" -sontaan, että ei se ihan noin mene. Kun ei se mies sinulle tee palvelusta, että saat hoitaa kotona lapsia vaan todellakin sinä teet hänelle palveluksen ja oman työelämän kustannuksella vapautat hänet keskittymään yritykseensä. Lapset kun eivät ole mikään pikkuvaimon oma projekti, vaan kyllä se mieskin on varmasti lapset halunnut ja toivonut, ja jos sinä et olisi kotona heitä hoitamassa ei hänkään voisi sitä pitkää päivää tehdä. Siihen nähden on ihan kohtuullista antaa vaikkapa heti ensimmäisenä sille vaimolle se paussi ja tehdä myös illalla kotitöitä kohtuudella.

Mutta uskon kyllä että olette tyytyväisiä tilanteeseen, et kuulosta mitenkään uupuneelta tai ikävöityneeltä, mutta älä hetkeäkään yritä väittää että tilanteenne on tasa-arvoinen. Ei tietenkään ole. Lain mukaan sinä et ole vastuussa miehesi työstö, mutta miehesi on kyllä vastuussa lapsistanne ja heidän elinympäristöstä yhtä paljon kuin sinä.

Kyllä, ennen 50-50. Tiesin tilanteen jo ennen lasta ja mitä se tulee olemaan. Ja kyllä, tiedostan että teen miehelle ”palveluksen” Ymmärrän myös että tämä tilanne ei ihan jokaiselle passaa, mutta itse olen onnellinen ja tyytyväinen. Ymmärrän pointtisi.

Meillä on suunnilleen sama tilanne ja myös minä olen tyytyväinen. En ole tyhmä tai orja, ymmärrän raha-asioita jne. Ymmärrän myös että lapsiperheessä, jolla ei ole tukijoukkoja, eivät molemmat voi "luoda uraa". Mieheni ei voisi tehdä nykyistä työtään, jos puoliso ei hoitaisi kotia ja perhettä.