Lue keskustelun säännöt.
Voitko luottaa kumppanisi/puolisosi tukeen, jos tulee vastoinkäymisiä?
Kommentit (38)
Huh hellettä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän huolen, että pärjään omillani.
Jos sairastut esim. syöpään, pärjäät vain omillasi?
Älä ole typerä. Sinkkukin voi pärjätä syövästä huolimatta. Samaa hoitoa lääkäreiltä saa siviilisäätyyn katsomatta.
Toki pärjää, mutta tarvitsee apua. Esim. tätini (sinkku ja lapseton) sairastaa nyt syöpää, ja hänen auttajiaan ovat esim. äitini ja eräs toinen sisarus puolisoineen, molemmat veljeni (perheineen) ja pari serkkuani. Ja mäkin toki auttaisin, ellen asuisi 500 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh hellettä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän huolen, että pärjään omillani.
Jos sairastut esim. syöpään, pärjäät vain omillasi?
Älä ole typerä. Sinkkukin voi pärjätä syövästä huolimatta. Samaa hoitoa lääkäreiltä saa siviilisäätyyn katsomatta.
Lääkitys on sä vaikka syövän hoidossa vain yksi osa-alue, henkinen apu ja tuki läheiseltä on ainakin yhtä tärkeää.
Ei todellakaan ole. Mikään henkinen apu ja tuki ei auta, jos lääketieteellinen hoito ei tepsi. Sinkku ja yksinäinen voi toipua ihan siinä missä perheellinenkin. Ja ehkä paremminkin, kun ei tarvitse stressata ja huolehtia lähimmäisten jaksamisesta. Nimimerkillä kokemusta on. Seurasin itse syöpäsairaalassa kuinka tyypit parkuivat enemmän sitä kuinka perhe pärjää kuin omaa sairauttaan. Sairaanakaan ei voinut levätä kun piti hössätä sinne tänne.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa, kokemusta on. Aina vastoinkäymisten tultua mies on lähtenyt lätkimään. Sitäpaitsi onnihan pitää löytyä omasta itsestä eikä kenestäkään toisesta. Naisella pitäisi aina olla salaisella pankkitilillä vähintään kymppitonni hätätilanteen sattuessa.
Miksi salaisella? Meillä molemmat laittavat yhteiselle tilille rahaa sen verran kuin yhteisiin kuluihin tarvitaan ja kaikki muu jää omaan käyttöön. "Salaiselle" tilille toki siinä mielessä, ettei minulla ole aavistustakaan, paljonko puolisollani on omalla tilillään eikä hän tiedä minun tilini saldoa.
Kaikki yksinäiset mielellään hehkuttavat ommillaan pärjäämistä mutta ei pärjää jollei sitten potkaise yhtäkkiä tyhjää. Ensin on pakko saada kakaroita ja sitten ei voi aikuisesta ihmisestä huolehtia. Sitten ne kakarat kyllä laitetaan itsestä huolehtimaan kun se aika koittaa.
Kyllä voin, olemme kokeneet vastoinkäymisiä ja mies on tukenut minua loistavasti. 19v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin voivani vastata että ehdottomasti voin, mutta täytyy tähän kuitenkin sanoa etten voi, en yhtään tiedä pysyisikö mies rinnallani vaikeina aikoina ja aina kun olen asiasta eri muodoissa kysynyt, niin hän vastaa että senpä näkee sitten jos niin käy.
Monissa pienemmissä asioissa on kyllä tullut ilmi ettei minkäänlaista tukea ole tarjolla, jos olen vaikka kuumeessa, niin päähänsilittelyjä ei heru, mutta sitten taas joissain paljon vaikeammissa asioissa on ollut tukena eli en osaa yhtään ennustaa. Melkein olisi parempi jos tietäisi varmaksi miten on, niin voisi itse ehkä yrittää järjestellä elämässä asioita toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän huolen, että pärjään omillani.
Jos sairastut esim. syöpään, pärjäät vain omillasi?
Kyllä, näin olen tehnyt. Toki terveydenhuollossa autetaan sen minkä voivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi :(. Vannoo rakkautta, mutta kuitenkin moni asia mennyt minun tarpeiden edelle.
Taloudellisesti kumpikin pärjää omillaan, joten siitä ei huolta.
Tukea varmasti riittää, sellaista näkymätöntä että ottaa enempi vastuuta kotona tms. Ei ehkä ole kovin hyvä ouhumaan asioita läpi, eikä kukaan niitä jaksa moneen kertaan jauhaa.
Luultavasti itse taas nojaisin enemmän ystävääni, enkä kaataisi koko paskaa puolison niskaan ja kannettavaksi...vähän riippuen siitä millaisesta asiasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin että voin.
Olin väärässä.
Kerro
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisiin ei voi pieni poikanen luottaa...
Luulin eläväni ihmisen kanssa,johon voin luottaa,kun tulee...Eipä voinut.Erosimme.Mulla on onneksi muita läheisiä,joihin voin luottaa.Ja tiedän saavani apua ja tukea,kun tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen voinut ja hän on voinut vaikka tarkoitus oli, ettei vaikeita aikoja olisi tullutkaan. Mitenkään selvää se ei aina ollut, että yhdessä yli päästään, joten jokin kriisien kriisien kriisi voisi suhteemme kenties kaataakin. Nyt on hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
Naisiin ei voi pieni poikanen luottaa...
Miehet on munaohjautuvia, ei voi luottaa heihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen voinut ja hän on voinut vaikka tarkoitus oli, ettei vaikeita aikoja olisi tullutkaan. Mitenkään selvää se ei aina ollut, että yhdessä yli päästään, joten jokin kriisien kriisien kriisi voisi suhteemme kenties kaataakin. Nyt on hyvä näin.
Elämä on sellaista, että vaikeita aikoja kyllä tulee lopulta väistämättä.
Ruumis esim. ei ole itsensä ikuisesti ylläpitävä mekanismi.
Vierailija kirjoitti:
En voi :(. Vannoo rakkautta, mutta kuitenkin moni asia mennyt minun tarpeiden edelle.
Teot kertoo totuuden.
Kyllä voin. Mä en kuulu tähän pitää pärjätä omillaan -joukkoon. Jos haluaisin pärjätä vain omillani, en olisi tässä tilanteessa. Jos toinen kuolee tai vaikka sairastuu vakavasti, kyllähän sitä sittenkin pärjää jollain tavalla, mutta en koe, että mun pitäisi päivittäin siihen varautua.