Lue keskustelun säännöt.
Palstan parfyymifanien oma ketju: Mitä tuoksuja käytät? Mitä uutuuksia olet kokeillut ja mitä pidit? jne...
Oletan että palstalla on lukutaitoisia henkilöitä, eli tämä ketju siis heille jotka ovat aina pitäneet parfyymeistä, tuntevat parfyymitaloja ja niiden historiaa, tuoksujen ominaisuuksia ja kokeilevat mielellään uusia tai keräilevät parfyymipulloja kuten minä.
Huom: Jos joku huomionhakuinen yksilö yrittää vielä tunkea sitä omaa tuoksuallergiaasa ketjuun, niin kerrottakoon että parfyymifani EI ole sama asia kuin sellainen joka lotraa sitä litran päällensä päivässä.
Kommentit (19264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nudeaddikti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän testi on tehty poikkeuksellisella tavalla; suihkautin lavuaarin yläpuolellä lähietäisyydeltä 0,3 suihkausta sormenpäähän, ja hipaisin sillä sormenpäällä molempia polvitaipeita ja navan seutua. Pesin lavuaarin. Mainittakoon, olen 100% hameihminen, tuoksu nousee aurana ylöspäin, ei jumi lahkeisiin.
Jep, Tyrannosaurus Rex. Näin mikrodosetettuna olen elänyt tämän kanssa nyt pari tuntia, ja alkusavu alkaa tehdä tilaa kukille, pihkalle, jopa vaniljalle. Mutta se alku...! En ole koskaan törmännyt parfyymiin, joka viestii absoluuttista valtaa, ei abstraktilla ihmismittarilla, vaan alkukantaisella, eläimellisellä tavalla. Tämän kanssa on toisessa maailmassa, ja toisessa ruumiissa, ehdottomasti ravintoketjun huipulla. Sitä on itse T-Rex, tömisköön tanner (kaatukoon aitakin) ja vapiskoot puolustuskyvyttömät pikkunisäkkäät.
En tiedä, onko parfyymin mahdollista vähentää empatiaa, mutta jos on, tämä on sen lajin mestari. Tämän kanssa voisi tehdä isoja päätöksiä täysin tunteilematta, zero f*cks given, koska voin. Putin luultavasti käytti T-Rexiä todetessaan, että Navalnyi olisi jo hengetön, jos se olisi tarkoitus. Jopa avantgardeista, tummista ja goottilaisista tuoksuista pitävälle tämä on melkoinen asennepläjäys. Ei kukkaistyypeille eikä tosiaan töihin.
Itse tuoksu...tähän mennessä savulla, kitkerällä suitsukkeella, kamferilla, tervalla, mentholilla, pippurilla, piellä, nahalla ja jollakin katajansukuisella kasvilla (cade oil), joka kestää luultavasti alusta loppuun, missä se sitten lieneekään. Yhteisvaikutelma kuumuudesta, vieraasta elämästä metsässä, tulivuoren kupeessa. Näin kahden ja puolen tunnin jälkeen myös savuisia kukkia ja suitsuketta. Alkutäräys muistuttaa A City on Firea, mutta siinä, missä se taittuu ystävälliseksi, tällä on edelleen kuuden tuuman torahampaat. Odotan mielenkiinnolla kestoa.
Kuulostaa miesten partavedeltä, huh!
Ensimmäiset tunnit olivat kyllä varsin miehekkäät, eivätkä mikään mukava mies, kuten Markiisi de Sade, vaan joku oudosti kiehtova psykopaatti. Black Sailsin kapteeni Ned Low tai Amerikan Psykon Patrick Bateman. Joka tapauksessa joku, jota ei kannata aliarvioida. Nyt 11 tunnin jälkeen puunuotit, terva, pihka, öljy ja kaikki kitkeränkatkera palava ja kytevä on kadonnut, ja jäljellä on suitsuke, vanilja ja santeli. Lempeä ja feminiininen lopetus, silitys ruoskinnan jälkeen. Tämä ei myöskään katoa ihan helpolla; se sormenpää tuoksuu edelleen kaikkien päivän saippuapesujen jälkeen.
Mutta miksi pitää ensin kärvistellä 11 tuntia myrkyn hajussa, että pääsee lopulta edes jonkinlaiseen miellyttävään tuoksuun? Melkoinen myrkky taitaa ollakin kun menee niin ihon alle ettei edes monella saippuapesulla lähde, en edes uskaltaisi käyttää.
Minulle se ei ole myrkky. En etsi parfyymeista miellyttävää tuoksua, vaan haastetta, taidetta, elämystä ja tarinaa. Niille päiville, kun haluaa tuoksua vain miellyttävältä, on toiset tuoksut.
Tämä minusta on tämän yhteisön ehdottomasti suurin anti - erilaiset syyt ja toiveet hajuvesille. Itselleni on tärkeää se että tuoksu saa minut tuoksumaan seksikkäältä tai kauniilta tai elegantilta, että pullo on esteettisesti kaunis. Vaikka tykkään kerätä tuoksukirjastooni erilaisia tuoksuja, en koskaan niitä käyttäisi (esim supernahkainen ja pippurinen Valentinon Donna Noir). Tykkään vain käydä referoimassa niitä aika ajoin ja nauttimassa niiden ulkonäöstä, itseasiassa teen samaa kirjojenkin kanssa. Käyttöhajuvesiltäni odotan tosiaan sitä että ne osuvat päivän fiilikseen ja saavat minut tuntemaan oloni kauniiksi, seksikkääksi, elegantiksi ja laitetuksi.
Lainaamalleni kirjoittajalle taas hajuvedet edustavat ihan erilaista taidemuotoa ja on ihan älyttömän kiehtovaa päästä seuraamaan sellaisen harrastajan kannalta yhteistä harrastusta jota harjoitamme niin eri tavoin!Myös minä viihdyn täällä tästä samasta syystä, kiitos kun muotoilit sen sanoiksi :) Eivät meidän lähtokohdat tähän harrastukseen minusta niin erilaiset ole, jos ajattelee, että molemmat hakevat tuoksuista ennen kaikkea tunnetiloja. Siinä piilee minusta parfyymiharrastuksen hienous, kuten olen aiemminkin ketjussa kirjoittanut. - lainattu, Squid-addikti
Minulle parfyymit eivät luo mitään tunnetiloja, tunnetilat ovat sisäisiä asioita joihin ei parfyymit vaikuta. Olisipa hurjaa jos ulkopuoliset tuoksut saisivat oman mielentilan heittelemään miten milloinkin.
Hmm, minulle parfyymi on kyllä jonkin sortin tunne-elämys. Ei se tietenkään määrittele omaa tunnetilaani, mutta voin ajatella, että joku tietty parfyymi sopii täydellisesti päivän tunnelmaan (esim. sadepäivänä tai aurinkoisena kevään aamuna, koska sää vaikuttaa myös tunnelmaan). En varmaan osaa ilmaista tätä sanoin tarpeeksi selkeästi, mutta mulle tuoksu on vahvasti sidoksissa tunteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nudeaddikti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän testi on tehty poikkeuksellisella tavalla; suihkautin lavuaarin yläpuolellä lähietäisyydeltä 0,3 suihkausta sormenpäähän, ja hipaisin sillä sormenpäällä molempia polvitaipeita ja navan seutua. Pesin lavuaarin. Mainittakoon, olen 100% hameihminen, tuoksu nousee aurana ylöspäin, ei jumi lahkeisiin.
Jep, Tyrannosaurus Rex. Näin mikrodosetettuna olen elänyt tämän kanssa nyt pari tuntia, ja alkusavu alkaa tehdä tilaa kukille, pihkalle, jopa vaniljalle. Mutta se alku...! En ole koskaan törmännyt parfyymiin, joka viestii absoluuttista valtaa, ei abstraktilla ihmismittarilla, vaan alkukantaisella, eläimellisellä tavalla. Tämän kanssa on toisessa maailmassa, ja toisessa ruumiissa, ehdottomasti ravintoketjun huipulla. Sitä on itse T-Rex, tömisköön tanner (kaatukoon aitakin) ja vapiskoot puolustuskyvyttömät pikkunisäkkäät.
En tiedä, onko parfyymin mahdollista vähentää empatiaa, mutta jos on, tämä on sen lajin mestari. Tämän kanssa voisi tehdä isoja päätöksiä täysin tunteilematta, zero f*cks given, koska voin. Putin luultavasti käytti T-Rexiä todetessaan, että Navalnyi olisi jo hengetön, jos se olisi tarkoitus. Jopa avantgardeista, tummista ja goottilaisista tuoksuista pitävälle tämä on melkoinen asennepläjäys. Ei kukkaistyypeille eikä tosiaan töihin.
Itse tuoksu...tähän mennessä savulla, kitkerällä suitsukkeella, kamferilla, tervalla, mentholilla, pippurilla, piellä, nahalla ja jollakin katajansukuisella kasvilla (cade oil), joka kestää luultavasti alusta loppuun, missä se sitten lieneekään. Yhteisvaikutelma kuumuudesta, vieraasta elämästä metsässä, tulivuoren kupeessa. Näin kahden ja puolen tunnin jälkeen myös savuisia kukkia ja suitsuketta. Alkutäräys muistuttaa A City on Firea, mutta siinä, missä se taittuu ystävälliseksi, tällä on edelleen kuuden tuuman torahampaat. Odotan mielenkiinnolla kestoa.
Kuulostaa miesten partavedeltä, huh!
Ensimmäiset tunnit olivat kyllä varsin miehekkäät, eivätkä mikään mukava mies, kuten Markiisi de Sade, vaan joku oudosti kiehtova psykopaatti. Black Sailsin kapteeni Ned Low tai Amerikan Psykon Patrick Bateman. Joka tapauksessa joku, jota ei kannata aliarvioida. Nyt 11 tunnin jälkeen puunuotit, terva, pihka, öljy ja kaikki kitkeränkatkera palava ja kytevä on kadonnut, ja jäljellä on suitsuke, vanilja ja santeli. Lempeä ja feminiininen lopetus, silitys ruoskinnan jälkeen. Tämä ei myöskään katoa ihan helpolla; se sormenpää tuoksuu edelleen kaikkien päivän saippuapesujen jälkeen.
Mutta miksi pitää ensin kärvistellä 11 tuntia myrkyn hajussa, että pääsee lopulta edes jonkinlaiseen miellyttävään tuoksuun? Melkoinen myrkky taitaa ollakin kun menee niin ihon alle ettei edes monella saippuapesulla lähde, en edes uskaltaisi käyttää.
Minulle se ei ole myrkky. En etsi parfyymeista miellyttävää tuoksua, vaan haastetta, taidetta, elämystä ja tarinaa. Niille päiville, kun haluaa tuoksua vain miellyttävältä, on toiset tuoksut.
Tämä minusta on tämän yhteisön ehdottomasti suurin anti - erilaiset syyt ja toiveet hajuvesille. Itselleni on tärkeää se että tuoksu saa minut tuoksumaan seksikkäältä tai kauniilta tai elegantilta, että pullo on esteettisesti kaunis. Vaikka tykkään kerätä tuoksukirjastooni erilaisia tuoksuja, en koskaan niitä käyttäisi (esim supernahkainen ja pippurinen Valentinon Donna Noir). Tykkään vain käydä referoimassa niitä aika ajoin ja nauttimassa niiden ulkonäöstä, itseasiassa teen samaa kirjojenkin kanssa. Käyttöhajuvesiltäni odotan tosiaan sitä että ne osuvat päivän fiilikseen ja saavat minut tuntemaan oloni kauniiksi, seksikkääksi, elegantiksi ja laitetuksi.
Lainaamalleni kirjoittajalle taas hajuvedet edustavat ihan erilaista taidemuotoa ja on ihan älyttömän kiehtovaa päästä seuraamaan sellaisen harrastajan kannalta yhteistä harrastusta jota harjoitamme niin eri tavoin!Myös minä viihdyn täällä tästä samasta syystä, kiitos kun muotoilit sen sanoiksi :) Eivät meidän lähtokohdat tähän harrastukseen minusta niin erilaiset ole, jos ajattelee, että molemmat hakevat tuoksuista ennen kaikkea tunnetiloja. Siinä piilee minusta parfyymiharrastuksen hienous, kuten olen aiemminkin ketjussa kirjoittanut. - lainattu, Squid-addikti
Minulle parfyymit eivät luo mitään tunnetiloja, tunnetilat ovat sisäisiä asioita joihin ei parfyymit vaikuta. Olisipa hurjaa jos ulkopuoliset tuoksut saisivat oman mielentilan heittelemään miten milloinkin.
Niin, olisihan se hurjaa. Siksi ne eivät saakaan sitä heittelemään miten milloinkin, vaan sopivat tai eivät sovi siihen, mikä on muutenkin. Parhaat voimistavat, luovat mielikuvia ja mielleyhtymiä, nostavat esiin muistoja. (Tuoksuja käytetään myös muistisairaiden hoidossa.) Ja joskus, ihan vaan joskus, löytyy sellainen, joka vie toiseen aikaan tai paikkaan, tuoksueskapismia, kuten joku kirjoitti. Kyse on viime kädessä hedonismista, aisteista ja aistillisuudesta, ihan samanlaisiin ilmiöihin törmää kulinaristien keskuudessa. Mikä sytyttää kenetkin.
Vierailija kirjoitti:
Haistoin Muglerin Alienia tänään ja täytyypä sanoa että oli uskomattoman myrkyllisen, teollisen, muovisen ja pahan hajuinen tuoksu ilman mitään vivahteita, niin kuin olisi saapunut jonkun pahassa unessa olleen talon viimeiseen huoneeseen ja sattumalta katsoo peräseinässä olevaan peiliin josta itse kuolema katsoo takaisin...
Minustakin tämä on aika outo.
Vaikka parfyymit ovatkin nykyään surkeaa laatua, en silti ymmärrä että jotkut käyttäjät yhä 80-90-luvun puteleitaan.
Eihän ne mitenkään voi enää olla kunnossa.
Paraskin tuoksu muuttuu hyttysmyrkyksi viimeistään kymmenessä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nudeaddikti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän testi on tehty poikkeuksellisella tavalla; suihkautin lavuaarin yläpuolellä lähietäisyydeltä 0,3 suihkausta sormenpäähän, ja hipaisin sillä sormenpäällä molempia polvitaipeita ja navan seutua. Pesin lavuaarin. Mainittakoon, olen 100% hameihminen, tuoksu nousee aurana ylöspäin, ei jumi lahkeisiin.
Jep, Tyrannosaurus Rex. Näin mikrodosetettuna olen elänyt tämän kanssa nyt pari tuntia, ja alkusavu alkaa tehdä tilaa kukille, pihkalle, jopa vaniljalle. Mutta se alku...! En ole koskaan törmännyt parfyymiin, joka viestii absoluuttista valtaa, ei abstraktilla ihmismittarilla, vaan alkukantaisella, eläimellisellä tavalla. Tämän kanssa on toisessa maailmassa, ja toisessa ruumiissa, ehdottomasti ravintoketjun huipulla. Sitä on itse T-Rex, tömisköön tanner (kaatukoon aitakin) ja vapiskoot puolustuskyvyttömät pikkunisäkkäät.
En tiedä, onko parfyymin mahdollista vähentää empatiaa, mutta jos on, tämä on sen lajin mestari. Tämän kanssa voisi tehdä isoja päätöksiä täysin tunteilematta, zero f*cks given, koska voin. Putin luultavasti käytti T-Rexiä todetessaan, että Navalnyi olisi jo hengetön, jos se olisi tarkoitus. Jopa avantgardeista, tummista ja goottilaisista tuoksuista pitävälle tämä on melkoinen asennepläjäys. Ei kukkaistyypeille eikä tosiaan töihin.
Itse tuoksu...tähän mennessä savulla, kitkerällä suitsukkeella, kamferilla, tervalla, mentholilla, pippurilla, piellä, nahalla ja jollakin katajansukuisella kasvilla (cade oil), joka kestää luultavasti alusta loppuun, missä se sitten lieneekään. Yhteisvaikutelma kuumuudesta, vieraasta elämästä metsässä, tulivuoren kupeessa. Näin kahden ja puolen tunnin jälkeen myös savuisia kukkia ja suitsuketta. Alkutäräys muistuttaa A City on Firea, mutta siinä, missä se taittuu ystävälliseksi, tällä on edelleen kuuden tuuman torahampaat. Odotan mielenkiinnolla kestoa.
Kuulostaa miesten partavedeltä, huh!
Ensimmäiset tunnit olivat kyllä varsin miehekkäät, eivätkä mikään mukava mies, kuten Markiisi de Sade, vaan joku oudosti kiehtova psykopaatti. Black Sailsin kapteeni Ned Low tai Amerikan Psykon Patrick Bateman. Joka tapauksessa joku, jota ei kannata aliarvioida. Nyt 11 tunnin jälkeen puunuotit, terva, pihka, öljy ja kaikki kitkeränkatkera palava ja kytevä on kadonnut, ja jäljellä on suitsuke, vanilja ja santeli. Lempeä ja feminiininen lopetus, silitys ruoskinnan jälkeen. Tämä ei myöskään katoa ihan helpolla; se sormenpää tuoksuu edelleen kaikkien päivän saippuapesujen jälkeen.
Mutta miksi pitää ensin kärvistellä 11 tuntia myrkyn hajussa, että pääsee lopulta edes jonkinlaiseen miellyttävään tuoksuun? Melkoinen myrkky taitaa ollakin kun menee niin ihon alle ettei edes monella saippuapesulla lähde, en edes uskaltaisi käyttää.
Minulle se ei ole myrkky. En etsi parfyymeista miellyttävää tuoksua, vaan haastetta, taidetta, elämystä ja tarinaa. Niille päiville, kun haluaa tuoksua vain miellyttävältä, on toiset tuoksut.
Tämä minusta on tämän yhteisön ehdottomasti suurin anti - erilaiset syyt ja toiveet hajuvesille. Itselleni on tärkeää se että tuoksu saa minut tuoksumaan seksikkäältä tai kauniilta tai elegantilta, että pullo on esteettisesti kaunis. Vaikka tykkään kerätä tuoksukirjastooni erilaisia tuoksuja, en koskaan niitä käyttäisi (esim supernahkainen ja pippurinen Valentinon Donna Noir). Tykkään vain käydä referoimassa niitä aika ajoin ja nauttimassa niiden ulkonäöstä, itseasiassa teen samaa kirjojenkin kanssa. Käyttöhajuvesiltäni odotan tosiaan sitä että ne osuvat päivän fiilikseen ja saavat minut tuntemaan oloni kauniiksi, seksikkääksi, elegantiksi ja laitetuksi.
Lainaamalleni kirjoittajalle taas hajuvedet edustavat ihan erilaista taidemuotoa ja on ihan älyttömän kiehtovaa päästä seuraamaan sellaisen harrastajan kannalta yhteistä harrastusta jota harjoitamme niin eri tavoin!Myös minä viihdyn täällä tästä samasta syystä, kiitos kun muotoilit sen sanoiksi :) Eivät meidän lähtokohdat tähän harrastukseen minusta niin erilaiset ole, jos ajattelee, että molemmat hakevat tuoksuista ennen kaikkea tunnetiloja. Siinä piilee minusta parfyymiharrastuksen hienous, kuten olen aiemminkin ketjussa kirjoittanut. - lainattu, Squid-addikti
Minulle parfyymit eivät luo mitään tunnetiloja, tunnetilat ovat sisäisiä asioita joihin ei parfyymit vaikuta. Olisipa hurjaa jos ulkopuoliset tuoksut saisivat oman mielentilan heittelemään miten milloinkin.
Hmm, minulle parfyymi on kyllä jonkin sortin tunne-elämys. Ei se tietenkään määrittele omaa tunnetilaani, mutta voin ajatella, että joku tietty parfyymi sopii täydellisesti päivän tunnelmaan (esim. sadepäivänä tai aurinkoisena kevään aamuna, koska sää vaikuttaa myös tunnelmaan). En varmaan osaa ilmaista tätä sanoin tarpeeksi selkeästi, mutta mulle tuoksu on vahvasti sidoksissa tunteeseen.
Minulla taas keli vaikuta millään lailla mielentilaan, enkä edes antaisi sen vaikuttaa. Muutenhan puolet vuodesta olisi masistelua kun on pimeää, sateista tms. Nautin pienistä asioista ja joka päivälle löytyy paljonkin asioita jotka tuottaa iloa, nytkin oli upea pakkasilta käydä luonnossa lenkillä, vaikka oli pimeää ja pakkasta -17 ja tuuli ja luntakin satoi. Tuoksuna Armanin marjainen kukkaistuoksu joka tulvahteli takin alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuoksut tulevat tunnetilojeni kavereiksi, ikäänkuin tukemaan niitä, tai sitten ne piristävät ja tuovat mukanaan sitä,mitä kaipaan. Jälkimmäiseen esimerkkinä se, että kaamosaikaan minua piristi tavattomasti Guerlainin La Petite Robe Noire, joka on elämäniloinen tuoksu. Siinä se vahva kirsikka ja manteli nostivat mielialaa heti.
Joskus on myös kiva tuoda kesä talven keskelle, esim käyttämällä jotain alleviivatusti kesätuoksua keskellä kylmintä talvea.
Tällä hetkellä, kun on lunta ja pakkasta enemmän kuin tarpeeksi, tykkään kotoilla Chanel Chancen kanssa, siinä on jotain kodikasta ja maanläheistä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastin Escadan punaista pulloa silloin kuin se tuli. Tätä:
https://www.fragrantica.com/perfume/Escada/Escada-3869.html
Tiedättekö mitään vastaavaa tuoksua nykyään? Sen jälkeen en ole pitänyt Escadan tuoksuista.
Todella monipuolinen ja vivahteikas tuoksunuotisto tällä Escadalla, olisi hyvin mielenkiintoista päästä nuuhkaisemaan sitä aitona ja alkuperäisenä versiona. Tätä(kin) hajuvettä voi hyvässä lykyssä löytää esim. Ebaysta, mutta hinnat voivat olla aika suolaiset kun noinkin "vanhasta" tuoksusta kyse. Olen muuten samaa mieltä Escadasta yleensä, en ole löytänyt merkiltä kuin pari itseäni miellyttävää tuoksua eli Moon Sparkle ja Tropical Punch. Kausituoksut tuntuvat kehnontuvan vuosi vuodelta, uusin on täysi rimanalitus synteettisenä ja halvan hajuisena teinihajuvetenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Escadalla on muitakin kuin noita kesätuoksuja. Esim Joyful, Especially, Magnetism. Noista mikään ei ole teinituoksu, vaikka sopivatkin kaikenikäisille.
Noista kesätuoksuista esim Born in Paradise ja Cherry in the Air olivat minusta kivoja, eivät liian makeita.
Vierailija kirjoitti:
Jos pullo on tyhmän näköinen koukeroinen tai tuoksun nimi hölmö, kokeilematta jää.
Olen oppinut lisäksi karttamaan tiettyjä värejä: musta, violetti, fuksia ja sininen.Onko muilla tämmöstä?
Ei minulla ainakaan juuri vaikuta, koska pullo tai nimi ei kerro tuoksusta usein mitään. En myöskään pidä pulloja näkyvillä, joten ne eivät häiritse omaa tai muiden silmää.
Toki esim. hailakka vihreä tai vaaleansininen pullo yleensä viittaa johonkin raikkaaseen, vesimäiseen eli ei minun tyyppiseeni tuoksuun. Mutta tilailenkin sokkona yleensä, lukien ensin arvosteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pullo on tyhmän näköinen koukeroinen tai tuoksun nimi hölmö, kokeilematta jää.
Olen oppinut lisäksi karttamaan tiettyjä värejä: musta, violetti, fuksia ja sininen.Onko muilla tämmöstä?
Minua kiinnostaa pullon muotoilua ja nimeä ja väriä enemmän itse tuoksu. Ihan se ja sama miten se on nimetty tai pakattu, jos hajuvesi tuntuu omalta ja persoonaan sopivalta heti ensinuuhkaisulla. Esimerkiksi Carolina Herreran korkkaripullo on mielestäni aika hirveä ( :D ) mutta itse tuoksu jumalainen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuoksut tulevat tunnetilojeni kavereiksi, ikäänkuin tukemaan niitä, tai sitten ne piristävät ja tuovat mukanaan sitä,mitä kaipaan. Jälkimmäiseen esimerkkinä se, että kaamosaikaan minua piristi tavattomasti Guerlainin La Petite Robe Noire, joka on elämäniloinen tuoksu. Siinä se vahva kirsikka ja manteli nostivat mielialaa heti.
Joskus on myös kiva tuoda kesä talven keskelle, esim käyttämällä jotain alleviivatusti kesätuoksua keskellä kylmintä talvea.
Tällä hetkellä, kun on lunta ja pakkasta enemmän kuin tarpeeksi, tykkään kotoilla Chanel Chancen kanssa, siinä on jotain kodikasta ja maanläheistä.
La Petite Robe Noire nousee yhä korkeammalle testattavien listalla. Moni kehuu sitä, ja Guerlainiin on aina voinut luottaa, en muista pettyneeni. Jopa tuoksuja, joista ei pidä, arvostaa hyvin tehtyinä, ja niiden joukostahan ne klassikotkin nousevat.
Täälläkin on tänään voimakas kirsikka, Calaj'n Transilvania. Uuden parfyymitalon viimevuotinen luomus, jotain hyvääkin siis vuodelle 2020. Toinen parfyymi ikinä, josta voisin hankkia koko pullon - ja etsiskellessä sellaista havaitsin tämän olevan loppu joka paikasta? Vaalin siis näytettäni ihan erityisellä tavalla.
Tämä on hapankirsikka hunajalla, assosioituu vahvasti sekä lasten yskänlääkkeeseen että niihin tuhannen vuoden takaisiin koviin automaaattipurkkapalloihin, joiden sisällä oli kirsikkanestettä. Jatkuu indolisella jasmiinilla ja tuberosalla, nämä eivät kuitenkaan nouse hallitseviksi. Vähän pölyä, jotain vanhaa, lakastuvaa, ja vähän jotain eläimelllistä. Pohjalla pitäisi olla sivettiä, patsulia ja oudia, katsotaan kun päästään sinne saakka.
Nimi on sopiva, tuoksu herkullinen, tummalla twistillä. Omaan nenään ultranaisellinen femme fatale -tyyliin. Morticia Addams käyttäisi ehdottomasti tätä...ja Gomezkin. Ja jos joku muistaa Gary Oldmanin Draculan, miksei hänkin. Tuoksu on unisex, mutta en usko sen olevan monenkaan perinteisen miehen mieleen, ennemminkin dandyille. Ei tuoksu modernilta. Sopii tosiaan mielikuviin Transilvaniasta: keskiaikaisiin linnoihin, kynttilänvaloon ja punaiseen samettiin. Ihmeesti ei kuitenkaan raskas eikä päällekäyvä tuoksu, ja olisikin mielenkiintoista verrata tätä La Petite Robeen. En saa tästä immortellea, onneksi, se tuoksuu nenääni ruoantähteiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuoksut tulevat tunnetilojeni kavereiksi, ikäänkuin tukemaan niitä, tai sitten ne piristävät ja tuovat mukanaan sitä,mitä kaipaan. Jälkimmäiseen esimerkkinä se, että kaamosaikaan minua piristi tavattomasti Guerlainin La Petite Robe Noire, joka on elämäniloinen tuoksu. Siinä se vahva kirsikka ja manteli nostivat mielialaa heti.
Joskus on myös kiva tuoda kesä talven keskelle, esim käyttämällä jotain alleviivatusti kesätuoksua keskellä kylmintä talvea.
Tällä hetkellä, kun on lunta ja pakkasta enemmän kuin tarpeeksi, tykkään kotoilla Chanel Chancen kanssa, siinä on jotain kodikasta ja maanläheistä.
La Petite Robe Noire nousee yhä korkeammalle testattavien listalla. Moni kehuu sitä, ja Guerlainiin on aina voinut luottaa, en muista pettyneeni. Jopa tuoksuja, joista ei pidä, arvostaa hyvin tehtyinä, ja niiden joukostahan ne klassikotkin nousevat.
Täälläkin on tänään voimakas kirsikka, Calaj'n Transilvania. Uuden parfyymitalon viimevuotinen luomus, jotain hyvääkin siis vuodelle 2020. Toinen parfyymi ikinä, josta voisin hankkia koko pullon - ja etsiskellessä sellaista havaitsin tämän olevan loppu joka paikasta? Vaalin siis näytettäni ihan erityisellä tavalla.
Tämä on hapankirsikka hunajalla, assosioituu vahvasti sekä lasten yskänlääkkeeseen että niihin tuhannen vuoden takaisiin koviin automaaattipurkkapalloihin, joiden sisällä oli kirsikkanestettä. Jatkuu indolisella jasmiinilla ja tuberosalla, nämä eivät kuitenkaan nouse hallitseviksi. Vähän pölyä, jotain vanhaa, lakastuvaa, ja vähän jotain eläimelllistä. Pohjalla pitäisi olla sivettiä, patsulia ja oudia, katsotaan kun päästään sinne saakka.
Nimi on sopiva, tuoksu herkullinen, tummalla twistillä. Omaan nenään ultranaisellinen femme fatale -tyyliin. Morticia Addams käyttäisi ehdottomasti tätä...ja Gomezkin. Ja jos joku muistaa Gary Oldmanin Draculan, miksei hänkin. Tuoksu on unisex, mutta en usko sen olevan monenkaan perinteisen miehen mieleen, ennemminkin dandyille. Ei tuoksu modernilta. Sopii tosiaan mielikuviin Transilvaniasta: keskiaikaisiin linnoihin, kynttilänvaloon ja punaiseen samettiin. Ihmeesti ei kuitenkaan raskas eikä päällekäyvä tuoksu, ja olisikin mielenkiintoista verrata tätä La Petite Robeen. En saa tästä immortellea, onneksi, se tuoksuu nenääni ruoantähteiltä.
Luin että hapansilakka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nää ääliöt vois kirjoittaa viestinsä kokonaan englanniksi, kun sitä niin hienona pitävät?
OT, kielenhuoltaja :). Perusta oma ketju ja raivoa siellä anglisismeista.
En perusta. Mielenkiinnolla olen lukenut hyviä viestejä tuoksuista, mutta nuo teinix-viestit typerine englanninkielisine ilmauksineen laskevat mielialaa niin, että on pakko lopettaa lukeminen. Sinänsä kyllä englanniksikin voin lukea, ja olenkin siirtynyt lukemaan Fragrantican arviointeja. On nekin kielellisesti parempia kuin nämä sekasotkuviestit, joissa ei oikein osata kunnolla mitään kieltä.
Sinänsä kyllä hyödyllinen piirre tuo englannin viljely suomen kielen seassa, että aina tietää samalla että samojen kirjoittajien kehumat tuoksut ei miellytä itseä. Maku on niin erilainen, ei eroteta aitoja asioita keinotekoisesta.
Aito vs. keinotekoinen on itse asiassa itsekin keinotekoinen vastakkainasettelu. Harvassa ovat ne parfyymit, joissa ei olisi mitään ns. keinotekoisia ainesosia. Olisi mielenkiintoista jos avaisit vähän mitä tarkoitat "aidolla!?
Jep, hajut ovat kemiaa. Ne muodostuvat kemiallisista yhdisteistä. Ne voivat olla "luonnollisia", luonnossa esiintyviä tai labrassa synteettisesti valmistettuja kopioita tai aivan uusia yhdistelmiä. Kumpikaan ei ole toista parempi. Eniten minua rasautta kun joku kuvailee tuoksua "halvaksi". Jos sinä et satu pitämään jostain, niin sinä et siitä pidä, makusi ei tee jostain kemiallisesta yhdistelmästä "halpaa". Kaikista eniten riepoo mielen tyyneyttä, jos luonnossa esiintyvää tuoksua nimitetään "halvaksi". Tai toisaalta, leimataan "synteettiset keinotekoiset" järjestelmällisesti "halvoiksi". Jotenkin tulee fiilis, että leimaamalla tuoksu jollain epämiellyttävällä adjektiivilla pyritään samalla leimaamaan käyttäjä samanlaiseksi. Miksi ihmeessä?
Makuja on monenlaisia ja vaikka minä en jostain tuoksusta pidä, sinä saatat ja sillä selvä. Chanel no. 5:sta käyttävä ei ole mummo eikä julkkistuoksun ystävä ole halpa. Peace!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuoksut tulevat tunnetilojeni kavereiksi, ikäänkuin tukemaan niitä, tai sitten ne piristävät ja tuovat mukanaan sitä,mitä kaipaan. Jälkimmäiseen esimerkkinä se, että kaamosaikaan minua piristi tavattomasti Guerlainin La Petite Robe Noire, joka on elämäniloinen tuoksu. Siinä se vahva kirsikka ja manteli nostivat mielialaa heti.
Joskus on myös kiva tuoda kesä talven keskelle, esim käyttämällä jotain alleviivatusti kesätuoksua keskellä kylmintä talvea.
Tällä hetkellä, kun on lunta ja pakkasta enemmän kuin tarpeeksi, tykkään kotoilla Chanel Chancen kanssa, siinä on jotain kodikasta ja maanläheistä.
La Petite Robe Noire nousee yhä korkeammalle testattavien listalla. Moni kehuu sitä, ja Guerlainiin on aina voinut luottaa, en muista pettyneeni. Jopa tuoksuja, joista ei pidä, arvostaa hyvin tehtyinä, ja niiden joukostahan ne klassikotkin nousevat.
Täälläkin on tänään voimakas kirsikka, Calaj'n Transilvania. Uuden parfyymitalon viimevuotinen luomus, jotain hyvääkin siis vuodelle 2020. Toinen parfyymi ikinä, josta voisin hankkia koko pullon - ja etsiskellessä sellaista havaitsin tämän olevan loppu joka paikasta? Vaalin siis näytettäni ihan erityisellä tavalla.
Tämä on hapankirsikka hunajalla, assosioituu vahvasti sekä lasten yskänlääkkeeseen että niihin tuhannen vuoden takaisiin koviin automaaattipurkkapalloihin, joiden sisällä oli kirsikkanestettä. Jatkuu indolisella jasmiinilla ja tuberosalla, nämä eivät kuitenkaan nouse hallitseviksi. Vähän pölyä, jotain vanhaa, lakastuvaa, ja vähän jotain eläimelllistä. Pohjalla pitäisi olla sivettiä, patsulia ja oudia, katsotaan kun päästään sinne saakka.
Nimi on sopiva, tuoksu herkullinen, tummalla twistillä. Omaan nenään ultranaisellinen femme fatale -tyyliin. Morticia Addams käyttäisi ehdottomasti tätä...ja Gomezkin. Ja jos joku muistaa Gary Oldmanin Draculan, miksei hänkin. Tuoksu on unisex, mutta en usko sen olevan monenkaan perinteisen miehen mieleen, ennemminkin dandyille. Ei tuoksu modernilta. Sopii tosiaan mielikuviin Transilvaniasta: keskiaikaisiin linnoihin, kynttilänvaloon ja punaiseen samettiin. Ihmeesti ei kuitenkaan raskas eikä päällekäyvä tuoksu, ja olisikin mielenkiintoista verrata tätä La Petite Robeen. En saa tästä immortellea, onneksi, se tuoksuu nenääni ruoantähteiltä.
Luin että hapansilakka
Kalasäilykkeitä keräävän ja testaavan miehen vaimona olen saanut kyseenalaisen kunnian haistaa myös hapansilakkaa. Naapurissa. Ultranaisellinen ei luonnehdi sitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nudeaddikti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän testi on tehty poikkeuksellisella tavalla; suihkautin lavuaarin yläpuolellä lähietäisyydeltä 0,3 suihkausta sormenpäähän, ja hipaisin sillä sormenpäällä molempia polvitaipeita ja navan seutua. Pesin lavuaarin. Mainittakoon, olen 100% hameihminen, tuoksu nousee aurana ylöspäin, ei jumi lahkeisiin.
Jep, Tyrannosaurus Rex. Näin mikrodosetettuna olen elänyt tämän kanssa nyt pari tuntia, ja alkusavu alkaa tehdä tilaa kukille, pihkalle, jopa vaniljalle. Mutta se alku...! En ole koskaan törmännyt parfyymiin, joka viestii absoluuttista valtaa, ei abstraktilla ihmismittarilla, vaan alkukantaisella, eläimellisellä tavalla. Tämän kanssa on toisessa maailmassa, ja toisessa ruumiissa, ehdottomasti ravintoketjun huipulla. Sitä on itse T-Rex, tömisköön tanner (kaatukoon aitakin) ja vapiskoot puolustuskyvyttömät pikkunisäkkäät.
En tiedä, onko parfyymin mahdollista vähentää empatiaa, mutta jos on, tämä on sen lajin mestari. Tämän kanssa voisi tehdä isoja päätöksiä täysin tunteilematta, zero f*cks given, koska voin. Putin luultavasti käytti T-Rexiä todetessaan, että Navalnyi olisi jo hengetön, jos se olisi tarkoitus. Jopa avantgardeista, tummista ja goottilaisista tuoksuista pitävälle tämä on melkoinen asennepläjäys. Ei kukkaistyypeille eikä tosiaan töihin.
Itse tuoksu...tähän mennessä savulla, kitkerällä suitsukkeella, kamferilla, tervalla, mentholilla, pippurilla, piellä, nahalla ja jollakin katajansukuisella kasvilla (cade oil), joka kestää luultavasti alusta loppuun, missä se sitten lieneekään. Yhteisvaikutelma kuumuudesta, vieraasta elämästä metsässä, tulivuoren kupeessa. Näin kahden ja puolen tunnin jälkeen myös savuisia kukkia ja suitsuketta. Alkutäräys muistuttaa A City on Firea, mutta siinä, missä se taittuu ystävälliseksi, tällä on edelleen kuuden tuuman torahampaat. Odotan mielenkiinnolla kestoa.
Kuulostaa miesten partavedeltä, huh!
Ensimmäiset tunnit olivat kyllä varsin miehekkäät, eivätkä mikään mukava mies, kuten Markiisi de Sade, vaan joku oudosti kiehtova psykopaatti. Black Sailsin kapteeni Ned Low tai Amerikan Psykon Patrick Bateman. Joka tapauksessa joku, jota ei kannata aliarvioida. Nyt 11 tunnin jälkeen puunuotit, terva, pihka, öljy ja kaikki kitkeränkatkera palava ja kytevä on kadonnut, ja jäljellä on suitsuke, vanilja ja santeli. Lempeä ja feminiininen lopetus, silitys ruoskinnan jälkeen. Tämä ei myöskään katoa ihan helpolla; se sormenpää tuoksuu edelleen kaikkien päivän saippuapesujen jälkeen.
Mutta miksi pitää ensin kärvistellä 11 tuntia myrkyn hajussa, että pääsee lopulta edes jonkinlaiseen miellyttävään tuoksuun? Melkoinen myrkky taitaa ollakin kun menee niin ihon alle ettei edes monella saippuapesulla lähde, en edes uskaltaisi käyttää.
Minulle se ei ole myrkky. En etsi parfyymeista miellyttävää tuoksua, vaan haastetta, taidetta, elämystä ja tarinaa. Niille päiville, kun haluaa tuoksua vain miellyttävältä, on toiset tuoksut.
Tämä minusta on tämän yhteisön ehdottomasti suurin anti - erilaiset syyt ja toiveet hajuvesille. Itselleni on tärkeää se että tuoksu saa minut tuoksumaan seksikkäältä tai kauniilta tai elegantilta, että pullo on esteettisesti kaunis. Vaikka tykkään kerätä tuoksukirjastooni erilaisia tuoksuja, en koskaan niitä käyttäisi (esim supernahkainen ja pippurinen Valentinon Donna Noir). Tykkään vain käydä referoimassa niitä aika ajoin ja nauttimassa niiden ulkonäöstä, itseasiassa teen samaa kirjojenkin kanssa. Käyttöhajuvesiltäni odotan tosiaan sitä että ne osuvat päivän fiilikseen ja saavat minut tuntemaan oloni kauniiksi, seksikkääksi, elegantiksi ja laitetuksi.
Lainaamalleni kirjoittajalle taas hajuvedet edustavat ihan erilaista taidemuotoa ja on ihan älyttömän kiehtovaa päästä seuraamaan sellaisen harrastajan kannalta yhteistä harrastusta jota harjoitamme niin eri tavoin!Myös minä viihdyn täällä tästä samasta syystä, kiitos kun muotoilit sen sanoiksi :) Eivät meidän lähtokohdat tähän harrastukseen minusta niin erilaiset ole, jos ajattelee, että molemmat hakevat tuoksuista ennen kaikkea tunnetiloja. Siinä piilee minusta parfyymiharrastuksen hienous, kuten olen aiemminkin ketjussa kirjoittanut. - lainattu, Squid-addikti
Minulle parfyymit eivät luo mitään tunnetiloja, tunnetilat ovat sisäisiä asioita joihin ei parfyymit vaikuta. Olisipa hurjaa jos ulkopuoliset tuoksut saisivat oman mielentilan heittelemään miten milloinkin.
Hmm, minulle parfyymi on kyllä jonkin sortin tunne-elämys. Ei se tietenkään määrittele omaa tunnetilaani, mutta voin ajatella, että joku tietty parfyymi sopii täydellisesti päivän tunnelmaan (esim. sadepäivänä tai aurinkoisena kevään aamuna, koska sää vaikuttaa myös tunnelmaan). En varmaan osaa ilmaista tätä sanoin tarpeeksi selkeästi, mutta mulle tuoksu on vahvasti sidoksissa tunteeseen.
Minulla taas keli vaikuta millään lailla mielentilaan, enkä edes antaisi sen vaikuttaa. Muutenhan puolet vuodesta olisi masistelua kun on pimeää, sateista tms. Nautin pienistä asioista ja joka päivälle löytyy paljonkin asioita jotka tuottaa iloa, nytkin oli upea pakkasilta käydä luonnossa lenkillä, vaikka oli pimeää ja pakkasta -17 ja tuuli ja luntakin satoi. Tuoksuna Armanin marjainen kukkaistuoksu joka tulvahteli takin alta.
Minulla keli kyllä vaikuttaa mielentilaan; rakastan kaamosta (olen täällä kaukana pohjoisessa) ja sen hämyä, rakastan vesisadetta, ukkosta, lumimyrskyä ja pakkasta! Eivät nämä ole kaikille masentavia keliolosuhteita :)
Millainen tuoksu on Oscar de la Rentan Live in love?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilasin Notinon alesta kasan näytteitä ja ne saapuivat tänään. Ekana testiin Byredon Pulp ja tämä tuoksuu... käyneille/pilaantuneille hedelmille? Yööh. Mielenkiintoista, mihin suuntaan tämä tästä kehittyy.
Muuttuiko tämä miksikään? Odottaa kokeilua täälläkin.
Ei valitettavasti. Odottelin muutaman tunnin ja pesin pois kun en enää kestänyt. Tuoksui samalta kuin repun pohjalle viikoksi unohtunut banaani yhdistettynä johonkin muuhun lievästi käyneeseen hedelmään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuoksut tulevat tunnetilojeni kavereiksi, ikäänkuin tukemaan niitä, tai sitten ne piristävät ja tuovat mukanaan sitä,mitä kaipaan. Jälkimmäiseen esimerkkinä se, että kaamosaikaan minua piristi tavattomasti Guerlainin La Petite Robe Noire, joka on elämäniloinen tuoksu. Siinä se vahva kirsikka ja manteli nostivat mielialaa heti.
Joskus on myös kiva tuoda kesä talven keskelle, esim käyttämällä jotain alleviivatusti kesätuoksua keskellä kylmintä talvea.
Juuri näin. Tänään tuoksuna Girl in Capri. Fiilistelen vanhoja lomakuvia, lasissa tuorepuristettua appelsiini-sitruunamehua. Ihan kesäfiiliksissä :)
Sivettieläin. Eli Zoologistin Civet. Rakastuin tähän, onneksi ostin tämän näytteen sen nimestä huolimatta. Joillekin eläimellisten tuoksujen ystäville tämä voi olla pettymys, sillä sitä en tässä tuoksussa oikeastaan havainnut. Toki kissan kanssa samassa huushollsissa eläneenä ehkä nenäni on ajan saatossa turtunut...
Alkutuoksu on kuin pyöreä, pehmeä karkki. Tulee mieleen se pinkki pääsiäisraekarkki, jota löytyy makeissekoituksista aina pääsiäisenä.
Edelleen, miltei vuorokauden (20 tuntia mennyt) kuluttua, tuoksuu käsivarressani syvä, lämmin, mausteinen makeus. Civet-tuoksussa yhidstyy monta tuoksunuottia, ja se onkin iso pläjäys atomisaattorista suihkaistuna! Tämä makean ja mausteisen yhdistelmä vaatii lisätutkimusta, eli -käyttöä. ;) Olen myös haistavinani resiinin mausteisuuden seasta edelleen.
Aito vs. keinotekoinen on itse asiassa itsekin keinotekoinen vastakkainasettelu. Harvassa ovat ne parfyymit, joissa ei olisi mitään ns. keinotekoisia ainesosia. Olisi mielenkiintoista jos avaisit vähän mitä tarkoitat "aidolla!?