Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.

Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.

Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.

No mikä pakko se on mennä ihan täysin toiseen ääripäähän ja näytellä kiinnostusta yhteiseen tulevaisuuteen? Kai asioista voi keskustella ja kertoa epäilyksistään, mutta samalla kuitenkin suhtautua toiseen tuolla lailla kuvailemallasi tavalla inhimillisesti? 

Olen miehiä tapaillessani huomannut, ettei se oikeastaan vaikuta asiaan vaikka sanon olevani kiinnostunut vain kaverimielessä. Jos kohtelen miestä lämpimästi ja panostan yhteiseen aikaan emotionaalisesti niin että treffeillä on aina mukavaa, melkein jokainen mies saa tästä sen käsityksen että suhdetta tässä ollaan rakentamassa, vaikka selkeästi sanoisin että näin ei ole. Yksi poikkeus on ollut joukossa ja hän onkin edelleen kaverini.

Varmaan siis tässä ohjelmassakin sanoisin rehellisesti, mitä tunnen ja ajattelen, mutta luultavasti siitä huolimatta mies pettyisi lopussa kun en haluaisi jatkaa liittoa (jos siis mies haluaisi). Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan? Sekin asenne voi liian pitkälle vietynä aiheuttaa vahinkoa, vaikka tarkoitus olisi hyvä. On luultavasti äärimmäisen haasteellista olla mukana tässä ohjelmassa, jos kohdalle ei satukaan itseä miellyttävä puoliso, koska kaikki mahdolliset toimintatavat ovat jollain tavalla vahingollisia.

Katja on tyly varmaankin ihan itseilmaisun ja tunneälyn puuttumisen takia. Vai pitääkö esim. toisen asunto teilata epäystävällisellä kommentilla sen vuoksi, ettei toinen kuvittelisi suhteella olevan tulevaisuutta?

En huomannutkaan, että Katja teilasi Ollin asunnon. Mitä hän siis siitä sanoi?

Antoi sille nihkeällä äänensävyllä arvion seiska puoli. Mahdolliset positiiviset kommentit eivät ainakaan ruutuun asti päässeet, ja ilmeestä ja äänestä päättelin, ettei niitä kyllä ollutkaan. Teilaaminen oli ehkä voimakas ilmaisu, mutta siltä se tuossa kontekstissa kyllä tuntuu. Jos menet jonkun luo ensimmäistä kertaa, niin ei varmaan ole kovin kohteliasta tyytymättömyyttä ilmaista millään tavoin.

Ollihan kysyi arvosanaa kämpästä. Kertoisin silloin kyllä itsekin ihan rehellisesti, minkä arvosanan annan. Valehdellako Katjan olisi pitänyt?

Olen tuo kirjoittaja, joka aiemmin kuvaili että olisin todennäköisesti jopa petollisen myönteisellä asenteella vastaavassa tilanteessa, mutta siltikään en sentään suoranaisesti valehtelisi jos toinen pyytää antamaan arvosanan.

En kiistä etteikö tällä parilla ole sosiaalista kömpelyyttä, mutta kyllä sitä on myös Ollilla kun asettaa toisen tuollaiseen tilanteeseen, vaikka on varmasti nähnyt jo Katjan kehonkielestä ettei se arvosana tule mikään kymppi olemaan.

Tämän ohjelman osallistujista - ihan taviksista - tulee ehkä tahtomattaankin julkkiksia. Ohjelmaa katsoo niin nykyinen pomo kuin ehkä tulevat pomotkin, työpaikan yhteistyökumppanit, asiakkaat ja jos ero tulee niin tulevat nais/miesystävät. Eikö siksi kannattaisi kameroiden edessä toimia silleen positiivisessa hengessä sen puolison kanssa, vaikka ei häneen ihastuisikaan eikä tykkäisi hänen asunnosta. Koska koko Suomi näkee oletko ilkeä vai kohtelias ihminen, oletko hyväntahtoinen vai piikittelijä jne. Ei näytellä tietenkään kannata mutta voi valita sanooko positiivisen vai negatiivisen asian, koska varmasti esim. siitä asunnosta keksi molempia. Ja jos joku kysyy arvosanaa, niin ehkä ei kannata vastata vaikka kysytään vaan sanoa vaikka että "kiva asunto, sanotaan vaikka 42, eikö se ole sama kuin elämän tarkoitus" ja iskeä silmää :D .

Tämä menisi jo sinne petollisen miellyttämisen puolelle mielestäni. Itselleni on luontevaa väistää ikävä kysymys kääntämällä se huumoriksi, mutta olen tosielämässä kokenut kuinka helposti tällä tavalla tulee antaneeksi toiselle liian myönteisen kuvan omista tunteista. Olen tuntenut siitä paljon syyllisyyttä, kun miehet ovat tunteneet tulleensa petetyiksi, kun en olekaan halunnut jatkaa tapailua. Ja siis tämä siitä huolimatta että asiatasolla olen aina täysin rehellinen tunteistani, ja myös siitä jos niitä ei ole toistaiseksi kehittynyt. Ilmeisesti tunnetason viestejä (= meillä oli mukavat treffit ja nauroimme paljon) luetaan enemmän tai ne otetaan vakavammin kuin asiatason viestit (= toinen kertoo että tuntee vain ystävyyttä), silloin kun nämä kaksi ovat ristiriidassa keskenään.

Varmaan se riippuu ihmisestäkin, kenelle mikäkin määrä rehellisyyttä vs. hyväntuulista hauskanpitoa olisi se toimivin sekoitus. Voi myös olla, ettei näissä asioissa voi aina välttyä siltä että joku kokee tulleensa petetyksi, vaikka olisi kuinka yrittänyt sitä välttääkin.

Tuossa mies kysyi mielipidettä asunnosta. Siihen voi vastata kohteliaasti ja kehua asuntoa. Se on normaalia ystävällisyytti. Silti tunteistaan voi olla rehellinen. Ne on ihan eri asiat. Mutta jos ei halua sanoa kohteliasta asunnosta niin voi vaikka olla kuin ei olisi edes kuullut kysymystä ja vaihtaa puheenaihetta. Sekin on parempi kuin sanoa negatiivista.

Mä taas luulen, että Katjan todellinen arvio oli oikeasti paljon alhaisempi kuin seiska puoli ja halusi kohteliaasti vähän valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa Mensan jäseneksi? Mitä lisäarvoa siitä oikeasti on? Itsekin olen varsin hyvä numeroissa ja loogisessa päättelyssä ylipäätään, ei silti tulisi mieleenkään hakea sille diplomia. Älykkyyttä on niin monta erilaista ja parhaiten on pärjännyt sosiaalisella ja käytännön sellaisella. Mieluiten sitä viettää aikaansa sosiaalisesti älykkään ihmisen kanssa kuin numeroälykkään olettaen, että nämä olisivat jotenkin toisensa poissulkevaa ominaisuuksia.

Älykkyys voi olla nautinnollinen ja arvokas asia, mutta itse ainakin saan nautintoa erityisesti sen hyödyntämisestä erilaisissa arjen tilanteissa ja ihmissuhteissa - en pelkästä siitä tiedosta että olen älykäs. Osaan auttaa ystäviäni monimutkaisten pulmien analysoimisessa ja ratkaisemisessa, hahmottaa tilanteita loogisesti silloin kun henkilö itse on tunnereaktioiden sokaisema, keksin joskus nokkelia kommentteja jotka naurattavat ihmisiä ja saavat hyvälle tuulelle, ja hahmotan laajoja kokonaisuuksia helposti silloinkin kun muut jäävät kiinni epäolennaisiin yksityiskohtiin. Joskus saan anonyymissa nettikeskustelussakin toiselta kirjoittajalta vuolaita kiitoksia, kun hän kokee saaneensa oikeasti apua tilanteeseensa. Näistä saan paljon mielihyvää myös itselleni. 

Älykkyysosamääräni kertomisesta tai sen mainitsemisesta, että olen älykkäämpi kuin suurin osa muista ihmisistä (= "kuulun Mensaan"), en saa oikein mitään.

Olis varmaankin kiva, jos ystäväpiiriissä olisi tuollainen ihminen.

Jäin vain miettimään älykkyyden merkitystä elämän solmukohdissa ja muissakin ongelmissa. Minusta ongelmallisinta on asenne ja oikea suhtautuminen tai näiden puute. Kaikki kaatuu tai ei kaadu slopulta iihen, kuinka joustava mieli on, hyväksyykö pettymykset, uskooko siihen mitä on tekemässä ja onko elämässä selkeitä arvoja, joiden avulla on helpompi tehdä valintoja. Juuri nyt en keksi ongelmaa, jonka ratkaisuun olisin tarvinnut nimenomaan järeämpää älyä. Ehkä olen onnekas. 

En usko sellaista (olennaista) ongelmaa olevankaan, jota ei olisi mahdollista ratkaista normaalilla älyllä, jos asenne on myönteinen ja luottamus ihmisiin kunnossa, ja kuten sanoit, uskaltaa elää arvojensa mukaista elämää. Mielestäni ystävissäkin ehdottomasti tärkeintä on myönteinen asenne, halu tukea toista aidosti alas painamisen sijaan, ja tasapainoinen mieli. Äly tuo joskus sellaista poikkeavaa käsittelynopeutta, asioiden yhdistelyä ja tietyn tyylistä iloa ja nautintoa tilanteisiin, mutta ihmisten muut ominaisuudet taas tuovat muunlaista iloa ja nautintoa - ja keneltäkään yksittäiseltä ystävältä ei voi saada kaikkea mahdollista.

Suurimmaksi osaksi ihmisten toisiltaan tarvitsema tuki on sellaista, jota voi antaa kuka tahansa empatiataitoinen ja hyväntahtoinen läheinen. Jos sinulla on elämässäsi tällaisia ihmisiä, olet saanut sen tärkeimmän mitä ihminen voi saada. Ja kääntäen: kuka tahansa joka haluaa itse olla muille avuksi ja hyödyksi, voi kehittää empatiataitojaan ja kykyään asettua toisen ihmisen asemaan, ja kasvaa näin paremmaksi lähimmäiseksi - älykkyystasosta riippumatta. Tällä palstallakin sen näkee, että suurin ihmisyhteisön ongelmista ei ole älyn puute, vaan haluttomuus ymmärtää ja aidosti tukea muita - siis haluttomuus käyttää muiden ihmisten hyväksi sitä lahjakkuutta jota itselle on annettu.

t. Se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oskarijankutus voitaisiin ilmoittaa häiriöviestiksi henkilöön kohdistuvan parjauksen perusteella. Tehdään niin, jotta saadaan tuo yksi häirikkö pois.

Varmaan useampikin oskarihullu, kun toiset on vastaan, toiset puolustaa agressiivisesti, jotkut kertovat historiasta, toiset lähitapahtumista, jotkut nostaa tätä öky-puolta ja taas jotkut kertovst velkahelvetistä. Uskon siis, että on useampia.

Ihan samaa kanssa mietin. Vaikuttaa, että ne vanhemmat jutut on negaa ja entiset kaverit jotenkin kaltoinkohdeltuja ja sitten uudemmat viestit joltain uusilta nousukas kavereilta ja työkavereilta. Sitten uudemmat negatiiviset tulee esim. Heidiltä ja Heidin kavereilta kavereilta?

Yksi on myös kertonut olleensa Oskarin alainen joskus vuosia sitten. Täysin käsittämätöntä touhua yhtä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ensi tiistain jakson, en ymmärrä miksi Oskaria dissataan, ulkonäkö ei ole makuuni, mutta hän kohtelee vaimoaan niin kauniisti. :)

Luulen, että Heidin itkuista johtui vain huonosti nukutuista öistä, todennäköisesti Oskari kuorsaa.

Mutta olen tähän asti halunnut puolustaa insinööriä, jakson lopussa näytetään kuinka Katja heittää kissan alas tiskipöydältä, tuollainen eläinten kaltoinkohtelu kertoo ihmisen luonteesta.

Ja Olli sanoo "alas vaan!". Tuota ihmettelin. Nuunuu on kuitenkin jo varsin vanhan näköinen kissa, että en heittelisi sitä miten sattuu. (Enkä kyllä muutenkaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oskarijankutus voitaisiin ilmoittaa häiriöviestiksi henkilöön kohdistuvan parjauksen perusteella. Tehdään niin, jotta saadaan tuo yksi häirikkö pois.

Varmaan useampikin oskarihullu, kun toiset on vastaan, toiset puolustaa agressiivisesti, jotkut kertovat historiasta, toiset lähitapahtumista, jotkut nostaa tätä öky-puolta ja taas jotkut kertovst velkahelvetistä. Uskon siis, että on useampia.

Tai sitten sama tyyppi, joka pitää tätä keskustelua henk.koht. larppinaan ja ottaa erilaisia rooleja. Minusta kirjoitustyyli on samantapainen ”eri henkilöiltä” tulleissa viesteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.

Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.

Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.

No mikä pakko se on mennä ihan täysin toiseen ääripäähän ja näytellä kiinnostusta yhteiseen tulevaisuuteen? Kai asioista voi keskustella ja kertoa epäilyksistään, mutta samalla kuitenkin suhtautua toiseen tuolla lailla kuvailemallasi tavalla inhimillisesti? 

Olen miehiä tapaillessani huomannut, ettei se oikeastaan vaikuta asiaan vaikka sanon olevani kiinnostunut vain kaverimielessä. Jos kohtelen miestä lämpimästi ja panostan yhteiseen aikaan emotionaalisesti niin että treffeillä on aina mukavaa, melkein jokainen mies saa tästä sen käsityksen että suhdetta tässä ollaan rakentamassa, vaikka selkeästi sanoisin että näin ei ole. Yksi poikkeus on ollut joukossa ja hän onkin edelleen kaverini.

Varmaan siis tässä ohjelmassakin sanoisin rehellisesti, mitä tunnen ja ajattelen, mutta luultavasti siitä huolimatta mies pettyisi lopussa kun en haluaisi jatkaa liittoa (jos siis mies haluaisi). Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan? Sekin asenne voi liian pitkälle vietynä aiheuttaa vahinkoa, vaikka tarkoitus olisi hyvä. On luultavasti äärimmäisen haasteellista olla mukana tässä ohjelmassa, jos kohdalle ei satukaan itseä miellyttävä puoliso, koska kaikki mahdolliset toimintatavat ovat jollain tavalla vahingollisia.

Katja on tyly varmaankin ihan itseilmaisun ja tunneälyn puuttumisen takia. Vai pitääkö esim. toisen asunto teilata epäystävällisellä kommentilla sen vuoksi, ettei toinen kuvittelisi suhteella olevan tulevaisuutta?

En huomannutkaan, että Katja teilasi Ollin asunnon. Mitä hän siis siitä sanoi?

Antoi sille nihkeällä äänensävyllä arvion seiska puoli. Mahdolliset positiiviset kommentit eivät ainakaan ruutuun asti päässeet, ja ilmeestä ja äänestä päättelin, ettei niitä kyllä ollutkaan. Teilaaminen oli ehkä voimakas ilmaisu, mutta siltä se tuossa kontekstissa kyllä tuntuu. Jos menet jonkun luo ensimmäistä kertaa, niin ei varmaan ole kovin kohteliasta tyytymättömyyttä ilmaista millään tavoin.

Ollihan kysyi arvosanaa kämpästä. Kertoisin silloin kyllä itsekin ihan rehellisesti, minkä arvosanan annan. Valehdellako Katjan olisi pitänyt?

Olen tuo kirjoittaja, joka aiemmin kuvaili että olisin todennäköisesti jopa petollisen myönteisellä asenteella vastaavassa tilanteessa, mutta siltikään en sentään suoranaisesti valehtelisi jos toinen pyytää antamaan arvosanan.

En kiistä etteikö tällä parilla ole sosiaalista kömpelyyttä, mutta kyllä sitä on myös Ollilla kun asettaa toisen tuollaiseen tilanteeseen, vaikka on varmasti nähnyt jo Katjan kehonkielestä ettei se arvosana tule mikään kymppi olemaan.

Tämän ohjelman osallistujista - ihan taviksista - tulee ehkä tahtomattaankin julkkiksia. Ohjelmaa katsoo niin nykyinen pomo kuin ehkä tulevat pomotkin, työpaikan yhteistyökumppanit, asiakkaat ja jos ero tulee niin tulevat nais/miesystävät. Eikö siksi kannattaisi kameroiden edessä toimia silleen positiivisessa hengessä sen puolison kanssa, vaikka ei häneen ihastuisikaan eikä tykkäisi hänen asunnosta. Koska koko Suomi näkee oletko ilkeä vai kohtelias ihminen, oletko hyväntahtoinen vai piikittelijä jne. Ei näytellä tietenkään kannata mutta voi valita sanooko positiivisen vai negatiivisen asian, koska varmasti esim. siitä asunnosta keksi molempia. Ja jos joku kysyy arvosanaa, niin ehkä ei kannata vastata vaikka kysytään vaan sanoa vaikka että "kiva asunto, sanotaan vaikka 42, eikö se ole sama kuin elämän tarkoitus" ja iskeä silmää :D .

Tämä menisi jo sinne petollisen miellyttämisen puolelle mielestäni. Itselleni on luontevaa väistää ikävä kysymys kääntämällä se huumoriksi, mutta olen tosielämässä kokenut kuinka helposti tällä tavalla tulee antaneeksi toiselle liian myönteisen kuvan omista tunteista. Olen tuntenut siitä paljon syyllisyyttä, kun miehet ovat tunteneet tulleensa petetyiksi, kun en olekaan halunnut jatkaa tapailua. Ja siis tämä siitä huolimatta että asiatasolla olen aina täysin rehellinen tunteistani, ja myös siitä jos niitä ei ole toistaiseksi kehittynyt. Ilmeisesti tunnetason viestejä (= meillä oli mukavat treffit ja nauroimme paljon) luetaan enemmän tai ne otetaan vakavammin kuin asiatason viestit (= toinen kertoo että tuntee vain ystävyyttä), silloin kun nämä kaksi ovat ristiriidassa keskenään.

Varmaan se riippuu ihmisestäkin, kenelle mikäkin määrä rehellisyyttä vs. hyväntuulista hauskanpitoa olisi se toimivin sekoitus. Voi myös olla, ettei näissä asioissa voi aina välttyä siltä että joku kokee tulleensa petetyksi, vaikka olisi kuinka yrittänyt sitä välttääkin.

Tuossa mies kysyi mielipidettä asunnosta. Siihen voi vastata kohteliaasti ja kehua asuntoa. Se on normaalia ystävällisyytti. Silti tunteistaan voi olla rehellinen. Ne on ihan eri asiat. Mutta jos ei halua sanoa kohteliasta asunnosta niin voi vaikka olla kuin ei olisi edes kuullut kysymystä ja vaihtaa puheenaihetta. Sekin on parempi kuin sanoa negatiivista.

No itselleni asuminen sattuu olemaan todella korkealla elämänlaatuun vaikuttavissa asioissa, ja olen asuinympäristöni suhteen vaativa. En voisi ikinä valehdella mielipidettäni niin tärkeästä asiasta. Se on melkein kuin sanoisin että seksissä tykkään crossdressingiä ja steariinileikkejä harrastavasta miehestä, vaikka oikeasti nuo olisivat minulle turn offeja. Kokisin, että johdan miestä harhaan tärkeässä ja keskeisessä kysymyksessä, joka voi vaikuttaa jopa ratkaisevasti suhteen etenemismahdollisuuksiin.

Puoli-OT:nä: oma mieheni muistuttaa pelottavan paljon Ollia sekä koulutustaustaltaan, ajatusmalleiltaan että fyysiseltä olemukseltaan. Kissakin hänellä oli kun tutustuimme. Yhteistä elämää on takana nyt 22 vuotta ja olen edelleenkin häneen aivan rakastunut. Mieheni feminiinisyys (hoikka olemus ja pitkät hiukset) hämmentää joitakin, mutta mieheni on itsensä kanssa niin sinut, että kestää satunnaiset urpojen leukailut ja välillä myös homomiesten lähentelyt. Voin sanoa, että on ihanaa olla naimisissa parhaan ystävänsä kanssa, joka on tunneälykäs, huomioonottava ja jonka kanssa voi lähteä vaikka joogatunnille ilman että hänen tarvitsee miettiä onko se uhka hänen miehisyydelleen. Eikä ole sitä kaljamahaakaan hidastamassa menoa. Onnellinen on se nainen, joka saa Ollin omakseen ja osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän ja Nuunuu ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oskarijankutus voitaisiin ilmoittaa häiriöviestiksi henkilöön kohdistuvan parjauksen perusteella. Tehdään niin, jotta saadaan tuo yksi häirikkö pois.

Varmaan useampikin oskarihullu, kun toiset on vastaan, toiset puolustaa agressiivisesti, jotkut kertovat historiasta, toiset lähitapahtumista, jotkut nostaa tätä öky-puolta ja taas jotkut kertovst velkahelvetistä. Uskon siis, että on useampia.

Tai sitten sama tyyppi, joka pitää tätä keskustelua henk.koht. larppinaan ja ottaa erilaisia rooleja. Minusta kirjoitustyyli on samantapainen ”eri henkilöiltä” tulleissa viesteissä.

Samaa mieltä, tyyli on tosi erikoinen ja siksi tunnistettava.

Esittääkö toi Katja jotain Suomalaisen naisen karikatyyriä? Eihän herkissä miehissä teoriassa mitään vikaa 7.5/10 :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oskarijankutus voitaisiin ilmoittaa häiriöviestiksi henkilöön kohdistuvan parjauksen perusteella. Tehdään niin, jotta saadaan tuo yksi häirikkö pois.

Varmaan useampikin oskarihullu, kun toiset on vastaan, toiset puolustaa agressiivisesti, jotkut kertovat historiasta, toiset lähitapahtumista, jotkut nostaa tätä öky-puolta ja taas jotkut kertovst velkahelvetistä. Uskon siis, että on useampia.

Tai sitten sama tyyppi, joka pitää tätä keskustelua henk.koht. larppinaan ja ottaa erilaisia rooleja. Minusta kirjoitustyyli on samantapainen ”eri henkilöiltä” tulleissa viesteissä.

Samaa mieltä, tyyli on tosi erikoinen ja siksi tunnistettava.

Jep, samaa mieltä. Samaa sekavaa tekstiä eri rooleissa eli jonkun tarkoituksena ainoastaan pilata ketju jostain erikoislaatuisesta syystä tai sitten ne lääkkeet on ottamatta. Säälittävä henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oskarijankutus voitaisiin ilmoittaa häiriöviestiksi henkilöön kohdistuvan parjauksen perusteella. Tehdään niin, jotta saadaan tuo yksi häirikkö pois.

Varmaan useampikin oskarihullu, kun toiset on vastaan, toiset puolustaa agressiivisesti, jotkut kertovat historiasta, toiset lähitapahtumista, jotkut nostaa tätä öky-puolta ja taas jotkut kertovst velkahelvetistä. Uskon siis, että on useampia.

Tai sitten sama tyyppi, joka pitää tätä keskustelua henk.koht. larppinaan ja ottaa erilaisia rooleja. Minusta kirjoitustyyli on samantapainen ”eri henkilöiltä” tulleissa viesteissä.

Samaa mieltä, tyyli on tosi erikoinen ja siksi tunnistettava.

Jep, samaa mieltä. Samaa sekavaa tekstiä eri rooleissa eli jonkun tarkoituksena ainoastaan pilata ketju jostain erikoislaatuisesta syystä tai sitten ne lääkkeet on ottamatta. Säälittävä henkilö.

Eikö tule yhtään esimerkkiä? Erikoislaatuisesta, voi vitt* :D 

Jep, samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Puoli-OT:nä: oma mieheni muistuttaa pelottavan paljon Ollia sekä koulutustaustaltaan, ajatusmalleiltaan että fyysiseltä olemukseltaan. Kissakin hänellä oli kun tutustuimme. Yhteistä elämää on takana nyt 22 vuotta ja olen edelleenkin häneen aivan rakastunut. Mieheni feminiinisyys (hoikka olemus ja pitkät hiukset) hämmentää joitakin, mutta mieheni on itsensä kanssa niin sinut, että kestää satunnaiset urpojen leukailut ja välillä myös homomiesten lähentelyt. Voin sanoa, että on ihanaa olla naimisissa parhaan ystävänsä kanssa, joka on tunneälykäs, huomioonottava ja jonka kanssa voi lähteä vaikka joogatunnille ilman että hänen tarvitsee miettiä onko se uhka hänen miehisyydelleen. Eikä ole sitä kaljamahaakaan hidastamassa menoa. Onnellinen on se nainen, joka saa Ollin omakseen ja osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän ja Nuunuu ovat.

Kirjoitin tuolla aikaisemmin, että mielestäni Olli on ihana mies ja hänen kaltaisensa miehen haluaisin itselleni elämänkumppaniksi, mutta ei ole ikäluokassani sinkku-Olleja ei. Olen vähän kade kaikille, joilla on noin kivan ja toimivan kuuloinen avioliitto. Mutta ihanaa teille :)

Vierailija kirjoitti:

Puoli-OT:nä: oma mieheni muistuttaa pelottavan paljon Ollia sekä koulutustaustaltaan, ajatusmalleiltaan että fyysiseltä olemukseltaan. Kissakin hänellä oli kun tutustuimme. Yhteistä elämää on takana nyt 22 vuotta ja olen edelleenkin häneen aivan rakastunut. Mieheni feminiinisyys (hoikka olemus ja pitkät hiukset) hämmentää joitakin, mutta mieheni on itsensä kanssa niin sinut, että kestää satunnaiset urpojen leukailut ja välillä myös homomiesten lähentelyt. Voin sanoa, että on ihanaa olla naimisissa parhaan ystävänsä kanssa, joka on tunneälykäs, huomioonottava ja jonka kanssa voi lähteä vaikka joogatunnille ilman että hänen tarvitsee miettiä onko se uhka hänen miehisyydelleen. Eikä ole sitä kaljamahaakaan hidastamassa menoa. Onnellinen on se nainen, joka saa Ollin omakseen ja osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän ja Nuunuu ovat.

Minuakaan ei miehessä feminiinisyys, pehmeys tai herkkyys häiritse, mutta jäykistely ja emotionaalinen vetäytyminen kyllä häiritsisivät. Olen tosi mielelläni sellaisen miehen kanssa joka muitta mutkitta tekee sekä naisten että miesten juttuja. Olen tällainen itsekin, eli teen mielelläni mm. remonttihommia, tykkään ajaa autoa jne. Parisuhteesta tulee tosi hauska kun mahdollisimman monista jutuista voidaan nauttia tekemällä niitä yhdessä, miettimättä oliko niissä nyt joku sukupuolirajoite vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin erikoislaatuista, että insinööri AMK (sic!) antaa vaimolleen psykiatrisia diagnooseja julkisesti. Tämän vuoksi minä olen feministi.

minulta meni tällainen diagnosointikohta kokonaan ohi. Missä sellainen oli...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin erikoislaatuista, että insinööri AMK (sic!) antaa vaimolleen psykiatrisia diagnooseja julkisesti. Tämän vuoksi minä olen feministi.

minulta meni tällainen diagnosointikohta kokonaan ohi. Missä sellainen oli...?

Seuraavassa jaksossa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin erikoislaatuista, että insinööri AMK (sic!) antaa vaimolleen psykiatrisia diagnooseja julkisesti. Tämän vuoksi minä olen feministi.

minulta meni tällainen diagnosointikohta kokonaan ohi. Missä sellainen oli...?

Seuraavassa jaksossa..

olen jo katsonut ne mitä cmoren kautta näkee

Vierailija kirjoitti:

Aloitin noiden hullujen viestien perkaamisen (asiattomaksi ilmoittamisen) ketjun loppupäästä. Voiko joku muu aloittaa alkupäästä? Minulla menee vuosi ennen kuin saan kaikki 77 sivua käytyä läpi..

Olen talkoissa mukana. Ja jokainen uusi ilmoitetaan myös asiattomaksi.

Eiii, Olli vaikuttaa niin symppikseltä, miksi Katja on tuollainen viime kauden Meri :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että jokaisella kaudella perusfiksut pehmeät miehet saavat kritiikkiä pehmeydestään, naisellisuudestaan ja liiallisesta analyyttisyydestään.

Kai se sitten vain on niin, että jokin osa naisista kaipaa mieheltä perinteistä maskuliinista otetta, jossa mies ei neuvottele ja keskustele liiaksi vaan johtaa.

Nyt on tietysti nähty vasta vain vähän Ollia, mutta mielestäni yksi osa ongelmaa on hänen vakavamielisyytensä, jopa hieman synkkä olemuksensa. Hymyt ilottomia ja nopeasti pois sulavia, pakotettuja. Jos huumoria on, sekin on kuivan sarkastista. Ottaako hänkin itsensä vähän liian vakavasti? Vähän letkeämpi ja rennompi asenne antaisi hänestä paljonkin miellyttävämmän vaikutelman.

Kun Katja ja Olli olivat ravintolassa Prahassa, niin heidän keskustellessaan yhdessäolon siihen astisista fiiliksistä Katja juuri vaikutti hakevan sitä kevyesti ottamisen vastakaikua Ollilta. Kannusti innokkaasti, kun Olli myötäili, että tässä vaiheessa saa olla epävarmuuden tuntemuksia ja pitää antaa aikaa. Senkin olisi kyllä voinut tehdä hieman huolettomampaan sävyyn, ei naama totisena, niin viesti olisi vaikuttanut vakuuttavammalta. Ymmärrän, että liika vakavuus on stressaavaa, koska siitä välittyy tietynlainen vaatimus ja odotus, ja pelko siitä, että jos asia eteneekin toisin, menään vain vielä synkempää ja vakavampaa tunnelmaa kohti. Joku puhuu sitoutumiskammosta, kolikon toiselta puolen katsoen kyseessä voi olla ripustautumisen kohteeksi joutumisen pelko.

"SENKIN olisi voinut tehdä huolettompaan sävyyn"? Jestas näitä analyyseja.Taidat olla ihminen joka on hanakasti muuttamassa ihmistä parisuhteessa omaan muottiisi sopivaksi? Neuvomassa vastapuolta siinä kuinka asia ilmaistaan? "Oot oikeassa mutta naama totisena sen sanominen on väärin"?

Vierailija kirjoitti:

Ekologinen ihminen ei käytä talouspaperia vaan kestorättejä. Munakennot ja maitotölkit lajittelee kartonkikeräykseen. Ostaa vihannekset omaan kestopussiin eikä biohedelmäpussiin. Juuresten kuorista voi tehdä sipsejä, suosii lähellä tuotettua ja kotimaiset omenat voi syödä kuorineen. Mitä nyt kukakin pitää ekologisena... Ja ainahan voi uuden puolison lempeällä tavalla ohjata lajittelemaan. On sitä isompiakin ongelmia parisuhteessa.

Mitä nyt kukakin pitää ekologisena. Juuri niin, mutta tuo sipsien tekeminen juuresten kuorista on kyllä aika älytöntä. Komposti on keksitty.