Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Oskari turhautui heti, kun joutui ottaa kuvia Heidistä, josta huomasi ettei ole tosiaan paljoa naisseurassa hengaillut. Sellasta se on nykyään, että kuvia otetaan. En oikeen usko, että Oskari osaa seurustella

Vierailija kirjoitti:

Miksei täällä voi keskustella normaalisti? Kaks tyyppiä ilmeisesti vääntää täällä samoista asioista.

Ville ja se sen vaimo pääsee aika vähällä, kun kaksi muuta paria vievät kaiken huomion.

Johtuu varmaan siitä, että katsojatkin purkavat pettymystään näihin kahteen pariin, sillä näkeehän sen sokea Reettakin, että noista ei vaan voi tulla mitään, kuitenkin ihmiset sisimmässään olisivat halunneet kaikkien onnistuvan.

Oskari on ihan tavallinen ja mukava mies. Hän ei vaan osaa puhua. Puhetaidosta on hyötyä mm. parisuhteessa. Heidi kilahtelee menneisyyden haamut harteillaan. Huom! Tilanne ei ole kummankaan syy. Tosin jos olisi, en uskaltaisi sanoa mielipidettäni. Se poistettaisiin yhtä varmasti, kuin hikiset sukat poimitaan pesukoneeseen silläaikaa kun et tee mitään.

Muutin mieltäni positiiviseen suuntaan kun Ville puhui ja pohti hetken ihan normaalisti ja rauhallisesti. Mutta tulihan lopuksi taas se hihihiihehehee.

Kun olisi ollut ja jaksanut olla vakava sen juttelunsa loppuun saakka.

Olisi ollut vaihteeksi mukava nähdä se toinen puoli Villestä, myös meille katsojille.

Kun toivottavasti se kuitenkin on olemassa?

Eihän kukaan tosissaan jaksa ajatella parisuhdetta jos kumppani ihan koko ajan heittää läppää ja vitsiä hihityksen myötä.

Edes Anniina, vaikka itsekin nauraa mukana.

Anniina on iloinen ja nauravainen, mutta tuntuu, että hiukan menee nyt Villen mukana ja komppaa vaikkei aina niin kovin naurattaisikaan. Joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Oskari turhautui heti, kun joutui ottaa kuvia Heidistä, josta huomasi ettei ole tosiaan paljoa naisseurassa hengaillut. Sellasta se on nykyään, että kuvia otetaan. En oikeen usko, että Oskari osaa seurustella

Nelikymppiset, aikuiset ihmiset osaavat nauttia elämästä ilman jatkuvaa instadokumentointia. Varsinkin suhteen alkuvaiheessa luulisi myös naisen havainnoivan mistä mies pitää ja mistä ei. Jos mennään Nuuksioon miehen pyynnöstä, mies esittelee itsestään sen metsässä rauhoittuvan puolen eikö nainen voisi kunnioittaa tuota ja pyrkiä käyttäytymään rauhallisesti? Sama jos mies alkaisi suureen ääneen valittamaan naisen valitsemissa kohteissa, Pitääkö miehen sopeutua shoppailuun ja kuohuviinin siemailuun mutta naisen ei tarvitse lainkaan sopeutua ja sopeuttaa käytöstään miehelle tärkeissä paikoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari turhautui heti, kun joutui ottaa kuvia Heidistä, josta huomasi ettei ole tosiaan paljoa naisseurassa hengaillut. Sellasta se on nykyään, että kuvia otetaan. En oikeen usko, että Oskari osaa seurustella

Nelikymppiset, aikuiset ihmiset osaavat nauttia elämästä ilman jatkuvaa instadokumentointia. Varsinkin suhteen alkuvaiheessa luulisi myös naisen havainnoivan mistä mies pitää ja mistä ei. Jos mennään Nuuksioon miehen pyynnöstä, mies esittelee itsestään sen metsässä rauhoittuvan puolen eikö nainen voisi kunnioittaa tuota ja pyrkiä käyttäytymään rauhallisesti? Sama jos mies alkaisi suureen ääneen valittamaan naisen valitsemissa kohteissa, Pitääkö miehen sopeutua shoppailuun ja kuohuviinin siemailuun mutta naisen ei tarvitse lainkaan sopeutua ja sopeuttaa käytöstään miehelle tärkeissä paikoissa?

Me käydään usein mieheni kanssa metsässä kävelyllä, tai ihan vaan olemassa ja haahuilemassa. Ja rauhoittamassa, saamassa energiaa. Ollaan tunnista kahteen yleensä kerralla. Ja aika usein molemmat meistä ottaa muutaman kuvan myöskin. Se ei montaa minuuttia vie. Aikaa rauhoittumiselle ja metsän hiljaisuudesta nauttimiselle kyllä jää ihan reilusti.

Joten tiedämmekö me siis, että Heidi on ottanut kuvia jatkuvasti? Ja onko esim. Oskari ennen Nuuksioon menoa pyytänyt Heidiltä, että hän ei ottaisi tällä kertaa ollenkaan kuvia? Käsittääkseni meillä ei ole tällaista tietoa, joten....

Tirsk.

Niimpä. Tirsk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari turhautui heti, kun joutui ottaa kuvia Heidistä, josta huomasi ettei ole tosiaan paljoa naisseurassa hengaillut. Sellasta se on nykyään, että kuvia otetaan. En oikeen usko, että Oskari osaa seurustella

Nelikymppiset, aikuiset ihmiset osaavat nauttia elämästä ilman jatkuvaa instadokumentointia. Varsinkin suhteen alkuvaiheessa luulisi myös naisen havainnoivan mistä mies pitää ja mistä ei. Jos mennään Nuuksioon miehen pyynnöstä, mies esittelee itsestään sen metsässä rauhoittuvan puolen eikö nainen voisi kunnioittaa tuota ja pyrkiä käyttäytymään rauhallisesti? Sama jos mies alkaisi suureen ääneen valittamaan naisen valitsemissa kohteissa, Pitääkö miehen sopeutua shoppailuun ja kuohuviinin siemailuun mutta naisen ei tarvitse lainkaan sopeutua ja sopeuttaa käytöstään miehelle tärkeissä paikoissa?

Me käydään usein mieheni kanssa metsässä kävelyllä, tai ihan vaan olemassa ja haahuilemassa. Ja rauhoittamassa, saamassa energiaa. Ollaan tunnista kahteen yleensä kerralla. Ja aika usein molemmat meistä ottaa muutaman kuvan myöskin. Se ei montaa minuuttia vie. Aikaa rauhoittumiselle ja metsän hiljaisuudesta nauttimiselle kyllä jää ihan reilusti.

Joten tiedämmekö me siis, että Heidi on ottanut kuvia jatkuvasti? Ja onko esim. Oskari ennen Nuuksioon menoa pyytänyt Heidiltä, että hän ei ottaisi tällä kertaa ollenkaan kuvia? Käsittääkseni meillä ei ole tällaista tietoa, joten....

Siis rauhoittumassa, ei rauhoittamassa, tietenkin. :)

Sohvapsykologi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa Katjalla ja Ollilla oli mahdollisuus parisuhteeseen. Heillä tuntui synkkaavan häissä, eikä mitään ilmeistä inhoa ollut ilmassa. Ollin mielestä Katja oli hurmaava morsian. Katja oli ilahtunut, että Olli oli fiksu ja koulutettu.

Et voi olla tosissasi, jos ajattelet että nämä mainitsemasi asiat ratkaisevat.

Itse olen ollut parisuhteessa jossa kumpikin oli todella ihastunut toiseen ja molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen. Meillä oli paljon, paljon paremmat lähtökohdat kuin Katjalla ja Ollilla, ts. näimme toisissamme paljon enemmän myönteistä. Terapiassakin käytiin jne.

Silti meillä paljastui olevan siinä määrin isoja fundamentaalisia eroavaisuuksia, että jouduimme toteamaan ettei suhde vain toimi. Noiden asioiden muuttaminen - tai sitten se että toinen olisi opetellut hyväksymään ne toisessa aidosti - olisi vaatinut vuosien tai ehkä jopa kymmenen vuoden terapeuttista työskentelyä. Kyllä siinä tilanteessa on fiksumpaa vain todeta, että on parempi etsiä sellainen kumppani jonka kanssa yhteen hioutuminen onnistuu hieman nopeammin. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä.

Koska toista aivan samanlaista ihmistä ei ole olemassa, tämän tyyppisillä ihmisillä tulee aina olemaan vaikeuksia parisuhteessa tai omien lasten kanssa tai työkavereiden. Se ettei kyetä ihan aidosti hyväksymään muita, kun niitä omia tapoja vie lopulta aina riitoihin tai eroon. Siksi toistet eivät vaan koskaan tule saamaan onnellista parisuhdetta tai ihmissuhteita loppuelämäkseen.

Ei hyväksytä kauppakassia, ei pitsatäytettä, ei iltavirkkuutta tai vaikka toisen höpöttämistä. Meillä on tosiaan vain yksi elämä ja monella se tulee kulutettua sinkkuna, koska vain oma tapa kelpaa ja joko toinen tekee samalla tavalla tai tekee jossain muualla jonkun toisen kanssa sillä toisella tapaa.

Meillä ei ollut kysymys kauppakasseista vaan persoonallisuuden piirteistä, joiden muuttaminen on hidasta tai mahdotonta, samoin myös niiden hyväksyminen toisessa. Väitätkö tosissasi, ettei tällaisia piirteitä voi olla? Silloin tulet samalla väittäneeksi, että ketkä tahansa kaksi mieleltään tervettä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen, kunhan vain opettelevat hyväksymään toistensa tavat.

Syy, miksi Katjalle ja Ollille tulee kinaa pikkuasioista, voi johtua (ja todennäköisesti johtuu) siitä, että taustalla on paljon isompia asioita jotka koetaan vaikeiksi.

Mieti jos se häiritsevä piirre olisikin löytynyt lapsestasi. Juuri se sama, jota et miehessäsi oppinut koskaan hyväksymään.

Joko opit hyväksymään ja rakastamaan lastasi tai tosiaan elät 18 vuotta helvetissä odottaen, että pääset hänestä eroon.

En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään. Tekojen kohdalla on varmasti paljonkin sellaisia, joiden kohdalla kannattaa ihan itse juosta karkuun. Tietenkään aggressiivisen tai tuohoavan ihmisen seuraa ei kuulu oppia sietämään, mutta miksi sellaisen kanssa edes alkujaan on alkanut olemaan yhdessä?

Suhde lapseen on aivan eri asia kuin suhde elämänkumppaniin. Osa niistä häiritsevistä piirteistä (joita siis oli useita) liittyi juuri siihen, että mies tarvitsi kumppaniltaan vanhemmuutta, siis tietynlaista äitinä olemista. Minä taas haluan tasavertaista parisuhdetta. En opettele sietämään tällaista piirrettä kumppanissani, vaan ennemmin etsin sellaisen kumppanin, joka on samoilla linjoilla kanssani, ja päästän miehenkin etsimään itselleen varaäidin niistä lukuisista naisista, jotka siihen rooliin sopivat ja jopa suorastaan haluavat. Sellaisia naisiahan on olemassa, ja varmasti tämä mies sopii erinomaisesti kumppaniksi sellaiselle, koska hänessä on paljon ihania ja miellyttäviä piirteitä, hän on viehättävä persoona, ja hänellä on hyvä sydän. 

Nämä piirteet alkoivat tulla ilmi vasta, kun olimme seurustelleet puolisen vuotta. Siihen asti mies piti niitä piilossa. Samoihin aikoihin mies lisäksi kertoi olevansa sittenkin eri mieltä tietyistä tärkeistä, tulevaisuutta koskevista kysymyksistä, joista olimme puhuneet heti suhteen alussa (kuvitteellinen esimerkki: halutaanko lapsia vai ei). Silloin viimeistään päätin, että vaikka kuinka rakastamme toisiamme ja yritämme sietää ja ymmärtää, meitä ei vain ollut tarkoitettu yhteen. 

Etkö ole ollut tietoinen, että tällaistakin voi tapahtua?

Ensin puhut kuinka molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen ja sitten alat kuitenkin puhumaan halusta. Et halunnut sitä, eikä toinen halunnut tätä. Yksikään halu ei ole kiveen kirjoitettu. Se on asia jonka päätät. Tänään haluat toimia äitinä ja huomenna et. Voit halutessasi päättää niin ja myös keitä nämä halusi koskevat.

Parisuhde on ihmissuhde ja säännöt toimivat kuten kaikissa ihmisuhteissa. Ei rakkaus omaan lapseen nyt niin suuresti eroa, kun pitkässä parisuhteessa puolisoa kohtaan tuntema rakkaus. Toisessa on mukana seksuaalinen puoli, mutta ei kukaan nyt 20 vuotta jotain himokkaita tunteita puolisoaan 24/7 kohtaan tunne, vaan pikemmin ihan arkirakkautta, joka on aika samanlaista kun se omia lapsia kohtaan tunnettu rakkaus.

Selkeästi sinulla on defenssit päällä. Selittelyjä miksei homma toiminut, vaikka kuitenkin kokoajaan kirjoitat ettet halunnut, koska ei ollut mieleistäsi ja mitä se mahtaa olla kuin sitä, että hommat kuuluisi tehdä niinkuin sinä haluat tai muuten annat asian olla?

Ehkä rakastit oikeasti, mutta lopulta kyseessä oli ”my way tai high way”.

Meillä on vain erilaiset elämänarvot.

Tietenkin voisin päättää sitoutua loppuelämäkseni suhteeseen, jossa kumpikaan ei ole onnellinen. Mutta koska rakastin tätä miestä (ja rakastan edelleen), tahdon ensisijaisesti hänen olevan onnellinen. Suhteemme jatkuminen on siihen nähden toissijainen asia. Samaa toivon myös omalle lapselleni. Sydämeni särkyisi, jos hän kokisi velvollisuudekseen jäädä elämään onnettomaksi tekevää, liian rajoittavaa elämää parisuhteeseen, joka ei fundamentaalilla tavalla sovi hänelle, vain voidakseen todistaa muille (tai itselleen? jonkinlaiselle jumalolennolle? en oikein ymmärrä kenelle ja miksi) kykenevänsä sitoutumaan.

Kyseessä ei ole selittely tai defenssi, vaan sitouduin suhteeseen niin pitkäksi aikaa että saimme selville, mistä suhteessamme ihan oikeasti on kysymys, ja mitkä asiat tulisivat olemaan siinä muuttumattomia joko ikuisesti tai vähintäänkin hyvin kauan. Tältä pohjalta teimme yhdessä päätöksen erota.

Aivan, sinä et ollut onnellinen, koska toinen ei tehnyt ja ollut sellainen kuin sinä halusit. Eikä edes suostunut muuttumaan mieleiseksi ja sinun tyylillä toimivaksi Jos asiat olisi tehty sinun haluamallasi tavalla olisit ollut onnellinen. Se on juuri tästä mistä puhumme. Kun hyväksyy vain oman näkökulmansa ja tapansa suhde päättyy väistämättä eroon, koska joko itse tai toisesta tulee onneton.

Minä tai tämä mies kumpikaan emme ole ihmisiä, jotka hyväksyvät vain oman näkökulmansa. Siitä huolimatta emme olleet yhdessä onnellisia. On paljon asioita, jotka voin opetella hyväksymään kumppanissani, ja olen niin tehnytkin. Sitten on joitakin asioita, jotka vaikuttavat liikaa onnellisuuteeni, jos tekisin niiden kohdalla kompromisseja. 

Jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa, en voi tämän enempää auttaa. 

Tätä kutsutaan selittelemiseksi. Ymmärrän vallan hyvin. Mitä vähemmän näitä juttuja on, mitä ei hyväksy, sitä pienemmäksi eron todennäköisyys muuttuu. Mitä tiukemmin pitää kiinni jopa ihan kaikista omista haluistaan, sen nopeammin ero tulee. Toiset oppivat hyväksymään kaiken, joskus jopa liikaa ja toiset eivät hyväksy lähes mitään. Sinä et oppinut kaikkea ja lopputulos oli mikä oli.

Jaa että jos eroaa, kun lapsitoiveet eivät kohtaa, niin "et oppinut kaikkea"? Aika syyllistävä ja tuomitseva tyyli sinulla.

Tulkitset sen sellaiseksi, vaikka kyseessä on vain tosiasioiden ääneen sanominen. Jollekin lapset ovat pikkujuttu. Tehdään jos vaimo haluaa, mutta tärkeintä etteivät häiritse vaikka miehen omaa uraa esim. Toisille se on elämää suurempi kysymys ja jos puoliso osoittautuu ettei hän voi saada lapsia, niin tämä lähtee vaihtoon heti, toiset oppivat elämään sen asian kanssa ettei sitä omaa lasta tule. Toiset ihmiset ovat nyt vaan sallivampaa ja hyväksyvämpiä. Heille ei lapset tai niiden puute muuta suhteessa mitään, toiset oppivat hyväksymään sen ja he, jotka eivät tulevat onnettomiksi ja eroavat. Tosiasioita.

Kuten ei nuttura, eikä bioroskis, eikä lapsellinen hiihittäminen, eikä edes se, että miestä joutuu passaamaan ja hoitamaan, kun sitä viidettä lasta kotona. Toiset vain ovat oppineet hyväksymään sen, että mies nyt on kuin se kolmas tai viides lapsi, eikä ota stressiä siitä, riitele tai vedä edes herneitä nenään siitä ja avioliitto jatkuu ja toiset taas eivät opi ja lopputuloksen tiedät.

Kyllä erilaiset lapsitoiveet on tutkitustikin sellainen asia, joka aiheuttaa niin paljon vaikeuksia parisuhteeseen, että tällaisille pareille suositellaan eroamista ihan perustellusti. Avioliitto ei ole jumalallinen itsetarkoitus, vaan väline jonka avulla puolisot saavuttavat suuremman onnellisuuden tason verrattuna yksin elämiseen. On viisasta ymmärtää, milloin avioliitosta - tai muusta sitoutuneesta suhteesta - on tullut vankila, joka estää ihmistä elämästä onnellisena ja toteuttamasta omaa tarkoitustaan maailmassa.

Mainitsit aiemmin, että on sinunkin mielestäsi mahdollista myös olla liian hyväksyvä. Tarkoititko, että ainoa asia jonka hyväksymättömyydestä ei sinulta saa pyyhkeitä, on puolison persoonallisuushäiriö tmv.? Kun kerran et lapsitoiveiden kohtaamattomuutta pidä minään.

Ai niin: tyylisi on tuomitseva ihan objektiivisesti arvioiden. Näet sen kun luet omia kommenttejasi ja mietit, miten neutraalisti viestivä keskustelija olisi sanonut samat asiat.

En minä sano mikä on oikein tai väärin. Kerron vain lopputuloksen ja sitä sinun on vain kovin vaikeaa hyväksyä. Jos on kaksi paria joilla on sama ongelma. Puolisoista toinen halua ja toinen ei lapsia ja toinen näistä pareista jatkaa ja toinen ei. Mistä se voisi johtua? Voisiko olla, että sen parina jatkavan henkilöt ovat oppineet elämään tämän tosiasian kanssa ja hyväksyneet asian osana elämäänsä ja että jommankumman maun mukaan mennään? Ja vastavuoroisesti nämä jotka eivät jatkaneet, eivät oppineet koskaan hyväksymään asiaa kohdallaan ja halusivat siksi erota?

Tutkitusti on vaikka kuinka paljon asioita, jotka aiheuttavat ongelmia suhteissa. Yksi suurimmista on raha ja siltikin toiset oppivat elämään pihin tai tuhlaajan kanssa ja hyväksymään tämän toisen erityyppisen rahankäytön. Kannattaako se? Monesti ei, mutta niin se vain on. Maailmassa on liikaa niitäkin jotka ovat oppineet hyväksymään, jopa puolisonsa väkivaltaisen käyttäytymisen. Valitettavasti. Heidän avioliittonsa jatkuu, koska he ovat oppineet hyväksymään asioita, joita heidän ei kuuluisi oppia hyväksymään. En rajoita liiemmin mitä tarkoitan mikä on liiankin hyväksyvää. Se on tapauskohtausta. Joten älä laita ”sanoja suuhuni”, mitä pidän minänäkin, kun et kerran tiedä.

Ei kaikki oppiminen ole postiivista tai edes tavoiteltavaa, vaikka selkeästi jostain syystä tulkitset sen niin, mutta elämässä ihminen oppii itselleen tapoja ja toimintamuotoja, jotka ovat toisinaan jopa haitallisia hänelle itselleen.

Onko avioliiton jatkuminen hyvä tai huono asia, on ehkä makuasia lopulta. Mutta jos se loppuu siksi, koska et oppinut hyväksymään jotain, pientä tai suurta, niin se loppuu, eikä siinä ole mukana syyllistämistä paitsi sinun tulkinnassasi, vaan tosiasioiden toteamista.

Esimerkissäsi, jossa lapsitoiveet eivät kohtaa mutta pari on silti yhdessä, on toinenkin vaihtoehto, jonka jätät mainitsematta: osapuolet eivät aidosti ole oppineet hyväksymään tilannetta, mutta jatkavat suhdetta silti, onnettomina. Miksi jätät sen mainitsematta, jos et aja minkäänlaista agendaa sen puolesta, että erota tulisi ainoastaan väkivaltaisesta tai muuten selkeän epänormaalista suhteesta? Miksi kritisoit lapsitoiveiden vuoksi eronnutta ihmistä palstalla, jos sinulla ei tällaista agendaa ole?  

Sen toteaminen, että jos pari päättää erota niin heille tulee ero, on tosiasian toteamista. Sinä et ainoastaan totea noin (onhan se itsestäänselvä asia toteamattakin), vaan lisäksi kutsut eroamaan päätynyttä henkilöä selittelijäksi, ja mm. sanot: "En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään", mistä tulee vahvasti se kuva että mielestäsi pitäisi oppia.  

Et ehkä tarkoita puhua tuomitsevasti, mutta juttusi silti on kaukana neutraalista sävystä.

Tiedän parin, jossa miehen elämän tärkein haave oli saada lapsia, ja hänen kumppaninsa todettiin hedelmättömäksi. Suhde oli toimiva, lämmin ja rakkaudentäyteinen. He erosivat ja miehellä on nykyään lapsi uuden kumppanin kanssa. Kun puhun tästä suhteesta muille, sanon yleensä: "Suhde ei toiminut, koska pari ei saanut lapsia ja se oli miehen suuri unelma". En sano: "Mies ei oppinut hyväksymään lapsettomuutta ja erotessaan defensiivisesti selitteli, ettei suhde toiminut". Tuo on tuomitsevaa, alentuvaa ja arvolatautunutta ilmaisua. Itse pyrin välttämään sellaista kun on kysymys toisten ihmisten elämän suurista päätöksistä.

Voithan sinä jauhaa poliittisesti korrektia tekstiä niin paljon kuin haluat, mutta lopputulos on pohjimmiltaan tuo. Tietenkin se on positiivista, että mukautat puheitasi vastaanottajan tason mukaan ja moderoit ne hänelle sopiviksi. Selkeästi olet myös itse herkkä asialle, eikä raaka ja kylmä totuus sovellu persoonallesi.

Ihmiset oppivat elämänsä aikana paljon asioita. Elämään asioiden kanssa, jotka tekevät heistä ehkä onnellisia, ehkä onnettomia, mutta oppivat tai sitten eivät.

Mutta tarviiko minun nyt sinulle oikeasti kirjoittaa tämä kaikki auki?

Nyt emme puhu siitä mikä on oikea tapa lähestyä puheilla ihmisiä, jotka haluavat eri asioita kuin itse tai joku toinen. Ehkä hiljaisuus on paras tapa?

Inhottavat asiat eivät koskaan tunnu kaikista neutraaleilta. Osa ihmisistä on heikkolahjaisia. Se tuntuu pahalta kuulla, mutta niin se vain on. Voit selitellä kaikkea testien epätarkkuudesta ja ihmisten viisaudesta, mutta niin se vain silti on, kun rehellisesti katsomme asiaa ja voimme ehkä silloin auttaa heitä edes jotenkin.

Minun tarkoitus ei ole olla edes kovin neutraali, vaan rehellinen tosiasioille, jolloin sillä ei ole minulle mitään merkitystä, miten sinä lähestyy jonkun tuttavasi lapsettomuusongelmaa puheillasi.

Rehellisyys ja tosiasioiden tunnustaminen ei edellytä alentumista, asioiden kärjistämistä ja keskustelukumppanin näpäyttelyä. Päin vastoin.

Sinulla oli keskusteluun lähtiessäsi selkeä agenda: eroon päätyvien ihmisten esittäminen yksiselitteisen huonossa valossa. Sinulla voi olla siihen erilaisia syitä, mutta totuuden tavoittelu tuskin on yksi niistä, jos olet itsellesi rehellinen.

Ehkä olet itse onneton valittuasi sitoutua huonoon parisuhteeseen, ja pyrit todistelemaan itsellesi tehneesi kuitenkin moraalisesti oikein, jotta voisit jollakin tavalla silti kokea onnistuneesi. Jotta tämä valintasi näyttäytyisi moraalisesti oikeana, sinun on esitettävä sille vastakohdaksi toisenlaisen ratkaisun tehneet huonoina, väärän valinnan tehneinä.

Ehkä tarpeesi ei liity omaan suhteeseesi, vaan halusit yleisemmällä tasolla päästä panettelemaan ja painamaan alas muita ihmisiä, koska jostain syystä et muuten koe itseäsi riittävän arvokkaaksi tai kyvykkääksi. Tätä ajatusta tukee taipumuksesi nähdä keskustelukumppanisi heikkona (mm. "Selkeästi olet myös itse herkkä asialle, eikä raaka ja kylmä totuus sovellu persoonallesi").

Tällainen käytös on tavallista, mutta mainitsemaasi tavoitteeseen (tosiasioiden tunnustaminen) et sen avulla pääse. Tosiasioiden tunnustaminen alkaa siitä, että ymmärtää oman motivaatiorakenteensa ja miten se vääristää omaa näkökulmaa, ja pidättäytyy esittämästä subjektiivisia näkemyksiään faktoina.

Itse aiheesta sanoisin, että mielestäni suurimmat virheet ja vahingot parisuhteissa tapahtuvat silloin, kun osapuolet eivät osaa tai uskalla kuunnella sisäistä ääntään ja luottaa siihen (en tarkoita tässä impulsiivista tempilua hetken mielijohteiden perässä, vaan sitä syvällä olevaa, vakaata sisäistä ääntä). Kaikenlainen tuomitseva puhe suuntaan tai toiseen on omiaan heikentämään ihmisten itseluottamusta ja itsearvostusta, jotka ovat olennaisia tekijöitä itsensä kuuntelemisen taidossa. Siksi toivoisin näkeväni tälläkin palstalla enemmän kannustamista ja rohkaisua kuin sanelemista ja arvostelua.

Minusta alkaa tuntumaan, että sinä olet ketjun pahin poistattaja, koska lähes kaikki muut vastaukseni katoavat kuinka tuhka tuuleen, paitsi nämä minun sinulle vastaaman viestit.

Rehellisyys ja tosiasioiden tunnustaminen ei vaadi alentumista, asioiden kärjistämistä tai näoäyttelyä, muttei myöskään poissulje sitä.

Sinulla ei ole hajuakaan minun agendasta. Omia kuvitelmiasi. Kerron ihan mitä perus biologia ja psykologia kertoo. Ihminen tilanteessa, jossa hän ei mukavuusalueellaan, on onneton, kokee epämukavuutta, pelkoa, epävarmuutta, kipua tms. pyrkii pois tilanteesta. Ihminen pyrkii eroon tästä tilanteesta itselleen epäsuotuisasta tilanteesta tai oppii sietämään sitä. Mikä tässä väitteessä on sinusta epärehellistä tai ei totuudenmukaista?

Miksi ihmeessä haluaisin näyttää jonkun itselleen huonosta tilanteesta eroon päässeen ylipäätään jossain valossa?

No, sinulla näyttää olevan vastaus tähän ja aloitat selittelyt ja jossittelut. Ehkä sitä tai ehkä tätä. Missään en ole sanonut, onko se mielestäni hyvä tai huono ratkaisu erota. Tai korkeintaan, että jossain tilanteessa on odotettu ihan liian kauan. Ihan liian kauan on eletty huonossa tilanteessa. Ihan liikaa on hyväksytty ja opittu elämään asioiden kanssa, joiden kanssa ei todellakaan olisi kannattanut oppia elämään.

Minä en ole puhunut itseäni koskevista ihmissuhteista mitään, koska en koe niitä mitenkään muille kiinnostaviksi. Mutta sinä sen sijaan jaksat uskoa, että sinun suhteesi ovat jotenkin soveltuvia yleispäteviksi esimerkeiksi ja todisteita siitä mikä on oikein ja mikä väärin parisuhteissa. Niinkuin kyseessä olisi joku kumpi on oikein tai parempi kilpailu.

Kyllä, koen sinut vieläkin herkkänä ja nyt jopa suht itsekeskeisenä. Makuasioita, jos koet nuo ominaisuudet ihmisessä negatiivisinä. Joku toinen saattaisi ottaa ne kehuina, sinä selkeästi et.

Tosiasiat eivät ole kiinni minun omien motivaatioiden tunnistamisissa. Tämä on itsekeskeisen ihmisen ajatusmallia. Tosiasia muuttuisi muka sitä mukaa miltä minusta tuntuu tai mikä motivoi minua.

Mutta toisaalta tekstisi sinun kohdalla vahvistaa tätä näkemystä. Sinulla on motivaatiota saada näyttämään erosi määrätyssä positiivisessa valossa, ei edes neutraalissa ja väännät kaikki lauseet tukemaan sitä. Kaiken sen, mikä ei vahvista näkemystäsi, väännät kyllä vaikka väkisin niin, kuten vaikka selittelemällä jotain minun motiiveista tai ihmissuhteista. Joista sinulla ei ole mitään todellista käsitystä. Ihan vain omia kuvitelmia, joita keksit sopivina sitä mukaa, kun niitä tarvitset vahvistamaan ajatuksiasi.

Kiitos, että mielipiteestäsi virheistä ja vahingoista parisuhteissa. Mielipiteitä kyseisestä asiasta tosiaan riittää. Omasta mielestä suurimmat virheet tapahtuvat, kun ei kunnioiteta toisen fyysistä koskemattomuutta tai toisen arvoa ihmisenä. Toisaalta ei yllätä, että juuri sinä näet suurimpana ongelmana tätä itsensä kuuntelemista. Taas näemme esimerkin tähän itseensä keskittyneestä ajattelusta ja sen tärkeydestä sinulle.

Lopetat oikein mahtipontisesti kuinka kaikki mikä heikentää ITSEluottamusta ja ITSEarvostusta ovat olennaisia ITSEnsä kohdalla ja kuinka olennaista on oppia kuuntelemaan ITSEään ja siksi tulee sinun toiveidesi mukaan lopettaa kaikki muu puhe ja lisätä vain kannustamista ja rohkaisua. Todellakin elät juuri niinkuin opetat.

Voitteko mennä jonnekkin muualle keskustelemaan? nämä teidän jutut eivät nyt liity tähän lankaan millään tavalla enään. Kyllästyttävää lukea näitä + trollipostauksia kokoajan.

Kiitos.

Olet oikeassa. Lopetan omalta osaltani tämän sivujuonteen kommentoimisen.

t. Lisää kannustavaa ja rohkaisevaa keskustelua toivonut

Vierailija kirjoitti:

Rosa olisi pitänyt naittaa rahka-Petrille. Kumpaakaan ei olis haitanneet pyörät eteisessä, eikä rahkan syöminen, eikä varsinkaan aivan yletön pyöräily.

Mä hiukan ihmettelen, että kun näitä ihmisiä jotka tosi intohimoisesti suhtautuu johonkin (vaikka urheilulliseen elämään), niin miksi niitä naitetaan ihmisille joilla ei ole samaa intohimoa?

Ei vaan Rosa ja Katja sopisi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Oskari on ihan tavallinen ja mukava mies. Hän ei vaan osaa puhua. Puhetaidosta on hyötyä mm. parisuhteessa. Heidi kilahtelee menneisyyden haamut harteillaan. Huom! Tilanne ei ole kummankaan syy. Tosin jos olisi, en uskaltaisi sanoa mielipidettäni. Se poistettaisiin yhtä varmasti, kuin hikiset sukat poimitaan pesukoneeseen silläaikaa kun et tee mitään.

Oskari tosiaan on mukava ja varmasti monelle juuri passeli mies. Mutta ei varmaankaan Heidille. Oskarin rauhallisuus varmasti voisi tasoittaa Heidin tunneheilahteluja, mutta Heidi tarvitsisi todennäköisesti avoimemman ja puheliaamman miehen. Oskari taas tasaisemman ja hiljaisemman naisen.

Ja jos Heidi on epävarma itsestään, ja ollaan ihan suhteen alussa (ja vielä tällaisessa julkisessa projektissa) eikä kunnon keskusteluyhteyttä ole, niin onhan se raskas tilanne molemmille, mutta uskoisin että erityisesti Heidille.

Itse toivoisin tuollaisessa tilanteessa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman avointa jutustelua - ja suhteessa ylipäätään! Siksi minä en koskaan haluaisi Oskarin tyyppisen miehen kanssa suhteeseen (vaikka hän onkin varmasti hyvä mies monella tavalla). Menisi hermot. Ville on ihana, kun puhuu ja nauraa niin paljon. Tosin hänkään ei taitaisi muuten ihan ns. tyyppiäni olla. Mutta miehessä on oltava ELOA! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari on ihan tavallinen ja mukava mies. Hän ei vaan osaa puhua. Puhetaidosta on hyötyä mm. parisuhteessa. Heidi kilahtelee menneisyyden haamut harteillaan. Huom! Tilanne ei ole kummankaan syy. Tosin jos olisi, en uskaltaisi sanoa mielipidettäni. Se poistettaisiin yhtä varmasti, kuin hikiset sukat poimitaan pesukoneeseen silläaikaa kun et tee mitään.

Oskari tosiaan on mukava ja varmasti monelle juuri passeli mies. Mutta ei varmaankaan Heidille. Oskarin rauhallisuus varmasti voisi tasoittaa Heidin tunneheilahteluja, mutta Heidi tarvitsisi todennäköisesti avoimemman ja puheliaamman miehen. Oskari taas tasaisemman ja hiljaisemman naisen.

Ja jos Heidi on epävarma itsestään, ja ollaan ihan suhteen alussa (ja vielä tällaisessa julkisessa projektissa) eikä kunnon keskusteluyhteyttä ole, niin onhan se raskas tilanne molemmille, mutta uskoisin että erityisesti Heidille.

Itse toivoisin tuollaisessa tilanteessa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman avointa jutustelua - ja suhteessa ylipäätään! Siksi minä en koskaan haluaisi Oskarin tyyppisen miehen kanssa suhteeseen (vaikka hän onkin varmasti hyvä mies monella tavalla). Menisi hermot. Ville on ihana, kun puhuu ja nauraa niin paljon. Tosin hänkään ei taitaisi muuten ihan ns. tyyppiäni olla. Mutta miehessä on oltava ELOA! :D

Oskari vaikutti ihan puheliaalta ja avoimelta ensimmäisissä jaksoissa. Heidin ensimmäiset ängstäykset tapahtui jo häämatkalla, ja siinä vaiheessa taisi Oskarin käyttäytyminen muuttua, tuli varovaisemmaksi. Sama Ollilla: Katja ahdistuu, vyöryttää ahdistustaan Ollille (ei huutaen, mutta selittäen kuinka ahdistaa eikä ole ollenkaan varma jutusta), Olli jähmettyy, ei tiedä miten olla ettei pahenna tilannetta. Nuo ahdistumiset on vaan hirveän hankala ottaa vastaan, kuinka siinä pitäisi käyttäytyä? Tuossa vaiheessa ei tunneta toisia juuri inkään vertaa, ei tiedä mikä helpottaisi ja mikä pahentaa toisen oloa. Ainakaan tuollainen tilanne ei ole helppo toiselle alkaa avautumaan itsestään ja omista tunteistaan kun täytyy seurata niitä toisen ahdistumisia.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen reagoisi samalla tavalla kuin Heidi, vaikka ei tohdi sitä myöntää tällä palstalla. ;) Ennen tätä tapahtumaa mietin katsoessani aikaisempia jaksoja, että Oskari ei tosiaan puhu oma-aloitteisesti tunteistaan. Heidi yritti kysellä sillon yhdessä kohtauksessa, kun istuivat pöydässä ja mun mielestä oli röyhkeää jättää toinen tyhjän päällä ja vastata, ettei halua puhua juuri nyt. Ei parisuhde toimi noin. Jos on epäselvyyksiä, niin parempi selvittää ne heti, eikä olla hiljaa ja tiuskia, ettei halua puhua jostain. 

No aivan juuri näin. Täällä palstallakaan ei tarvitse kauan pyöriä, kun huomaa, miten tunteella asioihin reagoidaan. Ja ylireagoidaan. Vaikka ei edes tiedetä ouhuttavasta asiasta juuri mitään. Jotkut asiat vain menevät niin ihon alle. Ja puhumattakaan sitten siitä, miten tiedän ja olen nähnyt ihan aikuisten naisten käyttäytyvän ihmissuhteissaan.

Ja sehän se juttu juuri taitaa ollakin. Siksi Heidiä kauhistellaan ja heitellään kuraa niskaan. Ihan klassinen projektio.

En ole jaksanut lukea tätä kilometrin pituista ketjua läpi, mutta tuo Heidi tuntuu jääneen jotenkin teini-ikäisen tasolle. Kaikin puolin.

Eikös hän kuitenkin ole jo päälle kolmekymppinen?

Minulla on kaksi teini ikäistä tytärtä ja heidän olemuksensa on vähän tuollaista kuin tuolla Heidillä. Tyttäreni ovat kyllä muuten vakaamman oloisia kuin tuo Heidi.

Toivon silti kaikkea hyvää kaikille pareille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen reagoisi samalla tavalla kuin Heidi, vaikka ei tohdi sitä myöntää tällä palstalla. ;) Ennen tätä tapahtumaa mietin katsoessani aikaisempia jaksoja, että Oskari ei tosiaan puhu oma-aloitteisesti tunteistaan. Heidi yritti kysellä sillon yhdessä kohtauksessa, kun istuivat pöydässä ja mun mielestä oli röyhkeää jättää toinen tyhjän päällä ja vastata, ettei halua puhua juuri nyt. Ei parisuhde toimi noin. Jos on epäselvyyksiä, niin parempi selvittää ne heti, eikä olla hiljaa ja tiuskia, ettei halua puhua jostain. 

No aivan juuri näin. Täällä palstallakaan ei tarvitse kauan pyöriä, kun huomaa, miten tunteella asioihin reagoidaan. Ja ylireagoidaan. Vaikka ei edes tiedetä ouhuttavasta asiasta juuri mitään. Jotkut asiat vain menevät niin ihon alle. Ja puhumattakaan sitten siitä, miten tiedän ja olen nähnyt ihan aikuisten naisten käyttäytyvän ihmissuhteissaan.

Ja sehän se juttu juuri taitaa ollakin. Siksi Heidiä kauhistellaan ja heitellään kuraa niskaan. Ihan klassinen projektio.

🤣 jos joku ylireagoi, niin hän on ainoastaan ja vain HEIDI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari turhautui heti, kun joutui ottaa kuvia Heidistä, josta huomasi ettei ole tosiaan paljoa naisseurassa hengaillut. Sellasta se on nykyään, että kuvia otetaan. En oikeen usko, että Oskari osaa seurustella

Nelikymppiset, aikuiset ihmiset osaavat nauttia elämästä ilman jatkuvaa instadokumentointia. Varsinkin suhteen alkuvaiheessa luulisi myös naisen havainnoivan mistä mies pitää ja mistä ei. Jos mennään Nuuksioon miehen pyynnöstä, mies esittelee itsestään sen metsässä rauhoittuvan puolen eikö nainen voisi kunnioittaa tuota ja pyrkiä käyttäytymään rauhallisesti? Sama jos mies alkaisi suureen ääneen valittamaan naisen valitsemissa kohteissa, Pitääkö miehen sopeutua shoppailuun ja kuohuviinin siemailuun mutta naisen ei tarvitse lainkaan sopeutua ja sopeuttaa käytöstään miehelle tärkeissä paikoissa?

Me käydään usein mieheni kanssa metsässä kävelyllä, tai ihan vaan olemassa ja haahuilemassa. Ja rauhoittamassa, saamassa energiaa. Ollaan tunnista kahteen yleensä kerralla. Ja aika usein molemmat meistä ottaa muutaman kuvan myöskin. Se ei montaa minuuttia vie. Aikaa rauhoittumiselle ja metsän hiljaisuudesta nauttimiselle kyllä jää ihan reilusti.

Joten tiedämmekö me siis, että Heidi on ottanut kuvia jatkuvasti? Ja onko esim. Oskari ennen Nuuksioon menoa pyytänyt Heidiltä, että hän ei ottaisi tällä kertaa ollenkaan kuvia? Käsittääkseni meillä ei ole tällaista tietoa, joten....

Joo, en minäkään tuota valokuvausdraamaa nyt oikein osta. Itse valokuvaan ihan ilokseni paljon ja monesti luonnossa mietin miten saisin kivoja kuvia. Ei se estä luonnosta nauttimista, että nauttii myös kuvaamisesta.

Toki sitten jos olen toisen kanssa ja toinen pyytäisi, ettei kuvattaisi, ei se mikään ongelma olisi olla kuvaamatta. Mutta tosiaan visuaalisena ihmisenä minusta on ihana palata kuviin ja tunnelmiin (ei, en päivitä instaa kuin harvakseltaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari on ihan tavallinen ja mukava mies. Hän ei vaan osaa puhua. Puhetaidosta on hyötyä mm. parisuhteessa. Heidi kilahtelee menneisyyden haamut harteillaan. Huom! Tilanne ei ole kummankaan syy. Tosin jos olisi, en uskaltaisi sanoa mielipidettäni. Se poistettaisiin yhtä varmasti, kuin hikiset sukat poimitaan pesukoneeseen silläaikaa kun et tee mitään.

Oskari tosiaan on mukava ja varmasti monelle juuri passeli mies. Mutta ei varmaankaan Heidille. Oskarin rauhallisuus varmasti voisi tasoittaa Heidin tunneheilahteluja, mutta Heidi tarvitsisi todennäköisesti avoimemman ja puheliaamman miehen. Oskari taas tasaisemman ja hiljaisemman naisen.

Ja jos Heidi on epävarma itsestään, ja ollaan ihan suhteen alussa (ja vielä tällaisessa julkisessa projektissa) eikä kunnon keskusteluyhteyttä ole, niin onhan se raskas tilanne molemmille, mutta uskoisin että erityisesti Heidille.

Itse toivoisin tuollaisessa tilanteessa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman avointa jutustelua - ja suhteessa ylipäätään! Siksi minä en koskaan haluaisi Oskarin tyyppisen miehen kanssa suhteeseen (vaikka hän onkin varmasti hyvä mies monella tavalla). Menisi hermot. Ville on ihana, kun puhuu ja nauraa niin paljon. Tosin hänkään ei taitaisi muuten ihan ns. tyyppiäni olla. Mutta miehessä on oltava ELOA! :D

Oskari vaikutti ihan puheliaalta ja avoimelta ensimmäisissä jaksoissa. Heidin ensimmäiset ängstäykset tapahtui jo häämatkalla, ja siinä vaiheessa taisi Oskarin käyttäytyminen muuttua, tuli varovaisemmaksi. Sama Ollilla: Katja ahdistuu, vyöryttää ahdistustaan Ollille (ei huutaen, mutta selittäen kuinka ahdistaa eikä ole ollenkaan varma jutusta), Olli jähmettyy, ei tiedä miten olla ettei pahenna tilannetta. Nuo ahdistumiset on vaan hirveän hankala ottaa vastaan, kuinka siinä pitäisi käyttäytyä? Tuossa vaiheessa ei tunneta toisia juuri inkään vertaa, ei tiedä mikä helpottaisi ja mikä pahentaa toisen oloa. Ainakaan tuollainen tilanne ei ole helppo toiselle alkaa avautumaan itsestään ja omista tunteistaan kun täytyy seurata niitä toisen ahdistumisia.

No niistä ahdistuksista pitää puhua! Mitä enemmän jompaakumpaa tai molempia ahdistaa, sitä enemmän pitää puhua. Siis puhua niin kauan, että se ahdistus vähenee tai ihannetapauksessa poistuu kokonaan, koska siihen ahdistavaan asiaan tulee selkeyttä. Ja sitä suuremmalla syyllä, kun toinen ihminen ei ole vielä kovin tuttu. Jos ei tiedä, mikä pahentaa tai helpottaa toisen oloa, niin pitää kysyä. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Siitä että Oskari ei puhu. Tai että ei puhu tunteistaan. Naiset kyllä haluaa tunteista puhuvan miehen, mutta ei omista tunteistaan puhuvaa miestä. Paitsi tunteista naista kohtaan. Miehen kokemat pelot, epävarmuudet ym. on miehen parempi pitää sisällään. Niitä naiset ei kestä eikä halua kuulla, vaikka muuta väittäisivät. 99,9 prosenttia naisista haluaa, että mies on tuki ja turva naisen tunteille mutta sama ei toisinpäin. Ihmetelkää siinä sitten miksi Jeppe juo ja pakenee. Ette kestä miehen tunteiden näyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari turhautui heti, kun joutui ottaa kuvia Heidistä, josta huomasi ettei ole tosiaan paljoa naisseurassa hengaillut. Sellasta se on nykyään, että kuvia otetaan. En oikeen usko, että Oskari osaa seurustella

Nelikymppiset, aikuiset ihmiset osaavat nauttia elämästä ilman jatkuvaa instadokumentointia. Varsinkin suhteen alkuvaiheessa luulisi myös naisen havainnoivan mistä mies pitää ja mistä ei. Jos mennään Nuuksioon miehen pyynnöstä, mies esittelee itsestään sen metsässä rauhoittuvan puolen eikö nainen voisi kunnioittaa tuota ja pyrkiä käyttäytymään rauhallisesti? Sama jos mies alkaisi suureen ääneen valittamaan naisen valitsemissa kohteissa, Pitääkö miehen sopeutua shoppailuun ja kuohuviinin siemailuun mutta naisen ei tarvitse lainkaan sopeutua ja sopeuttaa käytöstään miehelle tärkeissä paikoissa?

Me käydään usein mieheni kanssa metsässä kävelyllä, tai ihan vaan olemassa ja haahuilemassa. Ja rauhoittamassa, saamassa energiaa. Ollaan tunnista kahteen yleensä kerralla. Ja aika usein molemmat meistä ottaa muutaman kuvan myöskin. Se ei montaa minuuttia vie. Aikaa rauhoittumiselle ja metsän hiljaisuudesta nauttimiselle kyllä jää ihan reilusti.

Joten tiedämmekö me siis, että Heidi on ottanut kuvia jatkuvasti? Ja onko esim. Oskari ennen Nuuksioon menoa pyytänyt Heidiltä, että hän ei ottaisi tällä kertaa ollenkaan kuvia? Käsittääkseni meillä ei ole tällaista tietoa, joten....

Niin epäuskottava postaus. Ei sinulla ole mitään miestä. Eikä sinulla ole energiaa. Noi oli sun kuvitelmia jotka kerroit meille totuutena. Olet suhteellisen säälittävä. Taidat olla Heidin kaveri.