Lue keskustelun säännöt.
Onko mielisairaus riittävä (moraalisesti) syy jättää puoliso?
24.04.2006 |
Mitä ajattelette ihmisestä joka ottaa eron puolisosta tämän mielisairauden vuoksi? Onko parantumattomasti mielisairaasta ihmisestä eroaminen moraalisesti oikein? Elämä mielisairaan puolison kanssa on kaukana normaalista elämästä, mutta pitäisikö kuitenkin uhrata oma ainutkertainen elämä (ja lasten) mielisairaan puolisin kanssa elämiseen? Rakastan puolison entistä persoonaa, en nykyistä. Mielisairaus on myös riski lapsille, sillä mielisairaan arvaamaton käytös saattaa olla lapsille vaaraksi. Toinen puoli kolikosta on se, että lapset tarvitsevat molempia vanhempia, vanhempien sairauksista huolimatta, vai???? Mielipiteitä???
Kommentit (98)
kyllä siinä loppu elämän sitoutumista kysytään,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin päätyä vihaamaan toista . Jää edes hyvät hetket muistoiksi ...
Jokainen perhe on omanlaisensa ja on mielisairaita ja mielisairaita. Vaikea tilanne. Usein vaan tuppaa olemaan niin, että miehille sallitaan enemmän. Vaimo eon hyvin helppo lempata menemään rakkauden väljähtyessä. Me vaimot taas venytämme vieteriä viimeiseen asti. Oli mies minkälainen hyvänsä.
Vierailija - 24.04. 22:45 vastaa tähän viestiin (6/8)
Millainen mielisairaus on kyseessä? Riippuu ihan siitä
Itse olen parantumattomasti mielisairaan äidin lapsi, ja vanhempani erosivat kun olin murrosiän kynnyksellä. Mielestäni isäni sai oman elämänsä takaisin viime hetkellä, ja hänen elämänlaatunsa on eron jälkeen ollut huomattavasti parempi. Se mikä erosta teki minulle tosi traumaattisen (tai oikeammin eron jälkeisestä elämästä) oli se, että me lapset jäimme äidille, ja ainoa tervejärkinen aikuinen perheestä katosi. Jouduin itse tuolle paikalle, siis kantamaan vastuuta perheestä ja pikkusiskoista, vain 14 vuotiaana, eikä kukaan kertonut minulle että äidin kummalliselle käytökselle ja harhoille on nimikin, skitsofrenia. Kaikki kun halusivat " suojella" meitä lapsia ja ajattelivat että parhaiten se hoituu, kun ei puhuta asiasta ja ollaan niinkuin sitä ei olisikaan...
Oma ajatukseni on, että et ole velvollinen elämään sairaan ihmisen rinnalla omalla ja lastesi kustannuksella! Tiedän, että päätös on varmasti vaikea ja raskas, mutta ensisijaisesti olet kuitenkin vastuussa itsestäsi ja lapsistasi. Ja puhu lapsillesi!!!! Kerro mistä on kysymys, anna kummalliselle käytökselle nimi! Se vie monta ongelmaa pois lastesi tulevasta elämästä. Vaikka kuinka raskasta onkin olla mielisairaan lapsi, niin helpompaa se on kun tietää että se tosiaan on sairaus, eikä jotain joka on jonkun vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tunnen erään skitsofreniapotilaan, jonka puoliso jäi eikä eronnut. Heidän tarinansa päättyi valitettavan surullisesti. Lapsi sairastui vaikeaan masennukseen ja joutui viinakierteeseen. Heillä oli elämä kyllä ihan mullin mallin aina välillä. En tiedä, olisiko lapsesta tullut onnellinen, jos vanhemmat olisivat eronneet, mutta ainakaan yhdessä pysyminen ei pelastanut lasta.
Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen, saattaisin lasten takia muuttaa erilleen, mutta säilyisin ystävänä ja auttajana. Antaisin lasten tavata isäänsä kanssani hyvinä hetkinä. Minusta on ymmärrettävää, jos eroat, mutta älä silti jätä miestäsi yksin.
Tiedän tapauksen, jossa nainen sairastui vakavasti sinniteltyään mielisairaan potilaan hoivaajana aivan liian kauan. Monesti noissa tilanteissa normaali aviosuhde järkkyy ja syntyy hoivaaja-hoivattava-suhde. Kaikilla ei siihen ole rahkeita, kun osa ammattilaisistakaan ei pysty potilaitaan hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison hoidon kannalta täytyisi ratkaisuja tehdä, sillä hoito vaatii lähiomaiselta = puoliso totaalista sitoutumista ja vastuunkantoa.
Puolison sukulaiset eivät ole hyväksyneet sairautta viellä, eivätkä ainakaan halua/uskalla hoidosta vastuuta jakavansa. Taakka on yksin jätetty harteilleni. T: ap
Jos sairaus on vaikea ja haittaa selkeästi perheen elämää ja kaikkia apuja on kokeiltu, niin ero on täysin oikea ratkaisu. Turha siinä on enää vetää mitään vihkivaloja mukaan; vaikeasti mielisairaan ihmisen kanssa ei välttämättä pysty kukaan läheinen ihminen elämään, edes oma äiti. Toivottavasti sairas ei kuitenkaan jää kokonaan yksin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tarkoitin lähinnä tuota hoitotasapainoa...
Vierailija - 24.04. 23:00 vastaa tähän viestiin (18/20)
Onko käynyt lapseen käsiksi tämä, jonka aiot jättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mukava sairaus ei... :(
T. Yks, joka on seurannut pikkuveljensä skitsofrenian vaiheita aika läheltä...
Itse kirjoitin juuri pitkän jatkon vielä lisäksi jo aiemmin kirjoittamaani, mutta se ei ole ilmestynyt ruutuun... Tuleekohan viiveellä?
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että skitsofreniasta ei ole lopullista paluuta terveiden kirjoihin. Lääkkeillä lievennetään oireita mutta käsittääkseni sairaus on aikalailla lopullinen...korjatkaa jos olen väärässä.
Hyvässä vaiheessa koko sairauden olemassaolo tuntuu jopa vaikealta uskoa, mutta sitä pahemmalta omaisen näkökulmasta tuntuu sitten se kun tullaan taas alas kovaa ja korkealta.
15
Kyllä on ollu rankkaa... Ei kyllä kellee toivois sitä helvettiä...
t.23
Jos saa kysyä, et minkä ikäisenä miehesi sairaus todettiin?
Ennuste on hoitavan psykiatrin mukaan huono (parantumismahdollisuus 1%-luokkaa). Kuuloharhat ja hallusinaatiot ovat olleet niin voimakkaita, ettei vaikeissa vaiheissa häneen ole saatu henkistä yhteyttä ollenkaan.
t. epätasapainoisesta henkilöstä juuri eronnut
en eroaisi puolisostani sairauden takia...tahdon kysymys... mutta toisaalta helppo sanoa ku ei oo omalla kohdalla!!
vaikea kysymys!!
VOIMIA SINULLE JA PERHEELLESI!!!