Paskimmat ja epäonnistuneimmat kumppanivalinnat, jotka teillä on ollut!

Mulla on vahva epäilys että olen itse se paska kumppanivalinta ollut..  kiitos kuitenkin kaikille minua jaksaneille neidoille. En ainakaan vielä ole itseäni näistä kuvailuista tunnistanut :P

”Polttelen silloin tällöin.”

Tuo ”silloin tällöin” olikin joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Niin halusiko ap tuo mies tulla isäksesi (siittää sinut)? Vai siittää sinulle lapsen?

Mietipä sitä.

Nuorena aikuiseni menin yhteen ihanalta ja herrasmiesmäiseltä vaikuttavan miehen kanssa.

Hän oli työtön ja veloissa, minä kävin pienipalkkaisella alalla kokopäivätöissä, maksoin hänen velkansa pois ja usein maksoin myös kaikki hänen laskunsa.

Ruuan ostaminen jäi myös kontolleni, hän oli normaalisti käyttänyt kaikki tukirahansa päihteisiin kuun ensimmäisen viikon aikana, kun tästä puhuttiin kerta toisensa jälkeen, niin hänen mielestään olin pakkomielteinen rahasta ja ruokaahan saa kyllä jostain aina kun sitä tarvitsee jne.

Olisi myös pitänyt auliisti lainata rahaa hänen kavereilleen, koska muuten olisin itsekäs ja pihi. Tyhmänä tein näin lähes koko suhteen ajan.

Siivosin kodin aina, hän ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan.

Muutenkin oli itsekäs ja määräsi millaiselta minun pitäisi näyttää, mitä vaatteita käyttää yms.

Piti myös olla aina valmis seksiin, monta kertaa päivässä.

Että sellainen "mies", yli neljä vuotta jaksoin ja lapsellisuuttani luulin että hän vielä muuttuisi.

Minulla oli lomaromanssi itseäni nuoremman paikallisen miehen kanssa. Jatkoimme yhteydenpitoa loman päätyttyä, ja suhde muuttui vähitellen vakavaksi. Olin kyllä täysin tietoinen siitä, millaiset todennäköisyydet tällaisella suhteella (ikäero, kulttuurierot, taloudellinen eriarvoisuus) on onnistua, ja pidän itseäni varsin järkevänä, muuten hyviä valintoja elämässäni tehneenä ihmisenä. Jotenkin kuitenkin harkintakykyni petti. Kaikki asiat, joista olin ollut huolissani, osoittautuivat todeksi ja monessa mielessä pahemmiksikin. Mies oli mitä kliseisin kulttuurinsa edustaja. Pääsin hänestä onneksi lopulta melko vaivatta eroon, sillä mies ei ollut missään vaiheessa ollut halukas muuttamaan Suomeen. Mies muutti heti eron jälkeen toiseen, kielen ja kulttuurin näkökulmasta hänelle helpompaan Euroopan maahan, joten en onneksi joudu olemaan hänen kanssaan tekemisissä.

Kaikki ne on huonoja ollut, mieslapsia, sarjapettäjä alkoholisteja ja joku sadisti josta en jäänyt ottamaan selvää sen pitempää aikaa. Valitettavasti kohtasin sen jälkeen ihan kunnon miehen jonka kanssa synkkasi hyvin, oli kaikki kunnossa ja seksikin hyvää, mutta jotenkin kun parikymmentä vuotta on käyttänyt "erityismiesten"  hyysäämiseen, niin takki on aika tyhjä ja vain haluaa elää rauhassa ilman miehiä ja parisuhteen tuomaa rasitetta ja ajanhukkaahan niihin panostaminen on ja pois omasta kehityksestä ihmisenä.

En voi sanoa, että olisin tehnyt epäonnistuneita kumppanivalintoja, vaikka kaikki suhteeni ovatkin päättyneet pettymykseen naisen mielen muututtua.

Olen siis niin hylkiö, etten ole koskaan saanut valita kumppaniani, vaan olen ottanut sen joka on minut huolinut. Yksikään ei olisi ollut oma valintani.

En pidä näitä suhteita valintoinani, vaikka olisinkin voinut valita olla lähtemättä näihin suhteisiin ja olla ikuisesti yksin.

Vei ensitreffeillä tapaamaan vanhempiaan. Ilmaantui kesken työpäivän työpaikalleni tuomaan lahjoja. Puhui tiedoista, joita oli löytänyt minusta netistä guuglatessaan nimeäni. Jälkikäteen vasta tajusin, että hän oli seurannut minua, siis konkreettisesti seurannut takanani, jo ennen ensitapaamistamme. Lopetin tapaamisen jostain syystä vasta silloin, kun hän kertoi huumeongelmastaan.