Lue keskustelun säännöt.
Onko introverteillä mitään mahdollisuuksia pärjätä nykymaailmassa?
27.08.2019 |
Olen jonkin aikaa haaveillut pyrkiväni oikeustieteelliseen, mutta kuullut myös että siellä pärjää vain ne äänekkäimmät ja sosiaalisimmat henkilöt. Ne, jotka osaavat verkostoitua.
Olen käynyt monet koulut, mutta ikinä en ole onnistunut yrityksistä huolimatta verkostoitumaan. Jään aina äänekkäimpien jalkoihin ja lopulta olen hieman ulkopuolinen ja lyöttäydyn yhteen muiden hieman hiljaisempien kanssa. Olen ihan tietoisesti yrittänyt päästä piireihin mutta kun ei onnistu niin ei onnistu.
Pärjäisin varmasti paremmin jossain rauhallisempien ihmisten alalla, kuten lääkiksessä tai teknillisessä, mutta matikka ei taivu eikä ole koskaan taipunut. Voiko tällainen ujompi ja huomaamattomampi mitenkään menestyä oikiksessa vai valmistunko vain kortistoon kun en ole kyennyt verkostoitumaan ja suhteilla saavuttamaan harkkapaikkoja?
Kommentit (11)
Pahoin pelkään että me introvertit kuolemme sukupuuttoon. Töitä on aivan mahdoton saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, mutta se on aina vain haastavampaa.
Käytännössä kaikki suorittavan portaan työt ovat muuttuneet sosiaaliseksi multitaskaamiseksi. Työt jossa keskityttiin rauhassa yhteen asiaan kerrallaan, ovat pitkälti mennyttä.
Käytännössä pitää olla jossain asiassa todella hyvä, jotta on toivoa nousta suunnittelevaan portaaseen. Ja silloinkin joutuu sietämään enemmän sosiaalisuutta ja multitaskingia kuin haluaisi.
Tuskin. Itse valmistuin dippainssiksi ja jäin työttömäksi verkostojen puuttumisen vuoksi. Olen suht varma, että oikiksessa introvertit ovat vielä ahtaammalla
Höpö höpö. Asianajajana voi toimia hyvin erilaisissa tehtävissä. Ei tarvi olla kiipeämässä koko ajan suhteilla eteenpäin. Menet paikalliseen pieneen toimistoon jossa teet testamentteja niin pärjäät ihan hyvin.
Olen introvertti ja opettaja. Töissä koko ajan sosiaalisissa tilanteissa mistä selviän pitäytymällä työroolissani. Kotona olen todella uupunut enkä juuri poistu kotoa enkä sosiaalistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin kysyt pärjääkö nykymaailmassa, mutta sitten se tarkoittaakin vain pärjäämistä oikeustieteellisessä.
On, jos ei yritä väkisin tunkea niille verkostoitumishömppä-aloille, jotka kieltämättä sopii paremmin ekstroverteille.
Itse olen introvertti ja koodari. Hyvin toimii. Ei ole koskaan kaivattu mitään verkostoja eikä sosiaalisuutta. Veljeni on fyysikko ja ääri-introvertti, yliopistolla tutkijana. Ei ole tarvinnut myöskään näytellä ekstroverttiä. Molemmat vanhempanikin on introverttejä ja hyvin ovat pärjänneet, isä elektroniikkainsinöörinä ja äiti mikrobiologina tutkimushommissa. Mieheni on suorastaan outouteen ja asperger-piirteisyyteen asti introvertti, hänkin pärjää peliohjelmoijana.
"Pärjäisin varmasti paremmin jossain rauhallisempien ihmisten alalla, kuten lääkiksessä tai teknillisessä, mutta matikka ei taivu eikä ole koskaan taipunut."
Minäkin olin aivan peestä matiikassa, lyhyt matematiikka lukiossa tuntui ihan mahdottomalta. Mutta minulle oli tärkeämpää saada luonteelleni sopiva ammatti kuin se että on alussa vähän vaikeaa opinnoissa. Tiesin että pärjään jos haluan. No, sen verran joustin, että en lähtenyt fysiikan kanssa hakkaamaan päätä seinään vaan otin iisimmän tietojenkäsittelytieteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen valmistunut alalta, jossa koen, että työn saamiseksi on oltava nimenomaan verkostoitunut. Jotenkin kuvaavaa oli, että graduseminaarissa professori kehotti olemaan huolehtimatta gradun arvosanasta. Gradun arvosanat kun eivät työnantajia juurikaan liikuta. Sen sijaan olisi hänen mukaansa pitänyt bilettää ahkerammin opiskelijaporukoissa. Se parantaa työllistymisen todennäköisyyttä monta kertaa enemmän, kuin menestyminen opinnoissa. Koska olen introvertti ja kaikenlisäksi ujo, niin en oikein onnistunut vielä työllistymään alalle. Olen pohtinut, että vähemmän ekstroversiota vaativat alat ovat yleensä aloja, joilta vaaditaan kyllä tietynlaisia sosiaalisia taitoja, siis ammattipätevyyden antavat suojatut professiot sosiaali- ja terveysalalla kuten lääkäri, hoitaja tai sosiaalityöntekijä. Jos ei ole supermotivoitunut, päämäärätietoinen ja sosiaalisesti edes keskivertoaktiivinen, niin kannattaa lukea itselleen siis "oikea" ammatti. Oikis on alana siinä välimaastossa. Se antaa pätevyyden moniin eri virkoihin ja on arvostettu tutkinto, ja työllistymistyminen on kuitenkin melko varmaa. Uskon, että introvertitkin varmasti työllistyvät tuolla alalla, jos ovat riittävän motivoituneita ja aidosti kiinnostuneita oikeustieteestä alana.
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti ja opettaja. Töissä koko ajan sosiaalisissa tilanteissa mistä selviän pitäytymällä työroolissani. Kotona olen todella uupunut enkä juuri poistu kotoa enkä sosiaalistu.
Saitko töitä ilman suhteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin aivan peestä matiikassa, lyhyt matematiikka lukiossa tuntui ihan mahdottomalta. Mutta minulle oli tärkeämpää saada luonteelleni sopiva ammatti kuin se että on alussa vähän vaikeaa opinnoissa.
Et ole voinut olla "aivan peestä", jos vain alussa oli "vähän vaikeaa". Jos on aivan peestä, niin sitten on koko ajan tosi vaikeaa.
Mutta ihan tyypillistä joillekin ihmisille, että vähätellään omaa osaamista. Sitten tullaan valheellisesti selittämään, että "kyllä sinäkin pystyt, jos minä pystyin", vaikka oikeasti ei oltu alun alkaenkaan yhtään huonoja jossain asiassa.
Vastaus: On.