Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette usko Jumalaan, miten selitätte kokemani?
27.08.2019 |
En yritä vängätä kanssanne (en jaksa) ja saatte pitää mielipiteenne ja vakauksenne/vakaumuksettomuutenne (niin minäkin aion), mutta ihan puhtaasta mielenkiinnosta, mitä ajattelette minun kokeneen, mistä johtuen jne?
Tässä pari esimerkkiä:
10 vuoden masennus ja ilottomuus, johon olin paratumismishaluisena kokeillut monen eri mielenterveyttä koskevan kirjan ja selfhelp-oppaiden ohjeita, tuloksetta. Tulosta tuli ja masennus hävisi aivan hetkessä, kun eräs sielunhoitaja rukoili puolestani (ei ollut edes samassa tilassa kanssani vasn etänä). Masennus todella hävisi hetkessä, koin jonkinlaisen erittäin vahvan kokemuksen, jonka jälkeen puhkesin itkuun, sitten nauruun, ja ilottomuus ja masennus poistui, on pysynytkin poissa useita vuosia nyt.
Rukouksen voimasta olen myös vapautunut voimakkaasta riippuvuudesta (tupakka), tätä edeltänyt monta vieroitusyritystä muin keinoin.
Ihan siis mielenkiinnosta, mitä mielestänne minussa teidän näkökulmastanne tapahtui, vai olenko suoraviivaisesti mielestänne "vain hullu"?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Näin minäkin kerran unta, että eräs laulaja tuli kaapista ja vähän myöhemmin lööpeissä oli, että kyseinen laulaja oli tullut kaapista. Ja olen ateisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Sulla saattaa olla kundaliini herännyt, sen mukaan usein tulee noita sähköntuntemuksia ja joillan aktivoi myös yliluonnolisia kykyjä. Itse olin ateisti, mutta kundaaliiniherääminen muutti kaiken ja uskon nyt varmuudella johonkin meitä suurenpaan voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Luonto itse todistaa Jumalan olevan. Oikeasti ei ole mitään evoluutiota. Katsopaaka P reinikaisen videoita juu tupesta tai miten se nyt kirjoitetaan. DNA todistaa ihmisen iäksi noin 6 tuhatta vuotta. Dinoraurusten luista löytyy elävää kudosta, ei mitään miljoonia vuosia vanhaa. Vedenpaisumus halutaan kieltää. Jumala loi maailman jha hän pitää sitä koossa. Ihminen on niin hieno ja monimutkaisesti rakennettu, että ei ole mahdollista, että olisi osaratkaisuna kehittynyt.
Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin, joten ihmisen kehittämillä ajanmääreillä ei ole mitään merkitystä. Ja tiede on tiedettä, tuollainen uskonnon sävyttämä "tieteellinen" todistelu on ihan turhaa. Evoluutiota on jalostuskin. Porkkana ei ole ollut kirkkaan oranssi viljelykasvi ennen, villiporkkana on ollut jotain ihan muuta. Bulldoggi on koira, joka on kehittynyt/jalostettu(pilalle) sudesta. Ihminen on eri värinen ja eri rakenteinen eri alueilla maapalloa. Savannilla ollaan auringon paisteen takia tummia ja siellä on eduksi olla pitkäjalkainen, notkea ja nopea. Nykyuaikainen siider ivalas-avm amma on pullea, huonoihoinen, väsynyt ja ryhditön, koska hänen ei tarvitse olla muuta. Jne. Keksit varmaan itsekin esimerkkejä.
Itse uskon Jumalaan, mutta en ota kaikkea Raamatusta kirjaimellisesti, ei mun tarvii, tiede ei ole uskon vastakohta. tai sen ei tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Tosta 3.15 heräämisestä tuli mieleen, että kello kolmen ja viiden aikaan yöllä ovet henkimaailmaan ovat kuulemma ohuimmillaan.
Ja sattumalta klo 03-05 on pimein vuorokaudenaika ja useimmat ihmiset ovat nukkumassa tai unenpöpperössä. Kirkkaassa pävänvalossa harvemmin nähdään kummituksia ja saadaan enneajatuksia.
Minä en usko sinun jumalaasi.
Minun veikkaukseni on, että Allah kuuli sinun ystäväsi rukouksen ja päätti säälistä auttaa sinua, vaikka hän rukoilikin väärää jumalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jumalalla ei ole aikaa auttaa nälkään kuolevia lapsia sodan keskellä, mutta hän jaksaa välittää sinun tupakoinnistasi. Hienoa!
Tähän olis kiva kuulla selityksiä ap:lta tai muilta uskovaisia. Ja selityksiä, niitähän löytyy.
Joka päivä miljoonat ihmiset rukoilevat apua hätäänsä eivätkä sitä saa. Sitten kun joku yksittäinen henkilö ihmeparantuu syövästä/masennuksesta/alkoholismista, niin sen johan täytyy olla todiste Jumalan hyvyydestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Tosta 3.15 heräämisestä tuli mieleen, että kello kolmen ja viiden aikaan yöllä ovet henkimaailmaan ovat kuulemma ohuimmillaan.
Nk. suden hetki, ihmisen keho ja puolustusmekanismit ovat heikoimmillaan, stressihormoni erittyy. Varmaan melkein jokainen ihminen on aamulla miettinyt, että mitä mä yöllä horisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Tosta 3.15 heräämisestä tuli mieleen, että kello kolmen ja viiden aikaan yöllä ovet henkimaailmaan ovat kuulemma ohuimmillaan.
Ja sattumalta klo 03-05 on pimein vuorokaudenaika ja useimmat ihmiset ovat nukkumassa tai unenpöpperössä. Kirkkaassa pävänvalossa harvemmin nähdään kummituksia ja saadaan enneajatuksia.
Niinpä, näin minäkin kolmen aikaan töissä kaahiessani kummituksen.
Onneksi en joutunut paniikkiin, vaan tarkistin mistä oli kyse, hahmo oli tuiki tavallinen asia, jonka unenpöpperöiset aivot ja turtuneet aistit tulkitsivat ihmismäiseksi hahmoksi.
Unen ja valvetilan sekoittumiset myös ovat tuollaisissa tilanteissa tavallisia, mm. lumenauraajien tiellä näkemät ihmiset(auraajat ovat usein nuoria miehiä ja kummitukset nuoria naisia/tyttöjä), jotka katoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Tosta 3.15 heräämisestä tuli mieleen, että kello kolmen ja viiden aikaan yöllä ovet henkimaailmaan ovat kuulemma ohuimmillaan.
Nk. suden hetki, ihmisen keho ja puolustusmekanismit ovat heikoimmillaan, stressihormoni erittyy. Varmaan melkein jokainen ihminen on aamulla miettinyt, että mitä mä yöllä horisin.
Mä herään nykyään aina tuohon aikaan ja menee TODELLA voimakkaat sähköiset värähtelyt kropan läpi, ja tuolloin myös unet tämän jälkeen muuttuvat lucid uniksi. Ja tätä ei siis aina mulla ollut vaan muuttui ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Jumalalla ei ole aikaa auttaa nälkään kuolevia lapsia sodan keskellä, mutta hän jaksaa välittää sinun tupakoinnistasi. Hienoa!
Justan tuolla sanottiin, että jumalalle on kaikki mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rud kirjoitti:
Minä en usko sinun jumalaasi.
Minun veikkaukseni on, että Allah kuuli sinun ystäväsi rukouksen ja päätti säälistä auttaa sinua, vaikka hän rukoilikin väärää jumalaa.
Ei ollut hän vaan spagettihirviö. Hän on sellainen joka auttaa ja välittää vaikka olisit tupakoitsija.
Usko paransi sinut, mutta se ei ole todiste Jumalasta vaan uskostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonto itse todistaa Jumalan olevan. Oikeasti ei ole mitään evoluutiota. Katsopaaka P reinikaisen videoita juu tupesta tai miten se nyt kirjoitetaan. DNA todistaa ihmisen iäksi noin 6 tuhatta vuotta. Dinoraurusten luista löytyy elävää kudosta, ei mitään miljoonia vuosia vanhaa. Vedenpaisumus halutaan kieltää. Jumala loi maailman jha hän pitää sitä koossa. Ihminen on niin hieno ja monimutkaisesti rakennettu, että ei ole mahdollista, että olisi osaratkaisuna kehittynyt.
Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin, joten ihmisen kehittämillä ajanmääreillä ei ole mitään merkitystä. Ja tiede on tiedettä, tuollainen uskonnon sävyttämä "tieteellinen" todistelu on ihan turhaa. Evoluutiota on jalostuskin. Porkkana ei ole ollut kirkkaan oranssi viljelykasvi ennen, villiporkkana on ollut jotain ihan muuta. Bulldoggi on koira, joka on kehittynyt/jalostettu(pilalle) sudesta. Ihminen on eri värinen ja eri rakenteinen eri alueilla maapalloa. Savannilla ollaan auringon paisteen takia tummia ja siellä on eduksi olla pitkäjalkainen, notkea ja nopea. Nykyuaikainen siider ivalas-avm amma on pullea, huonoihoinen, väsynyt ja ryhditön, koska hänen ei tarvitse olla muuta. Jne. Keksit varmaan itsekin esimerkkejä.
Itse uskon Jumalaan, mutta en ota kaikkea Raamatusta kirjaimellisesti, ei mun tarvii, tiede ei ole uskon vastakohta. tai sen ei tarvitse olla.
Miksi pilasit muutoin ihan järkevän tekstisi tuolla naistia halventavalla rumalla "esimerkilläsi"?
Mitä hyötyä siitä oli? Kenellekään? Sulle tai jollekin huonoihoiselle lihavalle naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole hullu. Olet vain halunnut muutosta, ja nuo 'rukoilut' auttoi sua henkisesti ottamaan sen askeleen mitä paranemiseen tarvitsit. Teit sen ihan itse, ei mikään parantaja tai jumala.
Ajatteletko sitten, etten näiden 10 vuoden aikana kirjoja/oppaita lukiessa halunnut parantua, tai etten halunnut sitä "tarpeeksi", vai mikä selittää etteivät muut keinot auttaneet?
Ap
Ei masennusta mitkään itsehoito-oppaat paranna. Kyllä siihen aina jotain ihmisen muodossa olevaa puuttumista tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Luonto itse todistaa Jumalan olevan. Oikeasti ei ole mitään evoluutiota. Katsopaaka P reinikaisen videoita juu tupesta tai miten se nyt kirjoitetaan. DNA todistaa ihmisen iäksi noin 6 tuhatta vuotta. Dinoraurusten luista löytyy elävää kudosta, ei mitään miljoonia vuosia vanhaa. Vedenpaisumus halutaan kieltää. Jumala loi maailman jha hän pitää sitä koossa. Ihminen on niin hieno ja monimutkaisesti rakennettu, että ei ole mahdollista, että olisi osaratkaisuna kehittynyt.
Mitähän elävää kudosta niistä nyt on löytynyt? Verisolu ei ole elävää kudosta, siinä ei ole edes DNA:ta, se on lähinnä vain hemoglobiinia täynnä oleva lipidipussi. Miksi kuvittelet, että sellaisen olisi aivan pakko hajota kiven sisällä ollessaan vuosimiljoonien aikana?
Reinikaisella on aivan älyttömät houreet, niitä samoja soopia joita on sata vuotta jo kumottu. Mene lukaisemaan talk.originsilta vaikka lista kreationistien yleisimmistä väitteistä (siellä on niitä yli 500 listattuna ja vastattuna), jos ei omat aivot taivu ajatteluun.
Vedenpaisumus kielletään sen takia, että siitä olisi läjäpäin todisteita, jos sellainen olisi tapahtunut. Mutta kun ei ole, niin ei ole. Egyptiläiset viimeistään olisivat kirjoittaneet hieroglyfeillään aiheesta jotain, jos olisivat jääneet kilometrien korkuisen vesimäärän alle. Samoin jokainen jäätiköiden ja puiden vuosikerrostumia tutkiva näkisi välittömästi tuollaisen tapahtuman.
Ja tietenkin on mahdollista, että ihminen on evoluution kautta rakentunut. Ei se mahdottomaksi muutu sillä, että sä vain toteat muuta.
Noissa on kyse ihan normaalista plasebo-vaikutuksesta.
Juuri tämän takia uskonnot on keksitty, ihminen saa lohtua, toivoa ja voimaa siitä kun uskoo jonkun suuremman voiman olevan tukemassa. Mitään Jumalaa ei siis tarvi olla olemassa vaan ihmisen psyyke on sellainen että pelkkä uskominen auttaa paljon. Kun tuntuu itse voimattomalta tekemään asialle mitään, se tuo toivoa kun haluaa uskoa johkin yliluonnolliseen. Tämä taas antaa energiaa ja voimaa pärjätä.
Sillä tavalla uskonnot ovat ihan hyvä asia vaikken itsekään usko että mitään Jumalaa oikeasti on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Tuo ensimmäinen on omaa mielikuvistustasi, jonkin verran kuvastoa tietysti elokuvista ja muista mukana. Et kertonut että sattuvatko nuo yksityiskohdat todella oikein, vai kuunteleeko ihminen sinua vain suu auki. Jos kerrot jostain varhaislapsuutta koskevasta näystä, niin toinen voi sen uskoakin olevan tarkka, koska ei voi itse edes muistaa niin kauas ja haluaa uskoa siihen mitä sinä sanot.
Sähköistymisen tunne voi olla mitä vain fyysistä, henkistä tai psykosomaattista. Siihen sitten vielä että kun kok ajan tapahtuu jotian niin tietenkin joskus asioita tapahtuu "sähköistymisenkin" aikana ja sitten lasket sen heti erityiseksi tapahtumaksi.
Kuoleman ilmoittaminen unissa johtuu vain siitä, että kun tiedetään että jollain läheisellä on kuolema lähellä niin tietenkin ajattelemme sitä ihmistä koko ajan ja silloin hän tulee luonnollisesti myös uniimme. Ja unissa taas on sekaisin muistoja, murheita, haaveita ja toiveita. Oikeastihan unet ovat vain sivutuote siitä, mitä aivomme tekevät yön aikana kun ne mm. puhdistavat itseään päivän aikana kertyneestä vähemmän tärkeästä tiedosta.
Et ollut henkisesti ja fyysisesti valmis. Tai tarvitsit juuri tämäntapaisen tönäisyn, etkä saanut sitä kirjoista. Tai oli just oikea aika ja paikka paranemiselle. Syitä on monia. Onko sillä mitään väliä?