Elätkö unelmaasi?

Unelmoin että minulla olisi elämä

Kokolailla - olen vapaaehtoisesti työelämän ulkopuolella ja ollut koko kesän mökillä.

Unelmat on vuosien aikana muuttuneet, mutta olen saanut kyllä asiat, joista olen unelmoinut. Ihan suunnitellusti ei asiat ole onnistuneet, mutta ovat kuitenkin. Itsekseen mikään ei ole tapahtunut, vaan ponnistelujen tuloksena.

En vielä, mutta teen ahkerasti töitä, jotta saan unelmani toteutettua. Mutta jos sitä kaukaista unelmaa ei oteta huomioon niin onhan tämä elämä aika unelmaelämää: unelmakämppä, hyvä työpaikka, puoliso löytyy jne. Puolison kanssa meillä on samantapaiset unelmat (mm. muuttaa tiettyyn paikkaan), joten nyt "odottelen" miehen saavan tilaisuuden suorittaa omaansa niin minäkin pääsen omani alkuun.

Kyllä. Näin se ainakin pitäisi olla. Elämäni on juuri sellaista mitä olen aina halunnut ja olen saavuttanut kaikki ne asiat joista olen ikinä edes uskaltanut haaveilla.

Mutta silti en pidä elämästäni ja kaikki ahdistaa, masentaa ja v*tuttaa.

Jotain meni ehkä unelmien jahtaamisen matkan varrella pieleen.

Varmaan joku keski-iän kriisi, mutta en.

Vaikka kaikki oikeasti pitäisi olla kunnossa. On talo, autot, lomamatkoja, hyvä mies.

Olen aina ollut vähän sellainen taivaanrannanmaalari joten tämä perinteinen malli tuntuu vähän tylsältä.

Elän unelmaani. Välillä siitä täytyy muistuttaa itseään, mutta elän.

Toisaalta, TIETENKÄÄN elämäni ei ole sellaista kuin ”olen aina unelmoinut”. En ylipäänsä ole aina unelmoinut samoista ja samanlaisista asioista. Unelmat muuttuvat, kasvavat, vanhentuvat ja vaihtuvat. Osasta niistä tulee totta, joidenkin kohdalla se on hienoa, suuresta osasta taas luopuu ihan halukkaasti ennen kuin ne ehtivät toteutua.

Osittain. Suurimmalta osin siis kyllä, olen saanut elämän ja terve, plussan puolella siis. Elämässäni on paljon hyvää vaikkei haaveet usein sellaisenaan toteudu. Ne toimii kuitenkin kannustimena tavoitella parempaa ja iän myötä elämä paranee vaan. Tärkeimmät ihmissuhteet ovat kunnossa ja vaikka olen vielä (Suomen mittapuulla) köyhä ja unelma-alaani opiskelemaankaan en päässyt (lukioajan dokasin ja a:n paperit) niin mahdollisuuksia on vielä valtavasti. Mies, lapset ja perhe ovat toteutunut unelmani ja kun alkupääomaa on riittävästi, perustam yrityksen.

Olen saanut melkein kaiken mistä olen unelmoinut, mutta nyt unelmat ovat vaihtuneet enkä ole tyytyväinen.

Niin paljon kuin olenkin saanut, niin silti siis en ole onnellinen.

Halusin olla rauhassa ja olla käymättä töissä. Sattumien kautta niin teen juuri sitä nykyisin. Tämä on tylsää, on uudet haaveet ja suunta kohti niitä.

Aivan kaikkea muuta kyllä!

Elän elämää, jota en nuorena edes osannut unelmoida. Olen onnellinen ja nautin elämästäni.

En. Unelmani olisi olla niin rikas että minulla olisi useassa maassa oma hieno kämppä, yksityislentokone ja että ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään mitä en halua. En unelmoi mistään "varma työpaikka, talo, aviomies" - jutuista, vaan täydellisestä vapaudesta jika ei onnistu ilman kymmeniä miljoonia euroja.

Vierailija kirjoitti:

En. Unelmani olisi olla niin rikas että minulla olisi useassa maassa oma hieno kämppä, yksityislentokone ja että ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään mitä en halua. En unelmoi mistään "varma työpaikka, talo, aviomies" - jutuista, vaan täydellisestä vapaudesta jika ei onnistu ilman kymmeniä miljoonia euroja.

Onnistut. Anna mennä!

Vierailija kirjoitti:

En. Unelmani olisi olla niin rikas että minulla olisi useassa maassa oma hieno kämppä, yksityislentokone ja että ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään mitä en halua. En unelmoi mistään "varma työpaikka, talo, aviomies" - jutuista, vaan täydellisestä vapaudesta jika ei onnistu ilman kymmeniä miljoonia euroja.

Siitä vaan tavoittelemaan. Minulla on tuo kaikki muu paitsi yksiktyislentokone. Se olisi kyllä ihana, ei olisi niin riippuvainen lentoaikatauluista eikä tarvitsisi kuluttaa turhaan aikaa lentokentillä, kun siirtyilee maasta toiseen.