Mistä toivoa?
Olen onneton nuori lukiolainen ja elämä tuntuu murenevan käsiin. Koulunkäynti on ongelmallista sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi ja lisäksi kärsin epämääräisistä oletettavasti psykosomaattisista oireista.
Olo on sietämätön, olen koko ajan loppuunpalamisen partaalla vaikkei mikään elämässäni ole oikeasti huonosti, kuin keho olisi irtisanomassa sopimuksensa. Raajoissa on tunnottomuutta, kärsin sydämen rytmihäiriöistä, vatsakivuista, päänsärystä, lihaskouristuksista, älyllinen suorituskykyni on laskenut ja muistikin pätkii huolestuttavan paljon. Olen yhtäkkiä myös herkistynyt äänille ja alkanut välttelemään muita ihmisiä. Mikään näistä oireista ei ole todellinen eikä mitenkään lääketieteellisesti selitettävissä (on tutkittu), korkeintaan jotain parasympaattisen hermoston toimintahäiriöitä joihin ei ole mitään apua saatavilla. En jaksaisi elää näin, en jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua ja joskus nukun koulussakin. Iltaisin yritän käydä lenkillä mutta puolen tunnin jälkeen olen kuin hyytelöä. Syön fodmapin mukaan ja juon vettä tarpeeksi, kahvia 1-2 kuppia päivässä.
Psykologistakaan ei ole ollut apua.
Onko tällainen elämä todella elämisen arvoista?
Kommentit (23)
Näin on, mutta mistä siihen sitten saa apua?
En haluaisi olla näin saamaton mutta voimani eivät yksinkertaisesti riitä ja se syö elämänhaluni. Miksei esimerkiksi münchauseneille tai hypokondriasta kärsiville ole saatavilla asianmukaista keskusteluapua?
Ap
Laihduta, mene salille, hae keskusteluapua ja ota itseäsi niskasta kiinni!
Ala meditoida. Joka päivä. Etsi Youtubesta opastettuja meditointivideoita.
Ei minua auta meditoinnit kun olen muutenkin "muussa tilassa" suurimman osan ajasta, olen siis vain kuori, kuin jokin muistisairas. Tämä ahdistaa enkä saa tämän vuoksi opintojakaan suoritettua ajoissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei minua auta meditoinnit kun olen muutenkin "muussa tilassa" suurimman osan ajasta, olen siis vain kuori, kuin jokin muistisairas. Tämä ahdistaa enkä saa tämän vuoksi opintojakaan suoritettua ajoissa.
Ap
Eli et ole edes kokeillut. Harmi.
Olen kokeillut meditointia useinkin mutta en koe millään tavalla hyödylliseksi. Myöskään rentoutusharjoitukset tai uskonnot ei auta.
Ap
Ei ole. Kilpirauhasarvot normaalit, ferritiini ja hemoglobiini kunnossa, magneettikuvat ok, rytmihäiriöt todettu vaarattomiksi, EEG:ssä ei vakavia poikkeamia, jotain poikkeamaa kuitenkin. Ei syytä lisätutkimuksiin.
Ap
Psykiatri voi mahdollisesti auttaa, varaa aika terveyskeskuksen kautta.
Lääke löytyy ja tehoaa:
Suomalaisilla kauppanimillä Xanor, Temesta, Rivatril.
Joku on Diapam kannattaja mutta ns. hitaana en sitä sinulle suosittele.
Jokaisesta saat pysyvän avun.
Ei mitään hömppähoitoja.
Kokeilepa jättää kahvi pois vaikkapa pariksi viikoksi:) Eräs tuttavani herkistyi kofeiinille ja oireet olivat jotakuinkin tuota.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja münchausen yhdistettynä lorvikatarriin
hah hah
Olin samanlaisessa tilanteessa. Lukio ei vain sujunut, kun koin olevani ylikuormittunut, en jaksanut panostaa opiskeluun kotona ja lukiossa häiritsi toiset nuoret ja näköalattomuuteni elämään. En tiennyt mitä tahdoin.
Selvisin pitämällä lukiosta taukoa, jonka aikana tein töitä ensin Suomessa ja sitten ulkomailla au-pairina. Minulla oli vaikeuksia myös kielten opiskelussa, mutta kun palasin Suomeen, ainakin kieli oli hallussa! Opiskelin loppuun iltalukiossa, jossa pääsin eroon noin ikäisestäni ja sosiaallisesti minua ahdistavasta seurasta.
Kun pää ei toimi, täytynee vai tehdä jonkinlainen elämänmuutos?
Minulla ei ole varaa eikä halua jättää opintoja kesken tällaisen asian vuoksi, mutta toivoisin saavani voimia jaksamiseen. Haluan kuitenkin mahdollisimman nopeasti työelämään koulujen jälkeen enkä halua pitkittää tätä oleskeluvaihetta yhtään pidempään kuin on tarve. Lukiokin venyy neljään vuoteen koska voimat ei yksinkertaisesti riitä opiskeluun.
Ap
Jos sinulla on parasympaattisen hermoston häiriö, se voi tarkoittaa kroonista väsymysoireyhtymää. Se voi tulla esimerkiksi virustartunnasta. Oireet kuulostavat siltä. Taudille ei ole olemassa diagnoosia eikä hoitoa valitettavasti. Urheilu ja kunnosta huolehtiminen ovat ensisijaisia hoitokeinoja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Masennus ja münchausen yhdistettynä lorvikatarriin