Lue keskustelun säännöt.
Mistä toivoa?
27.08.2019 |
Olen onneton nuori lukiolainen ja elämä tuntuu murenevan käsiin. Koulunkäynti on ongelmallista sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi ja lisäksi kärsin epämääräisistä oletettavasti psykosomaattisista oireista.
Olo on sietämätön, olen koko ajan loppuunpalamisen partaalla vaikkei mikään elämässäni ole oikeasti huonosti, kuin keho olisi irtisanomassa sopimuksensa. Raajoissa on tunnottomuutta, kärsin sydämen rytmihäiriöistä, vatsakivuista, päänsärystä, lihaskouristuksista, älyllinen suorituskykyni on laskenut ja muistikin pätkii huolestuttavan paljon. Olen yhtäkkiä myös herkistynyt äänille ja alkanut välttelemään muita ihmisiä. Mikään näistä oireista ei ole todellinen eikä mitenkään lääketieteellisesti selitettävissä (on tutkittu), korkeintaan jotain parasympaattisen hermoston toimintahäiriöitä joihin ei ole mitään apua saatavilla. En jaksaisi elää näin, en jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua ja joskus nukun koulussakin. Iltaisin yritän käydä lenkillä mutta puolen tunnin jälkeen olen kuin hyytelöä. Syön fodmapin mukaan ja juon vettä tarpeeksi, kahvia 1-2 kuppia päivässä.
Psykologistakaan ei ole ollut apua.
Onko tällainen elämä todella elämisen arvoista?
Kommentit (23)
Kannattaa käydä yksityisellä. Borrelioosi voi myös oireilla noin jos sitä ei hoida alkuvaiheessa ihottuman aikaan. Juttele myös opolle ja terveydenhoitajalle olostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole varaa eikä halua jättää opintoja kesken tällaisen asian vuoksi, mutta toivoisin saavani voimia jaksamiseen. Haluan kuitenkin mahdollisimman nopeasti työelämään koulujen jälkeen enkä halua pitkittää tätä oleskeluvaihetta yhtään pidempään kuin on tarve. Lukiokin venyy neljään vuoteen koska voimat ei yksinkertaisesti riitä opiskeluun.
Ap
Ihan ymmärrettävää, että haluat vetää koulut nopeasti läpi ja työelämään, mutta jos kroppa huutaa jo tossa vaiheessa noin kovasti niin mieti, mitä se on sitten työelämässä jos samaa rataa jatkat? Millään ihmepillerillä se olo ei tosta kohene jos kroppa ilmottaa että on noin uupunut, älä riko itteäs. Kannattaa ihan hyvällä omalla tunnolla antaa ittensä levätä että oikeasti jaksaa taas, vaikka se lukio venyisikin sitten siihen neljään vuoteen ym. Se voi olla tossa tilanteessa ihan hyväkin, että saat aikaa latautua ja vähän löysätä tahtia, ennen kuin jatkat taas lukion jälkeen eteenpäin. Mieluumin niin, että nyt annat itsellesi sen levon ja aikaa itelles, kuin se että jatkat samoilla silmillä työelämään missä tuleva burn out on aika varmasti taattu, siitä toipuminen voikin viedä sit vähän pidempään. Olet vielä nuori, ei vuos kaks sun venettä kaada, oo armollinen itselles :)
Katsoin A-studiosta jakson kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja oireet kuulostivat tutuilta. EEg:ssä oli havaittu silmien värinää ja tahattomia lihasnykäyksiä. Minulla on myös samanlaisia puheentuottamisenvaikeuksia kuin ohjelman naisella. Minulla on todettu myös aurallinen migreeni ja monet oireet toki menevät senkin piikkiin.
Ap