Minkä takia en ymmärrä suullisia ohjeita?

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa. Tunnen itseni aina ihan idiootiksi kun en ymmärrä mitä minulle koetetaan selittää. Vähän niin ja näin, että ymmärränkö tekstiäkään, mutta kun minulle näyttää miten joku asia tehdään, niin sitten ymmärrän.

ÄO vissiin 36 tai jotain sinnepäin.

Terveisin Naispelko26

En usko, että älykkyydessäsi on mitään vikaa. Ymmärrän kyllä tunteesi, koska itsekin tunnen itseni tyhmäksi tämän takia. Ehkä toiset oppivat paremmin tekemällä / tehtävän näkemällä.

Ap.

Suullisesti ohjeita antaessa on kummankin tiedettävä tarkalleen mistä on kyse.

Mulla taas on vaikea ymmärtää kirjallisia ohjeita.

Mulla. Mulla on diagnosoitu lukihäiriö. Jos on joku isompi tehtävä, ne pitää kirjoittaa selkeästi paperille, nopeasti sanominen ei auta koska en muista. Ärsyttää kun kerran olin työharjoittelussa ja töykeä kollega sanoi "no justhan mä sanoin sulle!". Minkä v*ttu minä sille voin että en tajua, en ole tyhmä kuitenkaan.

Ja siis älystä ei ole kyse, se on testattu ja se on vähän yli keskiarvon.

Stressi. Keho reagoi jostain syystä stressihormoonilla ja taistele/pakene reaktiolla ja kaikki teoreettinen menee vähän ohi. Se voi johtua siitä ohjeita antavasta ihmisestä. Olet hänelle allerginen.

Sen lisäksi, että suulliset ohjeet ei koskaan mene kerrasta perille en pysy mukana myöskään muissa keskusteluissa. Jos henkilö selittää pitkästi jotain, unohdan aina jo keskustelun päätyttyä jotain tärkeää sieltä välistä. Sitten esitän aina jonkun idiootin kysymyksen ja tajuan, että juurihan se asia kerrottiin. En vaan muista. Nolottaa ja harmittaa. Lukihäiriöstä ei ole kysymys.

Mulla johtuu adhd ja oppimisvaikeuksista. Ohjeet pitää selittää lyhyesti ja ytimekkäästi, muuten menee pahasti ohi :D 

Mulla sama juttu. Pyydän yleensä lähettämään sähköpostilla niin jää muistiin ja ylös mitä on sanottu. Onneksi sellainen työ jossa niin voi tehdä ja pystyy sitten itse rauhassa lukemaan ja opettelemaan.

Itsellä tulee tämä yleensä lääkärissä käydessä jos pitää käydä eri paikoissa jatkotutkimuksissa, ilmoittautua tai varailla aikoja tai sitten vaikka ottaa useita eri lääkkeitä eri aikoihin. Näistä annetaan todella huonosti ohjeita eikä todellakaan muista kaikkea mitä on sanottu varsinkin jos on huolissaan tai oikeasti kipeä olo. Kaiken lisäksi terveydenhoidon prosessit ja hierarkia saattaa olla tosi monimutkaista josta ei ulkopuolisena pystyarkikokemuksella päättelemään mitä seuraavaksi. Yleensä ihmetelen miten kaikki mummot näistä selviää kun itse kuitenkin pidän itseäni normijärkisenä ja keski-ikäisenä.

Näistä on olemassa ihan jaotteluita (ei huuhaata vaan tieteelliseltä pohjalta)

 Visuaalinen, auditiivinen vai kinesteettinen?

Eri ihmisillä aistikanavat ovat eri tavalla painottuneet: yksi oppii ensisijaisesti näkemällä, toinen kuulemalla ja kolmas itse tekemällä. Samat aistikanavat vaikuttavat myös siihen, minkälaisia mielikuvia olemme taipuvaisia muodostamaan. Erään tutkimuksen mukaan:

40 % oppii parhaiten lukemansa tai näkemänsä

30 % oppii parhaiten kuulemansa

30 % oppii ensisijaisesti kehonsa kautta vastaanottamansa, siis tekemällä, kokeilemalla, käsin kirjoittamalla.

Yleensä meillä on yksi hallitseva oppimistapa, ja lisäksi opimme kohtalaisen hyvin toisen kanavan kautta. Tunnistamalla oman oppimiskanavasi voit alkaa käyttää tietoisesti muistiinpainamis- ja opiskelumenetelmiä, jotka parhaiten tukevat tapaasi käsitellä tietoa.

Aika tavallista nepsyille. Ei kuitenkaan kaikille, vaan vain osalle.

Samasta syystä moni heistä ei pidä puhelimessa puhumisesta. On vaikea ymmärtää mitä toinen sanoo eikä puhelusta muista mitään jälkeenpäin.

Vierailija wrote:

Täällä samaa. Tunnen itseni aina ihan idiootiksi kun en ymmärrä mitä minulle koetetaan selittää. Vähän niin ja näin, että ymmärränkö tekstiäkään, mutta kun minulle näyttää miten joku asia tehdään, niin sitten ymmärrän.

ÄO vissiin 36 tai jotain sinnepäin.

Terveisin Naispelko26

Ei kellään ole noin vähän, jos on alle 70 niin on jo vähälahjanen, keskimäärin 100, neroilla voi olla lähes 200.

Minä kirjoitan itse ne ohjeet kun joku neuvoo suullisesti. Ja esitän tarkentavia kysymyksiä samalla.

Töissä on hyvin usein tilanne, että puolen tunnin perehdytyksellä pitää pärjätä yksin viikko. Toki soitan ja kysyn neuvoa, jos tulee sellainen tilanne, josta ei perehdytyksessä ollut puhe enkä omin älyin tilannetta saa selvitettyä.

Mä ymmärrän paremmin visuaaliset kuin suulliset ohjeet. 

Ei se tyhmyyttä ole vaan luonteen ominaisuus.

Vierailija wrote:

Sen lisäksi, että suulliset ohjeet ei koskaan mene kerrasta perille en pysy mukana myöskään muissa keskusteluissa. Jos henkilö selittää pitkästi jotain, unohdan aina jo keskustelun päätyttyä jotain tärkeää sieltä välistä. Sitten esitän aina jonkun idiootin kysymyksen ja tajuan, että juurihan se asia kerrottiin. En vaan muista. Nolottaa ja harmittaa. Lukihäiriöstä ei ole kysymys.

Mulla esiintyy samaa. Jos luen jotain uutista, ehdin unohtaa alun loppuun päästessäni. Pitkiä kirjoja on turha edes yrittää lukea. Sama elokuvien kanssa. En vaan muista mitä alussa on tapahtunut ja enkä välttämättä edes henkilöhahmoja.

Suulliset ohjeet on vaikeita. Kirjalliset myös, koska ne on yleensä pidempiä.

Vierailija wrote:

Tuo oli hyvä idea, että ottaisi kirjoittaisi ohjeita ylös. Olen kirjoittanut joskus paperilappusille, mutta pitäisi varmaan hankkia joku pieni vihko. Minulla menee myös asiat sekaisin, esim. oikea ja vasen. 

ap. 

Kuullun ymmärtämisen vaikeus on ymmärtääkseni yksi dysleksian muoto. Olen itse oppinut aina vain, mikäli kirjoitan kuulemani ylös (esim. Luennoilla), luen ohjeet jostain tai työasioissa niin, että teen ja opin siitä. Sama oikean/vasemman ongelma ja visuaalinen en ole myöskään...hahmotushäiriötä siis. Ymmärrän paremmin esim. Lukuja lukuina kuin kuvaajina, mikä useimmalla on toisin päin. Ylimääräiset äänet haittaavat myös eli jos on taustaääniä, en meinaa ymmärtää enää mitään. Puutteista huolimatta 2 maisterintutkintoa ja hyväpalkkainen, itsenäinen asiantuntijatyö eli puutteita voi paikata apukeinoilla, mm. muistiinpanoilla ja suuntautumalla töihin, jossa omat vahvuudet korostuu, esim. Jossa saa työskennellä rauhassa ja viestiä kirjallisesti. Esim. Asiakaspalvelu- ja myyntihommat ei ole mun juttu.

Ihmiset selittävät asiat enempivähempi tahallaan huonosti ja epämääräisesti. Luulen, että saavat alitajuisesti tyydytystä siitä kun toinen ei ymmärrä ja kokevat tällöin olevansa älykkäämpiä.

Vasta työelämässä tajusin että suurin osa ei tee muistiinpanoja. Itse olen aina pitänyt vihkoa johon kirjaan nopeasti ohjeet ja prosessit sekä muuta muistettavaa. Miten muutenkaan muistaisin niitä myöhemmin, kun tietoa tulee koko ajan lisää? Jotkut ilmeisesti pitävät muistiinpanojen tekemistä nolona ja mieluummin kysyvät samat asiat moneen kertaan kuin ottavat ohjeet ylös itselleen.

Tämä on hyvin valaiseva, rehellisen sävyinen ketju. Asiakkaana mitä erilaisimmissa tilanteissa huomaa joko heti tai jälkeenpäin, että työntekijä ei ymmärrä, mitä hänelle puhutaan. Tästä seuraa hankalia tilanteita, kun hoidettavat asiat eivät etene. Joskus asianomaisen ahdistuksen nousu on aivan nähtävillä, mutta asiakkaana on vaikeaa siksi jättää asiansa hoitaminen sikseenkään, vaikka ei tietenkään halua kiusata toista ihmistä. Miten pitäisi suhtautua, jos esimerkiksi myyjä tai siivooja ei selvästikään ymmärrä, mitä asiakkaana - ei opettajana tai työnantajana - häneltä yrittää pyytää?