Onkos täällä ketään muuta, jota kuritettiin lapsena vaikka muuten oli ihan hyvä lapsuus?

Kyllä piiskaa sai perseelle jos perseili. Ja se on ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä piiskaa sai perseelle jos perseili. Ja se on ihan oikein.

juuei

Täällä selvästi yllytetään laittomuuksiin. Pitäisköhän poistattaa koko ketju?

Uskokaa vain, jos naapurin tai työkaverin tukistaminen tai lyöminen on laitonta, niin sama käytös on laitonta kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan iästä ja sukulaissuhteesta riippumatta.

olisipa mielenkiintoista tietää, mikä on tuollaisen hyvän perheen hyvän vanhemman motiivi siihen, että vaikka muuten kohdellaan lasta hyvin, sitten jossain tilanteessa onkin muka ok ruveta lyömään vyöllä. Eikö ole aika iso ristiriita?

Uhmaiässä ja lapsuudessaan lapsi testaa rajoja: millainen käytös yhteisössä on hyväksyttävää ja mikä ei. Lapsuuteen periaatteessa tulisi kuulua myös muutamat tukkapöllyt ja läimäisyt, sillä näistä lapsi selvästi oppii ne äärimmäisimmät rajat. Paljon huonompi tilanne on, jos lapsi ei koskaan opi hyväksyttävää käytöstä ja saa sitten aikuisena vaikkapa puukosta.

Mies sai kunnolla selkään aina lapsena.

Kiukuttelee mulle, että hän ei oo saanu kunnolla lastamme kasvattaa, jos teinimme tekee jotain ei-mieluisaa. Eli kaikki on mun syy, kun en oo antsnu vedellä vyöllä.

Mieheni mielestä olisi pitänyt kunnolla kurittaa.

Sanoin lapsellemme jo ihan pienenä, että pitää soittaa poliisille, jos saa selkäsaunan siltä varalta, että sattuisin kuolemaan vaikka tapaturmaisesti

Äitini on läimäissyt minua ehkä kaksi kertaa, huutoa tuli sitäkin enemmän. Olen vasta hiljakkoin tajunnut, että oikeastaan hän inhottaa minua juuri em. syystä, enkä enää välittäisi tavata häntä ollenkaan. En ole kertonut sitä hänelle, enkä kellekään muullekaan. Muodon vuoksi joskus harvoin käyn.

Hän on 85-vuotias. Surullista, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Mies sai kunnolla selkään aina lapsena.

Kiukuttelee mulle, että hän ei oo saanu kunnolla lastamme kasvattaa, jos teinimme tekee jotain ei-mieluisaa. Eli kaikki on mun syy, kun en oo antsnu vedellä vyöllä.

Mieheni mielestä olisi pitänyt kunnolla kurittaa.

Sanoin lapsellemme jo ihan pienenä, että pitää soittaa poliisille, jos saa selkäsaunan siltä varalta, että sattuisin kuolemaan vaikka tapaturmaisesti

Osaako se selittää, miksi juuri vyö olisi mielestään hyvä keino? Sehän on tosi julmaa kidutusta. 

Yksinhuoltajaäitini oli niin tiukilla, että välillä pimahti ja hakkasi minua. Kovimpia kertoja en muista itse, vaan hänkin kertonut aikuisena. Katuu. On pyytänyt anteeksi.

Äiti rakasti ja rakastaa minua ja kohteli muuten monin tavoin hyvin. Olen miettinyt paljon, minkä olisin toivonut olevan toisin. Huostaanotto olisi ollut aivan kamala ratkaisu.

Aito keskustelu- ja lapsenhoitoapu ilman huostaanoton riskiä on se, mikä olisi varmaan auttanut meitä.

Olen menestynyt ja minulla on läheisiä ihmissuhteita. Minuun on jäänyt myös jälkiä, tietty säikkyys ja erityinen alttius tai huono sieto huutamisen ja rähjäämisen suhteen. Myös vaikeus pitää omia puolia, olen helposti solidaarinen vastapuolelle, vaikka tämä kohtelisi minua huonosti.

Terapiassa paikkaillaan, ja se auttaakin.

Saako naapuri lyödä lastasi? Eikö? No et sitten sinäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain muutaman kerran remmiä ja todellakin ihan syystä. Aika paljon piti hölmöillä ennen kuin sai remmiä. Hyvä lapsuus oli kaikin puolin.

Varmasti koska et paremmasta tiedä ja olet kasvatettu tuohon ajatteluun.

Juuri tällaisten argumenttien vuoksi tätä keskustelua on täysin mahdotonta käydä asiallisesti. Kun joidenkin mielestä ihan kaikki fyysistä kasvatusta saaneet menevät aina ja ihan varmasti rikki, ja jos joku väittää ettei ole mennyt, niin se on vaan niin rikki ettei tajua olevansa rikki. Sehän on täysin mahdotonta, että tuntematon henkilö jota et ole koskaan tavannut tietäisi itse omista kokemuksistaan enemmän kuin sinä. Ei, ei sovi sinun maailmankuvaasi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat. Joskus sain isältä luunapin ja äidiltä remmiä. Aiheesta. Viimeisen kerran 14v:nä kun oli kadonnut kesällä 6 viikoksi. Tämä siis 70 -luvulla jolloin ei ollut mitään keinoja tavoitella.

Ei todellakaan jäänyt traumoja. Omia lapsia olen joskus napannut hiuksista kiinni kun ei ole sama mennyt perille mutta eipä nuokaan näytä kärsineen.

Ei _näytä_ ei... 😶

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain muutaman kerran remmiä ja todellakin ihan syystä. Aika paljon piti hölmöillä ennen kuin sai remmiä. Hyvä lapsuus oli kaikin puolin.

Varmasti koska et paremmasta tiedä ja olet kasvatettu tuohon ajatteluun.

Juuri tällaisten argumenttien vuoksi tätä keskustelua on täysin mahdotonta käydä asiallisesti. Kun joidenkin mielestä ihan kaikki fyysistä kasvatusta saaneet menevät aina ja ihan varmasti rikki, ja jos joku väittää ettei ole mennyt, niin se on vaan niin rikki ettei tajua olevansa rikki. Sehän on täysin mahdotonta, että tuntematon henkilö jota et ole koskaan tavannut tietäisi itse omista kokemuksistaan enemmän kuin sinä. Ei, ei sovi sinun maailmankuvaasi.

En malta olla sanomatta, että minäkin ajattelin ennen, ettei muutamasta tukkapöllystä mitään traumoja jäänyt. Mutta kun kuulin niistä kunnon hakkaamisista, joita en itse muista, aloin nähdä yhteyden väkivallan ja itsevihan tai myötätunnon puutteen välillä.

Oli aika paljon surtavaa, mutta nykyisin elämäni on paljon lempeämpää, vaikka ulkoiset puitteet eivät juuri ole muuttuneet.

Lakkasin puolustelemasta äitiäni, se oli pelkkä turhaksi käynyt selviytymiskeino lapsuudestani. Totesin, että minua on kohdeltu väärin.

Olen kiitollinen äidilleni, että olemme voineet keskustella näistäkin asioista. Moni ei pystyisi samaan. Välimme ovat lämmenneet.

Aikuista ei saa lyödä. Ei myöskään aikuisesta kokonaan riippuvaista lasta.

^ t. 29

Minua tukistettiin toisinaan lapsena, enkä saanut traumoja, mutta en kyllä siitä oppinutkaan mitään. Lähinnä suutuin ja kiukuttelin lisää, koska koin sen epäoikeudenmukaisena. Ymmärrän, että ennen fyysinen kuritus oli yleisemmin hyväksyttyä ja kokemani ei ollut mitenkään pahimmasta päästä, joten välit vanhempiin ovat hyvät enkä kanna tästä kaunaa (etenkin kun ovat hyviä ja rakastavia muuten). Omia lapsiani en kuitenkaan ikinä kurittaisi ja pidän sitä vääränä, ihan kuten muutakin fyysistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

olisipa mielenkiintoista tietää, mikä on tuollaisen hyvän perheen hyvän vanhemman motiivi siihen, että vaikka muuten kohdellaan lasta hyvin, sitten jossain tilanteessa onkin muka ok ruveta lyömään vyöllä. Eikö ole aika iso ristiriita?

Ei pitäisi, ihan hyvä että nousee keskustelua, kerta ilmeisesti uskomatonta kyllä vieläkin on ihmisiä jotka elävät eri vuosisadalla jolloin lapsiin kohdistuva väkivalta oli hyväksyttävää ja sitähän tuo on väkivaltaa joka on piilotettu "kasvatuksena" mitä se ei ole.

Lapsena mun paras kaveri sai toisinaan remmiä. Se oli aika hämmentävää, kun ne oli kuitenkin niin mukavia ne vanhemmat. Kaveri kertoi minulle ihan avoimesti ja sille se oli jotenkin ns. normaalia.

Olen syntynyt 1970-luvulla. Minä ja veljeni saatiin koivuniemen herrasta, jos ei taiteltu. Se oli nöyryyttävää. Mulla on tosi etäiset välit mun äitiin. En hyväksynyt silloin ruumiillista kurittamista. Enkä hyväksy nyt.

On tukistettu, vedetty korvasta, annettu luunappia, läimitty vyöllä kun olin pieni 90- luvulla...

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1970-luvulla. Minä ja veljeni saatiin koivuniemen herrasta, jos ei taiteltu. Se oli nöyryyttävää. Mulla on tosi etäiset välit mun äitiin. En hyväksynyt silloin ruumiillista kurittamista. Enkä hyväksy nyt.

Toteltu... Auto correct on niin ihana.