Onkos täällä ketään muuta, jota kuritettiin lapsena vaikka muuten oli ihan hyvä lapsuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä.

vain?

ja miksihän fyysinen väkivalta on oikeutettu lasta kohtaan, mutta ei aikuista, sitä ei ole kukaan perustellut. Tai miksi eläimiä ei saa fyysisesti kouluttaa mutta lapsia saa?

Häh? Minä sain lapsena tukkapöllyä, ja luet rivien välistä että puollan lapsiin kohdistunutta väkivaltaa?

Todellakin VAIN tukkapöllyä verrattuna näihin, jotka saivat myös remmistä tai nyrkistä.

Ruumiillisesta kurituksesta on vain epämääräisiä muistikuvia, selkeämpiä on sen sijaan siitä, että minut on lukittu toiseen huoneeseen huutamaan kunnes oksensin. Äitini ei muistanut samaa tapahtumaa, mutta perusteli mahdollisesti tapahtunutta sillä että olin lapsena "hillitön".

Hyvät välit vanhempiin, enkä koe traumatisoituneeni mitenkään. Minulla on kuitenkin diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö ja eriasteisia masennuskausia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat. Joskus sain isältä luunapin ja äidiltä remmiä. Aiheesta. Viimeisen kerran 14v:nä kun oli kadonnut kesällä 6 viikoksi. Tämä siis 70 -luvulla jolloin ei ollut mitään keinoja tavoitella.

Ei todellakaan jäänyt traumoja. Omia lapsia olen joskus napannut hiuksista kiinni kun ei ole sama mennyt perille mutta eipä nuokaan näytä kärsineen.

Olet niin pihalla kuin olla ja voi.

Tee itsestäsi lasu! Ja mene hoitoon oikeasti!

Vierailija kirjoitti:

Äitini on läimäissyt minua ehkä kaksi kertaa, huutoa tuli sitäkin enemmän. Olen vasta hiljakkoin tajunnut, että oikeastaan hän inhottaa minua juuri em. syystä, enkä enää välittäisi tavata häntä ollenkaan. En ole kertonut sitä hänelle, enkä kellekään muullekaan. Muodon vuoksi joskus harvoin käyn.

Hän on 85-vuotias. Surullista, vai mitä?

Nyt tajusin minäkin miksi minua ällöttää oma äitini niin paljon. Siis inhottaa, kuvottaa ja ällöttää.

Sellaista sisäistä halveksuntaa.

Joskus katselen pieniä tyttöjä jotka ovat niin viattomia ja suloisia, ja ihmettelen kovasti miten joku voi kohdella sellaista niin iljettävästi kuin oma äitini kohteli omaa tytärtään ja lastaan.

Ei ne parit naamaan läimäisyt vaan se käsittämättömän ruma puhe ja rumalla tavalla äyskiminen.

Vierailija kirjoitti:

Uhmaiässä ja lapsuudessaan lapsi testaa rajoja: millainen käytös yhteisössä on hyväksyttävää ja mikä ei. Lapsuuteen periaatteessa tulisi kuulua myös muutamat tukkapöllyt ja läimäisyt, sillä näistä lapsi selvästi oppii ne äärimmäisimmät rajat. Paljon huonompi tilanne on, jos lapsi ei koskaan opi hyväksyttävää käytöstä ja saa sitten aikuisena vaikkapa puukosta.

Rajoista puheenollen.

Lapsellakin on rajat ja pitää olla TYHMÄ, PAHA JA SAIRAS jos rikkoo niitä.

Sinä et ole koskaan oppinut hyväksyttävää käytöstä jos mielestäsi lapsuuteen tulisi kuulua läimäisyt.

Sillä ei ole väliä kuinka paljon se tukkapölly sattuu ja sattuuko edes. Sen tekemällä opetat lapselle, että häneen saa käyttää väkivaltaa, jos hän ei ole osannut toimia oikein.

Jos ei osaa puhua ja selittää lapselle asioita, vaan kykenee vain väkivallalla kouluttamaan tätä, ei pidä lisääntyä.

Lisääntymisvehkeiden valtiolle takavarikoiminen pitäisi olla käytäntö tuollaisten aikuisten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä.

vain?

ja miksihän fyysinen väkivalta on oikeutettu lasta kohtaan, mutta ei aikuista, sitä ei ole kukaan perustellut. Tai miksi eläimiä ei saa fyysisesti kouluttaa mutta lapsia saa?

Häh? Minä sain lapsena tukkapöllyä, ja luet rivien välistä että puollan lapsiin kohdistunutta väkivaltaa?

Todellakin VAIN tukkapöllyä verrattuna näihin, jotka saivat myös remmistä tai nyrkistä.

Ei ole sallittua, eikä milllään tavoin hyväksyttyä mikään lapsen fyysinen kuritus, eikä myöskään henkinen väkivalta.

Kuritettiin tukistamalla ja läppäsemällä. Ei jäänyt traumoja ja kaikki on jo unohdettu ja anteeksi annettu. Tai sanotaanko että ei sitä edes ennen miettinyt kun ajatteli sen olevan normaalia toimintaa aikuisilta.