Miehen naiskaverit - mielipiteitä ?

Ei ole kovin vakaalla pohjalla, jos ei voi luottaa toiseen. Tottakai saa olla kavereita.

Oispa minunkin miehellä jotain kavereita, ihan sama, mitä sukupuolta. Ärsyttää, kun mies käy töissä ja minä mammalomalla ja hänellä ei tunnu olevan muuta sosiaalista elämää kuin minä ja minun kaverini! Siis ei minua haittaa, että mies on tullut osaksi kaveriporukkaani, mutta luulisi ihan hänen psyykensä kannalta, että olisi hyvä, jos hänellä olisi ihan omiakin kavereitaan. Minusta olisi itse asiassa huippua, jos hänellä olisi naispuolinen läheinen ystävä, jonka kanssa voisi jutella ummet ja lammet niinkuin minä voin minun miesbestikseni kanssa. Puhutaan mm. paljon kummankin parisuhteesta ja koen sen auttaneen vuosien varrella molempiin suuntiin, kun pystyn hänelle tuomaan esiin naisnäkökulmaa ja auttamaan ymmärtämään naisystäväänsä ja hän samalla tapaa minulle miesnäkökulmaa. Ja kun molempien puolisot samassa kaveriporukassa ja voidaan jutella keskenään ristiin niin joskus se on auttanut, jos on ollut jotain pientä tai isompaa konfliktinpoikasta jomman kumman suhteessa.

Nytkin olen lähdössä perjantaina tapaamaan toisia kavereitani vauvan kanssa niin keitä muitakaan mies suunnitteli kutsuvansa poikien iltaan kuin minun veljeni ja minun bestikseni.. ei siis mitenkään haittaa, jos hengaavat keskenään, mutta vähän surettaa, kun miehen omat kaverisuhteet tuntuvat jääneen ihan retuperälle, eikä hän pidä vanhoihin kavereihinsa juurikaan yhteyttä. Tietää kyllä, että minulle ihan ok kutsua näitä kylään ja monesti kannustanutkin. Enkä ole mitenkään mustis, vaikka kaveriporukassa ollut naisiakin (tämä jostain syystä jopa ärsyttää miestäni) ja siis kaikenlaisten ihmisten kanssa saa minun puolestani olla läheinenkin ystävä.

Mies siis vaan käy töissä ja tulee himaan istuen joko koneella tai jutellen minun kanssani. Perheeseensä sentään pitää yhteyttä puhelimitse, tosin sekin taitaa olla enempi sitä, että äitinsä kyselee meidän vauvan kuulumisia.

Ap:lle suosittelen, että yrität löytää omia kavereita ja annat miehesi pitää omansa. Ei jostain Sannan sisustuksesta nyt hyvänen aika tarvitse loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Oispa minunkin miehellä jotain kavereita, ihan sama, mitä sukupuolta. Ärsyttää, kun mies käy töissä ja minä mammalomalla ja hänellä ei tunnu olevan muuta sosiaalista elämää kuin minä ja minun kaverini! Siis ei minua haittaa, että mies on tullut osaksi kaveriporukkaani, mutta luulisi ihan hänen psyykensä kannalta, että olisi hyvä, jos hänellä olisi ihan omiakin kavereitaan. Minusta olisi itse asiassa huippua, jos hänellä olisi naispuolinen läheinen ystävä, jonka kanssa voisi jutella ummet ja lammet niinkuin minä voin minun miesbestikseni kanssa. Puhutaan mm. paljon kummankin parisuhteesta ja koen sen auttaneen vuosien varrella molempiin suuntiin, kun pystyn hänelle tuomaan esiin naisnäkökulmaa ja auttamaan ymmärtämään naisystäväänsä ja hän samalla tapaa minulle miesnäkökulmaa. Ja kun molempien puolisot samassa kaveriporukassa ja voidaan jutella keskenään ristiin niin joskus se on auttanut, jos on ollut jotain pientä tai isompaa konfliktinpoikasta jomman kumman suhteessa.

Nytkin olen lähdössä perjantaina tapaamaan toisia kavereitani vauvan kanssa niin keitä muitakaan mies suunnitteli kutsuvansa poikien iltaan kuin minun veljeni ja minun bestikseni.. ei siis mitenkään haittaa, jos hengaavat keskenään, mutta vähän surettaa, kun miehen omat kaverisuhteet tuntuvat jääneen ihan retuperälle, eikä hän pidä vanhoihin kavereihinsa juurikaan yhteyttä. Tietää kyllä, että minulle ihan ok kutsua näitä kylään ja monesti kannustanutkin. Enkä ole mitenkään mustis, vaikka kaveriporukassa ollut naisiakin (tämä jostain syystä jopa ärsyttää miestäni) ja siis kaikenlaisten ihmisten kanssa saa minun puolestani olla läheinenkin ystävä.

Mies siis vaan käy töissä ja tulee himaan istuen joko koneella tai jutellen minun kanssani. Perheeseensä sentään pitää yhteyttä puhelimitse, tosin sekin taitaa olla enempi sitä, että äitinsä kyselee meidän vauvan kuulumisia.

Ap:lle suosittelen, että yrität löytää omia kavereita ja annat miehesi pitää omansa. Ei jostain Sannan sisustuksesta nyt hyvänen aika tarvitse loukkaantua.

Hieman saa kyllä vaikutelmaa että olet mustis miehellesi omista kavereistasi. 

Tietysti ihmisten parisuhteet on erilaisia, mutta itsellä oma mies on ollut myös se paras ystävä, jonka kanssa "jutellaan ummet ja lammet". Onhan meillä toki omiakin kavereita, mutta tuntuisi jotenkin oudolta, jos tavallaan ystävyyssuhteet menisi oman parisuhteen edelle, varsinkin kun on lapsia. En nyt sitä tarkoita että pitäisi hylätä omat ystävänsä, ei tietystikään niin, mutta että se tärkein ihminen on kuitenkin siellä kotona. Ja että kumpikin kokee ja tuntee olevansa toiselle se tärkein. Ja pitäisin hyvin outona, jos mieheni kommentoisi minulle kenenkään ihmisen ulkonäköä (naisen tai miehen) tyyliin "onpa se hyvännäköinen". Tai oikeastaan mihinkään tyyliin, haukkuminen olisi yhtä kamalaa. Ja vielä oudompaa olisi, jos viestit laulaisi ei-työasioista työkaverin kanssa heti kun kotiovesta pääsee sisään, ennen kuin huomioi perhettään. Mutta minulla ei ole hirveästi kokemusta eri miehistä, ollaan oltu yhdessä teineistä asti ja ollaan nyt nelikymppisiä. Joten ehkä tuollainen sitten on yleistäkin, en tiedä. Itse koen tuollaisen toisten ulkonäön kommentoinnin epäkohteliaaksi ja moukkamaiseksi. Ja jossain tilanteessa suorastaan ilkeäksi.

Ja sen halusin vielä ap:lle sanoa (vaikka itsellä ei monista eri parisuhteista olekaan kokemusta, niin elämänkokemusta kuitenkin on tähän ikään kertynyt), että yleensä aina ihmiset syyttää toisia sellaisesta, mitä ne itse tekee, mutta eivät halua paljastaa. Eli hälytyskellojen pitäisi soida, jos sinulle ei sallita parisuhteessa jotakin, mihin mies itse ottaa vapauksia. Jos sinulle ei ole sallittua pitää yhteyttä miespuolisiin kavereihin, niin silloin voi ihan oikeutetusti kysyä, miksi näin, jos mies kuitenkin itse viestittelee naiskavereilleen? Pelkääkö mies että teet jotain saamaa kuin hän itse? 

Ootko miettinyt, että kyseessä voisi olla myös ryhmäkeskustelu kaikkien työkavereiden kesken? Silloin vähän eri juttu, kuin jos "Sanna" laittelisi viestiä vain miehellesi.

Siis mitä minä taas luin? Onko tämä nyt sitten tätä nykyistä tasa-arvoa, että viestitellään toisten naisten kanssa illat pitkät, vaikka kotona on oma perhe vailla huomiota, eikä puoliso saa nähdä viestejä? Voi morjes. En kyllä katselisi päivääkään tuollaista.

Kyllä minun mieheni saa töissä keskustella naispuolisen työkaverin kanssa, mutta työajan ulkopuolella ei kyllä mitään yhteydenpitoa vieraiden naisten kanssa. Miksi ihmeessä sellainen pitäisi hyväksyä? Jos minun mieheni tuollaista alkaisi tehdä, niin olisi se minulle merkki siitä, ettei hän välitä perheestään pätkän vertaa, vaan haluaa elää sinkkuelämää. Jättäisin ja antaisin elää sinkkuelämää.

Mulla taas sellainen tilanne, että miehellä on paljon naispuoleisia kavereita ja tuttuja. On miehiäkin. Aika monen naisen kanssa kaveruus on alkanut seksillä, miehellä on aika paljon juttuja ja seksikumppaneita ollu ennen minua. Viestittelee joidenkin naisten kanssa, joidenkin kanssa näkee toisinaan. Yhden kanssa oli aika lähekkäin eräässä tapahtumassa mistä sanoinkin miehelle, et en pidä ihan noin läheisestä kontaktista.

Sinällään mies ei ole tehnyt mitään väärää, on korkeintaan jättänyt kertomatta alkuun, että joidenkin kanssa kaverisuhde on alkanut seksisuhteella. Mutta hän on mustasukkainen ja epäileväinen minun miespuolisista kavereista, vaikka minun kaverisuhteeni ovat olleet puhtaita kaverisuhteita yhtä lukuunottamatta. Ja se mustasukkaisuus ja epäileväisyys saa itseni epäilemään sitä, että mikä miehen suhde todellisuudessa on hänen naisystäviinsä.

En tiedä, aika näyttää. En ole alkanut rajoittamaan mitään, kertonut ainoastaan mielipiteeni siitä, mikä on mielestäni sopivaa fyysistä läheisyyttä. Haluan lähtökohtaisesti luottaa, mutta en voi sille mitään, että jostain syystä olen hieman epäileväinen ja mustasukkainen.

Että ymmärrän sinua ap.

En ole lukenut, mutta uskon että palstalaiset kuvittelevat, että miehellä suhteita siellä ja täällä, ja naisen kanssa ei muka voi olla kaveri...

Ulkonäön kommentointi mieheltä asiatonta ja se, ettet saa ap tavata näitä kavereita ilmeisesti. Mutta koita sinäkin kaverustua miesten kanssa niin huomaat, ettei siinä ole mitään ihmeellistä. Tosin miehesi käytös tylyä, sitä en puolustele.

Vähän erikoista kyllä se, että miestä kiinnostaisi jonkun naispuolisen työkaverin sisustus yms... Muutenkin olisi kohteliasta miettiä, vaivaako tällainen ystävyys omaa kumppania. Toki ystäviä voi olla molemmista sukupuolista, mutta en kyllä itse avoimesti kaveeraisi miestyökavereiden kanssa, jos se omaa miestäni häiritsisi. Oma puoliso on itselleni se tärkein asia, työkaverit sitten tärkeyslistalla jossain ihan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä minä taas luin? Onko tämä nyt sitten tätä nykyistä tasa-arvoa, että viestitellään toisten naisten kanssa illat pitkät, vaikka kotona on oma perhe vailla huomiota, eikä puoliso saa nähdä viestejä? Voi morjes. En kyllä katselisi päivääkään tuollaista.

Kyllä minun mieheni saa töissä keskustella naispuolisen työkaverin kanssa, mutta työajan ulkopuolella ei kyllä mitään yhteydenpitoa vieraiden naisten kanssa. Miksi ihmeessä sellainen pitäisi hyväksyä? Jos minun mieheni tuollaista alkaisi tehdä, niin olisi se minulle merkki siitä, ettei hän välitä perheestään pätkän vertaa, vaan haluaa elää sinkkuelämää. Jättäisin ja antaisin elää sinkkuelämää.

Samaa mieltä, erikoiselta kuulostaa kyllä... 

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas sellainen tilanne, että miehellä on paljon naispuoleisia kavereita ja tuttuja. On miehiäkin. Aika monen naisen kanssa kaveruus on alkanut seksillä, miehellä on aika paljon juttuja ja seksikumppaneita ollu ennen minua. Viestittelee joidenkin naisten kanssa, joidenkin kanssa näkee toisinaan. Yhden kanssa oli aika lähekkäin eräässä tapahtumassa mistä sanoinkin miehelle, et en pidä ihan noin läheisestä kontaktista.

Sinällään mies ei ole tehnyt mitään väärää, on korkeintaan jättänyt kertomatta alkuun, että joidenkin kanssa kaverisuhde on alkanut seksisuhteella. Mutta hän on mustasukkainen ja epäileväinen minun miespuolisista kavereista, vaikka minun kaverisuhteeni ovat olleet puhtaita kaverisuhteita yhtä lukuunottamatta. Ja se mustasukkaisuus ja epäileväisyys saa itseni epäilemään sitä, että mikä miehen suhde todellisuudessa on hänen naisystäviinsä.

En tiedä, aika näyttää. En ole alkanut rajoittamaan mitään, kertonut ainoastaan mielipiteeni siitä, mikä on mielestäni sopivaa fyysistä läheisyyttä. Haluan lähtökohtaisesti luottaa, mutta en voi sille mitään, että jostain syystä olen hieman epäileväinen ja mustasukkainen.

Että ymmärrän sinua ap.

Meillä oli vähän samanlainen tilanne suhteen alkuaikoina (yli 5 vuotta sitten). Miehellä oli noita kaikenlaisia sinkkuaikojen ryyppykavereita ja tähän porukkaan kuului myös naisia, joista osa oli jotain ihan muuta, kuin kavereita. Olen nähnyt mm. kuvan, jossa yksi porukkaan kuuluva nainen oli tehnyt miehen rintakehän täyteen fritsuja ja sitten oli myös näitä "lipsautuksia" miehen kavereilta miehen sinkkuajan seksiseikkailuista ym. Myös tuli viestejä viikonloppuisin aamyöllä noilta naikkosilta ja soiteltiin "tuu tänne!" jne. Baareissa kun käytiin, niin vähän väliä joku nainen roikkui mieheni kaulassa ja tuli kyselemään kuulumisia vähän turhan läheisesti.

Kerroin miehelleni, että en pidä tuosta. Ihan sama mitä on sinkkuna puuhaillut, mutta en minä halua kuulla mitään tuollaista. Eivät ne vissiin niin kovin hyviä kavereita sitten ollutkaan, kun miestä ei enää kiinnosta eikä tule enää kännipuheluita viikonloppuöisin.

Miehellä on ihan aitojakin kavereita ja niihin kuuluu myös naisia, mutta minäkin olen päässyt heihin tutustumaan :)

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä minä taas luin? Onko tämä nyt sitten tätä nykyistä tasa-arvoa, että viestitellään toisten naisten kanssa illat pitkät, vaikka kotona on oma perhe vailla huomiota, eikä puoliso saa nähdä viestejä? Voi morjes. En kyllä katselisi päivääkään tuollaista.

Kyllä minun mieheni saa töissä keskustella naispuolisen työkaverin kanssa, mutta työajan ulkopuolella ei kyllä mitään yhteydenpitoa vieraiden naisten kanssa. Miksi ihmeessä sellainen pitäisi hyväksyä? Jos minun mieheni tuollaista alkaisi tehdä, niin olisi se minulle merkki siitä, ettei hän välitä perheestään pätkän vertaa, vaan haluaa elää sinkkuelämää. Jättäisin ja antaisin elää sinkkuelämää.

Just näin, en ymmärrä minäkään... Olenko sitten vähän vanhanaikainen, kun minusta ei ole ok parisuhteessa olevan ihmisen tehdä tuollaista? Tiedän, että ei minunkaan mieheni pitäisi siitä, jos viestittelisin aina töiden jälkeen jonkun työkaverimiehen kanssa tai ylipäänsä kenenkään työkaverin kanssa... Työajalla pitäisi pystyä hoitamaan keskustelut ja pääasiassa keskittyä ihan työasioihin.

Työkaverit vois jäädä sinne työpaikalle, ja kotona sitten ollaan parina mukavasti. Kohta kolmena.

Viimeistään sitten, jos lapsen synnyttyäkin työkaverit on tärkeämpiä, kannattaa antaa sen olla niiden tärkeämpien kanssa ja lähteä omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas sellainen tilanne, että miehellä on paljon naispuoleisia kavereita ja tuttuja. On miehiäkin. Aika monen naisen kanssa kaveruus on alkanut seksillä, miehellä on aika paljon juttuja ja seksikumppaneita ollu ennen minua. Viestittelee joidenkin naisten kanssa, joidenkin kanssa näkee toisinaan. Yhden kanssa oli aika lähekkäin eräässä tapahtumassa mistä sanoinkin miehelle, et en pidä ihan noin läheisestä kontaktista.

Sinällään mies ei ole tehnyt mitään väärää, on korkeintaan jättänyt kertomatta alkuun, että joidenkin kanssa kaverisuhde on alkanut seksisuhteella. Mutta hän on mustasukkainen ja epäileväinen minun miespuolisista kavereista, vaikka minun kaverisuhteeni ovat olleet puhtaita kaverisuhteita yhtä lukuunottamatta. Ja se mustasukkaisuus ja epäileväisyys saa itseni epäilemään sitä, että mikä miehen suhde todellisuudessa on hänen naisystäviinsä.

En tiedä, aika näyttää. En ole alkanut rajoittamaan mitään, kertonut ainoastaan mielipiteeni siitä, mikä on mielestäni sopivaa fyysistä läheisyyttä. Haluan lähtökohtaisesti luottaa, mutta en voi sille mitään, että jostain syystä olen hieman epäileväinen ja mustasukkainen.

Että ymmärrän sinua ap.

Meillä oli vähän samanlainen tilanne suhteen alkuaikoina (yli 5 vuotta sitten). Miehellä oli noita kaikenlaisia sinkkuaikojen ryyppykavereita ja tähän porukkaan kuului myös naisia, joista osa oli jotain ihan muuta, kuin kavereita. Olen nähnyt mm. kuvan, jossa yksi porukkaan kuuluva nainen oli tehnyt miehen rintakehän täyteen fritsuja ja sitten oli myös näitä "lipsautuksia" miehen kavereilta miehen sinkkuajan seksiseikkailuista ym. Myös tuli viestejä viikonloppuisin aamyöllä noilta naikkosilta ja soiteltiin "tuu tänne!" jne. Baareissa kun käytiin, niin vähän väliä joku nainen roikkui mieheni kaulassa ja tuli kyselemään kuulumisia vähän turhan läheisesti.

Kerroin miehelleni, että en pidä tuosta. Ihan sama mitä on sinkkuna puuhaillut, mutta en minä halua kuulla mitään tuollaista. Eivät ne vissiin niin kovin hyviä kavereita sitten ollutkaan, kun miestä ei enää kiinnosta eikä tule enää kännipuheluita viikonloppuöisin.

Miehellä on ihan aitojakin kavereita ja niihin kuuluu myös naisia, mutta minäkin olen päässyt heihin tutustumaan :)

Kiva kuulla kohtalotovereista :). Oliko miehesi mustasukkainen sinun kavereistasi (olettaen että sinulla on miespuolisia kavereita)? Olitko sinä mustasukkainen? Miten pääsit tilanteesta yli? Vai tasoittuiko homma vain itsekseen ajan myötä? En halua pilata tätä suhdetta omalla mustasukkaisuudellani, aikaisemmissa suhteissani en ole edes ollut mustasukkainen. Miehessä on paljon hyvää ja rakastan häntä. Mutta miehen menneisyys ja lukuisat naiskaverit/expanot kyllä hieman häiritsee...

Vierailija kirjoitti:

Oispa minunkin miehellä jotain kavereita, ihan sama, mitä sukupuolta. Ärsyttää, kun mies käy töissä ja minä mammalomalla ja hänellä ei tunnu olevan muuta sosiaalista elämää kuin minä ja minun kaverini! Siis ei minua haittaa, että mies on tullut osaksi kaveriporukkaani, mutta luulisi ihan hänen psyykensä kannalta, että olisi hyvä, jos hänellä olisi ihan omiakin kavereitaan. Minusta olisi itse asiassa huippua, jos hänellä olisi naispuolinen läheinen ystävä, jonka kanssa voisi jutella ummet ja lammet niinkuin minä voin minun miesbestikseni kanssa. Puhutaan mm. paljon kummankin parisuhteesta ja koen sen auttaneen vuosien varrella molempiin suuntiin, kun pystyn hänelle tuomaan esiin naisnäkökulmaa ja auttamaan ymmärtämään naisystäväänsä ja hän samalla tapaa minulle miesnäkökulmaa. Ja kun molempien puolisot samassa kaveriporukassa ja voidaan jutella keskenään ristiin niin joskus se on auttanut, jos on ollut jotain pientä tai isompaa konfliktinpoikasta jomman kumman suhteessa.

Nytkin olen lähdössä perjantaina tapaamaan toisia kavereitani vauvan kanssa niin keitä muitakaan mies suunnitteli kutsuvansa poikien iltaan kuin minun veljeni ja minun bestikseni.. ei siis mitenkään haittaa, jos hengaavat keskenään, mutta vähän surettaa, kun miehen omat kaverisuhteet tuntuvat jääneen ihan retuperälle, eikä hän pidä vanhoihin kavereihinsa juurikaan yhteyttä. Tietää kyllä, että minulle ihan ok kutsua näitä kylään ja monesti kannustanutkin. Enkä ole mitenkään mustis, vaikka kaveriporukassa ollut naisiakin (tämä jostain syystä jopa ärsyttää miestäni) ja siis kaikenlaisten ihmisten kanssa saa minun puolestani olla läheinenkin ystävä.

Mies siis vaan käy töissä ja tulee himaan istuen joko koneella tai jutellen minun kanssani. Perheeseensä sentään pitää yhteyttä puhelimitse, tosin sekin taitaa olla enempi sitä, että äitinsä kyselee meidän vauvan kuulumisia.

Ap:lle suosittelen, että yrität löytää omia kavereita ja annat miehesi pitää omansa. Ei jostain Sannan sisustuksesta nyt hyvänen aika tarvitse loukkaantua.

Jätä se paskalle/ällöttävälle löyhkäävä, ruma vauvasi himaas, en halua nähdä muiden ihmisten vauvoja kun olen itse viettämässä iltaa. 

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

"parisuhde on muilta osin hyvä"

Miltä osin? Jos mies viettää enemmän aikaa puhelimessa kuin kanssasi eikä välitä tunteitasi, mitä jää jäljelle?

Tätä minäkin aina jaksan hämmästellä :D On muuten hyvä puoliso mutta ei tee kotitöitä/alkoholisti/vehtaa muiden kanssa/pieksee/pelaa perheen rahat. On muuten hyvä avioliitto mutta emme puhu/pussaa/pane ja niin edelleen. Miten jonkun noin ison ja merkittävän asian voi erottaa yhdeksi täysin erilliseksi asiaksi ja kuvitella että kyllä se MUUTEN rakkautta on?