Suostuisitteko tekemään sellaista työtä (sijaisuuksia), jossa aamulla soitetaan mahdollisesta päivän työstä.
Kommentit (17)
Olen tehnyt. Monesti jopa niin, että koululla olisi pitänyt olla jo tunti ennen kuin soitto tuli. Mutta tietenkään näissä ei ole sitoutunut olemaan käytettävissä koska vaan, vaan keikka otetaan vastaan jos pystytään.
Olen tehnyt ja sillä tienaa enemmän kuin säännöllisellä päivätyöllä. Olen ilmoittanut ne työpäivät, jotka minulle sopivat ja töitä joko on tai ei ole, yleensä on.
Olisi kyllä karseaa olla jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
Olen tehnyt. Sopii sellaiseen elämätilanteeseen, jossa töistä voi myös kieltäytyä ilman pelkoa taloudellisesta katastrofista (itse asuin vielä vanhempieni luona). Muuten melko stressaavaa, olettaisin.
En tykkäisi ollenkaan. Eli en suostuisi.
Tuollaisessa pinteessä olin nuorena lääkärinä, kun jonotin töihin Helsingin yliopistollisen sairaalan erääseen klinikkaan. Työt saattoivat kestää 1 päivän tai kaksi viikkoa. Lopulta en enää viitsinyt ja menin töihin toiseen yliopistolliseen sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä karseaa olla jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
No ei niitä keikkoja pakko ole ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt ja sillä tienaa enemmän kuin säännöllisellä päivätyöllä. Olen ilmoittanut ne työpäivät, jotka minulle sopivat ja töitä joko on tai ei ole, yleensä on.
Olen tehnyt myös, eikä tienannut edes niin paljon kuin normisuhteessa olevat työntekijät. Ei sijaisuuksia, mutta ns. tarvittaessa kutsuttavana.
Tein ennen tuollaista työtä. Se oli tavallaan ihan mukavaa, mutta oli siinä oma stressinsä. Töitä kyllä riitti melkein joka päivälle. Työpäivät piti ilmoittaa työkkäriin ja työttömyyspäiviltä sain työttömyysrahaa. Tein sitä vuoden. Nykyään olen vakituisena samassa paikassa.
Minä tein niitä jonkin aikaa. Aivan ensimmäinen eli täysin yllättäen tullut pyyntö oli vähän ennen puoli seitsemää maanantaiaamuna, kun piti olla kahdeksalta 45 kilometrin päässä opettamassa ainetta, jota en ollut koskaan opettanut. Tiukille meni, mutta onnistuin. Sain sijaisuuksia parin kolmen kuukauden ajaksi ripoteltuna, maksimi oli viikko kerrallaan, ja saamani palaute oli erinomaista, mutta sitten kaikki loppui varoittamatta. Näitä oppilaitoksia on pitkin poikin pääkaupunkiseutua, mutta tuon rupeaman jälkeen ei yhdestäkään ole tarjottu tuntiakaan. Luulin tekeväni kaiken oikein, mutta taisin tehdä väärin.
Kyllä ja olen tehnytkin ilman ongelmaa.
Voisin tehdäkin, jos talouteni ei olisi sen varassa ja vanhan (tai tuoreen) viinan haju ja punaiset silmät eivät haittaisi työnantajaa.
En. En ole mikään juoksupoika, johon ei sitouduta, vaikka yleisesti ottaen teen mitä vaan kunhan sitä maksetaan.
Teen. Kaupanalan juttuja, laskutan omalla toiminimellä 24€/h tunti (+ilta/yö- ja viikonloppulisät)
Töitä on niin paljon kun jaksaa tehdä, teen usein 6-7 päiväistä viikkoa, välillä pidän vapaata. Tammi-Helmikuussa lomailen ulkomailla.
Ihan mukavaa hommaa mutta en tekisi tätä jos olisi perhe.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein niitä jonkin aikaa. Aivan ensimmäinen eli täysin yllättäen tullut pyyntö oli vähän ennen puoli seitsemää maanantaiaamuna, kun piti olla kahdeksalta 45 kilometrin päässä opettamassa ainetta, jota en ollut koskaan opettanut. Tiukille meni, mutta onnistuin. Sain sijaisuuksia parin kolmen kuukauden ajaksi ripoteltuna, maksimi oli viikko kerrallaan, ja saamani palaute oli erinomaista, mutta sitten kaikki loppui varoittamatta. Näitä oppilaitoksia on pitkin poikin pääkaupunkiseutua, mutta tuon rupeaman jälkeen ei yhdestäkään ole tarjottu tuntiakaan. Luulin tekeväni kaiken oikein, mutta taisin tehdä väärin.
Kuulostaa ennemmin täysin sinusta riippumattomalta syyltä. Sijaiskielto säästöjen takia tai apulaisreksin välivuotta viettävälle kummipojalle piti saada vähän työkeikkaa. Näissä duuneissa tuntuu olevan väliä kaikella muulla paitsi sillä kuinka hyvä olet
Jos muuta ei sillä hetkellä ole, niin tottakai. Samalla etsisin vakituista duunia. Senkin takia tekisin sijaisuuksia, että niistä voi poikia jotain pitempikestoista.