Olen 9. kuulla raskaana ja mies sanoi tappavansa itsensä ennenkuin lapsi syntyy:(

Kyllä aikuisen voi saattaa hoitoon vasten tahtoaan milloin vain, jos tilanne on huolestuttava. Jos ei omatoimisesti lähde mukaan psyk. polin vastaanotolle, voi soittaa ambulanssin. Virkavalta toimittaa hoitoon. Ainoa edellytys on, että kykenet kertomaan osoitteen mistä hakea ja porukka pääsee sisälle.

Soita paikkakuntasi psykiatrisen poliklinikan neuvontapuhelimeen (tms, joku tollanen yhteystieto niiltä löytyy sieltä). Siellä antavat ohjeet tilanteeseen, tai tarjoavat tukea jos läheisen vieminen hoitoon vasten tahtoaan tuntuu pelottavalta ja raskaalta.

Älytöntä sanoa, ettei toisen puolesta soittelu auttaisi! Oman kokemuksen mukaan se on parasta mitä tehdä kun on huolissaan jonkun terveydestä ja mielentilasta.

Infona kenelle tahansa tässä ketjussa. Ei aikuinenkaan saa rauhassa tappaa itseään, jos joku lähipiirissä ei niin halua.

Miehellä on varmasti traumaattisia kokemuksia omasta lapsuudestaa0n. Lähestyvä synnytys on tuonut vanhat muistot ja tunteet pintaan. Luultavasti mies ei ole ollut niistä aiemmin edes tietoinen, vaan on tiedostamatta sulkenut ne pois mielestään.

Olisiko ketään jolle mies voisi puhua?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuisen voi saattaa hoitoon vasten tahtoaan milloin vain, jos tilanne on huolestuttava. Jos ei omatoimisesti lähde mukaan psyk. polin vastaanotolle, voi soittaa ambulanssin. Virkavalta toimittaa hoitoon. Ainoa edellytys on, että kykenet kertomaan osoitteen mistä hakea ja porukka pääsee sisälle.

Soita paikkakuntasi psykiatrisen poliklinikan neuvontapuhelimeen (tms, joku tollanen yhteystieto niiltä löytyy sieltä). Siellä antavat ohjeet tilanteeseen, tai tarjoavat tukea jos läheisen vieminen hoitoon vasten tahtoaan tuntuu pelottavalta ja raskaalta.

Älytöntä sanoa, ettei toisen puolesta soittelu auttaisi! Oman kokemuksen mukaan se on parasta mitä tehdä kun on huolissaan jonkun terveydestä ja mielentilasta.

Infona kenelle tahansa tässä ketjussa. Ei aikuinenkaan saa rauhassa tappaa itseään, jos joku lähipiirissä ei niin halua.

M1 ei saa jos ei ole oikeasti jo yrittänyt sitä itsemurhaa. Se, että vaimo soittaa lanssin miehelle, joka on ehkä jossain sivulauseessa uhannut päiviä sitten tappaa itsensä, ei riitä pakkotoimille. Tässäkin pitää olla muutakin kuin vain sana sanaa vastaan. Tai muuten nuo lanssit eivät muuta tekisikään kuin kuskaisivat uhkaajia pitkin maakuntaa pakkohoitoon. Pitää olla näyttöä, että ihminen on vaarallinen muille tai itsellee. Muuten tuollaisen soittelun voi tulkita panetteluksi ja siinä voi päästäkin jo itsekin sinne M1:n harkintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakava masennus varmaan, mutta mietityttää se että muuten on käyttäytynyt normaalisti... yleensä vakavasti masentunut on kadottanut kokonaan elämänilonsa, sulkeutuu ja on juuri noita itsetuhoisia ajatuksia. Hanki miehellesi apua!

Itsellä tulee mieleen epävakainen persoonallisuushäiriö. Johtuu alunperin lapsuudessa koetuista traumoista ja se voi sitten puhjeta tällaisissa tilanteissa. Äärimmäisen tärkeää on ohjata mies hoitoon, epävakaa vanhempi on kamalinta mitä lapsi voi saada. 

Voisi olla mahdollista. Mies on luonteeltaan kyllä aika erikoinen. Saattaa mieliala vaihtua yhtäkkiä ilman syytä ja toimii kovin impulsiivisesti aina. Kannattaako tätä suhdetta edes jatkaa enää lapsen takia? ap.

Aloituksessa annoit ymmärtää, että olette olleet onnellisia, eikä mitään ole ollut.

Kysy miksi niin sanoi ja jos ei asiasta halua keskustella, niin anna olla. Itsemurhaa edeltää tyypillisesti rauhattomuus, kyvyttömyys olla paikallaan ja keskittyä mihinkään. Mikäli sellaisia alkaa esiintyä, niin sitten voi kysäistä saisiko M1-lähetettä. Arviokin voi muuttaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Kysy miksi niin sanoi ja jos ei asiasta halua keskustella, niin anna olla. Itsemurhaa edeltää tyypillisesti rauhattomuus, kyvyttömyys olla paikallaan ja keskittyä mihinkään. Mikäli sellaisia alkaa esiintyä, niin sitten voi kysäistä saisiko M1-lähetettä. Arviokin voi muuttaa tilannetta.

On myös todellaa tyypillistä että itsemurha tulee läheisille aivan puskista.

Tunsin itsemurhan tehneen, hänellä ei ollut mitään noista mainitsemistasi oireista.

APlle: ota etäisyyttä mieheen nyt.

Hanki miehelle apua toki omat resurssisi huomioiden, mutta ota myös etäisyyttä. Itsemurhalla uhkaaminen on epätervettä vallankäyttöä suhteessa, ja sinun on helpompaa sopeutua vauvan tuloon jos et ole riippuvainen epäterveestä vallankäyttäjästä.

Ennakollinen lasu.

Vierailija kirjoitti:

Kysy miksi niin sanoi ja jos ei asiasta halua keskustella, niin anna olla. Itsemurhaa edeltää tyypillisesti rauhattomuus, kyvyttömyys olla paikallaan ja keskittyä mihinkään. Mikäli sellaisia alkaa esiintyä, niin sitten voi kysäistä saisiko M1-lähetettä. Arviokin voi muuttaa tilannetta.

Nuo on sellaisia oireita, joita yleensä ilmenee, kun ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä itsemurhasta, mutta ajattelee sitä koko ajan. Sitten kun päätös on tehty, ihminen usein käyttäytyy yllättävän rauhallisesti ja tyynesti, omaiset saattavat uskoa, että henkilön vointi on parempaan päin. Sitten tapahtuukin se pahin. Tämän itsemurhaa usein edeltävän seesteisyyden vuoksi itsemurha usein tuleekin omaisille ns. puskista. Vasta myöhemmin saattaa tulla mieleen esimerkiksi rakkauden osoituksia tai muita pieniä hetkiä, jotka olivatkin hyvästien jättöä omaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miksi niin sanoi ja jos ei asiasta halua keskustella, niin anna olla. Itsemurhaa edeltää tyypillisesti rauhattomuus, kyvyttömyys olla paikallaan ja keskittyä mihinkään. Mikäli sellaisia alkaa esiintyä, niin sitten voi kysäistä saisiko M1-lähetettä. Arviokin voi muuttaa tilannetta.

Nuo on sellaisia oireita, joita yleensä ilmenee, kun ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä itsemurhasta, mutta ajattelee sitä koko ajan. Sitten kun päätös on tehty, ihminen usein käyttäytyy yllättävän rauhallisesti ja tyynesti, omaiset saattavat uskoa, että henkilön vointi on parempaan päin. Sitten tapahtuukin se pahin. Tämän itsemurhaa usein edeltävän seesteisyyden vuoksi itsemurha usein tuleekin omaisille ns. puskista. Vasta myöhemmin saattaa tulla mieleen esimerkiksi rakkauden osoituksia tai muita pieniä hetkiä, jotka olivatkin hyvästien jättöä omaisille.

Seesteisessä vaiheessa ei saa apua, mutta rauhattomassa vaiheessa voi vielä saada. Mikään terapia tai lääkitys ei kerkeä tässä välissä tilannetta korjaamaan eikä pakkohoidossakaan voidan pitää, ellei oikeasti ole itselleen tai toisille vaarallinen. Kuvailun perusteella en usko edes M1-lähetekynnyksen täyttyvän, eli silloin on vain elettävä ja yritettävä keskustella asiasta, jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakava masennus varmaan, mutta mietityttää se että muuten on käyttäytynyt normaalisti... yleensä vakavasti masentunut on kadottanut kokonaan elämänilonsa, sulkeutuu ja on juuri noita itsetuhoisia ajatuksia. Hanki miehellesi apua!

Itsellä tulee mieleen epävakainen persoonallisuushäiriö. Johtuu alunperin lapsuudessa koetuista traumoista ja se voi sitten puhjeta tällaisissa tilanteissa. Äärimmäisen tärkeää on ohjata mies hoitoon, epävakaa vanhempi on kamalinta mitä lapsi voi saada. 

Kommentoin viimeistä lausettasi, koska "niin mieleni pahoitin" :). Minulla on diagnosoitu tunne-elämältä epävakaa persoonallisuus, mutta en koe, että olen pahinta, mitä lapseni ovat voineet saada. Päinvastoin, teen kaikkeni lasteni hyvinvoinnin eteen ja pyrin kaikin tavoin tukemaan heitä tunteissaan ja psyykkisessä ja sosiaalisessa kehityksessään.

("Normaali"-ihmiseen verrattuna "epävakaalla" tunteet nousevat herkemmin, tuntuvat voimakkaampina ja ne kestävät kauemmin, ja tuo tunteiden voimakkuuden raskaus onkin sellaista, jota en ikimaailmassa toivoisi lapsilleni. Siksipä koenkin erityisen tärkeänä lasteni tunne-elämän tukemisen ja panostan siihen.)

Halusin vain kertoa, että myös me epävakaat olemme ihan tavallisia ihmisiä ja meitä on monenlaisia. Emme lähtökohtaisesti ole esim. raivopäitä rikollisia tai raskaita, inhottavia ihmisiä. Varmasti heitäkin joukkoon toki mahtuu. (Esim. dialektisen käyttäytymisterapian (DKT) avulla voi oppia paremmin sietämään ja käsittelemään tunteita ja vaikkapa toimimaan järkevämmin tilanteissa, joissa on ilmennyt ongelmia.)

Kommenttini koski nyt vain aiempaa kommenttia eikä alkuperäistä julkaisua, josta emme tietystikään yhden lausahduksen perusteella voi ap:n miestä diagnosoida suuntaan tai toiseen. Toivotan kuitenkin paljon voimia ap:lle ja toivon, että miehesi saa tarvitsemaansa apua!

Älä sivuuta. Soita 112.

Ehkä miehen lapsuudessa on jotain sellaista mitä sinä et tiedä eikö mieskään oikein saa otetta siitä. Joskus omien vanhempien kanssa vuorovaikutus on ollut lapsena niin outoa ja lasta laiminlyövää, ettei siihen pääse käsiksi vaan enemmänkin näkyy sitten sellaisina epämääräisinä tunnemöykkyinä ja tuskaisuutena. Oman lapsen saaminen laukaisee aina omasta lapsuudesta paljon, ihan meillä "terveilläkin" ihmisillä. Miehen olisi hyvä saada apua, mutta sinun tilanne on nyt vaikea jos hän ei sitä huoli. Soita tuonne kriisipuhelimeen, ammattilaiset varmasti osaavat parhaiten antaa sinulle apua ja tukea tilanteessasi nyt. Voimia!

Hyvä! On miehen oma valinta päättää elämä. Itsemääräämisoikeus. Sinun pitäisi iloita kun perheen pää tekee päätöksiä. Mieshän on viisas ja ajattelee aina kaikkien parasta. Anti mennä. On ekologista että miehiä katoaa pallokta. Yksi ihminen vähemmän kuluttamassa.

Mihin teidän suhde perustuu, jos et voi keskustella suoraan tuosta asiasta oman miehesi kanssa? Tai jo aikaisemmin siitä, että hän ei ole ollut raskausaikana kiinnostunut vauvasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakava masennus varmaan, mutta mietityttää se että muuten on käyttäytynyt normaalisti... yleensä vakavasti masentunut on kadottanut kokonaan elämänilonsa, sulkeutuu ja on juuri noita itsetuhoisia ajatuksia. Hanki miehellesi apua!

Itsellä tulee mieleen epävakainen persoonallisuushäiriö. Johtuu alunperin lapsuudessa koetuista traumoista ja se voi sitten puhjeta tällaisissa tilanteissa. Äärimmäisen tärkeää on ohjata mies hoitoon, epävakaa vanhempi on kamalinta mitä lapsi voi saada. 

Voisi olla mahdollista. Mies on luonteeltaan kyllä aika erikoinen. Saattaa mieliala vaihtua yhtäkkiä ilman syytä ja toimii kovin impulsiivisesti aina. Kannattaako tätä suhdetta edes jatkaa enää lapsen takia? ap.

Aloituksessa annoit ymmärtää, että olette olleet onnellisia, eikä mitään ole ollut.

Epäilen, että vakavalla asialla leikitään nyt Porvoossa.

On miehen oma päätös lähteä. Perheen pää kyseessä. Aikamoinen surkea raukka kyllä. Miehet itse haluaa poistaa naiset väestöstä, joten tietysti iloitsen kun miehet delaavat. Sinne vaan pornolle masturboida! Yksi pornohullu sika vähemmän. Kiitos ja hei :)

Miksi olen nähnyt samankaltaisen aloituksen täällä monesti. Katselinkin päivämäärää onko tämä se sama kuin edellinen, mutta onkin tuore.

Tapahtuu joko paljon, tai joku trollaa samaa juttua.

Ymmärrän kyllä miestäsi hyvin, raskaushormoonien sekoittaman naisen kanssa olo on yhtä helvettiä. Mitäpä jos hieman menisit itseesi?

Vierailija kirjoitti:

Sanoi tuon pari päivää sitten jo ja sen jälkeen ollut ihan ok. Mutta jäi kaivelemaan mieltäni, koska ei millään lailla perustellut sanojaan. En uskalla ottaa asiaa puheeksi, ettei suutu enkä voi soittaa mihinkään, kun on ihan normisti ollut sen jälkeen kuitenkin.

Nyt sinun kannattaa miettiä miten kaltoin olet miestäsi kohdellut ja tehdä korjausliike.

Oletko taas niitä naisia, jotka ovat pakottaneet miehen isän rooliin? Eletään sinun haavemaailmassa etkä kuuntele miestäsi.

Ilmankos mies viihtyy töissä ja autotallissa. Ehkä hänellä on jo katsottuna uusi nainen.