Vähemmän kaunis lapsi= kaunis aikuinen

Mielestäni joistain lapsista näkee, että kasvavat kauniiksi - jos osaa katsoa oikealla silmällä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että lapsi olisi todella söpö (voi toki olla sitäkin), mutta esim. isot silmät ja isot tai sopusuhtaiset huulet, pieni/kasvoihin sopusuhtainen nenä, sopusuhtainen leuka ja leukaperät, niin varmaan todennäköisemmin kasvaa kauniiksi kuin rumaksi.

Kaikki pistävät piirteet usein pahenevat iän myötä. Esim. lapsi jolla on ohuet huulet, kovin ulkoneva leuka voi näyttää silti tosi söpöltä ja kauniilta lapsena, jos hänellä on isot silmät vaikka. Nuo piirteet eivöt korostu liikaa ja lapsessa on jokin söpö piirre. Kuitenkin teini-iässä ja aikuisena ulkonevat piirteet ulkonevat entisestään ja kasvot kasvavat täyteen mittaansa niin ne isot silmät menettävät taikansa sen kaiken muun rosoisuuden seassa. Suurin osa ihmisistä on mielestäni lapsina söpöjä, sehän lapsen tehtävä on, eli herättää hellyyttä aikuisessa. Tälle varmaan on varmaan ihan evolutiiviset perusteet. Silti kaikista lapsista ei kasva kaunottaria. Mutta mielestäni siis joistain lapsista näkee jo 3-vuotiaina, että heillä on sopivasti sopusuhtaisuutta ja jokin hieno vangitseva piirre lisäksi.

Olipa tämä muuten varmaan pinnallisin kommenttini ikinä tälle palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni joistain lapsista näkee, että kasvavat kauniiksi - jos osaa katsoa oikealla silmällä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että lapsi olisi todella söpö (voi toki olla sitäkin), mutta esim. isot silmät ja isot tai sopusuhtaiset huulet, pieni/kasvoihin sopusuhtainen nenä, sopusuhtainen leuka ja leukaperät, niin varmaan todennäköisemmin kasvaa kauniiksi kuin rumaksi.

Kaikki pistävät piirteet usein pahenevat iän myötä. Esim. lapsi jolla on ohuet huulet, kovin ulkoneva leuka voi näyttää silti tosi söpöltä ja kauniilta lapsena, jos hänellä on isot silmät vaikka. Nuo piirteet eivöt korostu liikaa ja lapsessa on jokin söpö piirre. Kuitenkin teini-iässä ja aikuisena ulkonevat piirteet ulkonevat entisestään ja kasvot kasvavat täyteen mittaansa niin ne isot silmät menettävät taikansa sen kaiken muun rosoisuuden seassa. Suurin osa ihmisistä on mielestäni lapsina söpöjä, sehän lapsen tehtävä on, eli herättää hellyyttä aikuisessa. Tälle varmaan on varmaan ihan evolutiiviset perusteet. Silti kaikista lapsista ei kasva kaunottaria. Mutta mielestäni siis joistain lapsista näkee jo 3-vuotiaina, että heillä on sopivasti sopusuhtaisuutta ja jokin hieno vangitseva piirre lisäksi.

Olipa tämä muuten varmaan pinnallisin kommenttini ikinä tälle palstalle.

Olemme kaikki visuaalisia eläimiä joten kaikki puhe pinnallisuudesta on täysin turhaa. Eikö voitais jo herran vuonna 2019 hyväksyä nämä tosiasiat itsessämme? mitä väärää pinnallisuudessa on?

Ihan kaikki vaihtoehdot on yhtä mahdollisia. Kaunis lapsi-kaunis aikuinen, ruma lapsi-ruma aikuinen, kaunis lapsi-ruma aikuinen, ruma lapsi-kaunis aikuinen. Sitten sen vasta näkee, kun kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut. Tietynlaiset piirteet säilyvät koko ihmisiän.

Piirteet, jotka voivat olla söpöjä lapsena, eivät välttämättä kaunista aikuista. Toiset kauniit lapset ovat kauniita aikuisina, toiset, taas eivät.

Esimerkiksi suuria ja/tai muuten kauniita silmiä pidetään viehättävinä niin lapsella kuin aikuisella, samoin symmetriaa, tiettyjä kasvojen mittasuhteita, korkeita poskipäitä jne. ja nämä kyllä ovat nähtävissä lapsella ja säilyvät aikuisuuteen. Samoin vaikka kauniin sävyinen iho, runsaat hiukset. Kyllä hoitamistani erityisen söpöistä lapsista on tullut myös hyvännäköisiä nuoria aikuisia.

Olen joskus miettinyt, että miltähän Demi Mooren ja Bruce Willisin poika olisi näyttänyt. Heidän tyttärilläänhän on naisiksi erittäin isot leukaperät, ei mikään naisellinen piirre. Olisikohan poikalapsesta kasvanut kuitenkin komistus, vaikka kaipa leuka voi miehelläkin olla liian iso ja jykevä.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kateellisten mutu-analysointia. Pullukat vauvat kasvun myötä hoikistuvat. Muuten kauneutta ei kannata ruveta vertailemaan.

"Höpö höpö" on aina rasittava sanonta, ikään kuin keskustelun tulisi nyt päättyä koska sanot että höpöhöpöä kaikki. Mielestäni tämä keskustelu on mielenkiintoinen ja vaihteeksi ei-pahantahtoinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, että miltähän Demi Mooren ja Bruce Willisin poika olisi näyttänyt. Heidän tyttärilläänhän on naisiksi erittäin isot leukaperät, ei mikään naisellinen piirre. Olisikohan poikalapsesta kasvanut kuitenkin komistus, vaikka kaipa leuka voi miehelläkin olla liian iso ja jykevä.

Myös Simon ja Yasmin LeBonin tyttäret ovat eivät rumia mutta eivät superkauniita. Joskus perityt piirteet menevät "väärin" ja kokonaisuus ei olekaan niin viehättävä.

Sitä samaa olen miettinyt ja sitä, kenen kanssa uskaltaa tehdä lapsia joskus..ettei tulisi rumia lapsia. Itse olin lapsena söpö, aikuisena kaunis. :D

Höpöhöpöä ja sen ymmärtää jokainen jolla on vähänkään järkeä. Lapset muuttuvat kasvaessaan mutta ei aina ennustettavasti. Se johtuu mm siitä että kasvojen luusto ei erotu lapsilla ja voi muokata nassua paljonkin kun alkaa tai ei ala erottua.

Söpöt isosilmät pitkäripset eivät välttämättä vanhempana ole enää erityisen kauniita, koska lapsena ne silmät on korostuneessa roolissa söpöyttä tuomassa kun lapsen kasvot on niin pienet ja pyöreät, vanhemmiten tosiaan muut asiat painaa jo paljon kuten kasvojen ja nenän muoto ja suu.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpöä ja sen ymmärtää jokainen jolla on vähänkään järkeä. Lapset muuttuvat kasvaessaan mutta ei aina ennustettavasti. Se johtuu mm siitä että kasvojen luusto ei erotu lapsilla ja voi muokata nassua paljonkin kun alkaa tai ei ala erottua.

Söpöt isosilmät pitkäripset eivät välttämättä vanhempana ole enää erityisen kauniita, koska lapsena ne silmät on korostuneessa roolissa söpöyttä tuomassa kun lapsen kasvot on niin pienet ja pyöreät, vanhemmiten tosiaan muut asiat painaa jo paljon kuten kasvojen ja nenän muoto ja suu.

Niin siis miten tämäkin on taas "höpöhöpöä" jos kerran olet usean kanssa samaa mieltä että ihmisten piirteet saattavat muuttua yllättäviin suuntiin? Mikä on höpöhöpöä? Tämä on keskustelu eikä väittely.

Miks te puhutte 'rumista'? Mä oon nähnyt todella paljon ihmisiä, mutta en juuri ketään rumaa. Suuri osa on ollut ns. taviksia. Osa nättejä, osa "persoonallisia". Harvaa voisin luokitella rumaksi. 80-luvulla ihan opetettiin, ettei ketään saa sanoa rumaksi. Kaikki omia persooniaan, niin pärstän kuin muidenkin ominaisuuksiensa osalta.

Muksuna olin taikinanaamainen pullero, en ruma mutten mikään kauniskaan.

Nuorena aikuisena harrasti paljon aerobista liikuntaa joten olin hoikka mutta silti erittäin epävarma itsestäni ja olemisestani. En hymyillyt kuin humalassa.

Nyt vähän vanhempana olen ruvennut harrastamaan salia, kroppani on suht lihaksikas ja timmi. Olen löytänyt pukeutumisessa oman, minulle sopivan tyylin ja ennen kaikkea ruvennut nauttimaan elämisestä ja olemisesta. Hymyilen ja nauran paljon enemmän kuin aiemmin. Saan kehuja ulkonäöstäni hirveän paljon enemmän kuin kaksikymppisenä.

Pointti oli se, että olen tottakai edelleen se sama perustaikinanaama, mutta olen löytänyt ilon, tyylin ja varmuuden, ja uskon että ne muokkaavat ihmistä enemmän kuin ikä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Moni todella söpö ja sievä lapsi on jotenkin kasvanut siitä yli ja teininä/aikuisena ovatkin sitten täysin tavanomaisia ja ei niin viehättäviä. Jotkut ihan vaan rupsahtaa nopeasti mm. huonojen elintapojen takia.

Monet taas ovat ns. rumia ankanpoikasia, jotka vasta aikuisiällä näyttävätkin upeilta. Usein heidän piirteisiin ei ole oikein sopinut se lapsenpyöreys, tai ovat olleet nuorempina kömpelömpiä ja epävarmempia. Tyylilläkin on voinut olla osansa.

Sitten on tietysti ne loput, jotka on nättejä lapsia ja sama jatkuu aikuisiässä... sekä ne, jotka ei vaan koskaan olleet kovin viehättäviä eivätkä ole myöhemminkään.

Niin, tämä hämmentävä asia nimeltä "ihmiset ovat erilaisia."

Voitko kuvitella, että on sellaisia joilla on paksu tukka ja sitten sellaisia, keillä on ohut tukka. Joillain ei ole tukkaa ollenkaan ja joillain tavallaan on, mutta ei sitten kuitenkaan.