Vähemmän kaunis lapsi= kaunis aikuinen
Oletteko huomanneet, että ns.ruma tai vähemmän kaunis lapsi olisi aikuisena kaunis/komea? Tai toisinpäin, eli kauniista lapsesta tulisi ruma aikuisena?
Mietin vain, kun monesti missien ja kauniiden ihmisten lapset eivät mitenkään vastaa sitä odotusta, mitä heidän lapsiensa ulkonäöltä voisi olettaa.
Kommentit (53)
En ole huomannut. Tietynlaiset piirteet säilyvät koko ihmisiän.
No en nyt sanoisi. Esim. jos on leveärustoinen pottunokka, jonka perii jommalta kummalta vanhemmalta, niin ei se vanhemmiten ohene.
Aika hyvin jo 1,5-vuotiaasta näkee, onko ns. yleismaailmallisen käsityksen mukaan kaunis ihminen vai ei. Tarkoitan kasvojen symmetrisyyttä jne.
Joskus. Kaverini lapsi syntyi keskosena ja oli aina hassunnäköinen hörökorvainen menninkäinen, pienikokoinen lapsi. Nyt se on rippikoulun käynyt teini, luokkansa isokokoisempia, tosi komean näköiseksi kasvanut nuorimies.
En, kasvonpiirteet on nähtävissä jo vastasyntyneellä.? Toi tarkoittaa enemmänkin varmaan sitä jos aikuisena on alkanut huolehtimaan itsestään jos lapsena on ollut joku likainen homssu.
Päiväkodissa vuosikausia työskennelleenä oon huomannut, että söpöimmistä lapsista ei tule kivan näköisiä kasvaessaan.
Totta. Olin nätti pikkulapsi. Aikuisena ruma.
Tyttäreni oli lapsena Michelin-ukko. Nyt aikuisena kaunis muidenkin kuin mun mielestä.
Kyllä. Moni todella söpö ja sievä lapsi on jotenkin kasvanut siitä yli ja teininä/aikuisena ovatkin sitten täysin tavanomaisia ja ei niin viehättäviä. Jotkut ihan vaan rupsahtaa nopeasti mm. huonojen elintapojen takia.
Monet taas ovat ns. rumia ankanpoikasia, jotka vasta aikuisiällä näyttävätkin upeilta. Usein heidän piirteisiin ei ole oikein sopinut se lapsenpyöreys, tai ovat olleet nuorempina kömpelömpiä ja epävarmempia. Tyylilläkin on voinut olla osansa.
Sitten on tietysti ne loput, jotka on nättejä lapsia ja sama jatkuu aikuisiässä... sekä ne, jotka ei vaan koskaan olleet kovin viehättäviä eivätkä ole myöhemminkään.
Esim. jos on leveärustoinen pottunokka, jonka perii jommalta kummalta vanhemmalta, niin ei se vanhemmiten ohene.
-kyl nenä muuttuu!!!!! esim mun äidillä oli isompi nenä nuorempana ja se on ohentunu vanhentuessa. :DD ja mulla oli murrosiässä pottunokka, joka todellaki kaunisti ajan kanssa. :DDD (toki myös paino vaikuttaa, esim. jos lihoon niin myös nenä isonee.. :D) mulla kaunistunu nenä nuoruudesta, mut myös ehk vähän kasvanut?? :D mun äidillä taas nenä suoristunu ja pienentyny vanhentuessa eli kyl todellaki nenä muuttuu ihmisillä.
joskus toi pitää paikkaansa, mut ei aina.... :D
ite olin ihan söpö lapsi , oli kyl kausia millon taas en mun mielestä ollut söpö... aikuisena voi tietenki itse päättää enemmän, että miltä näyttää ku vaikka joku rasavilli lapsi saattaa näytttää aina hassulta sen luonteen vuoks, ku taas joku aikuinen joka kampaa hiukset, laittautuu yms.......
Aika hyvin jo 1,5-vuotiaasta näkee, onko ns. yleismaailmallisen käsityksen mukaan kaunis ihminen vai ei. Tarkoitan kasvojen symmetrisyyttä jne.
-öööh no esim musta ja mun siskosta ei mun mielest huomannu, koska oltiin just ku jotain michelin ukkoja, renkaita vaan käsissä ja naama ku pullataikinaa... siitä ei kyl mitään piirteitä millään voinu edes erottaa niiden vauvan läskien alta. :'DDDD
Vierailija kirjoitti:
Esim. jos on leveärustoinen pottunokka, jonka perii jommalta kummalta vanhemmalta, niin ei se vanhemmiten ohene.
-kyl nenä muuttuu!!!!! esim mun äidillä oli isompi nenä nuorempana ja se on ohentunu vanhentuessa. :DD ja mulla oli murrosiässä pottunokka, joka todellaki kaunisti ajan kanssa. :DDD (toki myös paino vaikuttaa, esim. jos lihoon niin myös nenä isonee.. :D) mulla kaunistunu nenä nuoruudesta, mut myös ehk vähän kasvanut?? :D mun äidillä taas nenä suoristunu ja pienentyny vanhentuessa eli kyl todellaki nenä muuttuu ihmisillä.
Mulla oli kamala hyppyripottu lapsena. Nykyään melko sopusuhtainen ja suora nenä.
Tietyt piirteet tulevat esiin vasta teini-iässä. Esimerkiksi kauniilla siropiirteiselle lapselle saattaakin teini-iän myötä kasvaa isohko ruma nenä. Toisilla taas on saattanut olla hyvin pienipiirteiset lapsen kasvot, jotka teini-iän jälkeen näyttävätkin sitten aikuiseen vartaloon nähden omituisilta. Onhan näitä monia söpöjä lapsinäyttelijöitä, joiden kasvonpiirteet eivät sitten aikuisena olleetkaan niin kauhean hyvät. Ja kasvojen lisäksi teini-iässä vartalokin muotoutuu (erityisesti naisilla) eikä kaikki saa sitä kaunista tiimalasivartaloa, vaan toisille jää kapea miesmäinen lantio ja toisille erittäin silmäänpistävä persjalkaisuus. Lapsillahan tällaiset eivät tule vielä sille (en ole ikinä nähnyt persjalkaista lasta).
nii ja mullaki on nenä suoristunu ajan kanssa... nuorempana oli hyppyrimäisempi ku taas nykyään vähän suorempi, ja myös vähän isompi joka osittain johtuu painosta mut mun mielest myös vähän isompi, mut kauniimpi ku joskus teini-iässä nenä oli vähän leveämpi :DD nykyään taas ohuempi mut pidempi.
Päivän aiheesi on siis kuinka ihailet itseäsi eli pelkkää ulkonäköäsi lapsuuden jälkeen. Arvot on mitä on.
No esim. Harry Potterissa näytelleet Ron ja Draco olivat lapsina söpöjä, vielä teineinä viehättäviä, mutta nyt aikuisina melko rumia miehiä. No rämä toki minun mielipide.
Sääli läheisiäsi ja sairaalloista arvostelua.
Toiset on kauniita lapsia ja ovat myös aikuisena kauniita.
Toiset ovat rumia lapsia ja kaunistuvat iän myötä.
Toiset ovat rumia lapsuudesta aikuisuuteen.
Toiset ovat kauniita lapsina, mutta eivät enää aikuisina.
Suurin osa on keskivertoja aina.
Ei näihin yhtä kaavaa ole.
Olen huomannut ja erityisesti poikien suhteen. Ne söpöt enkelitukkaiset isosilmäiset räpsyripset ovat suloisia pikkupoikia, mutta aikuisina he eivät vastaa ainakaan omaa miesihannettani. Kun muistelen kouluvuosien suosituimpia poikia, niin ei heistä kyllä komeimpia miehiä ole tullut.
Olen ja en ole. Rumimmista lapsista kyllä yleensä tulee rumimpia aikuisia. Onneksi joidenkin luonne on niin upea, että se rumuus muuttuu persoonalliseksi kauneudeksi. Ja kauneimmista lapsista tulee useammin muita kauniimpia, mutta ei aina sentään. Esim. veljeni oli kaunis kuin nukke lapsena, mutta murrosiässä sille kasvoi valtava nenä. Ihan komea se on nenästään huolimatta.
Näihin vastauksiin vaikuttaa varmaan aika oleellisesti se oliko vastaaja itse ruma vai kaunis lapsena. Varsinkin rumien voi olla vaikea myöntää rumuuttaan lapsena ta aikuisena. Kaiken lisäksi se on makuasia. Kaverini sai hetki sitten esokoisensa. Pitää sitä kauniina, mutta (pam! alapeukkusade) minusta se on rumin ja matalaotsaisin peikko, jonka olen koskaan nähnyt. Ehkä siitä tulee kaunis aikuinen.......
Olen huomannut itsestäni. Olin pienenä ruma ankanpoikanen, nykyään kaunis joutsen.