Tulkaa joku juttelemaan yksinäiselle..

..ennen minulla oli paljon ystäviä keiden kanssa viettää aikaa jutella, mutta sitten elämä tuli kaikilla tielle. Puolisoista tulee ykkös prioriteetteja, ja ystäville on aikaa vain hätäisesti kahvilla käymiseen kerran vuodessa jos sitäkään. Sitten tulee lapsia ja ei ole aikaa enää yhtään - paitsi silloin ku he itse kaipaavat sankoa, johon purkaa pahaa oloaan. Sen jälkeen helpottaa ja keskitytään vain perheeseen.
Minullakin on lapsia, miestä ei enää ole.
Työ ei ole tyydyttävää.

Nyt istun yksin kotona ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen, ja kaadan vain salmaria lasiin. Alkoholi ei ole lääke pahaan oloon, päin vastoin, mutta en enää jaksa välittää.

Mitäs teidän iltaan?