Isäpuoli vihaa nyt lapsiani, mitä teen ?

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei tarvitse leikkiä isää lapselle, mutta hänen tulisi kuitenkin olla perheessä aikuinen. Tuollainen käytös kertoo, että hän ei ole ihan tasapainoinen.

Ja sinä uskot näihin iänikuisiin sikamiesprovoiluihin? Mistähän syystä? Oletko niin yksinkertainen?

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta nostan. Mitä mieltä muut ovat, mitä AP:n olisi pitänyt tehdä tilanteessa? 

Minulla hieman samankaltainen tilanne, mitä tehdä? Mieheni on vihainen lapselleni. Heillä oli riita, mieheni ei puhu nyt lapselleni lainkaan. Lapsi edellisestä liitosta.

Neuvoja kaivataan!

Sinä sanot miehelle, että lapsi on lapsi ja hän on aikuinen, aikuiset eivät ole mykkäkoulussa lasten kanssa. Jos ei mene jakeluun, mies pihalle.

Mieti tykönäsi ap sitä mitä lapset sinulle merkitsevät. Jos eivät paljon mitään, niin lykkää ne ex-miehesi eli biologisen isänsä hoiviin ja panosta täysillä uuteen suhteeseen. Et ole ikuisesti nuori, muista se. 

Miksi lasten ja isäpuolen olisi pakko asua aina yhdessä. Ei lapsia voi pakottaa uuteen mieheesi eikä miestä olemaan lasten seurassa 24/7. Mistä se riita tuli, onko mies diktaattori ja lapset eivät jaksa? 

Oma äitini ei tehnyt mitään. Hänen miehensä sai kohdella minua, hänen tytärtään kymmenen vuotta huonosti. Juuri puhumattomuus oli tyypillistä. Isäpuoli kommunikoi minun kanssani joskus katkaisemalla sähköt yläkerrasta, jossa huoneeni oli, toisinaan lappusin (joissa nimitti minua esim. huo*aksi).  Vain pari kertaa hän kävi käsiksi, mutta tuo emotionaalinen väkivalta oli hirveää.

Mitä luulet, millaisissa väleissä olemme nyt äidin kanssa? En voi ymmärtää, että hän antoi miehensä kohdella minua noin. Hän on edelleen naimisissa tämän miehen kanssa. 

Minä taas en edes alkaisi elättämään toisten miesten ork..ja !

Uusperhe kuviot ei oo helppoja. Siihen liittyy exät, jotka eivät aina ole ihania. On lapsia, joille ei oo opetettu minkäänlaisia käytöstapoja. Ole siinä sitten mukana. En olisi. Sinun täytyy äitinä ajatella ensisijaisesti lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta nostan. Mitä mieltä muut ovat, mitä AP:n olisi pitänyt tehdä tilanteessa? 

Minulla hieman samankaltainen tilanne, mitä tehdä? Mieheni on vihainen lapselleni. Heillä oli riita, mieheni ei puhu nyt lapselleni lainkaan. Lapsi edellisestä liitosta.

Neuvoja kaivataan!

Kyllähän jos yhtään järkeä päässäsi on, heität pihalle tuollaisen "miehen" ja äkkiä. Miten muka voi olla epäselvää, miten pitäisi toimia?

Mies ulos tietysti.

Hyi mikä asenne monella, en huolisi tuollaista miestä vaikka olisin lapseton. Minä ainakin elätän ja kasvatan lapseni ihan itse ja heidän isänsä myös omalla vuorollaan. Siihen ketään ulkopuolista miestä tarvitse. Jos kuitenkin alan seurustella, ihan helposti en yhteen muuta. Lapset on tärkeimmät aina, itse heidät halusin ja heistä huolehdin. Mahdolliselta miesystävältä odotan kuitenkin käytöstapoja ja että lapsiani kohtelee myös hyvin. Hyvin ollaan pärjätty keskenäänkin ja rahaakin jää enemmän kuin exän kanssa ollessa. Ja ex ei maksa elareita.

Mistä riidassa on ollut kyse? Jos lapsellisesta ja turhasta kinastelusta, mies pellolle. Jos et ole osannut kasvattaa kakaroitasi, selvitä itse soppasi.

Toisin kuin palstalla luullaan, aikuisenkaan ei tarvitse sietää tölvimistä loputtomiin ja kaikki lapset eivät ole mitään enkeleitä.

Ai mitäkö teet? Minä kerron:

1) Heivaat miehen pellolle.

2) Yrität saada takaisin lapsesi luottamuksen.

3) Kiität luojaasi, ettet tehnyt lapsia tämän miehen kanssa.

 

Ja olen itsekin eronnut. En aio ottaa uutta puolisoa saman katon alle, ennen kuin olen saanut omat lapseni maailmalle.

Teet tietysti sen patenttiratkaisun, että hankit kaiken korjaavan laastarilapsen. Sitten jonkun ajan päästä tulet takaisin tänne sormi suussa itkemään, että no niinhän siinä sitten kävikin, että mies rakastaa kyllä sitä yhteistä mutta sun omasi jää entistä huonommalle kohtelulle.

Tai sitten... Herää, nainen! Se lapsi on sun elämän tärkein asia, ei ukko jolle löydät korvaajan joka nurkan takaa. Voit myös olla ilman. Sä olet sen lapsen tähän maailmaan tuonut ja niin kauan kuin sen huoltaja olet, sulla on velvollisuus tarjota lapselle paras mahdollinen elämä ja järki käteen nyt, kuulostaako kuvauksesi siltä?

Sulla on vastenmieliset lapset. Ei niitä kukaan siedä.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei tehnyt mitään. Hänen miehensä sai kohdella minua, hänen tytärtään kymmenen vuotta huonosti. Juuri puhumattomuus oli tyypillistä. Isäpuoli kommunikoi minun kanssani joskus katkaisemalla sähköt yläkerrasta, jossa huoneeni oli, toisinaan lappusin (joissa nimitti minua esim. huo*aksi).  Vain pari kertaa hän kävi käsiksi, mutta tuo emotionaalinen väkivalta oli hirveää.

Mitä luulet, millaisissa väleissä olemme nyt äidin kanssa? En voi ymmärtää, että hän antoi miehensä kohdella minua noin. Hän on edelleen naimisissa tämän miehen kanssa. 

Olen todella pahoillani siitä, mitä sinulle tapahtui. Ikävä kyllä olen nähnyt läheltä, että oma äiti voi todella kohdella lastaan noin julmasti. Muista, että se, mitä tapahtui, ei ollut sinun syytäsi. Ansaitset hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Mistä riidassa on ollut kyse? Jos lapsellisesta ja turhasta kinastelusta, mies pellolle. Jos et ole osannut kasvattaa kakaroitasi, selvitä itse soppasi.

Toisin kuin palstalla luullaan, aikuisenkaan ei tarvitse sietää tölvimistä loputtomiin ja kaikki lapset eivät ole mitään enkeleitä.

Ei tarvitse aikuisenkaa sietää mitä tahansa. Noita ongelma lapsia myös on. Jokainen kasvattakoon kauhukakaransa ihan itse.

Se karttelu ja mökötys on henkistä väkivaltaa tai jos olette ajaneet hänet nurkkaan?

Huutamalla, solvaamaan?

Kyllä olisi hyvä avata suu.

Kuka loukkasi ketä?

Anteeksipyyntö?

Suu auki.

Vierailija kirjoitti:

Itse en sietäisi jotain käenpoikasia ollenkaan uuden naisystäväni kotona, eihän niihin voi syntyä minkäänlaista sidettä kun eivät ole omaa verta. En yhtään ihmettele, miksi luonnossakin villipedot surmaavat naaraan entiset lapset. 

Jokaiselle jotakin.

Itse en siedä ihmisiä jotka eivät tykkää lapsista, ja voivat muodostaa tunnesiteen tai tykätä vain omista lapsistaan.

Puistattavia sellaiset naiset jotka ilmoittavat, etteivät tykkää lapsista, mutta omat on eri juttu.

Samalla tavalla puistattavia on tuollaiset sinunlaiset miehet.

Lempeä suhtautuminen lapsiin on ihan ensisijainen piirre miehessä, mikään kova ja kylmä ei viehätä.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta nostan. Mitä mieltä muut ovat, mitä AP:n olisi pitänyt tehdä tilanteessa? 

Minulla hieman samankaltainen tilanne, mitä tehdä? Mieheni on vihainen lapselleni. Heillä oli riita, mieheni ei puhu nyt lapselleni lainkaan. Lapsi edellisestä liitosta.

Neuvoja kaivataan!

Se on henkistä väkivaltaa lastasi kohtaan.

Miehen on opeteltava puhumaan ja käsittelemään tunteitaan.

Lapsesi kärsii. Mielestäni on oikein huono tilanne tuollainen.

Lemppaisin ulos tai ehtona jatkamiselle olisi puhuminen ja tunteiden käsittelyn opettelu.

Lapsen pitää olla etusijalla. Hän ei voi valita. Sinun tehtäväsi on suojella omaa lastasi.

Ryhdistäydy.

Vierailija kirjoitti:

Mistä riidassa on ollut kyse? Jos lapsellisesta ja turhasta kinastelusta, mies pellolle. Jos et ole osannut kasvattaa kakaroitasi, selvitä itse soppasi.

Toisin kuin palstalla luullaan, aikuisenkaan ei tarvitse sietää tölvimistä loputtomiin ja kaikki lapset eivät ole mitään enkeleitä.

Tämä on niin totta. Osaavat olla hyvin inhottavia ns. isäpuolelle varsinkin teinit. Ja mitään ei uskalla, eikä saa sanoa vastaan toisen lapsille että ees jonkinlainen sopu säilyisi. Ja olisihan se kiva naiselle, että olisi muutakin elämää kuin se lapsen passaaminen ja paijjaaminen aikuis ikään asti.