Noloa? Mies täyttää 34 ja haluaa juhlia synttäreitään kavereiden kanssa
Lapseton mieheni kaveri tosiaan täyttää vuosia ja haluaa pitää ryyppyjuhlat niinkuin joku teini-ikäinen. Onko tämä todella normaalia? Viettääkö normaalit ihmiset vielä 34 vuotiaana syntymäpäiviä kavereitten kesken? Ymmärrän jos täyttää esim 30 tai 40 tms. mutta että 34?
Olen itse luultavasti niin fossiloitunut etten ymmärrä tällaista kulttuuria ollenkaan.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu selkeästi jakaa ihmisiä.
Ok olen tylsä ja ilkeä nainen kun en ymmärrä teitä jotka tykkäätte järjestää ryyppyjuhlat synttäreitten varjolla. Eli se on vaan syy ryypätä eikä siinä korosteta omaa itseä? Itse en ole juhlinut syntymäpäiviäni enää vuosiin. Minulla se jäi unholaan kun sain lapsia. Koen että syntymäpäivät ovat lasten juhla jossa he saavat loistaa yhden päivän ajan valokeilassa.
Olisin voinut asetella kysymykseni tietysti vähän fiksummin. Sori jos joku veti herneen tästäkin nenään.
Ap
Ahaa. Koska sinä olet unohtanut itsesi tärkeyden lasten myötä, niin pidät outona, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu selkeästi jakaa ihmisiä.
Ok olen tylsä ja ilkeä nainen kun en ymmärrä teitä jotka tykkäätte järjestää ryyppyjuhlat synttäreitten varjolla. Eli se on vaan syy ryypätä eikä siinä korosteta omaa itseä? Itse en ole juhlinut syntymäpäiviäni enää vuosiin. Minulla se jäi unholaan kun sain lapsia. Koen että syntymäpäivät ovat lasten juhla jossa he saavat loistaa yhden päivän ajan valokeilassa.
Olisin voinut asetella kysymykseni tietysti vähän fiksummin. Sori jos joku veti herneen tästäkin nenään.
ApAhaa. Koska sinä olet unohtanut itsesi tärkeyden lasten myötä, niin pidät outona, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla kuin sinä.
Sinäpä sen sanoit. Taidan ehkä sisimmissäni olla kateellinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu selkeästi jakaa ihmisiä.
Ok olen tylsä ja ilkeä nainen kun en ymmärrä teitä jotka tykkäätte järjestää ryyppyjuhlat synttäreitten varjolla. Eli se on vaan syy ryypätä eikä siinä korosteta omaa itseä? Itse en ole juhlinut syntymäpäiviäni enää vuosiin. Minulla se jäi unholaan kun sain lapsia. Koen että syntymäpäivät ovat lasten juhla jossa he saavat loistaa yhden päivän ajan valokeilassa.
Olisin voinut asetella kysymykseni tietysti vähän fiksummin. Sori jos joku veti herneen tästäkin nenään.
ApAhaa. Koska sinä olet unohtanut itsesi tärkeyden lasten myötä, niin pidät outona, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla kuin sinä.
Sinäpä sen sanoit. Taidan ehkä sisimmissäni olla kateellinen.
Ap
No ehkä sitten asialle pitäisi tehdä jotakin itse, eikä vain tulla haukkumaan miestäsi tänne.
Vierailija kirjoitti:
Taas on väärinymmäretty. Ei ole kyse siitä etteikö mies saa lähteä vaan siitä, että näinkö normaalisti aikuiset ihmiset juhlivat syntymäpäiviään kuin teinit?
Ap
Siis aikuinen ei saisi toisten ihmisten seurassa viettää synttäreitä? Mistä lähtien tämä on ollut vain teinien tapa?
Teinitouhuiksi menee vasta siinä vaiheessa jos juovat enemmän eli selkeästi humalaan, humalanhakuinen juominen ei ole enää kovin aikuista meininkiä.
Itseasiassa aika hauskaa että täällä avlla voi kokea tällaisen henkisen ahaa-elämyksen. Minä oudoksun jotain asiaa. Kirjoitan siitä avlle. Ihmiset alkavat haukkua minua. Alan miettiä miksi? Miksi kysymykseni nosti tuollaisen vihan? Mietin kysymystäni uudestaan, miksi minua ahdistaa ajatus kaverin miehen ryyppyjuhlista?
Saan asiallisia vastauksia ja vastaan itse. Sitten yksi vastaaja saa minut miettimään lisää. Ja lopulta Bingo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on väärinymmäretty. Ei ole kyse siitä etteikö mies saa lähteä vaan siitä, että näinkö normaalisti aikuiset ihmiset juhlivat syntymäpäiviään kuin teinit?
ApSiis aikuinen ei saisi toisten ihmisten seurassa viettää synttäreitä? Mistä lähtien tämä on ollut vain teinien tapa?
Teinitouhuiksi menee vasta siinä vaiheessa jos juovat enemmän eli selkeästi humalaan, humalanhakuinen juominen ei ole enää kovin aikuista meininkiä.
Nämä miesten juhlat ovat juurikin aina tuollaisia humalahakuisia. Ei ne siemaile siellä viiniä vaan juovat litratolkulla olutta ja viinaa ja jatkavat sitten baarissa (jos sinne edes pääsevät sisään)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu selkeästi jakaa ihmisiä.
Ok olen tylsä ja ilkeä nainen kun en ymmärrä teitä jotka tykkäätte järjestää ryyppyjuhlat synttäreitten varjolla. Eli se on vaan syy ryypätä eikä siinä korosteta omaa itseä? Itse en ole juhlinut syntymäpäiviäni enää vuosiin. Minulla se jäi unholaan kun sain lapsia. Koen että syntymäpäivät ovat lasten juhla jossa he saavat loistaa yhden päivän ajan valokeilassa.
Olisin voinut asetella kysymykseni tietysti vähän fiksummin. Sori jos joku veti herneen tästäkin nenään.
Ap
Kannustaisin kyllä edes jotenkin noteeraamaan ne synttärit jos lapset ei ole ihan pieniä. Tai jos ovat pieniä, niin voihan kotona olla jotkut leivonnaiset ja mehua/kahvia. Sitten kun lapset osaa syödä ravintolassa, niin koko perheellä ravintolaan ja synttärisankari saa päättää ravintolan. Näin meillä on tehty jo vuosia, kun ei olla niinkään lahjoja vailla. Toki lapsi on saanut myös niitä kaverisynttäreitä, mutta perheenkin kanssa on käyty ulkona syömässä ja hän on saanut lahjan. Aikuisille on ihan riittänyt se ulkona syöminen ja aina jännityksellä odotetaan, minkä ravintolan päivänsankari valitsee. Tätäkin voi toteuttaa oman budjetin mukaan. Jos 200€ yhdestä illallisesta on liikaa, niin ei ole pakko syödä niin fiinisti. Tai jos aikataulut ei vaan perheellä toimi, sen päivällisen voi korvata lounaalla. Tai vaikka kahvilareissulla. Kyllä perheen aikuisetkin on arvokkaita ja juhlimisen arvoisia! Vähän isommille lapsille voi laittaa kännykän kalenteriin ajoissa hälytyksen, että osaavat piirtää isille tai äidille kortin.
Minä juhlin aina syntymäpäiviäni, vaikka olen jo päälle 40. Juuri eilen oltiin puolisoni kanssa juomassa kuohuviiniä juhlan kunniaksi ravintolassa. Ymmärrän kyllä, että lasten syntymäpäivät ovat tärkeitä, mutta itseään ei kannata unohtaa vaikka olisi perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa aika hauskaa että täällä avlla voi kokea tällaisen henkisen ahaa-elämyksen. Minä oudoksun jotain asiaa. Kirjoitan siitä avlle. Ihmiset alkavat haukkua minua. Alan miettiä miksi? Miksi kysymykseni nosti tuollaisen vihan? Mietin kysymystäni uudestaan, miksi minua ahdistaa ajatus kaverin miehen ryyppyjuhlista?
Saan asiallisia vastauksia ja vastaan itse. Sitten yksi vastaaja saa minut miettimään lisää. Ja lopulta Bingo.
Ap
Äh anteeksi. Olin varma että tämä oli semmoinen oman hännän nosto, ”minä en ainakaan ja kaikki jotka juhlii vaan ryyppää” tyyppisen ihmisen postaus, joka tykkää ajatella että on kaikkien yläpuolella koska ei juo, ja että kaikki juominen on noloa ja typerää, täysin mustavalkoisesti.
Yritän lukea ja ymmärtää seuraavalla kerralla paremmin. Muista juhlistaa itseäsi, olet tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos assosioi alkoholin ja juhlinnan johonkin epänormaaliin, on usein itse joutunut elämään elämää, jossa alkoholi ja juhliminen saa epänormaaleja piirteitä. Jos näin on, niin kannattaa puhua. Lisäksi tekisi ehkä hyvää tutustua normaalien ihmisten alkon käyttöön ja juhlintaan, mutta jos se ahdistaa niin ei ole pakko. Ei bulimikkokaan varmaan koskaan uskoisi, että buffetissa voi käydä ja hoitaa asia normaalista.
Tavalliset ihmiset eivät juhli ryyppäämällä. Kyllä on taas roskasakki äänessä.
Akateeminen suku Ruotsin vallan ajoista lähtien, ei yhtäkään alkon väärinkäyttäjää perhepiirissä. Siksi uskallammekin varmaan juhlia, kun kukaan ei ole koskaan nähnyt alkoholin väärinkäyttöä tai tiedä miten se tapahtuisi.
Ryyppysuvuista tulee raivoraittiit ja muiden lasien laskijat, se on huomattu.
Akateemisuus Ruotsin vallasta saakka ei näköjään takaa sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Täh?? Viime aikoina kyllä pistää pahasti silmään nämä kaikki mitä ei muka saa tehdä. Meidän kulttuuri on kyllä jotenkin niin outo välillä. Rakas Suomi ja rakkaat suomalaiset kanssaihmiset <3 Mut outojahan me välillä ollaan estojemme kanssa! :D Johtuukohan siitä et meillä menee monella helposti yli heti jos vähänkin juo, niin mikä tahansa juhliminen nähdään vaarallisena? Harmi. :(
Käytännön esimerkki: Mun miehen isä on viiskymppinen, siisti ja käy töissä, ihan tavallinen tyyppi. Joka synttäreinään hän haluaa lastensa kans juhlimaan ja näiden puolisot on tervetulleita myös. Isipappa poikineen pitää "juhlimisena" sitä että juodaan muutama olut (oikeesti muutama eli jotain 3-4, 10 ei oo muutama) ja heitetään tikkaa pubissa. Sitten tullaan himaan ja pelataan videopelejä yhessä lasten kanssa ja valvotaan myöhään (eli yhteen yöllä). Ehkä kattovat leffoja yhdessä.
Suunnilleen samaa tarkottaa jokainen joka sanoo menevänsä "juhlimaan". Nuoremmat juhlii synttäreitään menemällä jonnekin klubille tanssimaan tai pubiin, mut kukaan ei juo itseään niin huonoon kuntoon ettei ole turvassa. Eikä kukaan pidä sitäkään outona jos joku haluaa juhlia synttäreitään tekemällä jotain muuta esim. käymällä leffassa tai akvaariossa tai mitä vaan. Voihan siitäkin lähteä pubiin kahdelle ja siitä kotiin. (:Meidän ahdasmielisyys ja ekstremismi alkoholin ja juhlimisen suhteen vaikeuttaa elämää. Mun mielestä meidän kannattais piristyä kansana ja muuttaa meidän suhdetta alkoholiin. Päästäis niin paljosta stressistä eroon! Tää vihanen kulttuuri juhlimista kohtaan tuntuu tekevän saman kun mitä jatkuva pettämisen epäileminen tekis: "No se kuitenkin raivoaa ihanku oisin kaatokännissä jos otan edes yhden, niin nyt kun kerran pääsen ulos pitkän riitelyn ja tuomitsemisen tuloksena, juon sit pääni täyteen koska tulos on kuitenkin aivan sama määrä raivoa! Saan ainakin hetkeks unohtaa kaiken."
Alkoholin juominen missään tilanteessa ei ole fiksua ja hyväksyttävää. Siitä ei tarvitse raivota eikä vetää pulttia, sitä vaan ei kannata yksinkertaisesti hyväksyä.
Okei. Ymmärrän, että ei ole kielletty lähtemästä ja menemästä jne mutta tässä on aika monta muttaa. Kysymykseni onkin, että saako mies pitää hauskaa ja viettää omaa syntymäpäiväänsä kuten haluaa? Jos ei, niin miksi ei? Mikä siinä on noloa, jos haluaa viettää illan kavereiden kanssa? Vai onko alkoholi nyt se pääpointti, että jos juo se ei ole ok, mutta jos viettää illan samassa porukassa ilman alkoa se on ok?
Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, mikä siinä ahdistaa jos on kolkyt jotain ja haluaa vähän ottaa? Että teininä ok mutta kolmekymppisenä noloa? Lapsena oli ok uskoa joulupukkiin ja joulu muutenkin oli ismpi juttu kuin aikuisena. Onko siis aikuisena myös noloa jos tykkää viettää joulua kuten nuorempanakin? Vai pitääkö sekin tylsistellä "aikuismaisesti", ettei vaan olisi nolo?
Täh?? Viime aikoina kyllä pistää pahasti silmään nämä kaikki mitä ei muka saa tehdä. Meidän kulttuuri on kyllä jotenkin niin outo välillä. Rakas Suomi ja rakkaat suomalaiset kanssaihmiset <3 Mut outojahan me välillä ollaan estojemme kanssa! :D Johtuukohan siitä et meillä menee monella helposti yli heti jos vähänkin juo, niin mikä tahansa juhliminen nähdään vaarallisena? Harmi. :(
Käytännön esimerkki: Mun miehen isä on viiskymppinen, siisti ja käy töissä, ihan tavallinen tyyppi. Joka synttäreinään hän haluaa lastensa kans juhlimaan ja näiden puolisot on tervetulleita myös. Isipappa poikineen pitää "juhlimisena" sitä että juodaan muutama olut (oikeesti muutama eli jotain 3-4, 10 ei oo muutama) ja heitetään tikkaa pubissa. Sitten tullaan himaan ja pelataan videopelejä yhessä lasten kanssa ja valvotaan myöhään (eli yhteen yöllä). Ehkä kattovat leffoja yhdessä.
Suunnilleen samaa tarkottaa jokainen joka sanoo menevänsä "juhlimaan". Nuoremmat juhlii synttäreitään menemällä jonnekin klubille tanssimaan tai pubiin, mut kukaan ei juo itseään niin huonoon kuntoon ettei ole turvassa. Eikä kukaan pidä sitäkään outona jos joku haluaa juhlia synttäreitään tekemällä jotain muuta esim. käymällä leffassa tai akvaariossa tai mitä vaan. Voihan siitäkin lähteä pubiin kahdelle ja siitä kotiin. (:
Meidän ahdasmielisyys ja ekstremismi alkoholin ja juhlimisen suhteen vaikeuttaa elämää. Mun mielestä meidän kannattais piristyä kansana ja muuttaa meidän suhdetta alkoholiin. Päästäis niin paljosta stressistä eroon! Tää vihanen kulttuuri juhlimista kohtaan tuntuu tekevän saman kun mitä jatkuva pettämisen epäileminen tekis: "No se kuitenkin raivoaa ihanku oisin kaatokännissä jos otan edes yhden, niin nyt kun kerran pääsen ulos pitkän riitelyn ja tuomitsemisen tuloksena, juon sit pääni täyteen koska tulos on kuitenkin aivan sama määrä raivoa! Saan ainakin hetkeks unohtaa kaiken."