Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka ette saa koskaan ystäviä
Kommentit (30)
En ole suosittu. Vaikea saada uusia ystäviä jos ei ole ennestään jonkin verran ystäviä. Pitävät eriskummallisena tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen niin tylsä, yksinkertainen ja lihava, että muita hävettää esiintyä julkisella paikalla seurassani. Minulla ei ole ikinä ollut yhtään hyvää ystävää. Olen 49-vuotias.
Mä en osaa jutella luontevasti. Jotenkin ihmiset karttaa mua.
Viihdyn enemmän itsekseni ja se varmaankin näkyy. En ole erityisen seurallinen.
En ole koskaan luonteva, vaikka olenkin muuten luotettava. Pitävät feikkinä. Totuus on se että olen ujo ja arka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen niin tylsä, yksinkertainen ja lihava, että muita hävettää esiintyä julkisella paikalla seurassani. Minulla ei ole ikinä ollut yhtään hyvää ystävää. Olen 49-vuotias.
Oletko sitten aina ollut tylsä, yksinkertainen ja lihava?
Kovaääniset huonokäytöksiset jyräävät ja koska en saa suunvuoroa, jään näkymättömäksi. Muut alkavat jutella kuin minua ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan luonteva, vaikka olenkin muuten luotettava. Pitävät feikkinä. Totuus on se että olen ujo ja arka.
Mulla on tämä sama.
Olen ujo, arka, rauhallinen ja tyyni. Joskus yritän väen vängällä olla reippaampi ja ulospäin ilosempi.
Sitten, jos joku kertoo jotain järkyttävää sattumustaan, keskityn kuuntelemaan, muut kauhistelevat ja voivottelevat. Ehkä niiden puutetta pidetään empatiakyvyn puutteena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan luonteva, vaikka olenkin muuten luotettava. Pitävät feikkinä. Totuus on se että olen ujo ja arka.
Mulla on tämä sama.
Olen ujo, arka, rauhallinen ja tyyni. Joskus yritän väen vängällä olla reippaampi ja ulospäin ilosempi.
Sitten, jos joku kertoo jotain järkyttävää sattumustaan, keskityn kuuntelemaan, muut kauhistelevat ja voivottelevat. Ehkä niiden puutetta pidetään empatiakyvyn puutteena?
Yleensä ne muut vaan voivottelevat ja kauhistelevat sen takia että näin kuuluukin sanoa, vaikka heitä oikeasti ei edes kiinnostaisi koko juttu kovinkaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen niin tylsä, yksinkertainen ja lihava, että muita hävettää esiintyä julkisella paikalla seurassani. Minulla ei ole ikinä ollut yhtään hyvää ystävää. Olen 49-vuotias.
Oletko sitten aina ollut tylsä, yksinkertainen ja lihava?
Kyllä
Uskallan sanoa olevani erimieltä asioista. En ole kovin nöyristelevä tai samaa mieltä asioista sen takia että muutkin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän, että omalla kohdalla johtuu ihan yrityksen puutteesta. Tarvitsen paljon yksinoloa, tilaa ja hiljaisutta. Lisäksi elämässäni on paljon osia, jotka vaativat aikaa ja voimia ja tästä kombinaatiosta ei jää enää jäljelle mitään, millä hankkisi ystäviä tai olisi ystävä.
Suurimman osan kans oon varmaan tylsä eikä juttu niin luista. Kun taas tietynlaisten ihmisten kans tulee rentous ja juttelu ihan itsestään mutta niitä on todella harvassa.
Usein ihmiset eivät edes lähesty mua siinä mielessä että haluavat ystävystyä.
Annan varmaan tietämättäni olemuksellani kuvan että kukaan ei halua yrittää ystävystyä.
Kavereita on muutama, ystäviä ei.
Lapsuuden kiusaamiset ja luottamuksen rikkomiset (luokkakaverit) ja minun vähättely ja mulle naureskelu ja pilkka (perhe) ovat tehneet sen etten luota keneenkään jotta voisin ystävyydeksi sitä kutsua.
En pysty puhumaan yhtään isommissa ryhmissä. Esim. Työpaikalla osallistumaan keskusteluun. Vastaan jos kysytään mutta en osaa kysyä itse oikein mitään. Kahdenkesken olenkin sitten ehkä jopa liian puhelias.
Lisäksi mulla on semmoinen bulldog-naama jota monikon sanonut joko rumaksi tai sitten et näytän tosi vihaiselta. Miksipä kukaan haluaisi tutustua minuun...
Minun on vaikea saada kavereita. En anna itsestäni helposti mitään, olen varmaankin outo, vetäydyn ja odotan että minua lähestytään. Pelkään kai että minut torjutaan.
Mikä tekee jutustani vielä paskemman on se, että minua lähestytään useasti ja ulkonäköäni kehutaan. Olen luomu 37-vuotias nainen ja laskin juuri että tällä viikolla 7 ihmistä (ei lähipiiriä) on kutsunut minua kauniiksi. Tuntuu että ulkonäöltäni olen kyllä haluttua tavaraa, mutta muuhun en sitten kelpaa. Että sisältäni olen täyttä kakkaa mutta ulkokuortani kyllä sopii ihastella. Tunnen olevani täysin arvoton ja mitätön. Ja oikeasti olen vain tosi ujo ja epävarma, super introvertti.
Varmaan siitä kun olen outo, kiltti mutta outo, välillä negatiivinen ja impulsiivinenkin. Eikä kenellekään kelpaa se jos huomaa et uskallan ja kehtaan sanoa mielipiteitänikin. Ja sitä paitsi ihmiset syö liikaa energiaa ja aina pitöisi olla tekstaamassa ja sopimassa millon mitäkin. En jaksa sellaista, tahdon olla rauhassa
Alue: Aihe vapaa
Olen ilmeisesti aika tylsä ihminen. Kyllä juttelen ja töissä olen pidetty työkaveri, semmoinen hyvä tyyppi. Olen joskus pyytänyt työkavereita tapahtumiin ja soitellut. Tulos ettei ole suostuttu eikä ole takaisin soiteltu.