Te jotka ette saa koskaan ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea saada kavereita. En anna itsestäni helposti mitään, olen varmaankin outo, vetäydyn ja odotan että minua lähestytään. Pelkään kai että minut torjutaan.

Mikä tekee jutustani vielä paskemman on se, että minua lähestytään useasti ja ulkonäköäni kehutaan. Olen luomu 37-vuotias nainen ja laskin juuri että tällä viikolla 7 ihmistä (ei lähipiiriä) on kutsunut minua kauniiksi. Tuntuu että ulkonäöltäni olen kyllä haluttua tavaraa, mutta muuhun en sitten kelpaa. Että sisältäni olen täyttä kakkaa mutta ulkokuortani kyllä sopii ihastella. Tunnen olevani täysin arvoton ja mitätön. Ja oikeasti olen vain tosi ujo ja epävarma, super introvertti.

Nyt ei kysymys ollutkaan parisuhteessa tai otsikko miksi et kelpaa miehille, eikä kysytty ulkonäkö kysymyksiä, lue otsikko

Olen kiltti ja empaattinen enkä lähde mukaan juoruiluihin enkä muihin hössötyksiin ja kotkotuksiin. Niinpä monet kyllä haluaisivat avautua minulle mutta muuten olen ilmeisen tylsä ja asiallinen ja pohdiskeleva.

Otsikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea saada kavereita. En anna itsestäni helposti mitään, olen varmaankin outo, vetäydyn ja odotan että minua lähestytään. Pelkään kai että minut torjutaan.

Mikä tekee jutustani vielä paskemman on se, että minua lähestytään useasti ja ulkonäköäni kehutaan. Olen luomu 37-vuotias nainen ja laskin juuri että tällä viikolla 7 ihmistä (ei lähipiiriä) on kutsunut minua kauniiksi. Tuntuu että ulkonäöltäni olen kyllä haluttua tavaraa, mutta muuhun en sitten kelpaa. Että sisältäni olen täyttä kakkaa mutta ulkokuortani kyllä sopii ihastella. Tunnen olevani täysin arvoton ja mitätön. Ja oikeasti olen vain tosi ujo ja epävarma, super introvertti.

Nyt ei kysymys ollutkaan parisuhteessa tai otsikko miksi et kelpaa miehille, eikä kysytty ulkonäkö kysymyksiä, lue otsikko

Luin kyllä.

Parisuhteessa olen joten siitä ei ole kysymys. Eikö mielestäsi nainen voi kutsua toista naista kauniiksi? Tai vaikka eri sukupuolta oleva työkaveri?

Omasta mielestä syy on on ollut huonossa itsetunnossa. En uskalla ottaa kontaktia, koska ajattelen että olen liian tylsä eikä juttuni kiinnosta ketään. Tämä näkyy varmasti ulospäin. Olen joskus käynyt muista syistä terapeutin vastaanotolla, niin hän on todennut etten vain ole löytänyt kaltaistani seuraa. Otan helposti muut huomioon ja jätän itseni taka-alalle. Saisin varmaan ystäviä, jos suostuisin elämään vain heitä varten ja unohtaisin oman hyvinvointini kokonaan. Olen joskus yrittänyt kaverustua, mutta huomannut, että jään aina auttajan ja kuuntelijan rooliin. Yhteyttä otettiin, kun jotain tarvittiin. En suostu enää muiden hyväksikäytettäväksi, joten eipä minusta ole kaverina mitään hyötyä. En uskalla päästää ketään lähelle, koska pelkään, että kiltteyttäni hyväksikäytetään.

Kyllä mulla on ystäviä, vaikka moni luulee ettei ole sen jälkeen kun baarissa humalassa höpöttelin eräälle miehelle ohi suuni. Oli silloin paha masennus päällä ja vaikka en mitään negatiivista hänelle puhunut, hän kutsui minua nagatiiviseksi nelliksi ja siitä syystä sanoi ettei minulla ole ystäviä. 

Olen ollut pitkään masentunut ja se aiheuttaa sen etten jaksa ottaa yhteyttä ihmisiin, tai en lähde mihinkään, vaikka kutsuttaisiinkin. En halua olla negatiivinen nelli tai edes sen näköinen...

Oikeat aidot ystävät ottaa yhteyttä aikojenkin jälkeen. Mä en uskalla, koska osa vaikuttanut kovin välinpitämättömiltä mua kohtaan.

Se johtuu varmasti vähintään yhtä paljon omasta asenteestani ja toiminnastani, kuin muista. Olen introvertti, kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta jonkin verran, on itsetunto-ongelmia, masennusta ja ahdistusta jne. Oletan yleensä, ettei ihmisiä kiinnosta tutustua minuun tai he eivät pidä minusta/ymmärrä minua. Ainakaan sitten, kun todella tutustuvat minuun. On tullut vähän sellainen "pitäkää tunkkinne"-asenne. En varmasti vaikuta siltä, että uusia ihmisiä kaipaisinkaan elämääni. Pari vanhaa ystävää minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan luonteva, vaikka olenkin muuten luotettava. Pitävät feikkinä. Totuus on se että olen ujo ja arka.

Mulla on tämä sama.

Olen ujo, arka, rauhallinen ja tyyni. Joskus yritän väen vängällä olla reippaampi ja ulospäin ilosempi.

Sitten, jos joku kertoo jotain järkyttävää sattumustaan, keskityn kuuntelemaan, muut kauhistelevat ja voivottelevat. Ehkä niiden puutetta pidetään empatiakyvyn puutteena?

Kyllä se kieltämättä vaikuttaa tosi tökeröltä, jos ei millään eleellä, sanalla tai ilmeenkään värähtämällä reagoi toisen järkyttävään kertomukseen.

Itselläni yksi kaveri, joka ei koskaan reagoi mitenkään mihinkään. Kun esim. kerroin ensi kertaa avioeroaikeistani, tai sairaudestani, kaveri vaan ilmeenkään värähtämättä tuijottaa minua. Välillä katsahti seinään tai kännykkäänsä. Ei nyökkäystä, ei edes mitään "hmm" "mmm" "aijaa" -mutinaa kuuntelun merkiksi, täysin välinpitämätön tyhjä ilme kasvoillaan. Sitten kerrontani lopuksi kun olin aikani hiljaa odottaen jotain reaktiota, kaveri ynähti viimein "joo". Ja alkoi samantien sujuvasti puhua uudesta eteisen matostaan, tyttärensä harrastuksesta tms.

Tekee mieli tarttua tätä tyyppiä hartioista ja ravistella, että herää, kuulitko sinä sanaakaan?!

Tämä toistuu aina. Enkä ole ainoa joka huomaa hänessä saman asian. Kovin pidetty ihminen ei todellakaan ole eikä itse edes ymmärrä miksi.

Olen erilainen liian monessa asiassa, joten ihmiset pitävät minua outona. Ja jos rehellisiä ollaan, suurin osa ihmisistä on älyllisesti vajaita ja arvoiltaan sellaisia etten heitä hyväksy, joten useimpien kanssa en edes halua olla pakkoa enempää tekemisissä.

Lapsena mulla oli paljon kavereita, ilkeitäkin koska olin sillon niin sinisilmäinen ja kiltti enkä osannut olla ilkeä takaisin. Nykyään taidan olla niin negatiivinen valittaja huomaamattanikin, että ihmiset siksi karttaa eikä kysy mua mihinkään. Itse olen monesti yrittänyt tutustua ja pyytää esim kahville, mutta aina se jää eikä vastapuoli sitten koskaan itse pyydä mihinkään. Olen noin muuten sosiaalisesti taitava, joten luulen että menneisyydestä johtuva katkeruus on ehkä se suurin tekijä. Vielä opiskeluaikoina mulla oli kavereita jotka pyysi kaikkialle, mutta tähän kolmeenkymppiin mentäessä ne kaikki on jäänyt. Annan itsestäni kai aina kivan ensivaikutelman mutta sitten se "oikea" luonne tulee esille. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan luonteva, vaikka olenkin muuten luotettava. Pitävät feikkinä. Totuus on se että olen ujo ja arka.

Mulla on tämä sama.

Olen ujo, arka, rauhallinen ja tyyni. Joskus yritän väen vängällä olla reippaampi ja ulospäin ilosempi.

Sitten, jos joku kertoo jotain järkyttävää sattumustaan, keskityn kuuntelemaan, muut kauhistelevat ja voivottelevat. Ehkä niiden puutetta pidetään empatiakyvyn puutteena?

Kyllä se kieltämättä vaikuttaa tosi tökeröltä, jos ei millään eleellä, sanalla tai ilmeenkään värähtämällä reagoi toisen järkyttävään kertomukseen.

Itselläni yksi kaveri, joka ei koskaan reagoi mitenkään mihinkään. Kun esim. kerroin ensi kertaa avioeroaikeistani, tai sairaudestani, kaveri vaan ilmeenkään värähtämättä tuijottaa minua. Välillä katsahti seinään tai kännykkäänsä. Ei nyökkäystä, ei edes mitään "hmm" "mmm" "aijaa" -mutinaa kuuntelun merkiksi, täysin välinpitämätön tyhjä ilme kasvoillaan. Sitten kerrontani lopuksi kun olin aikani hiljaa odottaen jotain reaktiota, kaveri ynähti viimein "joo". Ja alkoi samantien sujuvasti puhua uudesta eteisen matostaan, tyttärensä harrastuksesta tms.

Tekee mieli tarttua tätä tyyppiä hartioista ja ravistella, että herää, kuulitko sinä sanaakaan?!

Tämä toistuu aina. Enkä ole ainoa joka huomaa hänessä saman asian. Kovin pidetty ihminen ei todellakaan ole eikä itse edes ymmärrä miksi.

Tiedän mitä tarkoitat. Näiltä ihmisiltä ehkä osittain puuttuu empatia, tilannetaju ja sellainen. Itselle tulee tosi kiusallinen olo kun vastapuoli ei millään eleillä tai sanoilla kommentoi jos kerron jotain "jännääkin". Töissä on tämmönen työkaveri, pakko olla tekemisissä. Tosi väkinäistä keskustella hänen kanssaan välillä kun on semmonen töksäyttelevä jääkasvo. Saattaa olla aivan hiljaa jos kerron jotain vaikka naurahdellen.