Voisiko joku teistä alkaa sijaisperheeksi?
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/sijaisvanhemmista-vallitsee-paakaupun…-?fbclid=IwAR1tzyNQDE0S2LZ-DxULHMSYMkXuiDjoEqvHAWcSoL0bsWqs96Z
Kommentit (25)
En. En halua olla millään tavalla olla osallinen huostaanottobisneksessä.
En. Hyvä jos edes jaksan omia lapsiani....
Ei kiitos.
Olemme kolme omaa kasvattaneet kunniallisiksi,i normaaleiksi ja töissäkäyviksi aikuisiksi, nyt on meidän aika elää kiiteetöntä ja steressivapaata elämää miehen kanssa kahden.
Joskus ajattelin, et joo, mutta nykyään ehdoton ei. Työssäni opettajana annan jo kaiken tuen mitä irti lähtee ja vähän lisää ja loput säästän omille lapsilleni.
Olisi kauhistus ajatellakin, että joutuisi jonkun oireilevan lapsiparan asioita miettimään vielä viikonloppuisinkin ja lomilla kun meinaavat työt tulla kotiin muutenkin.
Minä olen kouluttautumassa. Olen jo tukiperheenä toiminut vuosia.
Omiakin lapsia on, miestä ei. Minulla on hyvin aikaa ja voimavaroja, ja kova halu auttaa.
Huostaanotto"bisnes" huolestuttaa kovasti, mutta tiedän kuinka moni lapsi tarvitsee oikeasti apua, ja myös sen, kuinka paljon alalla on niitä joiden ei todellakaan pitäisi olla, joten haluan että siellä on myös meitä muita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kouluttautumassa. Olen jo tukiperheenä toiminut vuosia.
Omiakin lapsia on, miestä ei. Minulla on hyvin aikaa ja voimavaroja, ja kova halu auttaa.Huostaanotto"bisnes" huolestuttaa kovasti, mutta tiedän kuinka moni lapsi tarvitsee oikeasti apua, ja myös sen, kuinka paljon alalla on niitä joiden ei todellakaan pitäisi olla, joten haluan että siellä on myös meitä muita.
Mulla vähän samaa ideaa. Olisin mielelläni sijaisvanhempi juuri siksi, että olisin se, joka ei siitä bisnesosasta perusta, vaan joku lapsi saisi paremman sijaiskodin luotani. Oma lapsi on jo muuttanut pois, enkä tule koskaan saamaan lapsenlapsia (biologisia), enkä taatusti lisääntyisi itse enää, koska olen 38v jo.
Harmikseni miehellä on kuitenkin vielä suht pitkään alaikäiset 2 lasta, joten ne huoneet mitä täällä tyhjillään ovat, ovat tyhjillään vain osan kuusta, joten sijaislapselle ei olisi antaa kokonaan omaa huonetta, ja täten emme voi sellaista ottaa. Sinänsä aina harmittaa sen pari viikkoa kerrallaan, kun kaksi huonetta on talossa thjillään, että noissakin huoneissa voisi olla koko ajan elämää. En usko että sitten enää jaksan kun miehen lapset eivät enää noita huoneita tarvitse.
Lasten puolesta kyllä, ihan ehdottomasti. Mutta heidän vanhempiensa takia ei. Ei kiinnosta olla tekemisissä väen kanssa, jolta lapset otetaan pois. Lasten vikahan se ei ole.
En. Lapseni ovat jo aikuisia eikä ole miestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Lasten puolesta kyllä, ihan ehdottomasti. Mutta heidän vanhempiensa takia ei. Ei kiinnosta olla tekemisissä väen kanssa, jolta lapset otetaan pois. Lasten vikahan se ei ole.
Kaikki siitä "väestä" ei ole sellaisia kuin äkkiä mielikuvat antaisivat ymmärtää, tilanteita on niin monia. Toki varmasti on myös hankalia tapauksia.
Mutta kyllä, ehdottomasti hyvä ettet sijaisperheeksi hakeudu, kun asenne on tuo.
-6
Voisin ehkä joskus tulevaisuudessa. En todennäköisesti tule omia lapsia saamaan, enkä tiedä edea haluaisinko, joten aikaa ja energiaa voisi jäädä.
En pystyisi alkamaan täyspäiväisesti, mutta esim kerran kuukaudessa viikonlopun voisin keksiä jotakin kivaa lapsen kanssa.
En tiedä otetaanko tuollaiseen hommaan ihmistä joka on sairastanut vakavan masennuksen ja ollut itsemurhavaarassa. Se ei tosin näy päällepäin, enkä siitä puhu. Ihan tavallinen yliopistosta valmistunut nainen olen muuten. Empatiaa muita kohtaan riittää, vaikka vakavan masennuksen aikaan ei sitä ollut yhtään itseä kohtaan. Yleisesti lapset pitävät minusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitos.
Olemme kolme omaa kasvattaneet kunniallisiksi,i normaaleiksi ja töissäkäyviksi aikuisiksi, nyt on meidän aika elää kiiteetöntä ja steressivapaata elämää miehen kanssa kahden.
Hieman sama, mutta meidän kolme lastamme ovat teinejä ja niin ihanassa iässä, että en halua enää jonkun pienen enää sotkevan elämäämme.
Tiedän, että meidän vanhempien lisäksi teinimme hoitaisivat lasta kuin omaa sisartaan ja lapsi saisi varmasti todella hyvää elämää meidän kanssamme, mutta lukiolaiset tarvitsevat aikaa ja rauhaa opuskeluihinsa ja me vanhemmat nautimme, kun elämä on leppoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitos.
Olemme kolme omaa kasvattaneet kunniallisiksi,i normaaleiksi ja töissäkäyviksi aikuisiksi, nyt on meidän aika elää kiiteetöntä ja steressivapaata elämää miehen kanssa kahden.
Hieman sama, mutta meidän kolme lastamme ovat teinejä ja niin ihanassa iässä, että en halua enää jonkun pienen enää sotkevan elämäämme.
Tiedän, että meidän vanhempien lisäksi teinimme hoitaisivat lasta kuin omaa sisartaan ja lapsi saisi varmasti todella hyvää elämää meidän kanssamme, mutta lukiolaiset tarvitsevat aikaa ja rauhaa opuskeluihinsa ja me vanhemmat nautimme, kun elämä on leppoisaa.
Olin samaa mieltä kun omat oli teinejä, mutta kuukausi sen jälkeen kun viimeinen muutti kotoa, hankkiuduin sijaisvanhempikurssille :D Toimin nyt tukiperheenä tosin, en sijaisena.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi alkamaan täyspäiväisesti, mutta esim kerran kuukaudessa viikonlopun voisin keksiä jotakin kivaa lapsen kanssa.
En tiedä otetaanko tuollaiseen hommaan ihmistä joka on sairastanut vakavan masennuksen ja ollut itsemurhavaarassa. Se ei tosin näy päällepäin, enkä siitä puhu. Ihan tavallinen yliopistosta valmistunut nainen olen muuten. Empatiaa muita kohtaan riittää, vaikka vakavan masennuksen aikaan ei sitä ollut yhtään itseä kohtaan. Yleisesti lapset pitävät minusta.
Tuo "viikonloppu kuukaudessa" on tukiperhetoimintaa, ei sijaisvanhemmuutta. Myös tukiperheistä on huutava pula.
Mutta masennustaustan huomioonottaen kannattaa miettiä kykeneekö sitoumaan, onko voimavaroja, kauanko masennuksesta on jne. Jos olet epävarma, vastaus on ei.
-6
Minulla kaksi adoptiolasta ja sitä myötä täydellinen allergia sosiaalityöntekjöitä kohtaan. En myöskään enää yhtään luota heihin.Ei kiitos,
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi alkamaan täyspäiväisesti, mutta esim kerran kuukaudessa viikonlopun voisin keksiä jotakin kivaa lapsen kanssa.
En tiedä otetaanko tuollaiseen hommaan ihmistä joka on sairastanut vakavan masennuksen ja ollut itsemurhavaarassa. Se ei tosin näy päällepäin, enkä siitä puhu. Ihan tavallinen yliopistosta valmistunut nainen olen muuten. Empatiaa muita kohtaan riittää, vaikka vakavan masennuksen aikaan ei sitä ollut yhtään itseä kohtaan. Yleisesti lapset pitävät minusta.
Ei oteta. Ei tukipeheeksi eikä sijaisperheeksi.
Vierailija kirjoitti:
En. En halua olla millään tavalla olla osallinen huostaanottobisneksessä.
Bisneksestä ei ole kyse vaan siitä, että lapsilla täytyy olla koti.
sijaisäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi alkamaan täyspäiväisesti, mutta esim kerran kuukaudessa viikonlopun voisin keksiä jotakin kivaa lapsen kanssa.
En tiedä otetaanko tuollaiseen hommaan ihmistä joka on sairastanut vakavan masennuksen ja ollut itsemurhavaarassa. Se ei tosin näy päällepäin, enkä siitä puhu. Ihan tavallinen yliopistosta valmistunut nainen olen muuten. Empatiaa muita kohtaan riittää, vaikka vakavan masennuksen aikaan ei sitä ollut yhtään itseä kohtaan. Yleisesti lapset pitävät minusta.Ei oteta. Ei tukipeheeksi eikä sijaisperheeksi.
Pedofiilit sen sijaan ovat joidenkin juttujen perusteella tervetulleita.
Joskus ne masiksen sairastaneet ovat kaikkein täyspäisimpiä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En halua olla millään tavalla olla osallinen huostaanottobisneksessä.
Bisneksestä ei ole kyse vaan siitä, että lapsilla täytyy olla koti.
sijaisäiti
Kyllä se on bisnestä, en myöskään luota viranomaisten taitoihin. Hirvittää ajatus siitä että lapsi onkin varastettu.
Ei, vihaan lapsia.