Taru Sormusten Herrasta; kirjat vai elokuvat parempia?

Assburger kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Kirjat tietenkin. Tuonhan saa yksissäkin kansissa.

Kirja tietysti, jättää tilaa mielikuvitukselle.

Olen kurkkuani myöten täynnä elokuvien pompöösiä jylyä.

Ei toki tuo elokuvatrilogia mielestäni huono ole, mutta sitä on liikaa näytetty.

Tuskin kukaan pakottaa katsomaan.

Kirjat parempia. Leffoissa ei ollut edes Tom Bombadilia, mitähän vttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tolkien fani, eka leffa on ainoa jonka pystyy kattomaan. Siitä eteenpäin todella urpoa star warsia leffat.

Star Warsia? Mutta tuohan on kehu?

No jos haluaa tolkienin olevan star warsia niin varmaan sitten. Musta tolkienilla oli eri fiilis.

Assburger kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Kirjat tietenkin. Tuonhan saa yksissäkin kansissa.

Kirja tietysti, jättää tilaa mielikuvitukselle.

Olen kurkkuani myöten täynnä elokuvien pompöösiä jylyä.

Ei toki tuo elokuvatrilogia mielestäni huono ole, mutta sitä on liikaa näytetty.

Pidennettyjä ja huimasti parannettuja laitoksia ei taida olla tv:ssä nähty. Typistettyjä teatteriversioita vain.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat ovat aina parempia kuin kirjat. Kirjan kirjoittaa yksi ihminen, mutta elokuvaa on tuottamassa satoja ellei tuhansia ihmisiä. Monen ihmisen panos > yhden ihmisen panos. Yksinkertaista.

Sen yhden ihmisen teoksen pohjalta... Valtava saavutus kirjailijalle.

Kirjat mutta elokuvatkin yllättävän hyviä!

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat ovat aina parempia kuin kirjat. Kirjan kirjoittaa yksi ihminen, mutta elokuvaa on tuottamassa satoja ellei tuhansia ihmisiä. Monen ihmisen panos > yhden ihmisen panos. Yksinkertaista.

Aika outo perustelu.

Keskeisen näyttelijän tai muun filmatisointiin osallistuneen epäonnistuminen kastaa koko kuvan tai laskee kokonaisuuden tasoa.

Sanoma myös yleensä latistuu, elokuvaan on pakko valita kapeampi näkökulma kuin kirjaan.

Juonta on usein pakko yksinkertaistaa.

Elokuvat. Olen itsekin pöytälaatikko kirjailija ja kirjojen suuri fani, mutta Taru sormusten herrasta kirjat vaan ovat aivan liian raskasta luettavaa. Kaksi kertaa olen alkanut lukemaan enkä jaksa alkua pidemmälle. Liian työlästä. Itsekin tykkään keskittyä kirjoittaessa tarinaan ja jättää turhat lätinät ja ylenpaattiset kuvailut pois. Elokuvat ovat aivan loistavia ja niitä olen katsonut enemmän kuin kerran.

Tolkienin pojanpoika ei kuulemma pitänyt yhtään elokuvista ja sanoi, että luulee ettei isoisäkään olisi niistä tykännyt

Elokuvat, koska en ole riittävän kiinnostunut aihealueesta jaksaakseni lukea niitä kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Tolkienin pojanpoika ei kuulemma pitänyt yhtään elokuvista ja sanoi, että luulee ettei isoisäkään olisi niistä tykännyt

Tolkien oli perfektionisti, eikä varmasti tykännyt edes omista tekeleistään. Eikö hän kehitellyt näitä kymmeniä vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat. Olen itsekin pöytälaatikko kirjailija ja kirjojen suuri fani, mutta Taru sormusten herrasta kirjat vaan ovat aivan liian raskasta luettavaa. Kaksi kertaa olen alkanut lukemaan enkä jaksa alkua pidemmälle. Liian työlästä. Itsekin tykkään keskittyä kirjoittaessa tarinaan ja jättää turhat lätinät ja ylenpaattiset kuvailut pois. Elokuvat ovat aivan loistavia ja niitä olen katsonut enemmän kuin kerran.

Alku onkin kirjojen tylsin kohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvat ovat aina parempia kuin kirjat. Kirjan kirjoittaa yksi ihminen, mutta elokuvaa on tuottamassa satoja ellei tuhansia ihmisiä. Monen ihmisen panos > yhden ihmisen panos. Yksinkertaista.

Sen yhden ihmisen teoksen pohjalta... Valtava saavutus kirjailijalle.

Kyllä. Promillen murto-osaa kirjoista kukaan edes muistaa parin vuosikymmenen päästä julkaisusta.

Mielestäni kirja oli parempi. Saattaa johtua toki nostalgiasta. Kirja on parempi, koska:

Leffa muutti juonta joidenkin päähahmojen kohdalla. Ilmeisesti tarkoitus oli "runnoa" opus pienempään, leffa-ystävälliseen pituuteen. Ei toiminut.

Leffa lisäsi ilmeisesti myyntitarkoituksessa tarinaan kuulumattomia osia, kuten Arwenin ja Aragornin tarinan. Se oli kirjassa sivukaneettina, mutta nyt muuten eeppisiä taistelukohtauksia vilistävään leffaan piti saada myös naisia houkutteleva, kliseinen lemmentarina.

Näyttelijätyö oli varsin kirjavaa. Joidenkin näyttelijöiden ammattitaito loisti, ja toisilla taas loisti poissaolollaan.

Leffan tietokone-efektit ovat vuonna 2019 kökköjä. Mitä voi odottaa lähes 20 vuotta vanhalta leffalta, joka tukeutuu cgi:hin? Syystä tai toisesta monet pienoismalleja ja trick-kuvausta käyttävät leffat eivät vanhene samalla tavalla, mistä esimerkkinä Never ending story. Ilmaisu on taiteellisempaa, mikä sopii fantasiaan.

Taru sormusten herrasta on moniulotteinen kirja, jossa on vaikutteita vaikka mistä. Ohjaaja valitsi sen helpoimman tien, eli eeppiset taistelukohtaukset. Osa on todella, todella puuduttavaa katsottavaa.

Tolkienin innoittajana ei toiminut Uuden Seelannin luonto, vaan Alpit. Jos Taru sormusten herrasta filmatisoidaan koskaan uudestaan, tai Silmarillionista tehdään filmatisointi, toivottavasti Uudesta Seelannista päästään vihdoin eroon.

Musiikki. Taru sormusten leffasta käynnisti Hollywoodin kamariorkesteri-trendin. Erityinen miinus kuuluu irlantilaiselle bagpipe- ja huilulurittelulle. Kuulostaa alelaarin 2 euron new age-musalta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tolkienin pojanpoika ei kuulemma pitänyt yhtään elokuvista ja sanoi, että luulee ettei isoisäkään olisi niistä tykännyt

Tolkien oli perfektionisti, eikä varmasti tykännyt edes omista tekeleistään. Eikö hän kehitellyt näitä kymmeniä vuosia?

Toki, ja siksi niiden maailma on niin vakuuttava yksityiskohtaisuudessaan ja loogisuudessaan. Moni kirjailija on yrittänyt kopioida Tolkienin ideoita, mutta ne tulevat juuri tuosta johtuen aina olemaan päälleliimattuja ja teennäisiä.

Karseimpia ovat nämä Mitkälie taru I, II, III, IV ... XCMC jne. kirjat, joita erityisesti amerikkalaiset kirjailijat työntävät markkinoille about kirja/vuosi tahtia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja on paljon parempi. Ei se leffakaan suorastaan epäonnistunut ole, mutta ei siinä ole sitä samaa viehätystä ja siitä jää aika paljon puuttumaan. Jos on nähnyt vain leffan, niin ei todellakaan voi sanoa tietävänsä millainen se kirja on.

Olen kyllä vahvasti eri mieltä. Yksittäisiä juttuja kuten Tom Bombadil on jätetty pois, mutta tarina kantaa leffassakin tosi hyvin. Näissä leffoissa harmittaa ainoastaan se, ettei mitään yhtä hienoa tule enää. Jos uusia versioita joskus tulee, ne nojaa niin vahvasti tietokoneanimaatiota, että näyttelijät jää ihan sivuseikaksi.

Eihän leffassa ole edes niitä ihania runoja.

Vierailija kirjoitti:

Kirjat parempia. Leffoissa ei ollut edes Tom Bombadilia, mitähän vttua?

Bombadil oli täysin turha hahmo, joka pysäytti tarinan, edistämättä sitä millään tavalla. Tämän pois jättö ei muuttanut tarinaa millään tavalla. Tämä on kuin jos Tuntemattoman Sotilaan hahmot olisivat yhtäkkiä tavaneet Herschel Goldmanin, Juutalaisen hatuntekijän, joka rakastui Rokan päähän ja lähti pois.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kirja oli parempi. Saattaa johtua toki nostalgiasta. Kirja on parempi, koska:

Leffa muutti juonta joidenkin päähahmojen kohdalla. Ilmeisesti tarkoitus oli "runnoa" opus pienempään, leffa-ystävälliseen pituuteen. Ei toiminut.

Leffa lisäsi ilmeisesti myyntitarkoituksessa tarinaan kuulumattomia osia, kuten Arwenin ja Aragornin tarinan. Se oli kirjassa sivukaneettina, mutta nyt muuten eeppisiä taistelukohtauksia vilistävään leffaan piti saada myös naisia houkutteleva, kliseinen lemmentarina.

Näyttelijätyö oli varsin kirjavaa. Joidenkin näyttelijöiden ammattitaito loisti, ja toisilla taas loisti poissaolollaan.

Leffan tietokone-efektit ovat vuonna 2019 kökköjä. Mitä voi odottaa lähes 20 vuotta vanhalta leffalta, joka tukeutuu cgi:hin? Syystä tai toisesta monet pienoismalleja ja trick-kuvausta käyttävät leffat eivät vanhene samalla tavalla, mistä esimerkkinä Never ending story. Ilmaisu on taiteellisempaa, mikä sopii fantasiaan.

Taru sormusten herrasta on moniulotteinen kirja, jossa on vaikutteita vaikka mistä. Ohjaaja valitsi sen helpoimman tien, eli eeppiset taistelukohtaukset. Osa on todella, todella puuduttavaa katsottavaa.

Tolkienin innoittajana ei toiminut Uuden Seelannin luonto, vaan Alpit. Jos Taru sormusten herrasta filmatisoidaan koskaan uudestaan, tai Silmarillionista tehdään filmatisointi, toivottavasti Uudesta Seelannista päästään vihdoin eroon.

Musiikki. Taru sormusten leffasta käynnisti Hollywoodin kamariorkesteri-trendin. Erityinen miinus kuuluu irlantilaiselle bagpipe- ja huilulurittelulle. Kuulostaa alelaarin 2 euron new age-musalta.  

Tarinan voimahahmoista, Elrondista, Sarumanista ja Denethorista, Jackson onnistui luomaan koomisuutta lähenteleviä karikatyyreja, joiden toimissa ei ollut järjen hiventäkään. En osaa sanoa, miten nuo roolit menivät edes kirjoja lukemattomille täydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjat parempia. Leffoissa ei ollut edes Tom Bombadilia, mitähän vttua?

Bombadil oli täysin turha hahmo, joka pysäytti tarinan, edistämättä sitä millään tavalla. Tämän pois jättö ei muuttanut tarinaa millään tavalla. Tämä on kuin jos Tuntemattoman Sotilaan hahmot olisivat yhtäkkiä tavaneet Herschel Goldmanin, Juutalaisen hatuntekijän, joka rakastui Rokan päähän ja lähti pois.

Sieltä hauta-aarteesta löytyi se eräs tikari, joka tappio Angmarin noitakuninkaan, eli yhden sormusaaveista Minas Tirithin edessä käydyssä taistelussa ja päätti näin piirityksen... Ei liene ihan merkityksetön juttu.

Illuusio rikkoutui siinä moria kohtauksessa trollin kanssa ekassa filmissä. Siitä oli vaan tie alaspäin.