Taru Sormusten Herrasta; kirjat vai elokuvat parempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjat parempia. Leffoissa ei ollut edes Tom Bombadilia, mitähän vttua?

Bombadil oli täysin turha hahmo, joka pysäytti tarinan, edistämättä sitä millään tavalla. Tämän pois jättö ei muuttanut tarinaa millään tavalla. Tämä on kuin jos Tuntemattoman Sotilaan hahmot olisivat yhtäkkiä tavaneet Herschel Goldmanin, Juutalaisen hatuntekijän, joka rakastui Rokan päähän ja lähti pois.

Sieltä hauta-aarteesta löytyi se eräs tikari, joka tappio Angmarin noitakuninkaan, eli yhden sormusaaveista Minas Tirithin edessä käydyssä taistelussa ja päätti näin piirityksen... Ei liene ihan merkityksetön juttu.

Hahmo on silti kokonaisuudessa lähinnä häiriö, vaikka olisikin osana tapahtumia, joissa sankarimme saa käsiin täysin kontekstin ulkopuolisen taikatikarin, jolla ei ole mitään merkitystä, ennenkuin ihan lopuksi joku muistaa, että ai niin, meillä on tämäkin.

Jos elokuva on jo kolme tuntia ja jotain pitää jättää pois, Bombadil on täysin looginen valinta.

Kirjat ehdottomasti. Esim. minun lempihahmoni kaunopuheinen ja arvokas Gimli oli leffoissa muuttunut röyhtäileväksi moukaksi. Myös Legolaksen ja Gimlin hieno ja syvä ystävyys ei ollut elokuvassa ollenkaan sellainen kuin kirjoissa kuvailtu.

Elokuvat

Itse en pysty katsomaan elokuvia tai lukemaan kirjaa tylsistymättä kuoliaaksi mutta suomalainen Hobitit sarja (1993) oli erinomainen hyvien näyttelijöiden ja musiikin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en pysty katsomaan elokuvia tai lukemaan kirjaa tylsistymättä kuoliaaksi mutta suomalainen Hobitit sarja (1993) oli erinomainen hyvien näyttelijöiden ja musiikin vuoksi.

No mutta elokuvissa on ainakin komeita ( tai kauniita) haltioita. :)

Yleensä kirja on elokuvaa parempi mutta kahdesti olen ollut tyytyväisempi elokuvaan ja toinen on juuri Taru sormusten herrasta. Kirja on vaikuttava mutta samalla myös pitkäveteinen, raskas ja yksityiskohtiin jumittuva. Elokuvissa pidin erityisesti siitä, että tarina eteni eikä seikkailtu vain seikkailun vuoksi.

Toinen kirjaa parempi elokuva on Tuulen viemää. Ehdottomasti vielä onnistuneempi versio kuin Taru sormusten herrasta -elokuva. Pidin Tuulen viemää -kirjasta kovasti mutta olihan se erittäin pitkitetty versio täynnä yksityiskohtia, joita ei elokuvaan ole edes mahdollista ämpätä ilman että tarina häviää.

Itse pidän kirjaa myös pitkäveteisenä ja tylsänä. Osittain siinäkin melko vanhentunutta seksististä ja rasistista ajatusmaailmaa, joka paistaa läpi. Eikä Tolkien ole varsinaisesti kirjailijana mitenkään erityisen hyvä - kuten joku yllä sanoi tiukka kustannustoimittaja olisi tehnyt kirjoista parempia.

Leffoissa on paremmat naisten roolit esimerkiksi. Toki leffat on tehty seikkailuleffoiksi, se Tolkienin maailma eri kansoineen ja historioinen sekä maagiset aspektit eivät tule samalla tavalla esiin leffoissa.

Mutta silti katselen mielummin niitä leffoja. Jostain syystä suosikkini on 2. osa. Ensimmäinen osa on okei sekin. Osa 3 taas on liian täynnä sitä junnaavaa taistelua.

Hassu kysymys. Eivät ne paini ollenkaan samassa sarjassa. Elokuva on ihan katsottava, mutta kirja on oikeasti hyvä.

Tykkään itse elokuvista enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pysty katsomaan elokuvia tai lukemaan kirjaa tylsistymättä kuoliaaksi mutta suomalainen Hobitit sarja (1993) oli erinomainen hyvien näyttelijöiden ja musiikin vuoksi.

No mutta elokuvissa on ainakin komeita ( tai kauniita) haltioita. :)

Juu, esimerkiksi Legolas (Orlando Bloom) on varmasti monen katsojan mieleen :-)

Vierailija kirjoitti:

Kirjat tietysti. Jackson ei pystynyt pitämään näppejään kurissa ja piti alkaa sepittelemään tarinaa ja hahmoja huonommiksi. Esimerkiksi elokuvien Faramir on oikeasti Boromir jr., eikä lainkaan kuin Tolkienin Faramir.

Tämä minuakin häiritsi elokuvissa, kirjojen Faramir kun oli suosikkihahmojani. Viisas ja lempeä eikä sormuskaan kyennyt murtamaan hänen luontoaan. Ja lyhyesti kuvattu romanssi Eowynin kanssa oli hyvin kaunis.

Mutta siitä huolimatta pidän elokuvistakin kovasti ja katson niitä aina uudelleen, varsinkin ensimmäinen osa on lumoava.

Molemmat hyviä. Vaikea verrata. 

Tietysti maailmaan ja tarinaan pääsee syvemmälle lukemalla kirjat.