Musiikki, liikunta, kuvaamataito ja käsityö kouluaineiksi, joissa ei anneta numeroa!

Hyvä ehdotus ! Ehdota Liv Andersonille.

Miksi näissä aineissa loistavia ei saa palkita? Itse itkin aina illalla jos oli englannin läksyjä.

Tämä on kaksipiippuinen juttu: on oppilaita jotka loistavat juuri taide- ja taitoaineissa, eivätkä välttämättä ole akateemisesti niin orientoituneita. Hyvä arvosana edes näissä aineissa motivoi ja nostaa itsetuntoa. Myös alan jatkokoulutusta varten numeroarviointi on hyvä, mutta ehkei alakoulun puolella vielä tarvitsisi arvioida numeroin.

Mietin myös taide- ja taitoaineiden opetuksen arvostamista ja profiilia, jos niistä ei saa numeroa. Kuitenkin myös näiden aineiden opettajat ovat korkeasti koulutettuja, osaavia ihmisiä, eikä opetus todellakaan mitään pikku puuhastelua "oikeiden" oppiaineiden välissä vaan hyvinkin tavoitteellista ja tärkeää ihmisen kokonaispersoonallisuuden kehittymisen kannalta. 

Meinasit sitten muuttaa koko systeemin vai? Tällä hetkellä taito- ja taideaineiden arvosanoja painotetaan ammattikouluihin pyrkiessä. Ajattelitko, että jatkossa niihinkin mennään vain lukuaineiden keskiarvolla? Miten perustelet tämän järkevyyttä?

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Mutta eihän kuvataideopintoihin peruskoulun kuvisnumeroilla mennä, vaan ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Olennaista on se, mitä osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Mutta eihän kuvataideopintoihin peruskoulun kuvisnumeroilla mennä, vaan ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Olennaista on se, mitä osaa.

Olennaista kasvuikäiselle on myös se, että sitä missä lapsi on hyvä, arvostetaan. Ja jos opettaja arvostaa sinun taitojasi, se antaa sinulle halua kehittyä edelleenm mjúissakin asioissa. Ja sen arvostuksen pystyy näyttämään mm. niillä arvosanoilla. Itselle ikinä nuo yo. aineet eivät olleet vahvoja, mutta silti ymmärrän sitä, että jokaisen pitää saada onnistumisen tunne jostain, ja jos se jollekkin varhaisteinipojalle on niiden 5:n seassa se liikunnan 10, ja se antaa uskoa itseen, se arvosana hoiti asiansa. tai musan 10 hyvästä kitaran/ rumpujen soitosta koulun bändissä.

Ehdottomasti samaa mieltä, opettajan pitää myös olla sellainen että on motivoitunut.

Mikä estää kirjallista lausuntoa?

Näitä aineita on vaikeampi oppia jos ei tykkää.

Lapset voisi valita, ottavatko numeroarvostelun vai suoritusmerkinnän.

No en minä niistä huonoista liikkanumeroista traumatisoitunut. Kyllä se oli ihan ne liikuntatunnit ja varsinkin ne opettajat, joiden takia jäi ikuinen vastenmielisyys kaikkea liikkumista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Mutta eihän kuvataideopintoihin peruskoulun kuvisnumeroilla mennä, vaan ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Olennaista on se, mitä osaa.

Olennaista kasvuikäiselle on myös se, että sitä missä lapsi on hyvä, arvostetaan. Ja jos opettaja arvostaa sinun taitojasi, se antaa sinulle halua kehittyä edelleenm mjúissakin asioissa. Ja sen arvostuksen pystyy näyttämään mm. niillä arvosanoilla. Itselle ikinä nuo yo. aineet eivät olleet vahvoja, mutta silti ymmärrän sitä, että jokaisen pitää saada onnistumisen tunne jostain, ja jos se jollekkin varhaisteinipojalle on niiden 5:n seassa se liikunnan 10, ja se antaa uskoa itseen, se arvosana hoiti asiansa. tai musan 10 hyvästä kitaran/ rumpujen soitosta koulun bändissä.

Ei kitaran tai rumpujen soitosta saa musiikin kymppiä. Kymppiin tarvitaan koemenestystä: pitää hallita musiikin teoria ja historia. Yleensä hyviä musiikin numeroita saavat ne, jotka ovat muutenkin hyviä koulussa.

Ja tästä me päästään juuri taide- ja taitoaineiden arvostelun ongelmallisuuteen. Itse kannatan sanallista arviointia ja mahdollisuutta taidediplomin suorittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Mutta eihän kuvataideopintoihin peruskoulun kuvisnumeroilla mennä, vaan ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Olennaista on se, mitä osaa.

Olennaista kasvuikäiselle on myös se, että sitä missä lapsi on hyvä, arvostetaan. Ja jos opettaja arvostaa sinun taitojasi, se antaa sinulle halua kehittyä edelleenm mjúissakin asioissa. Ja sen arvostuksen pystyy näyttämään mm. niillä arvosanoilla. Itselle ikinä nuo yo. aineet eivät olleet vahvoja, mutta silti ymmärrän sitä, että jokaisen pitää saada onnistumisen tunne jostain, ja jos se jollekkin varhaisteinipojalle on niiden 5:n seassa se liikunnan 10, ja se antaa uskoa itseen, se arvosana hoiti asiansa. tai musan 10 hyvästä kitaran/ rumpujen soitosta koulun bändissä.

Ei kitaran tai rumpujen soitosta saa musiikin kymppiä. Kymppiin tarvitaan koemenestystä: pitää hallita musiikin teoria ja historia. Yleensä hyviä musiikin numeroita saavat ne, jotka ovat muutenkin hyviä koulussa.

Ja tästä me päästään juuri taide- ja taitoaineiden arvostelun ongelmallisuuteen. Itse kannatan sanallista arviointia ja mahdollisuutta taidediplomin suorittamiseen.

No ei saa, ihan kokemuksesta voin sanoa. Itse olin lukuainessa yli 9 ka:n oppilas. Musiikki oli 7, kun ei ole minkään valtakunnan nuottikorvaa, ei vaan ole. Ja musiikin teoria kiinnosti yhtä paljon kun ämpärillinen lannoitetta. Ja arvosana oli ihan oikea, jopa vähän yläkanttiin mielestäni. nimenomaan tuon motivaation puutteen takia. Sama koski liikuntaa. 

Ei.

Mun molemmilla lapsilla on paha lukihäiriö ja käytännön aineiden hyvät numerot kohottaa edes vähän itsetuntoa ja luo toivoa koulunkäyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Mutta eihän kuvataideopintoihin peruskoulun kuvisnumeroilla mennä, vaan ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Olennaista on se, mitä osaa.

Olennaista kasvuikäiselle on myös se, että sitä missä lapsi on hyvä, arvostetaan. Ja jos opettaja arvostaa sinun taitojasi, se antaa sinulle halua kehittyä edelleenm mjúissakin asioissa. Ja sen arvostuksen pystyy näyttämään mm. niillä arvosanoilla. Itselle ikinä nuo yo. aineet eivät olleet vahvoja, mutta silti ymmärrän sitä, että jokaisen pitää saada onnistumisen tunne jostain, ja jos se jollekkin varhaisteinipojalle on niiden 5:n seassa se liikunnan 10, ja se antaa uskoa itseen, se arvosana hoiti asiansa. tai musan 10 hyvästä kitaran/ rumpujen soitosta koulun bändissä.

Ei kitaran tai rumpujen soitosta saa musiikin kymppiä. Kymppiin tarvitaan koemenestystä: pitää hallita musiikin teoria ja historia. Yleensä hyviä musiikin numeroita saavat ne, jotka ovat muutenkin hyviä koulussa.

Ja tästä me päästään juuri taide- ja taitoaineiden arvostelun ongelmallisuuteen. Itse kannatan sanallista arviointia ja mahdollisuutta taidediplomin suorittamiseen.

Kyllä se Anna kovasti yrittää, mutta on kankea ja ei saa  koppia isommastakaan pallosta.

Annalla on huono lauluääni ja rytmitaju.s

Anna osaa nyt ysiluokalla piirtää kuin ekaluokkalainen.

Annalle ei kannata antaa sahaa tai vasaraa , koska jos niin teet täytyy olla laastareita lähellä.

Ihan samaa mieltä kuin aloittaja. En voi ymmärtää, että eletään melkein 2020-lukua, ja edelleen on käytössä tuollainen muinaisjäänne. Minkäs kukaan sille voi, jos ei ole sävelkorvaa tai kädentaitoja? Miksi se ei riitä, että osallistuu ja yrittää? En kertakaikkiaan ymmärrä. 

Terv. eräs, jonka poika sai ekalla/tokalla(?) ikuisen inhon käsitöitä kohtaan, kun joutui pakolla virkkaamaan lapasia eikä kertakaikkiaan onnistunut niissä. Kässännumeroksi tuli vitonen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Mutta eihän kuvataideopintoihin peruskoulun kuvisnumeroilla mennä, vaan ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Olennaista on se, mitä osaa.

Olennaista kasvuikäiselle on myös se, että sitä missä lapsi on hyvä, arvostetaan. Ja jos opettaja arvostaa sinun taitojasi, se antaa sinulle halua kehittyä edelleenm mjúissakin asioissa. Ja sen arvostuksen pystyy näyttämään mm. niillä arvosanoilla. Itselle ikinä nuo yo. aineet eivät olleet vahvoja, mutta silti ymmärrän sitä, että jokaisen pitää saada onnistumisen tunne jostain, ja jos se jollekkin varhaisteinipojalle on niiden 5:n seassa se liikunnan 10, ja se antaa uskoa itseen, se arvosana hoiti asiansa. tai musan 10 hyvästä kitaran/ rumpujen soitosta koulun bändissä.

Ei kitaran tai rumpujen soitosta saa musiikin kymppiä. Kymppiin tarvitaan koemenestystä: pitää hallita musiikin teoria ja historia. Yleensä hyviä musiikin numeroita saavat ne, jotka ovat muutenkin hyviä koulussa.

Ja tästä me päästään juuri taide- ja taitoaineiden arvostelun ongelmallisuuteen. Itse kannatan sanallista arviointia ja mahdollisuutta taidediplomin suorittamiseen.

No ei saa, ihan kokemuksesta voin sanoa. Itse olin lukuainessa yli 9 ka:n oppilas. Musiikki oli 7, kun ei ole minkään valtakunnan nuottikorvaa, ei vaan ole. Ja musiikin teoria kiinnosti yhtä paljon kun ämpärillinen lannoitetta. Ja arvosana oli ihan oikea, jopa vähän yläkanttiin mielestäni. nimenomaan tuon motivaation puutteen takia. Sama koski liikuntaa. 

Ilmeisesti luetun ymmärtäminen ei kuitenkaan ollut vahvoja alueitasi. Ei tässä kukaan väittänyt, että musiikista saisi kympin, jos ei ole lahjoja eikä kiinnostusta. Vaan että musiikin kymppiin ei riitä koulun bändissä soittaminen, jos koemenestystä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pärjääkin juuri näissä? Tosi hölmö ehdotus nujertaa näissä pärjäävät lapset.

Mitä nujertamista siinä on, että numeroarvosanasta luovutaan?

No olisi se minusta ollut tosi väärin, jos mulla (kuvaamataito 7, ihan passikuva piirtäjä) olisi ollut sama "arvosana" kun luokkakaverilla (kuvis 10 ja josta tuli kuvataiteilija ja lavastaja). Ihan samalla tavalla hän arvosti mun hissan 10:ä, kun itse lukihäiriöisenä sai hädin aina sen 7:n. 

Mutta eihän kuvataideopintoihin peruskoulun kuvisnumeroilla mennä, vaan ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Olennaista on se, mitä osaa.

Olennaista kasvuikäiselle on myös se, että sitä missä lapsi on hyvä, arvostetaan. Ja jos opettaja arvostaa sinun taitojasi, se antaa sinulle halua kehittyä edelleenm mjúissakin asioissa. Ja sen arvostuksen pystyy näyttämään mm. niillä arvosanoilla. Itselle ikinä nuo yo. aineet eivät olleet vahvoja, mutta silti ymmärrän sitä, että jokaisen pitää saada onnistumisen tunne jostain, ja jos se jollekkin varhaisteinipojalle on niiden 5:n seassa se liikunnan 10, ja se antaa uskoa itseen, se arvosana hoiti asiansa. tai musan 10 hyvästä kitaran/ rumpujen soitosta koulun bändissä.

Ei kitaran tai rumpujen soitosta saa musiikin kymppiä. Kymppiin tarvitaan koemenestystä: pitää hallita musiikin teoria ja historia. Yleensä hyviä musiikin numeroita saavat ne, jotka ovat muutenkin hyviä koulussa.

Ja tästä me päästään juuri taide- ja taitoaineiden arvostelun ongelmallisuuteen. Itse kannatan sanallista arviointia ja mahdollisuutta taidediplomin suorittamiseen.

Kyllä se Anna kovasti yrittää, mutta on kankea ja ei saa  koppia isommastakaan pallosta.

Annalla on huono lauluääni ja rytmitaju.s

Anna osaa nyt ysiluokalla piirtää kuin ekaluokkalainen.

Annalle ei kannata antaa sahaa tai vasaraa , koska jos niin teet täytyy olla laastareita lähellä.

Sinä et nyt ehkä ollut niin kovin hauska, mutta kyllä yritit kovasti.

Oikeasti se muutos pitäisi tehdä opetusmetodeissa (vai onko uuden ops:n myötä jo tehtykin?), ja toki myös arviointiperiaatteissa. Arvioimatta jättäminen olisi väärin heitä kohtaan, jotka ovat hyviä vain taito- ja taideaineissa, erityisesti toisen asteen opintoihin hakiessa.

Lukuaineissa lahjakkaiden peukalo keskellä kämmentä -tyyppien on ilmeisen vaikea ymmärtää, millaista lapselle ja nuorelle on, kun on hyvä ehkä yhdessä tai kahdessa aineessa, mitä niitäkin pidetään turhana tai ajanvietteenä. Se yksi tai kaksi hyvää/kiitettävää on arvokas asia itsetunnolle, kun muu todistus on täynnä tyydyttävää.