Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kuin ihan äskettäin olisin saattanut ujon pikkukoululaisen vilkkulenkkareissaan koulun pihaan, en ymmärrä mistä ilmestyi tuo vessassa naamaansa paklaava kaunis mutta ylimielinen teini !
22.08.2019 |
Meikkipölyä pitkin lavuaaria, hiuslakka löyhkää ja välissä napsitaan kuvia omasta naamasta että pusipusi. Aamupala ei kelpaa, kahvi kyllä mutta senkin pitää olla joku cappucino tai frappuxino... tyttö onkin ainut joka tuota kapselikahvinkeitintä tässä huushollissa käyttää.
Tunnen yhä pienen käden kädessäni, puristavan tiukasti. Haamukäsi ajoilta joita ei osannut arvostaa tarpeeksi kunnes ne menivät. Ymmärrän nyt todella hyvin sanonnan "lapset ovat pieniä vain hetken, nauti".
Kommentit (161)
Mun vauvani on jo 42 ja mä itse olen 62 ! En vaan voi ymmärtää, en meinaa tunnistaa tuota ryppyistä naamaa peilistä kun sielu on vielä nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju toi oksennuksen kurkkuun,suomalaiset ovat niin tekopyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei jäänyt mitään muuta mieleen, kuin se, että hitto vanhemmat on ärsyttäviä. "Minun vauvani sitä ja tätä lässytilässyti". T: Vela ❤
Olen ilkeä, mutta tulin vahingoniloiseksi.
Kateus vie kalatkin vedestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmetyttää kirjoitti:
Ihmetyttää miten niin monet vanhemmat "hyväntahtoisesti" dissaavat teinejä. Teiniä täytyy kunnioittaa. Ehkä sen takia oma 16 sanoo, että olen maailman paras äiti.
Tässä on erinomainen pointti. Mua myös inhottaa tuo hyväntahtoinen dissaaminen, jota joskus kuulee. Että eihän meidän Maijalle nyt mikään tavallinen joku käy, koska muillakaan ei ole jne.
Olen samaa mieltä, että teinejä pitää kunnioittaa. Voi astua vähän syrjään eikä olla suunapäänä tietämässä ja dissaamassa.
Itse kunnioitin lapsiani tosi paljon. Otin heidät tulevina aikuisina. Aika harvoin tuli mitään skriinaa, johon piti puuttua. Joskus sanoin että näin ja näin koska tämä kuuluu äidinhommiin. Mulla ei ole tyttäriä, joten taisin päästä helpommalla.
Itse olen tytärperheestä. Mielestäni sukupuoli ei vaikuta siihen, onko lapsi jotenkin helpompi vai hankalampi. Mutta monta kertaa olen miettinyt, että vaikka omia lapsia en välttämättä saa, voisin adoptoida kaikki maailman lämpöä ja arvostusta ikävöivät teinit. Omien vanhempien suhtautuminen meihin lapsiin muuttui teini-iässä täysin, ja tuntui että täälläkin jotkut kuvittelee että on olemassa vain stereotyyppisiä "teinejä", jotka kaikki ovat aivan mahdottomia ja joita ei voi kohdella muuten kuin kovistelemalla ja nälvimällä. Jos haluaa hoivata vauvaa koko elämänsä, kannattaa hommata lemmikkejä. Niitä saa passata maailman tappiin, eivätkä yhtäkkiä tuota pettymystä ja muutu "täysin eri ihmiseksi". Olisipa mahtavaa, jos lapsista haaveilevat ja niitä hankkivat pystyisivät rakastamaan ja ihastelemaan lapsiaan ihan yhtä tavalla koko lapsuuden ja nuoruuden aikuisuuteen asti.
Sukupuoli ei vaikuttaa, mutta äidin ja tyttären suhde ON hyvin erilainen, kun äidin ja pojan suhde. Äidin ja tyttären suhteessa on kaksi naishenkilöä ja pojan ja tyttären suhteessa tuleva mies ja nainen. Siinä on ero, koska nainen tietää, millaista on olla tyttö ja nainen, mutta miehen olemus on naiselle jollain tavalla aina mysteeri. Siksi monesti mieshenkilö eli poika pääsee helpommin henkisellä tasolla. Tyttären elämä ei ole niin helppo, koska äiti osaa enemmän samastua ja on sen takia usein vaativampi.
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin vasta eilen miehen kanssa naimisiin ja nyt esikoinen jo suunnittelee omia häitään ens kesälle 😭
Miksi menitte vasta eilen naimisiin ettekä esim. 25 vuotta sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minu tykkää sinu tyttö paljon, tule tänne illalla.
Vierailija kirjoitti:
ihmetyttää kirjoitti:
Ihmetyttää miten niin monet vanhemmat "hyväntahtoisesti" dissaavat teinejä. Teiniä täytyy kunnioittaa. Ehkä sen takia oma 16 sanoo, että olen maailman paras äiti.
Tässä on erinomainen pointti. Mua myös inhottaa tuo hyväntahtoinen dissaaminen, jota joskus kuulee. Että eihän meidän Maijalle nyt mikään tavallinen joku käy, koska muillakaan ei ole jne.
Olen samaa mieltä, että teinejä pitää kunnioittaa. Voi astua vähän syrjään eikä olla suunapäänä tietämässä ja dissaamassa.
Itse kunnioitin lapsiani tosi paljon. Otin heidät tulevina aikuisina. Aika harvoin tuli mitään skriinaa, johon piti puuttua. Joskus sanoin että näin ja näin koska tämä kuuluu äidinhommiin. Mulla ei ole tyttäriä, joten taisin päästä helpommalla.
Tyttäret on helppoja kasvatettavia. Itsekin olen kunnioittanut lapsiani ja sitä kautta lapsille on tullut kunnioitus vanhempiaan kohtaan( kunnioitus täytyy ansaita, sitä ei voi ottaa), eikä ole tarvinnut lasten kiroilla päin vanhempien naamaa tms.
Tämän toisen ihmisen kunnioittamisen opin omassa lapsuudessani/elämässäni omalta isältäni. Isäni selvästi kunnioitti meitä lapsia ja kohteli sen mukaisesti. Aikuisena ymmärsin, miksi elämä isän kanssa oli niin helppoa. Tätä samaa oppia toteutin omien lasteni kanssa. Kolme tyttöä ja pojan olen näillä opeilla kasvattanut, eikä ollut ongelmia murrosiässäkään. Suosittelen kaikille. Väittäkää, kunnioittakaa lapsianne/nuorianne ja tulette saamaan saman kohtelun takaisin. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt sellaista perustuen omakohtaiseen kokemukseen, että se pikkulapsiaika on ns. äidin aikaa ja mies ehkä vähän enemmän sivussa. Kun lapsuus alkaa olla takanapäin, mies jotenkin ottaa isompaa roolia ja äiti on silloin vähän enemmän sivussa. En nyt tarkoita väheksyä tms., mutta tältä vain tuntuu. Olen huomannut monilla perheillä, että äiti luonnollisesti kaipaa sitä lasta, kun isä taas enemmän tukee itseänäistymistä. Usein äitiä kohtaan "onnistutaan" kapinoimaan paremmin, mutta isää ehkä totellaan vielä. Tämä siis ihan vain mutuna perheistä, missä on isä ja äiti. Kunhan nyt vain pohdin ja voin toki olla ihan väärässä. Mitä mieltä olette?
Voin pitkälti allekirjoittaa sillä erotuksella, että en kaipaa sitä lasta, vaan olen ylpeä kasvaneesta nuoresta. Mutta tuo, että isän rooli on kasvanut lapsen kasvaessa, tai pikemminkin niin että heidän välilleen on löytynyt ajan kuluessa paljon yhteistä, sen allekirjoitan. Ensimmäisinä vuosina mies oli pitkälti statisti ja ehkä vähän ulkopuolinenkin. Mutta sitten tuli yhteiset pyörälenkit ja hiihtoretket. Ja myöhemmin keskustelut historiasta. Minä en ole lukutoukka itse, joten on valtavasti lämmittänyt mieltä että mies on lapsen kasvun myötä saanut itselleen älykästä ja sivistynyttä keskusteluseuraa. Minä olen miettinyt lapsen kanssa koulu- ja opiskeluasioita, hoitanut kaikki juoksevat menot ja lapsen sijoitukset. Nyt kun lapsi on mennyt isänsä perässä IT-alalle, on ihanaa kun mies voi tytön kanssa keskustella koodauksesta ja muista työasioista. Koen äitinä olevani edelleen tärkeä ja meillä on tytön kanssa läheiset välit, mutta on niin mahtavaa että heillä on myös isän kanssa omat juttunsa, joista äiti ei ymmärrä mitään.
Onneksi kotona vielä halaileva ja pussaileva 9v.
Yksi köriläs on jo aikuinen, 25v. Yksi täytti juuri 19v ja asunut kohta vuoden jo poissa kotoa.
Sitten on teini (huokaus, tyttö) ja tuo kuopus. Mutta kyllä noi pojat on olleet piece of cake tuohon tyttäreen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vttu mitä paskaa.
Olin tulossa sanomaan samaa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. Olla mies tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet ovat emotionaalisesti rampoja. Mies on täysin itsekeskeinen, loukussa itsensä sisällä, kykenemätön empatiaan tai samastumaan toisiin, kykenemätön rakkauteen, ystävyyteen, hellyydenosoituksiin. Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä. Hänen asemansa on vielä paljon huonompi kuin apinoiden, sillä, toisin kuin apinat, hän on kykenevä laajaan valikoimaan negatiivisia tunteita
Vierailija kirjoitti:
Meillä:
- Huomenta!
- Ööhrmh...
- Moneen menitkään?
- Emmä tiiä, älä kysele koko ajan!
- No, kun en vaan muistanut.
- Ihan sama. Kasiin kai.
15v.
VV Lahtinen 🤗🤭
Sitä se on elämä. Minun kaunis suloinen ja ystävällinen poikani. Nykyisin 187cm, kymmeniä kiloja ylipainoin sekakäyttäjä/alkoholisti. Kärsii jatkuvasti tulehduksista, syyhystä, milloin mistäkin. Ei näy enää kauniit piirteet mitenkään.Maha iso pallo ja naama turpea. Surullisen näköistä katsottavaa ja huoli on loputon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei jäänyt mitään muuta mieleen, kuin se, että hitto vanhemmat on ärsyttäviä. "Minun vauvani sitä ja tätä lässytilässyti". T: Vela
Olen ilkeä, mutta tulin vahingoniloiseksi.
Kateus vie kalatkin vedestä.
Eihän vela nimenomaan ole kateellinen. Muuten ei olisi vela. Kaikkea te äidit kuvittelettekin. Kaikkien pitäisi jumaloida lastanne ja kadehtia teitä, täydellisiä äitejä.
Näköjään vielä vuonna 2019 täällä oli herttaisia, inhimillisiä kirjoittajia ja ketjuja
Vierailija kirjoitti:
Mun pojat 4 ja 6, ja alkoi itkettää tämä ketju. Nyt on hyvä, voisiko ajan seisauttaa nyt?
Oot vaan lastesi kanssa niin paljon kuin pystyt, siinä se.
Mä tein töitä öisin kotona, että sain tehdä puolikasta päivää. Pidin pitkiä lomia tuloista tinkien, silloin kun se oli mahdollista. Tiesin, että aika kiitää, mitä lapsen kasvuun tulee.
Kaikki nähty vaiva kantaa hedelmää nyt.
Awww, kiitos viestistä ❤❤❤