Luetellaan "yläluokkaisia" asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta omistusasuntoa: esimerkiksi kattohuoneisto keskustassa, saaristossa kesämökki, maalla mökki ja Lapissa mökki. Purjevene. Kirjahylly. Rahan käyttöä ei näytetä eikä matkustamisella rehennellä. Kohteliaat käytöstavat. Osaavat kuunnella. 

Anteeksi mutta voisitko selittää tuon kirjahyllyn? Me ollaan ihan perus duunareita ja luetaan koko suku PALJON! Uudet kirjat kiertää suvussa ja hyllyt pursuaa kirjoja. Omasta mielestä tuo herätti hilpeyttä. Hyvin normaalia mielestäni että on kirjahylly tai ihan jopa huone missä on kirjoja. Kuten äidilläni on oma kirjastohuone.

Kiitos koulujärjestelmän, kirjastolaitoksen, ABC-kirian ja rippikoulun & naimaluvan, suomalainen erityispiirrehän on ollut se, että meillä työväenluokka on ihan yhtä lailla lukenutta ja sitä myöten sivistynyttä. Sama tuon käyttödesignin kanssa. Suomalaisesta työläiskodista löytyy korkeatasoista muotoilua Aallosta Wirkkalaan. Minusta tämä on tosi hieno suomalainen piirre, josta voi olla ylpeä!

Totta! Silti väitän, että kirjahyllyn ostopaikka ja sisältö kertovat paljon omistajansa sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo

Paremminkin ullakkohuoneisto Ullanlinnassa.

Munkkiniemeä meinasit*

Tennis nurmella

TAG HEUER-kello

Timanttikorvikset

Pretty Ballerina-kengät

Max Maran vaatteet

Acnen farkut

Miehillä tatuoinneista, kuntosaliharrastuksesta ja ananastukasta.

Naisilla suurista takamuksista sekä huulien botox-fillereistä.

Terv. Aatelis-pro Kaskisaaresta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaan kuuluvalle ei tulisi pieneen mieleenkään osallistua tosi-tv -ohjelmaan. Ja tuskin edes tietävät mitä TIS tai BB tarkoittavat (no BB:n voivat tietää, mutta eri merkityksessä ruotsin kielessä).

Kyllähän Paris Hilton ja Kardashianit ovat tositelevisiossa olleet. Suomessa ehkä Amanda Harkimo voidaan yläluokkaan laskea, kun hänen Doris-mummonsa on aika varakasta ja vaikutusvaltaista syntyperää.

Yläluokkaista: ei erehdy unissaankaan luulemaan Kardashianeja yläluokkaisiksi.

Ööö... Miten sitten määrittelet yläluokan? Minusta Kardashianit nimenomaan ovat yläluokkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sillä ovatko he fiksuja ja älykkäitä tai tykkäätkö sinä heistä henkilökohtaisesti ei ole siinä asiassa merkitystä.

Toistan: yläluokkainen henkilö ei erehdy unissaankaan luulemaan Kardashianeja yläluokkaisiksi. Varakkaita he ilmeisesti ovat, mutta rikkaus, saatikka juorulehtijulkisuus, ei ole synonyymi yläluokkaisuudelle.

Monessa maassa yläluokkaan ei pääse kuin syntymällä tai avioliiton kautta. Suomessa on meritokratia, ja omilla ansioillaan voi nostaa paljonkin sosiaalista statustaan. Ansioksi ei käy tosi-tv -julkisuus, vaan esimerkiksi akateeminen ansioituminen. Yläluokkaiseksi "pääsemiseen" tarvitaan silti lisäksi oikeanlaista käytöstä ja tyylitajua, mutta (valitettavasti) myös oikeanlaista sukutaustaa. Alkoholisoituneen yksinhuoltajan poika Pattijoelta ei oikein millään omalla teollaan pääse yläluokkaan, mutta voi kyllä tehdä tietä seuraaville sukupolville.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä tatuoinneista, kuntosaliharrastuksesta ja ananastukasta.

Naisilla suurista takamuksista sekä huulien botox-fillereistä.

Terv. Aatelis-pro Kaskisaaresta

Liian hyvää suomea, rikas junantuoma siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta omistusasuntoa: esimerkiksi kattohuoneisto keskustassa, saaristossa kesämökki, maalla mökki ja Lapissa mökki. Purjevene. Kirjahylly. Rahan käyttöä ei näytetä eikä matkustamisella rehennellä. Kohteliaat käytöstavat. Osaavat kuunnella. 

Anteeksi mutta voisitko selittää tuon kirjahyllyn? Me ollaan ihan perus duunareita ja luetaan koko suku PALJON! Uudet kirjat kiertää suvussa ja hyllyt pursuaa kirjoja. Omasta mielestä tuo herätti hilpeyttä. Hyvin normaalia mielestäni että on kirjahylly tai ihan jopa huone missä on kirjoja. Kuten äidilläni on oma kirjastohuone.

Kiitos koulujärjestelmän, kirjastolaitoksen, ABC-kirian ja rippikoulun & naimaluvan, suomalainen erityispiirrehän on ollut se, että meillä työväenluokka on ihan yhtä lailla lukenutta ja sitä myöten sivistynyttä. Sama tuon käyttödesignin kanssa. Suomalaisesta työläiskodista löytyy korkeatasoista muotoilua Aallosta Wirkkalaan. Minusta tämä on tosi hieno suomalainen piirre, josta voi olla ylpeä!

Totta! Silti väitän, että kirjahyllyn ostopaikka ja sisältö kertovat paljon omistajansa sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 

Eihän kukaan muuta väitäkään. Suomalaisen yläluokan ja työväenluokan välillä on toki iso taloudellinen kuilu, eikä mmeikäläisillä ole tietenkään varaa ostaa Lutherin Postillojen alkuperäispainoksia kokoelmiinsa. Mutta vaikka kirjat Suomessa ovat edelleen verrattain kalliita, niitä ei ole pakko omistaa vaan uutuudet voi lainata kirjastosta ihan muutamankin viikon varausajalla. Samaten suomalaiset yhteiskuntaluokasta riippumatta ovat perinteisesti lukeneet ahkerasti sanomalehtiä; meillä on vahva ja tasokas työväenluokan vasemmistopainotteinen lehdistö, mikä kertoo työväenluokan lukeneisuudesta ja yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Suomalainen työväenluokka voi olla köyhää, muttei tyhmä tai tietämätön.

Meillä on yksi yhteinen koulu kaikille yliopistoja myöten, neuvolat, esiopetus, rippikoulu, ja samaten esim. armeija, jossa duunarin ja omistavan luokan pojat palvelevat samoissa yksiköissä. Eli tuloeroista huolimatta meillä ei ole sillä tavalla kahden kerroksen tai kahden eri talon väkeä, jotka eivät juurikaan ole tekemissä toistensa kanssa elämänsä missään vaiheessa, kuten esim. Briteissä, tai vaikka ihan naapurissa Ruotsissa, jossa on selkeästi erillinen "maailma" eliitille, jonne ovet aukeavat vain isolla rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo

No ei todellakaan, vaan iso luksusasunto vanhassa kerrostalossa kaupungin keskustassa tai merenrannalla.

Noh, omakotitalo Munkassa, Kuusisaaressa, Westendissä tms. Vanhalla rahalla iso huvila Suvisaaristossa, toki silloin yleensä myös pied a terre jossain Ulliksessa.

Ne jotka pitävät omakotitaloa hienouden huipentumana, osoittavat siinä vain oman maalaisuutensa, etten sanoisi junttiutensa. Kerrostaloasunto jugendtalossa jossain Helsingin eteläisistä kaupunginosista + maaseutukartano (ei todellakaan mikään mummonmökki Takahikiällä) - siinä teille yläluokkaisuuden tunnusmerkkejä!

Olen asunut ikinä yläluokkaisilla alueilla. Helsingissä, Espoossa, Göteborgissa ja Sveitsissä pikkukaupungissa.

BMW, Volvo, Tesla, MB ja lisäksi"naisten kauppakassina"  yleensä pieni auto.  Nuo automerkit yhdistävät yläluokkaa joka puolella. Suomen yläluokalla näkee myös jonkun verran esim. toyota hybridejä. 

Joka paikassa naisilla: Louis Vuitton löytyy aina, lisäksi Mulberry, Gucci tms. Nyt joku tulee haukkumaan ko merkit, mutta näin se vaan on fakta, että noita laukkuja suositaan.  Mustat sukkahousut ja mekko. Mekko voi sitten arkinen trikoomekko tai joku kallis hieno luomus, mutta käyttävät selvästi enemmän mekkoja.

Lapsilla näkee samoja vaatteita kuin muillakin lapsilla. Ehkä keskivertoa siistimmin puettuja lapsia, mutta ihan samoja adduja ja muuta, mitä kaikilla muillakin.

Tällä hetkellä ja juuri nyt: omistusasunto - väh. 3 h + k - Helsingin alueella! Jopa Itä-Hki käy. ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ikinä yläluokkaisilla alueilla. Helsingissä, Espoossa, Göteborgissa ja Sveitsissä pikkukaupungissa.

BMW, Volvo, Tesla, MB ja lisäksi"naisten kauppakassina"  yleensä pieni auto.  Nuo automerkit yhdistävät yläluokkaa joka puolella. Suomen yläluokalla näkee myös jonkun verran esim. toyota hybridejä. 

Joka paikassa naisilla: Louis Vuitton löytyy aina, lisäksi Mulberry, Gucci tms. Nyt joku tulee haukkumaan ko merkit, mutta näin se vaan on fakta, että noita laukkuja suositaan.  Mustat sukkahousut ja mekko. Mekko voi sitten arkinen trikoomekko tai joku kallis hieno luomus, mutta käyttävät selvästi enemmän mekkoja.

Lapsilla näkee samoja vaatteita kuin muillakin lapsilla. Ehkä keskivertoa siistimmin puettuja lapsia, mutta ihan samoja adduja ja muuta, mitä kaikilla muillakin.

Riippuu mitä meinataan suomenruotsalaisia vai myös jopa suomensuomalaisia, mistään ei päättele paitsi joistakin postinumeroista. On myös totta, että kalliit vaatteet jotka eivät pue raharikasta, halutaan ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Cashmere.

CASHMERE on kyllä wt-blogi-osastoa. Materiaalin nimi on suomeksi kashmir ja se on eräs villalaatu. Vain nousukkaat juntit kirjoittavat ja ääntävät sen englannin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei vissiin ole havaittavissa selkeää aksenttia yläluokalla. (Vai onkohan suomenruotsi sitä ;) Britanniassa jo puhetyylistä voi havaita mistä luokasta on.

Hmm, ei ehkä kovin selvää, mutta kaikilla tuntemillani on kyllä tietty tunnistettava puheääni, usein rauhallinen, melko matala ja jollain tavalla todella "miellyttävä" kuunnella. Erityisesti naisilla on usein pehmeä, lämminsointinen ja matala puheääni. Ei siis mikään rööki- ja viskibasso, vaan luottamusta herättävä ja rauhoittava, rauhallinen ääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Burberry ja Gucci

Nousukkaat ovat eri asia kuin yläluokka. Ovatko jotkut ankkahuuliset instapimut sinusta yläluokkaa? Oikean yläluokan mielestä pröystäily on mautonta.

Huomaa, ettet sinä ainakaan ole yläluokkaa. Et  näytä tajuavan, että "yläluokkaiset" ihmisetkin ovat yksilöitä, joilla voi olla yksilölliset mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei vissiin ole havaittavissa selkeää aksenttia yläluokalla. (Vai onkohan suomenruotsi sitä ;) Britanniassa jo puhetyylistä voi havaita mistä luokasta on.

Pelkkä ruotsin puhuminen ei tee kenestäkään yläluokkaista. Tiettyjen pääkaupunkiseudun alueiden ruotsinkielen murre on monen muualla asuvan ruotsuenkielisten pilkan kohde. Koko elämänsä Kauniaisissa asunut kuopukseni saa maalla asuvat sukulaiset kiemurtelemaan naurusta, kun avaa suunsa. Itse olen siis ruotsinkielinen, mutta niin maalta kotoisin kuin olla ja voi.

Tämä! Jotenkin suomenkielisten joukossa on sellainen harhakäsitys, että kaikki suomenruotsalaiset olisivat "svenska talande bättre folkeja". Voin kertoa, että eivät ne (me) espoolaiset pienviljelijät tai Turun saariston kalastajat ole hirveästi hengailleet samoissa piireissä pääkaupungin Ehrnroothien kanssa...

(Vielä ällistyttävämpää lienee se, että sisällissodan aikana vuonna 1918 punaistenkin puolella oli paljon ruotsinkielisiä duunareita. Köyhyys ei tosielämässä äidinkieltä katso.)

Turunmaan kesäasukkina voin allekirjoittaa, että suurin osa paikallisista ruotsinkielisistä (tai suomen, ihan sama) on todella kaukana yläluokasta.

Mun suvussa tai perhepiirissä ei kenelläkään ole edes purjevenettä. :D :D :D 

Faija sentään osasi käyttää kaverinsa moottorivenettä ja mä osaan soutaa, mutta siihen se sitten meidän "rannikkoruotsalaisten" osalta jääkin. :p 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisoituneen yksinhuoltajan poika Pattijoelta ei oikein millään omalla teollaan pääse yläluokkaan, mutta voi kyllä tehdä tietä seuraaville sukupolville.

Ja miksi ei pääsisi? Ei tarvitse kuin avioitua yläluokkaan ja siellä oppii nopeasti piirien käytäntöihin jos oppimiskykyä ja -tahtoa on.

Tunsin yhden suomenruotsalaisen perijättären, joka ainakin muutama vuosi sitten kävi töissä, vaikka olisi voinut elää leveästi osingoillaan.

Puhui paljon ja kovalla äänellä, ei ollut erityisen huoliteltu (sutaisi huupunaa ennen kokouksia, ei muuta meikkiä) ja oli pyöreähkö, ei lihava.

Täällä luetelluista tunnusmerkeistä täsmää oikeastaan vain kova itsetunto ja hyvät hampaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei vissiin ole havaittavissa selkeää aksenttia yläluokalla. (Vai onkohan suomenruotsi sitä ;) Britanniassa jo puhetyylistä voi havaita mistä luokasta on.

Pelkkä ruotsin puhuminen ei tee kenestäkään yläluokkaista. Tiettyjen pääkaupunkiseudun alueiden ruotsinkielen murre on monen muualla asuvan ruotsuenkielisten pilkan kohde. Koko elämänsä Kauniaisissa asunut kuopukseni saa maalla asuvat sukulaiset kiemurtelemaan naurusta, kun avaa suunsa. Itse olen siis ruotsinkielinen, mutta niin maalta kotoisin kuin olla ja voi.

Tämä! Jotenkin suomenkielisten joukossa on sellainen harhakäsitys, että kaikki suomenruotsalaiset olisivat "svenska talande bättre folkeja". Voin kertoa, että eivät ne (me) espoolaiset pienviljelijät tai Turun saariston kalastajat ole hirveästi hengailleet samoissa piireissä pääkaupungin Ehrnroothien kanssa...

(Vielä ällistyttävämpää lienee se, että sisällissodan aikana vuonna 1918 punaistenkin puolella oli paljon ruotsinkielisiä duunareita. Köyhyys ei tosielämässä äidinkieltä katso.)

Turunmaan kesäasukkina voin allekirjoittaa, että suurin osa paikallisista ruotsinkielisistä (tai suomen, ihan sama) on todella kaukana yläluokasta.

Mun suvussa tai perhepiirissä ei kenelläkään ole edes purjevenettä. :D :D :D 

Faija sentään osasi käyttää kaverinsa moottorivenettä ja mä osaan soutaa, mutta siihen se sitten meidän "rannikkoruotsalaisten" osalta jääkin. :p 

Sä sekotat rantaruotsalaisen(lähinnä saksalaisia alkuperältään tai Venäjältä) Anderssoniin.

Täällä kun on keskustelua myös siitä, miten yläluokkalaisen kirjahyllyn ja taidekokoelman yms. erottaa, niin voisin pikaisesti kertoa parista meidän suurimmasta taidekeräilijästä ja mesenaatista, jotka olivat alkujaan ihan työläisiä. Suomessa on ihmisiä, jotka ovat tehneet luokkaretken "ryysyistä rikkauksiin", ja käsittääkseni heidät on monesti otettu "piireihin" sisään - meillä kun ei ole ollut kovin paljoa suuria ja mahtavia aatelissukuja (Mannerheimitkin velkaantuivat niin pahasti jo ennen marskin syntymää, että Louhisaaren kartano piti myydä). Itse omaisuutensa työllä ansainneita on arvostettu ja arvostetaan edelleenkin varsin paljon.

Juho ja Maria Lallukka, joiden jäljiltä on mm. taiteilijakoti Lallukka (ja jotka rahoittivat mm. suomenkielisen teatterin toimintaa ennen Suomen itsenäistymistäkin) ovat erinomainen esimerkki. Juho, joka säilytti viipurilaisen murteensa kuolemaansa asti, totesi kerran: ”Enhä mie mikkää sankar olekaa. Mut olen mie noust köyhästä karjalaispojast suureks taiteije tukijaks. Eiks siin sentää vähä sankaruutta liene. Muuta kunniaa mie en tarvihe.”

https://wiipuri.fi/tarinat/juho-lallukka-maalaispojasta-mesenaatiksi/

Sara Hildén puolestaan syntyi aviottomana lapsena, jäi sisällissodassa orvoksi 14-vuotiaana ja työskenteli Tampereella ensin vaatekaupan myyjättärenä ja sitten omassa liikkeessään keräsi valtavan kokoelman nykytaidetta, jonka ympärille lopulta syntyi oma museonsa.

"Rakkaus Erik Enrothiin teki Sara Hildénistä taiteen rakastajan, mutta vasta avioero teki hänestä keräilijän. Ateneumin apulaisintendentti E. J. Vehmas ehdotti eron jälkeen Hildénille keräilijäksi ryhtymistä – se täyttäisi tyhjäksi jääneen tilan elämässä.

Aluksi Hildénin ostamat taulut talletettiin Ateneumiin, ja taideostot tehtiin museon asiantuntijoiden avulla. Hildén suorastaan ravasi Pariisissa ja yhdisti työmatkoillaan vaate- ja taidehankinnat."

https://seura.fi/viihde/julkkikset/sara-hilden-alkoi-kerata-taidetta-av…