Lue keskustelun säännöt.
Tutkijat: lastenkasvatus on monilta osin turhaa
21.08.2019 |
En tiedä, oletteko seuranneet mm. Hesarissa käytyä keskustelua lastenkasvatuksesta. Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan kasvatuksen merkitys lapsen tulevaisuuteen on mitätön. Melkein kaiken ratkaisee perimä.
Suomalaiset asiantuntijat osaltaan kiistävät amerikkalaisväitteet, mutta myöntävät, että perimän osuus on valtava. Suomalaistutkijoiden mielestä lapsen elämän voi kasvatuksella pilata, mutta sitä on vaikea parantaa.
Tyhmä ei muutu kasvatuksella fiksuksi, rauhaton ei rauhalliseksi, neuroottinen ei tasapainoiseksi. Jos perimä ei anna myöden, lapsesta ei tule akateemista osaajaa, vaikka häntä kuinka virikkeellistettäisiin ja neuvottaisiin.
Suomalaisasiantuntijoiden mukaan tämä on lohdullistakin, koska se vie vanhemmilta yrittämisen pakon. Tekivätpä vanhemmat mitä tahansa, tekemisen vaikutus on lapseen pieni. Ainoastaan todella typeräksi heittäytymällä vanhempi voi itse pilata lapsen tulevaisuuden.
Viime kädessä tulevaisuus on kuitenkin sattuman eli perimän käsissä. Tämä on syy siihen, miksi en itse ole tehnyt lapsia. Olen henkisiltä kyvyiltäni enintään keskiverto, ja mieleltäni tasapainoton. Tätä perimää ei yksinkertaisesti kannata jatkaa eteenpäin.
Kun oma elämänikin on ollut henkisten ominaisuuksien vuoksi vaikeaa, miksi siirtäisin sen lapsilleni. Totuus kun on, että hedelmöityksen jälkeen tilanteelle on vaikea tehdä enää mitään.
Kommentit (11)
Aika lailla samanlaista olen kokenut. Olen itse valinnut kumppanikseni luontaisesti älykkään ja kohtuullisen kauniin puolison, jonka itsetunto ja luonne tosin on täysin pilattu "ansiollisen rakkauden" ilmapiirillä. En oikeastaan koskaan ole voinut rakastaa häntä, minkä tajusin muutaman vuoden jälkeen kun havaitsin ettei hän koskaan tule muuttumaan. Tietysti ero tuli pitkän liiton jälkeen (naisen aloitteesta) , mikä oli kai väistämätöntä. Tähän en koskaan pyrkinyt, mutta jälkikäteen ajatellen se tosiaan oli väistämätöntä.
Lisäksi häpeän hänen sukuaan. Lapset ovat ihania ja fiksuja, kauniita ja hyväkäytöksisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusluonnetta ei voi muuttaa, se on selvä. Mutta kyllä elämään ja sen kulkuun vaikuttaa aika paljon se, millaiset eväät kotoa saa, mitä asioita opetetaan, mihin kannustetaan ja mihin suuntaan lasta ohjataan. Kodilla ja vanhemmilla on siten iso merkitys. Huonot vanhemmat voivat ääritapauksessa pilata koko lapsen elämän. Tai toisaalta vanhemmat voivat vahvasti olla myötävaikuttamassa siihen, että lapsi löytää oman polkunsa ja menestyy.
Lääketieteen historian professori Nathaniel Comfort näkee Hesarissa viitatuissa näkemyksissä kaikuja vanhasta kunnon eugenismista vähän sivistyneempään kieliasuun puettuna. Esimerkiksi tutkimuksissa käytetty polygeeninen riskiprofiili perustuu tilastollisiin korrelaatioihin, jossa olemattoman pienet assosiaatiot yhdistetään tuottamaan tietty riskiarvio erinäisille piirteille. Minkäänlaisia suoria kausaalipäätelmiä niistä ei voi tehdä. Sen sijaan monilla ympäristötekijöillä on tunnettu kausaalimekanismi, jonka tunnetaan tuottavan vaikuttavan ihmisten toimintaan. Comfort näkee tällaisessa pseudotieteellisessä geneettisessa determinismissä vaaran, että se tuottaa oikeutuksen regressiiviselle sosiaalipolitiikalle. joka on sukua 1900-luvun ihmisoikeusrikoksille.
Tos oli esimerkkinä akateemisuus, mites vaikka urheilullisuus? Kyl se vaikuttaa, jos lapsi altistuu tietyille asioille säännöllisesti lapsuudesta lähtien. Kuinka monta ammattiurheilijaa tunnet jotka on alottanut urheilun lapsena vanhempien tukemana ja kehittyny täyteen loistoon vs. ihmiset, jotka alottaa saman aikuisena ilman ympäristön esimerkkiä ja kannustusta? Todella moni ammattiurheilija on toi ensimmäinen......
sama koskee akateemisuutta, estetiikkaa sun muuta. perimä ja ympäristö yhdessä, ei pelkkä perimä.. moni on sanonu että kaikki normi älykkyydellä saa esim suoritettuu ammattikorkeekoulun, joten ei voi olla niin että sä nyt vaa synnyit liian tyhmäks. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää muista jutun prosentteja niin tarkkaan, mutta eikös siinä kuitenkin myönnetty ympäristön vaikutukseksi 30-50%? Ja näin on arveltu jo vuosikymmenet psykologian saralla, ei siis mitään uutta auringon alla tässä suhteessa. Mutta milläs ihmeen mittarilla tuo huomattava prosenttiosuus onkin yhtäkkiä aivan "mitätön"?
Ja samaa ihmettelen, kuin toinen vastaaja, että miksi ihmeessä lapsi pitäisi yrittää muuttaa? Maailmassa tarvitaan erilaisuutta, niitä jotka laittavat asiat alulle, niitä jotka tekevät, niitä jotka saattelevat asiat loppuun. Nopeampia ja rauhallisempia. Aamuvirkkuja ja iltavirkkuja. Jne. Miksi kaikki pitäisi puristaa samaan muottiin, miksi se edes olisi tavoite?
Herää kysymys, että yritetäänkö jotain hälläväliä-kasvatusta artikkelilla ajaa vai mitä? Se on vähintään yhtä vahingollista kuin pakkomuottiin puristaminen.
Mitähän kaikkea tässä on luettu "kasvatuksen" piiriin? Raja kasvatuksen ja olosuhteiden välillä on melko häilyvä, ja olosuhteilla on lopputulokseen dramaattinen vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän lapsi pysyisi edes elossa, jos kukaan ei kasvattaisi häntä. Eikä oppisi puhumaan eikä mitään... Siinä eivät pelkät geenit riitä.
Kun opiskelin yliopistossa psykologiaa pari vuosikymmentä sitten, jo silloin meille näytettiin tutkimuksia, joiden mukaan eri perheisiin ja maihin adoptoidut identtiset kaksoset tekivät hyvin samankaltaisia valintoja ja osoittivat hyvin samankaltaisia kykyjä, vaikka olivat ajautuneet jo vauvana tuhansien kilometrien päähän toisistaan ja asuivat eri kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteen historian professori Nathaniel Comfort näkee Hesarissa viitatuissa näkemyksissä kaikuja vanhasta kunnon eugenismista vähän sivistyneempään kieliasuun puettuna. Esimerkiksi tutkimuksissa käytetty polygeeninen riskiprofiili perustuu tilastollisiin korrelaatioihin, jossa olemattoman pienet assosiaatiot yhdistetään tuottamaan tietty riskiarvio erinäisille piirteille. Minkäänlaisia suoria kausaalipäätelmiä niistä ei voi tehdä. Sen sijaan monilla ympäristötekijöillä on tunnettu kausaalimekanismi, jonka tunnetaan tuottavan vaikuttavan ihmisten toimintaan. Comfort näkee tällaisessa pseudotieteellisessä geneettisessa determinismissä vaaran, että se tuottaa oikeutuksen regressiiviselle sosiaalipolitiikalle. joka on sukua 1900-luvun ihmisoikeusrikoksille.
Nathaniel Comfort kompastuu kyllä omissa tulkinnoissaankin kehäpäätelmiin harmittavan usein.
Hänen käyttämänsä retoriikka on myös varsin kaukana legitiimistä, dissosiaatiot ja assosiaatiot menee sulavasti sekaisin...
Statistisesti tarkastellen voidaan todeta että tällä hetkellä regressiivistä evoluutiota tukevia tutkimustuloksia on jonkin verran enemmän kuin puhtaasti Darwinismiin uskovia.
No mutta eihän kasvatuksen tarkoitus ole muuttaa lasta, saatikka kasvattaa jokaisesta lapsesta akateemista osaajaa.
Kasvatuksen tarkoitus on tukea lasta juuri hänen yksilöllisissä tarpeissaan, vahvuuksissaan ja kiinnostuksenkohteissaan. Ja esim. antaa ja opettaa lapselle työkaluja millä selvitä niiden omien haasteiden yli, ilman että pitäisi muuttua toiseksi kuin mitä on.
t. lastenhoitaja