Ero ei muka vaikuta lapsiin?

Aasi sillalla ratsastaa.

Tuo on tietty aika äärimmäinen tapaus, mutta totta on että useimmat erovanhemmat luulottelevat itselleen, ettei lapsia haittaa kahden kodin välissä palloilu tai erottaminen toisesta vanhemmasta. Lapset ovat vieläpä taitavia itse ylläpitämään tätä illuusiota.

Toisaalta huonossa suhteessa eläminen vaikuttaa myös lapsiin ja he saavat huonon ja epäterveen mallin parisuhteeseen, jota sitten omissa suhtteissa toistetaan.

Ja mitäs selitetään kaikki ne erolapset jotka eivät kiertele tap-pamassa tuntemattomia? Olisko mitenkään mahdollista, että näistä pojista olis tullut tap-pajia vaikkei vanhemmat olis eronneet?

Vaikea tietää mikä johtui mistäkin. Yhtä vaikeaa on etukäteen arvioida, tuleeko ero vaikuttamaan lapsiin vai ei. Erossa on niin monta liikkuvaa tekijää plus lapsen persoonallisuus.

Me ei tietenkään noita poikia tunneta eikä tiedetä millaisia heistä olisi tullut ilman eroa. Mutta pojan isä tuntee ja isän arvio on, että poika ei koskaan toipunut vanhempiensa erosta.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta huonossa suhteessa eläminen vaikuttaa myös lapsiin ja he saavat huonon ja epäterveen mallin parisuhteeseen, jota sitten omissa suhtteissa toistetaan.

Mitenkä tuntuukin siltä, että yhden lapsen omaksuma epäterve parisuhdemalli olisi lopulta pienempi paha kuin 5 ammuttua ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta huonossa suhteessa eläminen vaikuttaa myös lapsiin ja he saavat huonon ja epäterveen mallin parisuhteeseen, jota sitten omissa suhtteissa toistetaan.

Mitenkä tuntuukin siltä, että yhden lapsen omaksuma epäterve parisuhdemalli olisi lopulta pienempi paha kuin 5 ammuttua ihmistä?

LOL, juuri niin! Joillain ei näytä olevan suhteellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta huonossa suhteessa eläminen vaikuttaa myös lapsiin ja he saavat huonon ja epäterveen mallin parisuhteeseen, jota sitten omissa suhtteissa toistetaan.

Totta, jos se parisuhde on todella epäterve. Mutta useampi eroaa siksi, ettei koe enää olevansa rakastunut puolisoonsa tai parisuhteesta puuttuu jännitys. Kumppanuus on ihan aliarvostettua, lapsiperheissä myös on ihan sallittua, että vanhemmat on lähinnä kämppiksiä tai ystäviä. Ihan hyviä syitä erota nekin, mutta jos on lapsia, niin tulisi muistaa että se ero on todennäköisesti lapsen ala-ikäisen elämän aikana tapahtuva suurin kriisi.

Ja täytyy lisätä, että minä todella ymmärrän miksi jotkut vanhemmat eroaa vaikkei olisi mitään suurempaa pielessä. Itsekin olin jo asunnon katsonut itselleni ja lapsille, mutta puoliso sai kuitenkin jotenkin jäämään. Onneksi jäin. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, että elettäisi loppuelämä yhdessä, mutta kun nyt lapset yhdessä saadaan täysikäisiksi, niin hyvä on. En koe mitään katkeeruutta tästä ja mistäs sitä tietää vaikka vielä puolisooni rakastuisin. Enemmän kuitenkin katuisin sitä, jos menettäisin puolet lapsieni lapsuudesta vuoroviikkoasumiseen ja tuhoisin vielä heidän mielenterveytensä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta huonossa suhteessa eläminen vaikuttaa myös lapsiin ja he saavat huonon ja epäterveen mallin parisuhteeseen, jota sitten omissa suhtteissa toistetaan.

Mielummin olisin pitänyt riitaisat vanhempani kuin ottanut kaksi uutta perhettä, joista kumpaankaan en ollut erityisen tervetullut. Sitten tuli lisää sisaruksia, jotka sai kaiken huomion. Lopulta ne uudetkin parisuhteet muuttui riitaisiksi kuten aiempikin, koska ne samat toimintamallit toistuu seuraavissakin suhteissa.

Ja eronneiden lapsilla on myös suurempi todennäköisyys erota itsekin myöhemmin eli kierre jatkuu ja samat virheet vaan toistuu.

Tuossa ei kerrottu millainen se ero on ollut. Eikä isä muutenkaan välttämättä pysty suhtautumaan puolueettomasti. Voi olla että on ollut vaikka perheväkivaltaa, äiti ottanut eron ja isän mielestä ero on syy lapsen vaikeuksiin.

Esim. Me- säätiön ja THL:n tutkimuksessa vanhempien ero on riskitekijä:  http://data.mesaatio.fi/syrjaytymisen-dynamiikka/

Tästä löytyy toki tietoa monista muistakin kasvatustieteen tutkimuksista (ei nyt linkkiä, tämän tiedän aiemmista opinnoista, mutten nyt etsi lähteitä tähän hätään). 

On kuitenkin aika vaikeaa vetää suoraviiva erosta murhiin yksittäistapauksessa. Ongelmien taustalla kun on aina monta erilaista tekijää ja niiden yhteisvaikutuksia. 

"Totta, jos se parisuhde on todella epäterve.

Mutta useampi eroaa siksi, ettei koe enää olevansa rakastunut puolisoonsa tai parisuhteesta puuttuu jännitys. Kumppanuus on ihan aliarvostettua, lapsiperheissä myös on ihan sallittua, että vanhemmat on lähinnä kämppiksiä tai ystäviä."

Tämä!!!

Varsinkin miehet hankkii salarakkaan ja sen paljastuttua vaimo ottaa eron. Miehen seikkailuhalun, tylsistymisen  takia erot tulee monilla.

Kyllä onkin nerokasta vetää johtopäätös yksittäisten tapausten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta huonossa suhteessa eläminen vaikuttaa myös lapsiin ja he saavat huonon ja epäterveen mallin parisuhteeseen, jota sitten omissa suhtteissa toistetaan.

Totta, jos se parisuhde on todella epäterve. Mutta useampi eroaa siksi, ettei koe enää olevansa rakastunut puolisoonsa tai parisuhteesta puuttuu jännitys. Kumppanuus on ihan aliarvostettua, lapsiperheissä myös on ihan sallittua, että vanhemmat on lähinnä kämppiksiä tai ystäviä. Ihan hyviä syitä erota nekin, mutta jos on lapsia, niin tulisi muistaa että se ero on todennäköisesti lapsen ala-ikäisen elämän aikana tapahtuva suurin kriisi.

Voi hyvin olla että jotkut ihmiset eroavat liian heppoisin perustein, itse en vain satu tuntemaan näitä. Omassa lapsuudessani 90-laman aikana vanhempani erosivat: ero oli kyllä syvältä, mutta silti parempi kuin jatkuvasti jännittynyt ja ahdistava tunnelma kotona jonne ei oikein enää halunnut mennäkään. Vanhemmat pitivät meitä kiistakapuloina ja jouduimme pikkulapsina ottamaan kantaa siihen "onko ok että isä sitä?" tai "pitäisikö sinun mielestäsi äidin tätä?". Elin monta vuotta todella ahdistuneena tuossa ympäristössä, ja kun ero lopulta tuli oli se lähinnä helpotus meille lapsille. Suurin ongelma eron jälkeen oli se, että jäimme asumaan "väärän" vanhemman luokse: sen joka ei oikein jaksanut meistä pitää huolta kunnolla. No, ainakin se painostava ilmapiiri oli poissa, ja masennukseni hellitti.

Kaverini vanhemmat erosivat myös, mutta siinä syynä oli isän alkoholismi: myöskin mielestäni pätevä syy eroon kun ei ilmeisesti kyennyt/halunnut hakea apua. Kolmas tuttavaperhe erosi koska mies oli väkivaltainen ja hakkasi perheenäidin sairaalakuntoon välillä. Lähivuosina on muutama kaverini mennyt naimisiin, ja yksi eronnut aika nopeasti perään. Tässä tilanteessa vaikutti että koko avioliitto oli solmittu liian hätäisesti, ja he erosivat kavereina, ilman lapsia. Yksi kaverini sai pari lasta kun parin kuukauden takainen tyttöystävä raskautui "vahingossa" kaksi kertaa putkeen. Tämä suhde ei toiminut lainkaan ja nykyään asuvat erillään. Lapset olivat kuitenkin niin pieniä että sopeutuivat tilanteeseen aika nätisti, ja tapaavatkin molempi vanhempia säännöllisesti.

Yhteenvetona voisin siis sanoa että itse en tunne juurikaan tapauksia joissa erolta olisi voitu välttyä pelkällä tyytymisellä tilanteeseen koska vanhempien välinen viha oli jo niin syvää ettei rauhaiseloa olisi voitu jatkaa. Toki, ylläkuvattu tilanne jossa kyllästytään puolisoon tai halutaan sinkuksi ilman suurempaa syytä on täysin eri kuin nämä tapaukset jotka tiedän tapahtuneen. Kyllästymistapauksissa suosittelenkin hakeutumaan parisuhdeterapiaan ja yrittämään vielä uudelleen, koska kodin tilanne ei ole vielä täydellisen tulehtunut ja myrkyllinen.

 

Tällä palstalla eroperheiden lapset vain pomppivat riemusta, koska lapsi on onnellinen, kun äiti on onnellinen!