Lue keskustelun säännöt.
Äidin seurassa omat epävarmuudet pinnassa
21.08.2019 |
Mulla on äidin kanssa hieman monimutkaiset välit. Hän räyhäsi jatkuvasti kun olin lapsi, oli siis aika äkkipikainen, ja jouduin olemaan jatkuvasti varpaillani. Yritti eristää minut muista ikäisistäni. Ei koskaan huomioinut tarpeeksi omia tarpeitani, tunteitani, syytteli paljon aivan pikkuasioista. Ei monesti kuuntele jos puhun, tai keskeyttää puheenvuoroni jollain omalla, turhalla asiallaan.
Olen huomannut, että heti äidin läsnäollessa musta tulee apaattinen, masentunut, sisäänpäinkääntynyt. En oikein jaksa puhua hänelle tai kenellekään. Mietin jatkuvasti omia heikkouksiani, itkettää, tunnen itseni todella epävarmaksi. Äitini ei edes huomaa tätä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Oon lukenut kirjaa tunnelukoista ja siitä on ollut apua jonkin verran. Äiti on kuitenkin yksi ainoista sukulaisista, joihin olen yhteydessä. Pitäisikö pitää etäisyyttä ja hakeutua terapiaan vai mitä? Kohtalontovereita?
Kommentit (22)
Kokonaan yhteydenpidon lopettaminen ja välien katkaiseminen kuulostaa rajulta. Minusta parempi on ylläpitää perhesuhteita, mutta tavata harvemmin ja / tai lyhyemmin. Perhesuhteet ovat arvokkaita ja merkityksellisiä.
Se on jo paljon, että on tiedostanut tapaamisen aiheuttamat tunteet ja mielialan sekä niitä lapsuudesta lähteviä syitä, jotka todennäköisesti on niiden taustalla. Ehkä ajan mittaan pääsee tilanteeseen, ettei enää reagoi niin voimakkaasti tai reaktio kestää lyhyemmän aikaa?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se olo orpo jos ei ole turvaverkostoja. Oma äitini- johon oli hyvät välit- kuoli yllättäen kun esikoiseni oli vauva. Jäljellä vain rappioalkkis isä johon ei juuri välejä. Kaikki ketjussa mainitut jutut puuttui ja puuttuu yhä, oma äidin jutteluseura, synttärivieraat, joku joka toisi flunssalääkettä kun olen sängyn pohjalla ja mies työmatkalla jne.
Tätini olisi halunnut olla läsnä, mutta hän on kampittaja ja kilpailee kaikesta joten laitan hänelle vain muodollisia viestejä jos ottaa yhteyttä.
Mutta yksin selviämiseen kyllä tottuu ja minä ainakin selvisin ihan hyvin. Ei sitä ikuisesti voi voivotella sitä mikä puuttuu. Meitä on paljon, eri syistä, joilla ei ole oma äiti rinnalla.