Lue keskustelun säännöt.
Uusi kumppani ja lapsi 35-vuotiaana?
21.08.2019 |
Mitä luulette, onko mahdollista enää 35-vuotiaana aloittaa alusta ja löytää itselleen sopiva kumppani ja kenen kanssa saada lapsia?
Haluaisin tietenkin toimivan rakastavan parisuhteen ja lapsia myös. En pelkkiä lapsia. Haluaisin perheen.
Nykyinen mieheni on elämäni mies. Kukaan ei ole koskaan kohdellut minua niin kuin hän kohtelee eikä koskaan ole ollut minulla niin sopivaa kumppania niin monella eri tavalla.
Lapsia mies ei halua. Mies muutti mielensä eli asia ei ollut tiedossa alkuun. Niin ihmisten mieli voi muuttua ja hänen mieli on muuttunut. Hän ei halua hoitaa pieniä lapsia tai olla vauvojen kanssa tekemisissä ja parisuhde kärsisi ja hänen elämänsä lapsista liikaa.
Minä tunnen että tämän ikäisenä.. onko minulla oikeasti mitään mahdollisuuksia aloittaa alusta enää. Ensinnäkin rakastan miestäni niin paljon. Mutta miten se toive ja halu saada lapsia voi olla niin vahva ? Kun näitä keskusteluja lukee käsketään vaan hankkimaan uutta sisältöä elämään yms. Niinkö se toimii..
Mutta tärkein kysymys tässä on että voisiko 35v nainen löytää vielä uuden kumppanin joka lapsia haluaisi ja vielä suht nopeasti? Realistisesti ajateltuna jos eroan miehestäni, joudunko vaan ojasta allikkoon. Tulisiko minun nyt vaan hyväksyä tämä asia, että en saa lapsia ? Etten saisi edes yrittää. Lisäksi kokoajan toivon että meille kävisi jokin vahinko ja se on todella kuluttavaa pistää kaikki toiveensa joka kuukausi siihen että ehkäisy olisi pettänyt ja toivoa suorastaan ihmettä . Se on naurettavaa.
Kommentit (26)
Todella julmaa toivoa että se "rakas" kumppani joutuisi tahtomattaan isäksi, ja toivoa lasta joka jäisi vaille kunnollista isää. Hyvin itsekästä, ehkä apn pitäisi vähän vielä kypsyä ja kasvaa henkisesti itsekin ennen kuin havittelee lisääntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella julmaa toivoa että se "rakas" kumppani joutuisi tahtomattaan isäksi, ja toivoa lasta joka jäisi vaille kunnollista isää. Hyvin itsekästä, ehkä apn pitäisi vähän vielä kypsyä ja kasvaa henkisesti itsekin ennen kuin havittelee lisääntymistä.
On niin vaikea tietää mikä on itsekästä. Rukoilen jumalalta ihmettä.. se on varmaan itsekästä. Mieheni on kyllä sanonut että jos kävisi vahinko, ei pakottaisi minua aborttiin. -ap
Ei tuollaista asiaa voi tietää, se joko onnistuu tai sitten olet ojasta allikossa. Ei se lasten saaminen ole edes itsestäänselvä asia, voit jäädä lapsettomaksi ja miehettömäksi, jos eroat.
Parisuhteessa merkittävä asia ovat yhteiset arvot. Eivät samat tunteet ja harrastukset niinkään. Ja jos niiden kanssa ei voi neuvotella saati toisesta oppia, niin silloin tärkeintä on ottaa oma elämä halllintaansa. Sinä et sitä tee, vaan roikut tunteissasi ja rukoilet Jumalaa muuttamaan parisuhteenne sellaiseksi kuin sinä haluat. Kuten tiedät JUmala ei ole täyttämässä meidän tahtoa, vaan ohjaamassa meitä sille mikä on meille hyväksi. Näin olen uskovaisten puheista ymmärtänyt.
Jos sinulla on vahva tarve saada lapsia et ole ensimmäinen ihminen, joka lopettaa suhteensa sen vuoksi. Sinulla on vielä aikaa noin kymmenen vuotta löytää lapsellesi isä.
KUuntele itseäsi ja ole rohkea!
On vaan niin vaikea uskoa että voisin enää koskaan rakastua jos eroan miehestäni. En kestä.. kestänkö tämän surun vaan sitten. Mitä sitten? Ehkä minä vaan kestän tämän. Lasten saaminen ei ole itsestäänselvää muutenkaan. En jaksa tätä.. en jaksa edes ajatella tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella julmaa toivoa että se "rakas" kumppani joutuisi tahtomattaan isäksi, ja toivoa lasta joka jäisi vaille kunnollista isää. Hyvin itsekästä, ehkä apn pitäisi vähän vielä kypsyä ja kasvaa henkisesti itsekin ennen kuin havittelee lisääntymistä.
On niin vaikea tietää mikä on itsekästä. Rukoilen jumalalta ihmettä.. se on varmaan itsekästä. Mieheni on kyllä sanonut että jos kävisi vahinko, ei pakottaisi minua aborttiin. -ap
Miten tuo voisi olla muuta kuin itsekästä? Jos et tee lasta, vain sinä kärsit kun et saanut mitä halusit. Jos teet lapsen vastoin miehen tahtoa, kärsii mies sekä syntyvä lapsi, kun mies pakotetaan vastentahtoisesti isäksi.
Jos valitset mieluummin kahden sinulle (muka) rakkaan kärsimyksen kunhan et joudu itse kärsimään, niin sehän on mitä suurinta itsekkyyttä.
Teette lapsia ja asut niiden kanssa eri kämpässä, kunnes menevät kouluun. Sit muutatte taas yhteen isän kans. Miks tehdä asioista vaikeita??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko olla yhdessä, vaikka sinä hankkisit lapsen yksin?
Näkisitte vain pari kertaa viikossa, tai sillon kun mies kestää lapsen läsnäoloa?
Niinhän sen Austraaliassa asuvan tatuoijan mieskin sanoi ettei halua lapsia ja nyt on lapselle kuitenkin isä.
Ei se perhe-elämä mikään onni ja autuus ole. Ehkä kannattaisi olla tyytyväinen siihen mitä nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitteko olla yhdessä, vaikka sinä hankkisit lapsen yksin?
Näkisitte vain pari kertaa viikossa, tai sillon kun mies kestää lapsen läsnäoloa?Niinhän sen Austraaliassa asuvan tatuoijan mieskin sanoi ettei halua lapsia ja nyt on lapselle kuitenkin isä.
Olen ehdottanut tätä miehelle, ei käy. Hän ei halua vauvoja tai pieniä lapsia elämäänsä ja haluaa pitää suhteemme ennallaan. Hän haluaa että hänellä on kumppani kenen kanssa asuu jne. Hän ei halua lapsia. Hän ei halua sitä vastuuta eikä elämäänsä ihmistä jolla on vauvoja tai pieniä lapsia tai alaikäisiä lapsia ollenkaan. Eli ei käy. Tästä on käyty paljon keskustelua.
Olet selkeästi jysähtänyt vauvahaaveeseen samoin kuin miehesi vastustamaan sitä. Miksi et hae parisuhdeterapiaa ja jossa asiaa avataan ihan uudesta näkökulmasta? Ongelma ei ratkea niin, että kumpikin seisoo tiukasti mielipiteissään.
Umpikujasta pääsee vain pois sieltä peruuttamalla ja etsimällä uuden tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se perhe-elämä mikään onni ja autuus ole. Ehkä kannattaisi olla tyytyväinen siihen mitä nyt on?
Tuntuu vaan niin tyhjältä.. haluaisin hoivata ja hoitaa, kasvattaa.. kaikkea mitä se sisältää. Nyt tuntuu että jos hyväksyn tilanteen ja jään, suhde menee pilalle joka tapauksessa koska asian hyväksymiseen menee minulla aikaa ja olen niin surullinen. Mutta en vaan voi nähdä että aloitan elämäni alusta.. jos voisin jotenkin kuvitella sen tapahtuvan niin voisin lähteä. Mutta tuntuu ettei ole edes voimavaroja erota. Haluan vaan unohtaa tämän kaiken, unohtaa että haluan lapsia. Unohtaa että olemme eri mieltä. Unohtaa että ne haaveet eivät täyty. Unohtaa kaiken.
Toivon että pääsisin pois näistä tunteista . Olen hämmentynyt ja en tiedä mitä tehdä. Eiköhän tämä tuska joskus lopu. Jonain päivänä voin sanoa ääneen ”olen tyytyväinen etten koskaan saanut omaa lasta”. Jonain päivänä olen hyväksynyt asian niin pitkälle että voin sanoa sen. Se vaatii vaan aikaa.
Menet vaan spermapankkiin ja kokeilet tuletko raskaaksi. Muuten olisi aika kiire löytää uusi mies lapsentekoon. Sitten kun olet mahdollisesti raskaana katsot jättääkö miehesi sinut.
Jos jättää niin asuntoa etsintään ym.
Itse olisin aika loukkaantunut jos mieheni olisi jättänyt minut mikäli en haluaisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat vaihtoehdot on erota ja hankkia lapsi jonkun toisen kanssa tai yksin tai sitten jatkaa nykyisen miehen kanssa ja hyväksyä elämä ilman lapsia. Älä nyt hyvänen aika rupea mitään vahinkoraskautta toivomaan nykyiseen tilanteeseen, hyi.
Vierailija kirjoitti:
Teette lapsia ja asut niiden kanssa eri kämpässä, kunnes menevät kouluun. Sit muutatte taas yhteen isän kans. Miks tehdä asioista vaikeita??
Millä logiikalla tämä on ratkaisu jos toinen ei halua lapsia? Vaikka ap hakisi spermapankista siemenet eikä hänen nykyinen miehensä olisi isä, niin kuinka ap voisi ylläpitää suhdetta täys-yhna? Missä välissä hän tapaisi miestä ja minne laittaisi lapsen sillä aikaa? Kuinka muka kouluikäinen lapsi ei ole lapsi? Täysin järjetön ehdotus, käytännössä sanot että jos mies ei halua lasta, mies voi silti hankkia lapsen 🤦♀️.
Totta kai voi löytää tai olla löytämättä. - Ei se ole aina miehestä kiinni onnistuuko lapsen saaminen vai ei. - Toiseksi ei minulla ole tiedossa paikkaa mistä ja milloin tahansa tai ainakin useimmien voisi löytää ja kohdata itselleen sen elämänkumppanin, jonka kanssa mahd saada lapsi(a). ai edes haave omisa lapsista Jos tietäisin, niin luultavasti olisin itsekin jo käyttäny tuota mahdollisuutta. (-Toki olen sen verran vaatelias, että toivosin voivani jakaa eloani kumppanin rinnalla mahd. laps(i)en saamisen jälkeenkin jakaen yhdessä muun monen muun asian ohella lapsesta seuraavat vastuut ja velvoitteet mutta ennen kaikkea sen yhtesein, tosinaan tylsältäkin tuntuvan arjen).
Kuitenkin niin vain nyt olen noin 40 vuotias ja sinkku (mies), jolla ei ole sen paremmin lapsia kuin kumppania. Hyvää ja laadukasa elämää olen kokenut ja tuntenut voivani elää näin sinkkunakin.
Muta on ja on ollut ja varmasti saattanee olla myös jatkossa hetkiä, jolloin olen kokenut itseni todella epäonnistuneeksi ja luuseriksi; jonka sisällä toisinaan joku pirulainen tökkii ja kehoittaa että joko ryhtyisin katkeraksi tai ainakin ilkeäski kaikille läheisilleni, joilla on lapsia tai kumppani tai mahd. molemmat.
Vaan miksi? - Toki on olemassa mahdollsiuus (riski), että elän lopun ikääni yksin. - En onneksi ainakaan näillä näkymin yksinäisenä. Omia lapsia (tai lapsen) ja/tai kumppanin "saan" jos saan; eivät ne ole minulle mittoja, joiden perusteella lasken tai arvioin kuinka hyvin ai huonos olen (ai joku oien on) on elämässään onnistunut tai pärjännyt.
Ei noin isoa asiaa toinen voi kusettaa sulta vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin isoa asiaa toinen voi kusettaa sulta vuosia.
Näköjään voi. Ja odottaa vielä paljastumisen jälkeen, että elämä jatkuu entisellään. (Ei ap)
Jos halu saada lapsi on voimakas ja pitkäaikainen, niin en oikein usko että on muuta vaihtoehtoa kuin ero. Voi olla, että löydät vielä uuden kumppanin joka haluaa lapsen tai sitten et, mutta jos pysytte yhdessä, tulet melko varmasti vain katkeroitumaan miehelle jossain vaiheessa.