Lue keskustelun säännöt.
Olen todella pettynyt suhteeseen nyt kun alkuhuuma on ohi
20.08.2019 |
Miehellä tuntuu olevan nyt joka päivä iltamyöhään omia menoja. Alussa oltiin yhdessä 4-5 iltaa viikossa. Tästä juteltiin alussa paljonkin, että haluan suhteen jossa ollaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, tehdään asioita yhdessä, ollaan toistemme parhaat ystävät. En tee mitään miehellä, joka ei halua viettää aikaa mun kanssa ja saan vaan odotella =(
Kommentit (61)
Miten usein/harvoin se mies sitten haluaa seksiä, kun ette näe enää usein?
Minustakin on liiallista olettaa, että viettäisi kaikki vapaahetket töiden jälkeen yhdessä. Parisuhde ei ole symbioosi vaan kaksi erillistä ihmistä. Tuo seksi jäi ihmetyttämään kuitenkin, jos mies ei halua nähdä löhes ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi se tapa, jolla voisi selvittää millainen ihminen on oikeasti, eikä vain ihastuneena?
Itse sinakin tein mielestäni heti alussa selväksi, mitä suhteelta odotan ja haluan. Ja se oli kumppanille ok. Nopeasti tuntuu unohtuvan...
Ap.Se tapa on kuule ihan se, että odotetaan, että se alkuhuuma menee ohi. Sen jälkeen kun näet sen ihmisen sen huuman takana, voit tehdä päätöksesi onko se sinulle oikea vai ei. Jokaisessa ihmisessä on vikansa, ja vain itseään voi muuttaa, toista ei. SINÄ teet sen päätöksen, voitko hyväksyä kumppanisi "virheet" vai et.
Pitäisikö alkuhuumassa kyseenalaistaa toisen väitteet siitä mitä hän väittää olevansa? Elää parikin vuotta tietoisena siitä ettei mitään hajua mihin ja millaisen ihmisen kanssa tässä on? Muistuttaa itseään tunnekuohussa, että elää keskellä valhetta? eri
Kyllä. Ihmettelen suuresti tätä järjetöntä kiirettä muuttaa yhteen ja ostaa kihlat ja pyöräyttää mukula, kun se aito totuus toisesta ei heti tule ilmi. En myöskään ole kyllä koskaan kuullut, että miehillä se alkuhuuma kestää mitään vuosia. Kyllä se mies lopettaa sen esittämisen heti, kun se nainen on vähintään muuttanut saman katon alle. Onhan sitä nyt pilvin pimein varoitusmerkkejä olemassa, mutta kun naiset ovat niiiiiiin rakastuneita, ettei edes haluta nähdä niitä merkkejä etukäteen. Kun tulee hetkeksi sieltä kuplasta ulos, niin näkee kyllä siinä huumassakin mikä on feikkiä ja mikä ei.
Asia, jonka hyväksyy alkuhuumassa on todennäköisimmin asia, joka hiertää alkuhuuman jälkeen. Vain typerä ihminen ei tätä tajua.
Miten ihminen, joka uskoo toisen vain esittävän, on itse siinä alkuhuumassa? Järkiperäisesti pariutuneilla tämä voi toimia, mutta jos on itsekin korvia myöten rakastunut, onko edes mahdollista kyseenalaistaa se kupla? Tai jos siihen pystyy, rakastuuko koskaan siten, että mistään huumasta voitaisiin puhua?
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma on suhteen hyvä aika. Sen jälkeen tulee vain pihtausta ja riitelyä. Oikeasti välit kannattaisi laittaa heti poikki kun seksin määrä alkaa vähentyä. Se on sen merkki että tämä alkaa olla tässä ja uutta pettymystä etsimään. Varsinkin miehen on turha jäädä odottamaan että asiat paranisi ajan myötä.
Vai että "varsinkin miehen".
Tiedoksesi että seksiin haluton osapuoli voi olla yhyä usein mies. Ja miten tilanne paranisi yhtään sen enempää, jos mies lopettaa kiinnostuksen seksiin jo alussa? Todennäköisesti se on paljon tuhoontuomitumpi tilanne kuin toisinpäin.
Jos into tavata toista haihtuu puolessa vuodessa, lienee tunnustettava että hän ei enää ole niin kiinnostunut sinusta. Hän on huomannut haluavansa elämältään jotain muuta - aivan kuten sinäkin nyt kun tilanne on mennyt tuollaiseksi.
Katse eteenpäin vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi se tapa, jolla voisi selvittää millainen ihminen on oikeasti, eikä vain ihastuneena?
Itse sinakin tein mielestäni heti alussa selväksi, mitä suhteelta odotan ja haluan. Ja se oli kumppanille ok. Nopeasti tuntuu unohtuvan...
Ap.Niin ehkä sinunkin kannattaisi vähän pohtia noita vaatimuksiasi. Ihminen ei ole mikään kone. Mitä mies on nyt siis tarkalleen ottaen tehnyt väärin? Hänellä on muutakin elämää, kuin sinä?
Heh... No tuo ap:n ilmaisu "en tee mitään miehellä, joka..." kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Miehen kannattaisi juosta ja lujaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi se tapa, jolla voisi selvittää millainen ihminen on oikeasti, eikä vain ihastuneena?
Itse sinakin tein mielestäni heti alussa selväksi, mitä suhteelta odotan ja haluan. Ja se oli kumppanille ok. Nopeasti tuntuu unohtuvan...
Ap.Niin ehkä sinunkin kannattaisi vähän pohtia noita vaatimuksiasi. Ihminen ei ole mikään kone. Mitä mies on nyt siis tarkalleen ottaen tehnyt väärin? Hänellä on muutakin elämää, kuin sinä?
Heh... No tuo ap:n ilmaisu "en tee mitään miehellä, joka..." kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Miehen kannattaisi juosta ja lujaa...
Mikä idea edes on seurustella jos toinen ei halua viettää paljon aikaa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin asian puheeksi miehen kanssa ja ollaan nyt ns. tauolla =(
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän muutakin elämää olla kuin parisuhde. Ystävät ja omat harrastukset ja muuta. Yksinkin on mukava välillä olla. Ei kiva tuollainen ripustautua.
Tämä on todella yleinen selitys niiltä ihmistyypeiltä, jotka alussa antavat ymmärtää että toinen on jotain hyvin spesiaalia, mutta joilla jo silloin on selkeät portaat suhteelle, mutta eivät vain tuo näitä ilmi, ettei toinen perääntyisi suhteesta. Portaat menevät niin, että ensin valkataan joku, yleensä tavis, josta ajatellaan että tuo ei varmasti petä eikä ole ailahtelevainen, tuon kanssa varmaan saa semmoisen suhteen, jossa suhteen on tarkoitus toimia tälle valkkaajalle kotisatamana, jossa piipahdetaan välillä pesemässä pyykit, ja jatketaan taas omaa itsenäistä elämää.
Sitten toisen ihastusta aletaan lisäämään rakkaushöpötyksillä, pitkillä keskustleuilla ja yövalvomisilla, miten on niin onnellinen kun on löytänyt juuri hänet, ja maalaillaan ihanaa tulevaisuutta.
Sitten kun on muutettu yhteen/menty naimisiin/ tehty lapsi/ muutoin saatu se toinen jallitettua, niin aletaankin ottamaan etäisyyttä, ja puhumaan siitä miten tärkeää on se että on omia harrastuksia ja oma elämä molemmilla.
Tosiasiassahan tämä oma elämä on koko ajan ollut siinä mukana, kavereineen, harrasteineen, töineen, mutta tuulen suunta muuttuu sellaiseksi että yhtäkkiä nämä omat jutut ovat tärkeimpiä, ja jos toinen arvostaisi yhtä iltaa viikossa yhdessä, niin se on muka takertumista ja roikkumista, ja läheisriippuvuutta, ja että oomaa elämää ei saisi olla ollenkaan, ja ikinä ei saisi kavereita nähdä.
Niin nähty ja koettu, ja joka kerta olen eronnut itse tuossa vaiheessa, koska kukaan toinen ei määrittele minun puolestani sitä millaisen suhteen juuri minä haluan, ja aion saada.
Nykyinen mies on ihan eri puusta. Hän oli alusta asti samoilla spekseillä kanssani liikenteessä, joten kumpikin ollaan tyytyväisiä. Ensin tulee aina parisuhde ja oma puoliso, ja sen jälkeen vasta kaikki muu. Kun tämä on molemmille alusta asti selvää, ei ole mitään ongelmia käydä töissä, harrasutksissa, kavereiden kanssa jossain jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö tällä vuosituhannella jollekin tulee yllätyksenä, että se alkuhuuma ei todellakaan kestä loppuelämää ja kun se loppuu vasta sitten näkee sen todellisen ihmisen siellä alkuhuuman takana ?
Hah. Just miehen kassa keskusteltiin pari päivää sitten, että onko tää meidän ihana huuma vielä alkuhuumaa, vai jatkohuumaa vai jälkihuumaa. Mies mietti ja sanoi että se on varmaan sitä alkuhuumaa vielä, että välillä tulee pakollisia muita elämänvaiheita, ja sitten taas alkuhuuma jatkuu :D
T: Yhdessä 7v
Vierailija kirjoitti:
Jälleen yksi aloitus, jossa aloittaja häviää kuin se kuuluisa p...u saharaan, kun ei saakaan ulinalleen tukea.
Jälleen yksi ulisija , jota itkettää kun ap ei alakaan vääntämään epäolennaisuuksista hänen kanssaan, jotta saisi tyhjäntoimituselämälleen trollailusisältöä. Ap hakee kesksutelua SAMOIN kokeneilta, ei vänkäämistä ja väittelyä aiheen vierestä, ja siitä kuinka ap nyt onkaan ylihuono ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi se tapa, jolla voisi selvittää millainen ihminen on oikeasti, eikä vain ihastuneena?
Itse sinakin tein mielestäni heti alussa selväksi, mitä suhteelta odotan ja haluan. Ja se oli kumppanille ok. Nopeasti tuntuu unohtuvan...
Ap.
Ei kuule mikään muu kuin aika selvitä tuota. Minulle sattui kumppaniksi 3 samanlaista miestä kuin sinulla ennen kuin tärppäsi, ja tämä tärppi löytyi vasta kun olin jo yli 30v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen arkistuminen/etääntyminen jo puolessa vuodessa on aika paha.
Tämä! Jos puolen vuoden kohdalla olo on jo ihan plaah, niin ukko vaihtoon. Kyllä toisen pitää tuntua todella oikealta, jos haluaa homman kestävän vuosikymmeniä.
No enpä tiedä. Mun fiilis puolen vuoden kohdalla oli plaah. Ja nyt kahden vuoden kohdalla taas wau ja suhde tuntuu paremmalta kuin alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lyhyt teidän alkuhuuma oli suoraan sanoen, puoli vuotta? Jos nyt jo tökkii eikä ole lapsia tai velkaa niin ottaisin jalat alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma on suhteen hyvä aika. Sen jälkeen tulee vain pihtausta ja riitelyä. Oikeasti välit kannattaisi laittaa heti poikki kun seksin määrä alkaa vähentyä. Se on sen merkki että tämä alkaa olla tässä ja uutta pettymystä etsimään. Varsinkin miehen on turha jäädä odottamaan että asiat paranisi ajan myötä.
Vai että "varsinkin miehen".
Tiedoksesi että seksiin haluton osapuoli voi olla yhyä usein mies. Ja miten tilanne paranisi yhtään sen enempää, jos mies lopettaa kiinnostuksen seksiin jo alussa? Todennäköisesti se on paljon tuhoontuomitumpi tilanne kuin toisinpäin.
Tämä on hyvin totta. Varsinkin nettipornoriippuvuuden aikakautena alkaa olla surullisen yleistä, että parisuhteessa mies on se, joka torjuu naisen seksialoitteet kun on tullut jo r.u.nkattua pokelle. Periaatteessa miehen tulisi testojensa vuoksi olla lähes aina naista halukkaampi seksiin, mutta kun ei se niin mene. Masennuslääkkeet ym. ovat toinen mikä sekoittaa pakkaa.
Jos ap haluaa intohimoisemman suhteen ja miehen, jolla on samanlaiset arvot niin hänen kannattaa valitettavasti etsiä uusi mies. Ilmeisesti olette jo tauolla, toivottavasti voitte erota ilman suurempaa riitaa ja surua. Mies haluaa kivan naisen arkikumppaniksi ensisijaisesti kuitenkin täyden itsenäisyyden säilyttäen. Ap taas syvän ja symbioottisemman rakkaussuhteen. Eri ihmisten kanssa saatatte haluta jopa eri asioita, mutta keskenänne on näin.
Teillä ei ole pitkä historia yhdessä eikä menneisyydessäkään todisteita siitä, että juuri te olette oikeat toisillenne. Kyllähän sen muuten tietäisit jos tämä mies olisi se elämäsi rakkaus ja hänkin tietäisi, että teidän välillänne on jotain ainutlaatuista.
Ei ilmeisesti ole erityisen ainutlaatuista ja hankalaa on jo nyt, isoja ristiriitoja siinä mitä suhteelta edes haette. Älkää hakeko sitä toisiltanne, menee molempien aika hukkaan kun voisitte olla pari astetta sopivampien kumppanien kanssa.
Siinä en tosiaan osaa neuvoa miten enemmän sinunkaltaisen miehen tunnistaisi jo tapailuvaiheessa. Kai siitä, että hän rakastuu, silloin hän toivoo yhteiseltä elämältä ihan toista kuin jos on alkuun vain ihastunut (ihastuminen ja rakastuminen ovat aivan eri asioita jos joku ei vielä tiedä). Lisäksi miehen sopisi olla enemmän ekstrovertti kuin introvertti.
Esim. oma mieheni on persoonallisuustestien mukaan vahvasti introvertti kun minä taas vahvasti ekstrovertti. Kuulemma pahin mahdollinen kombo, mutta toisaalta erittäin opettavaista. Enemmän omaa tilaa mies tarviikin, mutta pitää parisuhdettamme tärkeänä ja sosialisoi kanssani noin 100 kertaa enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Työnsä vuoksi ei voi huomioida keskellä yötä tms. mutta kuitenkin järjestää aikaa meille. Itse olen paljon tekemisissä myös ystävien ja sukulaisten kanssa koska minun vaan täytyy saada oivaltaa asioita ääneen toisten ihmisten kanssa. Mutta jos mies kuluttaisi "sosialisointivoimansa" muiden ihmisten seurassa niin minä eläisin huomion puutteessa. Onneksi meillä kolahti alusta asti voimakkaasti ja onneksi mies haluaa parisuhteelta samaa kuin minä. Minulla on lisäksi vähän enemmän muuta sosiaalista elämää kun tosiaan sitä tarvitsen. Esim. äitiyslomat ovat olleet ja nyt on minulle täyttä tuskaa kun vietän niin paljon aikaa ilman juttuseuraa. Onneksi on av.
Tsemppiä! Etsi empaattinen ja ekstrovertti mies, kuitenkin sellainen, jolla on sitä omaakin elämää.
Ekstrovertit miehet ne vasta ei kotona viihdykään.
Etköhän sinä itsekin tiedä jo, että tuo suhde oli tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit miehet ne vasta ei kotona viihdykään.
No ainakin oma isäni viihtyy niin kotona kuin töissä ja harrastuksissa. Hän on siis erittäin ulospäinsuuntautunut. Pointti oli, että ekstrovertti kumppani ei välttämättä vaadi parisuhteelta samallalailla "itsenäisyyttä" kuin vähemmän ekstrovertti. Jos kotona on juttuseuraa ja mielekästä yhteistä tekemistä niin kotona viihtyy. Tottakai ihmisten täytyy olla muutenkin sopivat toisilleen, toistensa silmissä rakkauden ja kunnioituksen arvoisia, jotta seurustelu kiinnostaa.
Seksi ja seksi ja seksi geeeeeeeeeeeesh..
Lapsellisten puuhaa ja joskus siihen voi kyllästyä, mikäli se tarkoittaa toiselle osapuolelle pelkkää sisään ulos harjoitustqvpornokanavien nylkytystä matkien..
Seksuaaalisuus on asia erikseen..
Aistit avoinna pienissäkin asioissa... hipaisu... ja joku hyvä iltapala... kukkanen ja silmänisku.. hymyä..
Hiljaisuutta
Katse
En ymmärrä, miten aikuisilla työssäkäyvillä ihmisillä on edes aikaa seurustella niin, että ollaan yhdessä melkein kaikki illat. Milloin siivositte ja pesitte pyykkiä ja näitte omia ystäviä ja keskityitte omiin harrastuksiin? Jos kuvittelit, että suhde jatkuu niin, ettei kummallakaan ole juuri lainkaan omaa elämää, niin realiteettien tajusi ei ole kummoinen.
Mies voi sitä paitsi kaivata paljon enemmän omaa aikaa kuin sinä, joten ette voi elää vain sinun ehdoillasi. Ei tietenkään pelkästään hänenkään ehdoillaan, vaan kumpikin joutuu joustamaan. Jatkuva yhdessä roikkuminen olisi kyllä rasittavaa useimmille.