Kerro itsestäsi jotain, niin kysyn sinulta mitä vain (asiallisuuden rajoissa)!

Vierailija kirjoitti:

äo:ni on 128 usealla testistillä, olen lähihoitaja ja yh.

Sehän on hyvä tulos. Olitko hyvä koulussa? Pidätkö työstäsi? Miten valitsit ammattisi?

Itse arvostan alasi ihmisiä suuresti.

Pärjäile myöskin! Äitini oli yh ja mua olisi nykyään pidetty erityislapsena. Hermot sillä paukkuikin. Ei se helppoa ole ja nykyäänkin on tämmöistä negatiivisuutta ilmassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26v ja asun edelleen porukoillani

Terveisin Naispelko26

Oletko ajatellut muuttaa omillesi? Ärsyttääkö sua koskaan asua siellä? Pelkäätkö kaikkia naisia vai onko siinä jotain poikkeuksia? Oletko aina pelännyt naisia? Mistä se on lähtenyt mielestäsi?

ap

Oho, tulikin paljon kysymyksiä...

Olen minä välillä ajatellut, ja mitä luultavammin joskus vielä muutankin. Ärsyttää välillä tietysti, lienisi äärimmäisen epänormaalia jos ei ärsyttäisi. Enemmän vaan tässä tilanteessa ärsyttäisi asua jossain narkkarilähiössä paskan ja veren tahrimassa yksiössä ja maksaa siitäkin ylihintaa. Nyt voi säästää ihan mukavasti rahaa kun ei tarvitse kaikkia kustannuksia yksin maksella, ja samoin porukatkin säästää.

En pelkää ihan kaikkia, mutta lähtökohtaisesti ihan kaikkia tuntemattomia naisia. Maailmassa lienee pari naista joita en kammoa, ja nekin sukua. Ehkä yksi ulkopuolinen nainen jonka kanssa pystyn olemaan jotenkin. En ole aina pelännyt, lapsena varsinkin pärjäsin naisten ja tyttölasten kanssa oikein hyvin. Ehkä jopa suurin osa ystävistäni oli tyttöjä kun olin lapsi. Teininä sitten alkoi kiusaaminen sekä tyttöjen, että poikien toimesta, ja itsetunto ja luottamus ihmisiin meni ihan nolliin. Kiusaaminen sai lisää vettä kiukaalle siitä kun paljastui, että olen ihastunut erääseen tyttöön. Kukaan tyttö ei enää edes halunnut olla ystäväni ja he pilkkasivat ja nauroivat minulle ja ulkonäölleni. Tuon yläasteella tapahtuneen ihastuskiusaamisen ja muun paskan takia en ole enää omana itsenäni halunnut tai uskaltanutkaan lähestyä ketään naista. Ja kun olen mikä olen, niin olen pitänyt näin aikuisiällä kerrassaan järkevänä pysyä erossa naisista, tuskin sieltä kovin mukavaa kommenttia osakseen saisi nytkään.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SEurustelen ikäisesi miehen kanssa. Hän näyttää vanhemmalta ja minä reilusti nuoremmalta. Harva arvaa meidän ikäeroa, mutta voisin jopa olla hänen äitinsä.

Mikä mielestäsi tekee hänestä vanhemman näköisen? Oletko joutunut outoihin tilanteisiin nuoren ulkonäkösi takia?

Näytän itse vähän turhankin nuorelta, joten tiedän, millaista se voi olla. Ihmiset ei aina meinaa uskoa, että olen kuitenkin "jo" tämän ikäinen.

ap

Tämä on hauska idea sinulta jaksaa kysellä meistä ihmisistä. Kiitos siitä!

Mies on sarjakuvasankari Glark Kentin näköinen ja joskus mietin voiko ihminen oikeastikin syntyä monta kertaa uudelleen. Hänessä on paljon sellaista vanhanaikaisen herrasmiehen siistiä tyyliä ja jollaisia näkee harvoin.  Vaatimaton , viisas ja rauhallinen,minkä vuoksi ei hösää ja pompi kuin moni ikäisensä.

Oman ulkonäköni takia on tapahtunut hölmöjä juttuja. Törmään usein siihen, miten minua nuoremmat naiset neuvovat elämänkokemuksensa perusteella ja kuinka minäkin heidän iässään sitten ymmärrän asioita paremmin. Tai haukutaan, että olen väärässä ikäryhmässä. Tai nuoret miehet säikähtävät, kun kerron ikäni ja ovat siihen mennessä yrittänet minua (joskus se on ihan hyvä tosin mätkäistä heti kättelyssä tiedoksi). Mutta tykkään olla nuorekas ja terve ja kiitollinen siitä. Se on sukuvika. Ihan kuin olisimme joku avaruusrotu.

Mukavaa jatkoa sinulle!

Olen kiinnostunut ihmiselämästä ja musta kaikissa ihmisissä on jotain mielenkiintoista, vaikka he ei itse niin ahjattelisikaan.

Miehesi on myös varmaan mielenkiintoinen tyyppi. Tuommoinen ihminen on kaikille mukavaa seuraa. Itsekin olen huomannut, että semmoinen rauhallisuus ja kohteliaisuus tuovat jotain arvovaltaa.

Munkin sukuni on varmasti samaa avaruusrotua. Epäilen, että meillä on sidekudoksissa joku poikkeama, joka selittää ulkonäön ja jotkut fyysiset krempat. Mutta tosiaan mullekin on sattunut outoja. Mua ei aina pidetä edes aikuisena.

Mukavaa jatkoa sinnekin!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äo:ni on 128 usealla testistillä, olen lähihoitaja ja yh.

Sehän on hyvä tulos. Olitko hyvä koulussa? Pidätkö työstäsi? Miten valitsit ammattisi?

Itse arvostan alasi ihmisiä suuresti.

Pärjäile myöskin! Äitini oli yh ja mua olisi nykyään pidetty erityislapsena. Hermot sillä paukkuikin. Ei se helppoa ole ja nykyäänkin on tämmöistä negatiivisuutta ilmassa.

ap

Harvinaisen positiivinen ja kannustava kommentti täällä, kiitos ap.

Olin hyvä, vaan olosuhteet ei. Alisuoritin nuoruuteni opinnot, koska huolehdin muista ja kävin töissä joka vei keskittymisen koulusta. En myöskään uskonut itseeni/ mahdollisuuksiini opiskelle pidemmälle, koska muutkaan eivät uskoneet.

Valitsin ammatin lapsen mukaan, lyhyet opinnot, varma työllisyys ja päivätyö.

En pidä työstäni, voin auttaa muita, mutta en käytännön tasolla vaikuttaa ongelmiin, joita työssäni kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26v ja asun edelleen porukoillani

Terveisin Naispelko26

Oletko ajatellut muuttaa omillesi? Ärsyttääkö sua koskaan asua siellä? Pelkäätkö kaikkia naisia vai onko siinä jotain poikkeuksia? Oletko aina pelännyt naisia? Mistä se on lähtenyt mielestäsi?

ap

Oho, tulikin paljon kysymyksiä...

Olen minä välillä ajatellut, ja mitä luultavammin joskus vielä muutankin. Ärsyttää välillä tietysti, lienisi äärimmäisen epänormaalia jos ei ärsyttäisi. Enemmän vaan tässä tilanteessa ärsyttäisi asua jossain narkkarilähiössä paskan ja veren tahrimassa yksiössä ja maksaa siitäkin ylihintaa. Nyt voi säästää ihan mukavasti rahaa kun ei tarvitse kaikkia kustannuksia yksin maksella, ja samoin porukatkin säästää.

En pelkää ihan kaikkia, mutta lähtökohtaisesti ihan kaikkia tuntemattomia naisia. Maailmassa lienee pari naista joita en kammoa, ja nekin sukua. Ehkä yksi ulkopuolinen nainen jonka kanssa pystyn olemaan jotenkin. En ole aina pelännyt, lapsena varsinkin pärjäsin naisten ja tyttölasten kanssa oikein hyvin. Ehkä jopa suurin osa ystävistäni oli tyttöjä kun olin lapsi. Teininä sitten alkoi kiusaaminen sekä tyttöjen, että poikien toimesta, ja itsetunto ja luottamus ihmisiin meni ihan nolliin. Kiusaaminen sai lisää vettä kiukaalle siitä kun paljastui, että olen ihastunut erääseen tyttöön. Kukaan tyttö ei enää edes halunnut olla ystäväni ja he pilkkasivat ja nauroivat minulle ja ulkonäölleni. Tuon yläasteella tapahtuneen ihastuskiusaamisen ja muun paskan takia en ole enää omana itsenäni halunnut tai uskaltanutkaan lähestyä ketään naista. Ja kun olen mikä olen, niin olen pitänyt näin aikuisiällä kerrassaan järkevänä pysyä erossa naisista, tuskin sieltä kovin mukavaa kommenttia osakseen saisi nytkään.

Terveisin Naispelko26

No juu, itse elän niin sanotusti huonossa lähiössä. Levottomuuksia on usein. Ymmärrän, miksi joku ei haluaisi asua tällaisessa paikassa.

Tarinassasi on paljon mullekin tuttuja juttuja. Koulukiusaaminen rikkoo ihmisen helposti loppuiäksi. Olen nähnyt sen itse lähipiirissä, enkä itsekään ole ihan henkisesti terve. Olin myös aina koulussa ties minkä eläimen näköinen ja fyysisestikin yrittivät kiusata.

Mun tilanne oli siitä erilainen, että vaikka mullakin oli tyttöjä kavereina, he oli myös vähän semmoisia erikoisia. Yhdellä oli paha ulkonäköönkin vaikuttava sairaus. Nuo kolme tyttöä on olleet uskollisempia ystäviä kuin kukaan muu. Heitäkin kiusattiin koulussa. Harmi, ettei sulle sattunut sellaisia ystäviä.

Jossain määrin on ihan tervettäkin suojella itseään. Totuus on se, että miehenä on hankalaa tuolla deittimarkkinoilla. Nykyään on varmaan melkein kaikilla tosin, ei sillä. Mäkin olen kuullut naisilta vaikka mitä, mutta olen tavannut esim. näiden ystävienikin kaltaisia naisia.

Oletko käynyt puhumassa noista traumoista missään?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äo:ni on 128 usealla testistillä, olen lähihoitaja ja yh.

Sehän on hyvä tulos. Olitko hyvä koulussa? Pidätkö työstäsi? Miten valitsit ammattisi?

Itse arvostan alasi ihmisiä suuresti.

Pärjäile myöskin! Äitini oli yh ja mua olisi nykyään pidetty erityislapsena. Hermot sillä paukkuikin. Ei se helppoa ole ja nykyäänkin on tämmöistä negatiivisuutta ilmassa.

ap

Harvinaisen positiivinen ja kannustava kommentti täällä, kiitos ap.

Olin hyvä, vaan olosuhteet ei. Alisuoritin nuoruuteni opinnot, koska huolehdin muista ja kävin töissä joka vei keskittymisen koulusta. En myöskään uskonut itseeni/ mahdollisuuksiini opiskelle pidemmälle, koska muutkaan eivät uskoneet.

Valitsin ammatin lapsen mukaan, lyhyet opinnot, varma työllisyys ja päivätyö.

En pidä työstäni, voin auttaa muita, mutta en käytännön tasolla vaikuttaa ongelmiin, joita työssäni kohtaan.

Harmillista, että sulle kävi noin. Elämä on joskus vaan epäoikeudenmukaista. Uskon, että moni asia on ihan vain tuurista kiinni. Erityisen draagista se on silloin kun ihmisellä olisi itsellään riittänyt rahkeita päästä pidemmällekin. Pidemmälle menolla tarkoitan omien unelmien tavoittelua, enkä sitä, että olisi huono juttu olla lähihoitaja.

Olet kuitenkin tehnyt järkeviä ratkaisuja epäitsekkäästi, vaikka sulla on selvästi ollut vaikeaa. Harva siihen pystyy. Nostaisin hattua, jos sellainen olisi päässäni. Sussa on sisua.

Työsi on varmasti henkisesti rankkaa. Itse jäisin varmaan miettimään asioita jälkikäteen liikaakin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26v ja asun edelleen porukoillani

Terveisin Naispelko26

Oletko ajatellut muuttaa omillesi? Ärsyttääkö sua koskaan asua siellä? Pelkäätkö kaikkia naisia vai onko siinä jotain poikkeuksia? Oletko aina pelännyt naisia? Mistä se on lähtenyt mielestäsi?

ap

Oho, tulikin paljon kysymyksiä...

Olen minä välillä ajatellut, ja mitä luultavammin joskus vielä muutankin. Ärsyttää välillä tietysti, lienisi äärimmäisen epänormaalia jos ei ärsyttäisi. Enemmän vaan tässä tilanteessa ärsyttäisi asua jossain narkkarilähiössä paskan ja veren tahrimassa yksiössä ja maksaa siitäkin ylihintaa. Nyt voi säästää ihan mukavasti rahaa kun ei tarvitse kaikkia kustannuksia yksin maksella, ja samoin porukatkin säästää.

En pelkää ihan kaikkia, mutta lähtökohtaisesti ihan kaikkia tuntemattomia naisia. Maailmassa lienee pari naista joita en kammoa, ja nekin sukua. Ehkä yksi ulkopuolinen nainen jonka kanssa pystyn olemaan jotenkin. En ole aina pelännyt, lapsena varsinkin pärjäsin naisten ja tyttölasten kanssa oikein hyvin. Ehkä jopa suurin osa ystävistäni oli tyttöjä kun olin lapsi. Teininä sitten alkoi kiusaaminen sekä tyttöjen, että poikien toimesta, ja itsetunto ja luottamus ihmisiin meni ihan nolliin. Kiusaaminen sai lisää vettä kiukaalle siitä kun paljastui, että olen ihastunut erääseen tyttöön. Kukaan tyttö ei enää edes halunnut olla ystäväni ja he pilkkasivat ja nauroivat minulle ja ulkonäölleni. Tuon yläasteella tapahtuneen ihastuskiusaamisen ja muun paskan takia en ole enää omana itsenäni halunnut tai uskaltanutkaan lähestyä ketään naista. Ja kun olen mikä olen, niin olen pitänyt näin aikuisiällä kerrassaan järkevänä pysyä erossa naisista, tuskin sieltä kovin mukavaa kommenttia osakseen saisi nytkään.

Terveisin Naispelko26

No juu, itse elän niin sanotusti huonossa lähiössä. Levottomuuksia on usein. Ymmärrän, miksi joku ei haluaisi asua tällaisessa paikassa.

Tarinassasi on paljon mullekin tuttuja juttuja. Koulukiusaaminen rikkoo ihmisen helposti loppuiäksi. Olen nähnyt sen itse lähipiirissä, enkä itsekään ole ihan henkisesti terve. Olin myös aina koulussa ties minkä eläimen näköinen ja fyysisestikin yrittivät kiusata.

Mun tilanne oli siitä erilainen, että vaikka mullakin oli tyttöjä kavereina, he oli myös vähän semmoisia erikoisia. Yhdellä oli paha ulkonäköönkin vaikuttava sairaus. Nuo kolme tyttöä on olleet uskollisempia ystäviä kuin kukaan muu. Heitäkin kiusattiin koulussa. Harmi, ettei sulle sattunut sellaisia ystäviä.

Jossain määrin on ihan tervettäkin suojella itseään. Totuus on se, että miehenä on hankalaa tuolla deittimarkkinoilla. Nykyään on varmaan melkein kaikilla tosin, ei sillä. Mäkin olen kuullut naisilta vaikka mitä, mutta olen tavannut esim. näiden ystävienikin kaltaisia naisia.

Oletko käynyt puhumassa noista traumoista missään?

ap

En ole käynyt puhumassa. En ole muualla asioista puhunutkaan kuin täällä palstalla. Aihe on jokseenkin niin arka minulle, että en halua alkaa siitä puhumaan tuntemattomalle ihmiselle omalla naamallani. Eikä minua ihan suoraan sanottuna kiinnosta kuunnella jonkun psykiatrin keinotekoista tsemppausta jonka hän työnsä vuoksi tulisi suorittamaan. Omille läheisillenikään en ole puhunut mitään, koska ihan tarpeeksi saivat jo hätäillä ala-asteellakin tapahtunutta kiusaamista. Ja sieltäkin suunnalta tulisi vaan jotain "höpöhöpö, kyllä se siitä" tyyppistä tyhjää löpinää. Se ongelma ja pelko tulee olemaan pääni sisällä niin pitkään kunnes joku nainen sen onnistuu toiseksi todistamaan. Mitään puheita en jaksa enää uskoa.

En oikeastaan edes halua puhua kenellekään tästä aiheesta, koska se on niin arka aihe minulle. Ei oikeastaan kauhean kivaa ole edes kirjoittaa aiheesta kun ne kaikki muistot tulee mieleen. Jos joskus sattuisi joku tarpeeksi hyvä ihminen elämääni osumaan niin luultavasti hänelle voisin avautuakin, mutta en muille. Sen ihmisen on oltava sellainen johon ehdottomasti luotan, ja jonka tiedän jokseenkin ymmärtävänkin.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26v ja asun edelleen porukoillani

Terveisin Naispelko26

Oletko ajatellut muuttaa omillesi? Ärsyttääkö sua koskaan asua siellä? Pelkäätkö kaikkia naisia vai onko siinä jotain poikkeuksia? Oletko aina pelännyt naisia? Mistä se on lähtenyt mielestäsi?

ap

Oho, tulikin paljon kysymyksiä...

Olen minä välillä ajatellut, ja mitä luultavammin joskus vielä muutankin. Ärsyttää välillä tietysti, lienisi äärimmäisen epänormaalia jos ei ärsyttäisi. Enemmän vaan tässä tilanteessa ärsyttäisi asua jossain narkkarilähiössä paskan ja veren tahrimassa yksiössä ja maksaa siitäkin ylihintaa. Nyt voi säästää ihan mukavasti rahaa kun ei tarvitse kaikkia kustannuksia yksin maksella, ja samoin porukatkin säästää.

En pelkää ihan kaikkia, mutta lähtökohtaisesti ihan kaikkia tuntemattomia naisia. Maailmassa lienee pari naista joita en kammoa, ja nekin sukua. Ehkä yksi ulkopuolinen nainen jonka kanssa pystyn olemaan jotenkin. En ole aina pelännyt, lapsena varsinkin pärjäsin naisten ja tyttölasten kanssa oikein hyvin. Ehkä jopa suurin osa ystävistäni oli tyttöjä kun olin lapsi. Teininä sitten alkoi kiusaaminen sekä tyttöjen, että poikien toimesta, ja itsetunto ja luottamus ihmisiin meni ihan nolliin. Kiusaaminen sai lisää vettä kiukaalle siitä kun paljastui, että olen ihastunut erääseen tyttöön. Kukaan tyttö ei enää edes halunnut olla ystäväni ja he pilkkasivat ja nauroivat minulle ja ulkonäölleni. Tuon yläasteella tapahtuneen ihastuskiusaamisen ja muun paskan takia en ole enää omana itsenäni halunnut tai uskaltanutkaan lähestyä ketään naista. Ja kun olen mikä olen, niin olen pitänyt näin aikuisiällä kerrassaan järkevänä pysyä erossa naisista, tuskin sieltä kovin mukavaa kommenttia osakseen saisi nytkään.

Terveisin Naispelko26

No juu, itse elän niin sanotusti huonossa lähiössä. Levottomuuksia on usein. Ymmärrän, miksi joku ei haluaisi asua tällaisessa paikassa.

Tarinassasi on paljon mullekin tuttuja juttuja. Koulukiusaaminen rikkoo ihmisen helposti loppuiäksi. Olen nähnyt sen itse lähipiirissä, enkä itsekään ole ihan henkisesti terve. Olin myös aina koulussa ties minkä eläimen näköinen ja fyysisestikin yrittivät kiusata.

Mun tilanne oli siitä erilainen, että vaikka mullakin oli tyttöjä kavereina, he oli myös vähän semmoisia erikoisia. Yhdellä oli paha ulkonäköönkin vaikuttava sairaus. Nuo kolme tyttöä on olleet uskollisempia ystäviä kuin kukaan muu. Heitäkin kiusattiin koulussa. Harmi, ettei sulle sattunut sellaisia ystäviä.

Jossain määrin on ihan tervettäkin suojella itseään. Totuus on se, että miehenä on hankalaa tuolla deittimarkkinoilla. Nykyään on varmaan melkein kaikilla tosin, ei sillä. Mäkin olen kuullut naisilta vaikka mitä, mutta olen tavannut esim. näiden ystävienikin kaltaisia naisia.

Oletko käynyt puhumassa noista traumoista missään?

ap

En ole käynyt puhumassa. En ole muualla asioista puhunutkaan kuin täällä palstalla. Aihe on jokseenkin niin arka minulle, että en halua alkaa siitä puhumaan tuntemattomalle ihmiselle omalla naamallani. Eikä minua ihan suoraan sanottuna kiinnosta kuunnella jonkun psykiatrin keinotekoista tsemppausta jonka hän työnsä vuoksi tulisi suorittamaan. Omille läheisillenikään en ole puhunut mitään, koska ihan tarpeeksi saivat jo hätäillä ala-asteellakin tapahtunutta kiusaamista. Ja sieltäkin suunnalta tulisi vaan jotain "höpöhöpö, kyllä se siitä" tyyppistä tyhjää löpinää. Se ongelma ja pelko tulee olemaan pääni sisällä niin pitkään kunnes joku nainen sen onnistuu toiseksi todistamaan. Mitään puheita en jaksa enää uskoa.

En oikeastaan edes halua puhua kenellekään tästä aiheesta, koska se on niin arka aihe minulle. Ei oikeastaan kauhean kivaa ole edes kirjoittaa aiheesta kun ne kaikki muistot tulee mieleen. Jos joskus sattuisi joku tarpeeksi hyvä ihminen elämääni osumaan niin luultavasti hänelle voisin avautuakin, mutta en muille. Sen ihmisen on oltava sellainen johon ehdottomasti luotan, ja jonka tiedän jokseenkin ymmärtävänkin.

Terveisin Naispelko26

Toivottavasti sellainen ihminen tulee vastaan. Rankkoja kokemuksia nuo kuitenkin on.

Monilla mielenterveyspuolen ammattilaisillakin on outo käsitys asioista. Käytännön ratkaisuja ja neuvoja on joskus vaikea saada. Itseäni on omien ongelmieni kanssa auttanut eniten juuri sellainen käytännöllinen ote, ratkaisut ja ns. oikea puhe. Pelkkä avautuminen jutuista ei sinänsä ole auttanut.

Jos et jo ole tehnyt sitä, niin kannattaa selailla nettiä ja lueskella juttuja siitä, mitä tämmäiset traumat voi ihmiselle tehdä. Englanti jos sujuu, niin foorumeita yms. löytyy runsaasti.

Palsta menee kohta kiinni ja koitin paketoida tämän viestin kasaan nopeasti, mutta toivon, että löydät mukavia ihmisiä. Maailma on kova paikka ja ihmisetkin usein tulevat koviksi itseään suojatakseen, mutta porukkaa on monenlaista.

ap