Lue keskustelun säännöt.
Kokenut psykologi huolestui Suomen kouluista: yksi ratkaisu uhkaa jakaa lapset voittajiin ja häviäjiin
20.08.2019 |
Aino Saarinen ja Liisa Keltikangas-Järvinen ovat huolestuneita peruskoulun epätasa-arvoistumisesta ja etenkin riskiryhmiin kuuluvien lasten koulumenestyksestä.
KESKUSTELU uudenlaisista opetusmenetelmistä on leimahtanut jälleen Ylen julkaiseman jutun jälkeen. Ylen torstaina julkaisemassa artikkelissa kerrotaan, että Lappeenrannassa ”joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun”.
Lue lisää: Yle: Koulu otti uudenlaiset opetusmenetelmät käyttöön – osa vanhemmista pettyi ja vaatii nyt lapsilleen siirtoa
Suomi on pudonnut 2010-luvulla Pisa-tuloksissa monilta osin alaspäin. Psykologian tohtori Aino Saarinen Helsingin ja Oulun yliopistosta sanoo, että yksi syy siihen näyttää piilevän juurikin uusissa opetusmenetelmissä.
Saarinen kertoo, että monissa kouluissa lapsilta vaaditaan sellaista itseohjautuvuutta, johon he eivät vielä kykene. Itseohjautuvuuden kehitys kulkee vahvasti käsi kädessä aivojen otsalohkojen kehityksen kanssa, ja otsalohkojen kehitys jatkuu aikuisuuteen saakka.
Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen jatkaa, että uudesta opetussuunnitelmasta ja uusista opetusmenetelmistä keskusteltaessa oleellista olisi pohtia sitä, millaista itsenäisyyttä on järkevää odottaa minkäkin ikäisiltä lapsilta.
Jos lapset laitetaan ohjaamaan itse itseään, koululaiset jakautuvat helposti voittajiin ja häviäjiin.
– Niillä, joilla ei ole itseohjautuvuutta, ei ole keinoa, miten he sitä opettelisivat. He lähtevät syrjäytymään jo alkuvaiheessa.
– Sitten on se joukko lapsia, joka selviää aivan kaikesta, hän sanoo.
Tässä piileekin Keltikangas-Järvisen mukaan voimakas ideologinen kysymys, jota tulisi pohtia.
– Kenelle koulu on? Onko koulu vain näille, joilla on jo nämä tietyt edellytykset tai joita vanhemmat kaikin keinoin tukevat? Vai onko koulu sellainen, että kaikki selviävät? Onko koulu vain valmiiksi selviytyjille ja menestyjille, vai onko se tehty niin, että heikommatkin pärjäävät?
Kommentit (28)
Mitä ne opettajat enää sielä kouluissa enää tekee.. Toljottaa vaan kun oppilaat yrittää itteksiään oppia....ei se ole mitään opettamista enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseohjautuvuutta halutaan joidenkin oppimisteorioiden mukaan ja sen takia, kun nykyajan työelämä vaatii tällaista. Mutta siis joku raja oikeasti tuohon itseohjautuvuuteen. Tarviiko kaikki vetää ihan överiksi?
Niinpä. Itse olen töissä asiantuntijana organisaatiossa jossa tehdään erittäin itseohjautuvasti töitä. Mutta silti lähinnä kriittisiä ajatuksia tulee tästä lasten koulun itseohjautuvuudesta, mm.
- Me nykyajan asiantuntijat ollaan oltu vanhan ajan opettajavetoisessa koulussa. Ei meillä kuitenkaan ole mitään vaikeuksia aikuisena toimia ammatissamme itseohjautuvasti. Miksi siis uusille sukupolville olisi jotenkin pakko opettaa itseohjautuvuutta lapsesta asti? Eiköhän hekin sen oppisi aikuisenakin.
- On ihan eri asia olla itseohjautuva työssä, kun on sen työnsä ammattilainen ja kiinnostunut hoitamaan hommansa loppuun kunnolla (ellei muuten, niin siksi että työpaikka ja palkka säilyy). Koulu taas on ns. yleissivistävää eikä yleensä juuri ketään kiinnosta kaikki aineet. Lisäksi moni kokee sen myös vastentahtoiseksi pakoksi, jota vastaan ainakin teininä kapinoidaan. Se ei ole hyvä lähtökohta itseohjautuvuudelle.
- Lasten eriävät kyvyt itseohjautuvuuteen on selvä asia, mutta sitten on myös eriävä motivaatio. Esim. itse vihasin koulua ja vanhemmat ja opettajat joutuivat pakolla minut siitä jotenkin läpi vetämään, minun ärjyessä että vihaan tätä orjuutta ja pakkolaitosta ja koko yhteiskuntaa. Minä pärjäsin kuitenkin ihan hyvn koska oli se pakko, ja sittemmin motivoiduin opinnoista, menin lukioon ja yliopistoon ja valmistuin. Mutta nykykoulussa minä olisin pudonnut kärryiltä täysin, koska ei edes motivaatiota itseohjautuvuuuteen.
Huomaatko, että sorrut perustelussasi samaan virheeseen? Katselet tilannetta asiantuntijaorganisaatiosi norsunluutornista samalla tavalla kuin opetussuunnitelman laatijat ja teet johtopäätöksiä. Et näe niitä kolmekymppisiä miehiä, jotka eivät ole koskaan oppineet itseohjautuvuutta. Toisaalta heitä ei voi asiasta syyttää, koska ensin koulu kepittää ja sen jälkeen vielä armeija. Tuollainen elämä on surullista, koska ei ole enää opettajaa tai alikessua kertomassa mitä pitää tehdä. Työpaikalla ehkä pomo saattaa ohjeistaa, mutta siihen se sitten jääkin.
eri
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne opettajat enää sielä kouluissa enää tekee.. Toljottaa vaan kun oppilaat yrittää itteksiään oppia....ei se ole mitään opettamista enää.
Opettajat ohjaavat oppilaita aloittamaan projektin, motivoivat, neuvovat projektin aikana, tekevät lopussa koontia ja kertausta opitusta ja antavat kotiläksyn. Katsovat että edetään aikataulussa että ehditään käydä tietyt kokonaisuudet läpi. Antaa arvioita jne.. Luuletko sinä tosiaan että lapset itseohjautuvasti yksikseen kaikki läpi koulussa ja opettaja istuskelee yksikseen vailla tekemistä :-D Tekevät itselleen tuntisuunnitelmatkin ? :-D
Opettajilla tuntuu nykyään olevan liikaakin tekemistä, mistä pitää huolen tietenkin se normaali juokseva työ mitä opettajalle on ( kasvattajana olo:matti löi pekkaa, soo soo pekka, välituntivalvonta ja niin edelleen) sekä se, että entisestä ihan vain opettajasta on tehty joku mastermind - projektinjohtaja - viihdyttäjä - ohjaaja. Opettajan opiskeluaika koostuu, mitä hienompien projektien ja suunnitelmien näpertelystä, mutta monelle iskee todellisuus vasten kasvoja, kun pääsee tosielämään kouluun töihin.
Lisähaastetta tekee mm. erityislasten tulo ns. tavallisille luokille sekä opetussuunnitelman mylläys tähän uuteen suuntaan. Kyllä siinä tekemistä riittää ihan vaikka burn outiin asti.
tätä se on tulevaisuus kun siellä on näitä "vaativan erikoisalan asiantuntijoita" tekemässä suunnitelmia .
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Voisitteko antaa jotain yksinkertaisia esimerkkejä mikä on itseohjautuvaa opettamista ja mikä ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun tarvitsee opettajalta apua, mutta opettaja neuvoo ja ohjaa pärstäkertoimen mukaan?
Sama työpaikoilla. Julma, tehoton ja armoton kapitalistinen ideologia on rantautunut jo päiväkoteihin.
Suomi rapautumassa niin vauhdilla.
Miksi tuosta asiasta pitää muuten kysyä psykologilta, kun kasvatustieteenhän pitäisi tuottaa tietoa oppimisesta? Onko kasvatustiede kuitenkin enemmänkin yksi hallintotieteen tai vastaavan muoto ja opettajat voisivat valmistua vaikka AMK:sta?