Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden lapsilla tällaisia mummoja????
29.05.2006 |
Kyseessä äitini 60-vuotias ja työelämässä oleva ihminen. Haluaa vapailla tulla lapsiamme 1v ja 3v katsomaan ja aikaa viettämään. Haluaa tulla ja tuleekin ja sitten ei jaksa kumminkaan. Kehuu ekan tunnin että kuinka on ollut ikävä ja kuinka ovat ihania.
Sitten, alkaa hampaiden kirskuttelu kun poika on niiiiin villi ja tyttökään ei aina toimi mielen mukaan. Ja ruikuttaminen kun on niin raskasta kun saa juosta perässä. Ja hänellä ei teetetä mitään töitä meillä, ja niistä vähistäkin kieltäytyy eri syihin vedoten. Esim. pienempää lasta ei syötä kun on niin hankalaa. Ulos ei voi mennä lasten kans jos tuulee liikaa, hiukset menee sekaisin jne.
Ilmeisesti raskasta on vain se että on lasten seurassa enemmän kuin 2 tuntia viikossa. Syksyllä syntyy kolmas lapsi, ja hän tarjoutui auttamaan lasten hoidossa kun olen sairaalassa. Ei kuitenkaan voi esim. ruokaa laittaa kun " en voi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, hoitaa lapsia ja laittaa ruokaa" .
Miksi pitää tulla jos kaikki on niin rankkaa ja vaikeaa??
Kommentit (31)
Näkee lapsenlastaan noin 2-4 kk välein, lirkuttaa ja läpertelee noin 1h ja sitten onkin jo liian raskasta, huh huh.
Kertoo työkavereilleen kovaan ääneen kuinka on oikea ihanne mummo (jota ei saa sanoa mummoksi/mummuksi/mammaksi/ tai miksikään muuksi sellaiseksi)
Niin, eikä ole siis vanha ja kipeä, 46-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että muillakin vähän samanlaista. Meillä neljä lasta, isovanhemmat eivät ole koskaan heitä hoitaneet, välit ovat ihan asialliset ja mummot ja papat kyllä tykkäävät lapsista. Ja siis sanovat että mielellään tulevat hoitamaan, mut sit ku pyydän niin on aina jotain muuta menoa... Eli enää en pyydä!
Kun puheet on sen tapaisia että, hampaiden kirskunta kuuluu lastenhuoneesta keittiöön asti ja muori sihisee hampaiden välistä että ' mä en kestä sua kun olet tommonen' ja ' koko ajan sun jälkiä saa siivota' . Poikamme on entistä hankalampi kun mummo koko ajan tiuskii ja valittaa kuinka hankala lapsi tämä on.
ap.
...muistelen omaa lapsuuttani, kuinka monet kaverit olivat likimain koko kesän mummolassa, kun siellä haluttiin niin. Ei semmoisia mummoja taida paljoa enää olla. Niillä mummoilla oli jo lapsuudenkodissaan paljon lapsia ja lapsiin totuttiin eri tavalla. Nyt monet mummoikäisetkin ovat aivan vieraantuneet naisen normaalista elämästä tässä suhteessa.
Oma äitini ei esim. ole hoitanut muita lapsia kuin minua ennen omia lapsiani ja kyllä mummu on purjeissa meidän kolmen (9,7,1) tenavan kanssa vaikka ovat hyvin kasvatettuja ja tottelevaisia (vilkkaita ja eläväisiä tosin) papasta puhumattakaan.
Anopilla on ollut kaksi poikaa ja ihmettelen usein kuinka hän on selvinnyt siitä järjissään. Hän on maailman tarkin ihminen siivouksen ja siisteyden kanssa. Mikään ei saa mennä vinoon, mihinkään ei saa jäädä sormenjälkiä. Hän pyyhkii koko ajan paikkoja ja lapsia. Lapset ovat aivan nilellä mummulareissujen jäljiltä. Pienimmäisen syödessä naama putsataan jokaisen lusikallisen jälkeen ja mummu ihmettelee, kun muksu huutaa kuin syötävä. Luulee raukka joka lusikallisen jälkeen, että ruokailu on loppu vaikka on vielä nälkä...
vielä viikon perästäkin...Meillä tosiaan on muitakin hoitajia lapsillemme, eikä kukaan heistä käyttäydy kuin oma äitini.
TOdella rasittavaa! Kuitenkin haluaisin pitää äitini mukana elämässämme, mutta pikkasen alkaa aina vituttamaan, kun meidän perheessä ei tehdä mitään oikein, lapsia syötetään vääränlaisilla lusikoilla, ulosmeno on hankalaa, siis aivan kaikesta tarvitsee valittaa. Ja aivan erityisesti siitä, jos joskus on hetken lasten kanssa yksin.
No, en tiedä. Sitten äiti myös tietysti loukkaantuu, jos hoitajaksi pyydetään esim. isäni uuden puolisonsa kanssa. Kun hän ei sitten muka kelpaa....plaah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vallitseva tyyli. Lapset ei saaneet kuulua eikä pahemmin näkyäkään. Ja silloin kun minä olin lapsi eli 70- luvulla, niin mehän oltiin enimmäkseen keskenämme ulkona ja pärjättiin miten pärjättiin. Eikä monessa perheessä ollut sellaista ajatusta, että lasten kanssa pitäsi jotain tehdä tai että heille voisi lukea tms. Mun isä oli poikkeus ja aina kun töiltään ehti tuli meidän kanssa ulos leikkimään, rakenteli majoja, opetti kaikki pihan lapset kävelemään puujaloilla jne.
Mutta melki kaikkien kaverien vanhemmat oli just tuollaisia hampaiden välistä sihisijöitä, lapsia nolattiin vieraiden kuulleen, haukuttiin ja parjattiin. Siitä on tehty tutkimuksiakin, että suomenruotsalaisilla on ihan toiselainen suhtautuminen lapsiin, ollut kautta aikojen. Lapsille puhutaan nätisti, heidät huomioidaan jne. No, yllätys, yllätys heillä on vähemmän masennusta, ovat elämäänsä tyytyväisempiä jne.
Mun äiti on kanssa just tollanen, että maailmalla kailotetaaan, että on aivan iiiihana isoäiti ja hoitaa niiiiin mielellään, mutta oikeasti ei kiinnostus ja eväät riitä muuhun kuin sättimiseen ja luunappien jakeluun. En mistään hinnasta antaiskaan lapsiani hänen hoitoonsa. Saa tulla meillä käymään ja me vieraillaan siellä ja lapset laittaa piirrustuksia jne., mutta en halua, että se hakkumisellaan ja vähättelyllään satuttaa lapsiani. Onneksi mulla oli kiva isä. Harmi, että hän on kuoli nuorena.
Äitini on myös hankala tapaus. Asuu tosin kaukana, mutta aina puhelimessa ruikuttaa miten kiva jos tultaisiin käymään. Silloin harvoin kun mennään, alkaa tiuskia lapsillemme ja voivottelee miten vilkkaita ja vaativia ovat. Esikoisen koliikkivaivat johtuivat kuulemma minusta. Ei hänen lapsensa koskaan itkeneet ja olivat niin kilttejä. Jätin kerran poikani 3kk ikäisenä äidilleni tunniksi kun lähdin kauppaan. Kotiin tullessani vauva oli laitettu vaunuihin, jossa hän itki. Sanoi hoitaneensa näin meitäkin. Vauvat oppivat liian hyvälle jos niitä sylissä kantelee. Ja tyttäremme nähtyään hän totesi, onpa kummallisen näköinen. Eihän se vaan ole vaihtunut sairaalassa! Ei kauhean imartelevaa minusta. Onneksi asuu toisella puolella Suomea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemme parempia lastenkasvattajia ja -hoitajia kuin aiempi sukupolvi (noin keskimäärin). Lapsistamme tulee tasapainoisempia ja onnellisempia kuin meistä, joiden äidit 60- ja 70-luvuilla olivat noita pullamössöäitejä ja nykyisiä pullamössömummoja!
vähän samaan tyyliin. Anoppi on just tollanen puheissaan aivan uskomaton mummo. On jopa ostanut kotiinsa uutena kaikki syöttötuolin, matkasängyn, rattaat, turvaistuimen jne (ja säilyttää niitä näkyvillä kodissaan)kun hänhän ottaa lapsia (3kpl) vuorotellen sitten päiväksi tai yö kyläänkin kerran viikossa... Heh heh. Pari kertaa kävivät kumpikin ja ei pärjää yhtään eikä oikeasti nauti lapsista yhtään. Uhmaikäinen on vaan ikävä lapsi ja persoona -ja vauva on niiin kiltti ja ihana ihminen hohhoijaa. Ostelee lapsille kaikkea -yleensä aika karseita vaatteita. Edelleenkin antaa (myös meidän kuullen) ymmärtää et käy viikoittain kerhoissa lasten kanssa ja kuinka hänellä ja lapsilla on ihan oma leikkipuisto jossa käyvät AINA. Viimeksi olleet siellä joskus vuosi sitten...
Välillä tuntuu et mummoista on vaan vaivaa kun tulevat yökylään passattaviksi ja marisevat. Vaikka oikeasti on kyllä huimasti hyötyä molemmat hoitavat lapsia meillä tarvittesaa ja taloudellista tukea ropisee myös. Mutta välillä tuntuu niin oudolta se kuinka joka helvetin päivä on niiiin kiire ja omia menoja. Omat kampaajat jne on kyllä oikeasti paljon tärkeämpiä.
Tavallaan tulee olo et oikeesti ei kiinnosta mut et se on sellanen sosiaalinen brassailu-juttu et on supermummo... Kysyvät kuulumisia mut eivät kuitenkaan kuuntele edes lausetta loppuun. Mitenhän suu pantas kun oikeesti olis niin kuin monissa maissa nykyäänkin vielä on et isovanhemmilla on oikeesti osavastuu lapsenlapsistaan kun ei ole samanlaista päivähoito verkostoa jne...
Molemmat mummot 50v ja osittain työelämässä. Ihan kohtuu terveistä ja jaksavia muuten esim matkustelemaan jatkuvasti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kummatkin isovanhemmat ovat oikeasti kiinnostuneita meidän perheestä ja lapsista ja aina auttavat kun tarvitaan, ja vaikkei tarvittaisikaan. kysyvät kuulumisia päivittäin. Toki eivät heidän kykynsä riitä kaikkeen. esim johdonmukaisuus lapsien kanssa on vähän retuperällä ja helposti se manguttu herkku saadaan mummon luona, vaikka kotona ei mankumalla saa mitään. ihania isovanhempia kuitenkin. täytyypä heti lähettää tekstari, että kiitos kun olette olemassa.
Eli ei se siitä iästä ole kiinni. Hänkin ilmeisesti haluaa vain riekkua omissa riennoissaan, soittelee aina ja on niiiiin ikävä lapsia, sitten tulee käymään ja on puolessa tunnissa saanut aivan tarpeekseen ja on " ihan poikki" .
Kuitenkin jos joskus valitan, kun kahden vilkkaan lapsen kanssa on rankkaa, tulee kommentti " kyllä minä vaan pärjäsin hienosti kolmen kanssa" .
Ilmeisesti nykymummojen ajatus onkin juuri tuossa: MINÄ olen lapseni jo hoitanut, hoida sinä omasi...