Petyin vihervasemmistohallitukseen – ihmisoikeudet lakaistiin maton alle
Iranin ulkoministeri Zarif tapasi tänään Suomessa presidentti Niinistön, ulkoministeri Haaviston sekä muita korkea-arvoisia henkilöitä.
Mikä pettymys vierailu olikaan! Olin toiveikas sen suhteen, että punavihreä hallituksemme olisi rohkeasti nostanut esiin Iranin ihmisoikeusrikkomukset. Punavihreät aina kritisoivat oikeistolaisia siitä, että heitä eivät kiinnosta ihmisoikeudet, ainoastaan kaupalliset intressit. Voi miettiä, mikä nykyistä hallitusta sitten kiinnostaa.
Haavisto on Suomessa tehnyt paljon puolustaakseen vähemmistöjä. Nyt hänellä olisi ollut hieno tilaisuus lausua pari sanaa Iranin vainottujen seksuaalivähemmistöjen ja muiden syrjittyjen puolesta. Nyt mediatilaisuuden yhteydessä Haavisto mainitsi, että Zarifin kanssa keskusteltiin myös ihmisoikeuksista. Hän ei lainkaan täsmentänyt mistä näkökulmasta, mihin sävyyn ja millä laajuudella. Iranin ulkoministeri esitti pressissä tutut korulauseensa “islamilaisista ihmisoikeuksista”. Hän pääsi myös syyttämään Eurooppaa islam-fobiasta. Haavisto ei sanonut sanaakaan poikittain. Ihmettelen tätä hampaattomuutta.
Hallituksen hiljaisuus oli kova pettymys. Myös aktivistit ja media ovat olleet hiljaa. Jos tulijana olisi ollut Trump, kaikki vihervasemmistolaiset, feministit jne. olisivat olleet kaduilla osoittamassa mieltään. Onko Iran muka parempi? Jos hallinnollinen systeemi muuttuu Iranissa, tuskin kansalaiset unohtavat tätä vihervasemmiston hiljaisuutta. Median edustajille sallittiin pressissä kaksi kysymystä, joista kumpikaan ei koskenut ihmisoikeuksia. On mielenkiintoista, mistä moinen hiljaisuus johtuu.
Alan Salahzadeh
Kommentit (2)
Suomihan on aina pyrkinyt tuollaiseen kasvot säilyttävään toimintaan suhteissaan maailmanpolitiikan "pahiksiin", jyrkkänä vastakohtana esim. naapurimaa Ruotsille. En tiedä, kumpi linja on parempi, mutta ainakin lienee ihan järkevää olla muuttamatta linjaa kovin nopeasti ja radikaalisti sen mukaan, kuka sattuu olemaan ulkoministerinä.
Tarja Halonenhan presidenttinä ollessaan poikkesi jonkin verran Suomen omaksumasta linjasta ja sai siitä sekä paljon kuraa niskaansa että paljon kiitoksia.
Haavistolla on syynsä olla hiljaa ja niitä voimme vain arvailla. Yksi lähelle osunut veikkaus on kepun kova linja ja muiden syyttely mm. pakolaiskysymyksessä, joissa vetävät nyt persujen linjaa kun yrittävät saada kannatusta. Sitten tietysti voi olla halua pyrkiä vaikuttamaan ilman nöyryyttämistä jota tietysti muutenkaan Suomelta yksin nähdään.