Lue keskustelun säännöt.
Ikisinkut, oletteko jo tottuneet siihen miten mukavaa on, kun saa tehdä mitä tykkää eikä tarvi neuvotella kenenkään kanssa asiasta?
24.08.2022 |
Itse nautin tästä. Otin juuri uuden viran vastaan toiselta puolelta Suomea. Muutto takana. Ei tarvitse neuvotella minkään puolison kanssa asiasta, ei tarvitse murehtia kakaroitten kouluista. Itse olen elänyt 37-vuotiaaksi koko aikuiselämäni yksin ja tähän mukavaan puoleen on ehtinyt tottua. Itse nautin vielä erityisen paljon perheellisten peppukivusta, joka asiasta tulee. Itketään itsekkääksi yms.
Kommentit (64)
Kyllä. Se kai se pääasiallinen syy onkin sille sinkkuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se mukavaa, kun voi tehdä mitä huvittaa. Edellisessä (ensimmäisessä ja ehkä viimeisessä) parisuhteessa oli jatkuvasti kinaa kaikesta. Jouduin tehdä kaiken itse, koska puoliso unohti pyykkejä pyykkitupaan (niitä varastettiin sitten), ruokaa laittaessaan poltti ruoan lähes aina pohjaan ja jos pyysin, että veisi valmiiksi pussitetun ja lajitellut roskat roskiin kun menee ovesta ulos, niin eihän se niitä vienyt, koska "unohti". Parisuhteesta jäi ehkä traumat ja siksi en uskalla haaveilla eläväni enää koskaan toisen ihmisen kanssa.
Siis mietitkö oikeasti jotain päätöstä tehdessäsi, kuinka mahtavaa on kun voin tehdä itse tällaisen päätöksen? Ja kuinka surkeeta, kun parisuhteessa olevat tai vanhemmat eivät voi? Tuohan on sama, kuin jos vaikka keväällä mietit miten ihanaa, kun voi vapaasti hengitellä, mutta allergisempi ei voi ja minä nautin siitä. Mikä järki?? Jos näin, niin ehkä tuollaiset vinoutuneet ajattelumallit on se sinkkuutesi syy.
En nyt haluaisi tituleerata itseäni ikisinkuksi,koska haaveilen nyt vaihteeksi parisuhteesta,kun suht pitkään olen sinkku ollut...mutta totuin siihen ja siinä on tietty viehätys kun on vapaus,eikä tarvi kysyä eikä neuvotella toisen kanssa...mutta tosiaan nyt kaipaan sitä keskustelua ja neuvottelua toisen kanssa :D
Katkeria, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onko ikisinkku = ikikatkera :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä sinkkuna joudun tekemään toisinaan kompromisseja ja vaikeitakin vaintoja ja päätöksiä yksin. Parisuhteelta kaipaan juuri sitä,että voisin jakaa asioita jonkun 2. kanssa. Enemmän ikisinkkuna luulen oppineeni sen. että sekä parisuhteessa että sinkkuna olossa on omat hyvät kuin huonot puolensa, vaikka minulla on kokemusta vain toisesta, kun aina olen ollut sinkku. Mutta siinä se aika menisikin kun aattelisi kumpivaihtoehto olisi parempi. Siksi sitä toivoisi voivansa parhaiten nauttia siitä, jossa kulloinkin on.
Vierailija kirjoitti:
Katkeria, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onko ikisinkku = ikikatkera :D
En tunnusta olevani katkera mutta hieman hämilläni ja surullinen olen kyllä siitä, että olen iksisinkku läheisyyden kaipuu on todella kouraiseva tunne. Toisaalta ikisinkkuna tiedän pärjääväni myös ilman kumppaneita mutta ilman muita läheisiä ihmisuhteita erilaisten naisten ja miesten kanssa eloni saattaisi olla kyllä erinomaisen kurjaa, koska en ole erityisen "erakko luonne."
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sinkku mutta talvet puolisoni viettää etelässä .Ja minä nautin talvesta ja lumitöistä ja rauhasta, kun ei tarvitse kenellekään kokata eikä siivota toisen jälkiä ja saa tulla ja mennä niinkuin huvittaa.Kyllä sinkkuudessa on puolensa.
Tuskin ikisinkku edes tajuaa omaa vapauttaan kun on aina tehnyt päätökset kysymättä keneltäkään joten apn avaus meni metsään.
Pitkissä parisuhteissa olleena nykyään nautin tästä vapaudestani tehdä ja mennä kyselemättä puolison menoja tai sovittaa yhteistä ajankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuunnuin 40 vuotiaana ja tämä vapaus on syy, joka pitää minut edelleenkin sinkkuna.
Parisuhteeni -joka oli myös uusperhe- huonoimpiin puoliin kuului jatkuva neuvottelu aikatauluista, säätäminen ja kalenteri kädessä eläminen. Aikatauluihimme vaikuttivat oman perheen lisäksi myös miehen exän loma-ajat ja satunnaiset menot, joista ei aina muistettu ilmoittaa minulle vaan tuotiin lapsi meille (minulle) yllättäen.
10 vuotta sinkkuna ja edelleen tuntuu mahtavalta, kun voi noin vain lähteä jonnekin ex-tempore tai vaikka maata sohvanpohjalla koko päivä, jos ei huvita tehdä mitään.
Ainakin tällä palstalla sinkut ovat huomattavasti tyytyväisempiä elämäänsä ja henkisesti tasapainoisempia kuin ne jotka täällä valittavat parisuhteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuunnuin 40 vuotiaana ja tämä vapaus on syy, joka pitää minut edelleenkin sinkkuna.
Parisuhteeni -joka oli myös uusperhe- huonoimpiin puoliin kuului jatkuva neuvottelu aikatauluista, säätäminen ja kalenteri kädessä eläminen. Aikatauluihimme vaikuttivat oman perheen lisäksi myös miehen exän loma-ajat ja satunnaiset menot, joista ei aina muistettu ilmoittaa minulle vaan tuotiin lapsi meille (minulle) yllättäen.
10 vuotta sinkkuna ja edelleen tuntuu mahtavalta, kun voi noin vain lähteä jonnekin ex-tempore tai vaikka maata sohvanpohjalla koko päivä, jos ei huvita tehdä mitään.
Sinulta menee sekaisin sinkkuus ja työttömyys.
En minä sinua itsekkääksi moiti, koska en ajattele lapsia yhteiskunnallisen linssin läpi.
Sen sijaan säälin sinua valinnanvapaudestasi huolimatta, sillä minun näkökulmastani elämästäsi puuttuu paljon.
En osaisi enää edes kuvitella elämääni ilman lapsiani, sillä he antavat siihen niin paljon. He ovat minulle läheisempiä kuin kukaan ystävä voisi olla. Miksi olisin ollut niin houkka, että olisin valinnut tyhjemmän elämänpolun, kun pystyin saamaan nykyisen elämäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi tottua johonkin, joka on ollut koko elämän se ainoa todellisuus? Ei tässä ole mitään tottumista vaan tämä on elämäni nyt, ennen ja aina.
En todellakaan nauti siitä, että saan tehdä mitä tykkään. Olen aina toivonut löytäväni rinnalleni rakkaan toisen puoliskon ja koska näin ei ole käynyt niin en todellakaan osaa nauttia tästä olosta. Kaipaisin rinnalleni toista itsenäistä ihmistä, jonka kanssa elämää ihmeteltäisiin yhdessä eteenpäin. Jotenkin en nää, että, jos olisi yhdessä oikein ihmisen kanssa, että se mitenkään kahlitsisi. Vaikka olenkin ikisinkku niin uskon, että pystyisin helposti ottamaan toisen ihmisen huomioon ja halusin tehdä isompia sekä pienempi päätöksiä yhdessä. Itse olen nimenomaan erittäin väsynyt siihen, että yksin saa ihmetellä ja pohdiskella asioita. Ja myös hoitaa kaikki mahdolliset asiat. Läheisyydestä nyt puhumattakaan.
Olin kolmekymppiseksi sinkku ja nyt reilut 10 vuotta parisuhteessa. Itse kaipaan sinkkuaikojen "vapautta" lähinnä vaan jossain pikkujutuissa, esim. jossain ruoanlaittojutuissa, oikeasti isoissa asioissa on ehdottomasti parempi saada tehdä päätös jonkun kanssa.
En. Tää on ihan pskaa.
Kahdeksas vuosi yksin juuri alkoi.
On ihanaa. Voin itkeä iltaisin itseni uneen eikä kukaan tule häiritsemään.
Tykkään kyllä arjesta sinkkuna. Kotona on ihan hiljaista ja saan rentoutua, tykkään myös käydä leffoissa ja teattereissa ja liikkumassa itsekseni. Kodinkin osaan ja jaksan hoitaa. Asiat on vaivattomia. Enkä ihan osaa samaistua tuohonkaan että isoja päätöksiä olisi mukavampi tehdä yhdessä; en tiedä mitä riskivalintoja ihmiset sitten tekee mutta kyllä mä nyt oon osannut ihan itse isotkin päätökset tehdä koska eihän kumppani kanna vastuuta vaikka mun työ-, opiskelu- tai ihmissuhdevalinnoista. Asuntoa en oo ostanut mutta selviäähän siitäkin. Ehkä olen yli-itsenäinen, sekin on mahdollista. Kaipaan kyllä rakkauden tunnetta, sitoutunutta ja turvallista läheisyyttä. Mulle sopisi todennäköisesti kahden kodin parisuhde. Lapsia en halua. Otan joskus ilkeyksilläni ilon irti tilanteista, joissa katkerat ja kateelliset perheelliset yrittää projisoida omia tunteitaan passiivis-aggressiivisesti minuun, esim. kun kerron (aivan asiallisesti) omia kuulumisiani tai tekemisiäni ja sitten vanhemmat siihen nakellessa jotain "helppohan sun on kun ei oo lapsia" vastaan että niin onkin ja olen todella iloinen siitä tai että sen vuoksi olenkin valinnut lapsettomuuden.
Kyllä vain.