Minkälainen on tuntemasti matkustusta harrastava ihminen?
Oma ystäväni on taiteilija, joka lentää melkein joka toinen kuukausi ainakin neljä lentoa. Asutaan Pohjois-Suomessa ja sieltä lentää siis ensin Hesaan. Äänestää vihreitä ja hänellä on rikas mies jonka rahoilla voi mällätä.
Toinen on rikas yrittäjä joka lentää vain huvin vuoksi ilman aikomustakaan tutustua matkakohteisiin.
Kommentit (47)
Yleensä maailmanmatkaajat on näitä city-vihreitä jotka saarnaa kuinka autoilu tuhoaa ilmaston, itse saastuttavat moninkertaisesti jatkuvilla kaukolennoilla.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä maailmanmatkaajat on näitä city-vihreitä jotka saarnaa kuinka autoilu tuhoaa ilmaston, itse saastuttavat moninkertaisesti jatkuvilla kaukolennoilla.
Joo, tuolla mun ystävän miehellä on katumaasturi... :D Taisi tuo nainen ihastua tämän miehen rahoihin silloin aikanaan, sillä tämä mies ei ole edes mikään häävin näköinen.
- ap
Hyvä ystävä 1) Matkustaa niin usein kuin voi, joka on tosi harvoin, pari kolme kertaa vuodessa. Tekee kovasti töitä ja säästää ylimääräiset rahat omatoimiseen matkustamiseen, ei pakettimatkoja. Iloinen ja ystävällinen.
Entinen ystävä 2) Hyvin palkatussa työssä, matkustelee lähes kuukausittain erään harrastuksensa perässä. Narisee usein matkustukseen liittyvistä asioista. Juna myöhässä, lento myöhässä, huono hotelli, ei ole saanut riittävästi unta yms. Välillä ihmettelen, että miten viitsii, jos matkustaminen on aina niin hankalaa. Tai ehkä hän nauttii myös jatkuvasta kitisemisestä.
Blondi tietysti joka saa huomiota siellä, mikäpä muukaan? Ja ikäluokka aina se jolloin oli leveää käydä ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystävä 1) Matkustaa niin usein kuin voi, joka on tosi harvoin, pari kolme kertaa vuodessa.
Tajuatko, että pari kolme kertaa vuodessa on todella paljon? Olen 70-luvun lapsi mukavasti toimeentulevasta perheestä ja me kävimme ulkomailla kerran parissa vuodessa. Elintaso on noussut Suomessa lyhyessä ajassa ihan järjettömästi.
Koulutetut, kulttuureista kiinnostuneet. Eivät paasaa saastuttamisesta, mutta tiedostavat asian ja pohtivat ristiriitaa ja ovat vähentäneet matkustamista, erityisesti lentämistä.
60-vuotias naimisissa oleva lapsensa aikuiseksi kasvattanut juristi, uskova kristitty, kokoomusäänestäjä.
Yksinhuoltaja, toimistotöissä Lontoossa. Seuraava osoite Shanghai ennen kuin lapsi täyttää 3.
Lapseton, vasemmistolainen, 3500€ kuukaudessa tienaava, keskustassa asuva.
Ainakin omassa lähipiirissä kaikki ovat lapsiperheitä. Kaipa se on niin että lapsia tekevät vain rikkaat.
Kuinka paljon pitää matkustaa että sitä voi kutsua harrastukseksi?
Minulle tulee tänä vuonna 8 ulkomaan lomareissua. Se on minusta melko monta, mutta en koe ”harrastavani” matkustelua. Harrastuksiani ovat juoksu, jooga ja neulominen.
Lennoista huolestuneille: tiesittekö että laivaristeilyt kuormittavat Suomessa ympäristöä enemmän kuin lentomatkat? Ihan ensimmäiseksi pitää luopua Tallinnan ja Tukholman risteilyistä, jos ilmastonmuutosta aikoo jarruttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ymmärrä tuota maanista matkustelua. Ja itsekin olen lentänyt kymmeniä kertoja lyhyen elämäni aikana.
Ei olisi uskonut että tulee päivä, jolloin ulkomailla matkustelua pidetään junttimaisena.
Et ymmärrä mut teet kuitenkin itse? Hä?
Minä. Keski-ikänen lapseton sinkku, hyvätuloinen, kiinnostunut kulttuurista ja historiasta.
Kaikki matkustamista eniten harrastavat tuttavani ovat nuoria/nuorehkoja vihreitä tai vasemmistoa äänestäviä ilmastosta huolissaan olevia tyyppejä, osa myös ihan hippejä.
En siis itsekään ole mikään p r su tai vastaava, mutta tämä on vähän häpeällinen ja epälooginen asia tässä tiedostavien nuorten kuplassa missä minä elän.
Ent. hyvä ystäväni. Vihervassari, joopa joo, joka ei osaa sitoutua asuinpaikkaansa eikä ihmissuhteisiin. Olen vähän etääntynyt hänestä, sillä koen hänen matkailuintonsa (lähes koko ajan ja usein vielä kauas lentokoneella) pelkästään ahneutena ja itsekkyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystävä 1) Matkustaa niin usein kuin voi, joka on tosi harvoin, pari kolme kertaa vuodessa.
Tajuatko, että pari kolme kertaa vuodessa on todella paljon? Olen 70-luvun lapsi mukavasti toimeentulevasta perheestä ja me kävimme ulkomailla kerran parissa vuodessa. Elintaso on noussut Suomessa lyhyessä ajassa ihan järjettömästi.
Lentämisestä on tullut hurjasti suhteellisesti halvempaa. Ei elintaso ole ollenkaan noussut samalla tavalla kuin lentäminen halventunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä maailmanmatkaajat on näitä city-vihreitä jotka saarnaa kuinka autoilu tuhoaa ilmaston, itse saastuttavat moninkertaisesti jatkuvilla kaukolennoilla.
Joo, tuolla mun ystävän miehellä on katumaasturi... :D Taisi tuo nainen ihastua tämän miehen rahoihin silloin aikanaan, sillä tämä mies ei ole edes mikään häävin näköinen.
- ap
Siis eikö puoliso saa nykyään tehdä ihan omia valintojaan ja omistaa mitä omistaa? Olet kyllä ikävä ihminen, ap.
Harrastus on asia jota tehdään vaikkapa viikottain.
Matkustelu, esim. 5 kertaa vuodessa ei voi täten olla mikään harrastus.
Se on vain jotain jota tehdään välillä. Matkustelu, miten sitä voi kutsua harrastukseksi? Työksi ehkä, tietyillä ihmisillä.
Eräs entinen työkaverini matkusteli pitkin maailmaa peruskouluikäisten lastensa kanssa. Koko perhe lenteli vähintään kerran kuussa Euroopan kohteisiin ja kolme kertaa vuodessa muille mantereille. Rouva saattoi ostaa liput esimerkiksi konserttiin tai urheilutapahtumaan, mutta kun perille päästiin, ei ketään kiinnostanutkaan, ja liput jäivät käyttämättä. Pariskunta oli ihan tavallisissa konttoriduuneissa, mies pari vuotta työttömänäkin, mutta rahaa kului ja lomakuvia esiteltiin.
Arkioloissa rouva oli fanaattinen kierrättäjä, joka keräsi lattioilta narunpätkiä ja tuhlausta paheksuen opetti muille, että niitä voidaan käyttää uudelleen monta kertaa. Työpaikkaruokalassa hän oli maanvaiva; ongelmana eivät olleet hänen lautasellaan oleva Argentiinasta tuotu pihvi, vaan muiden lautasilla olevat Argentiinasta tuodut pihvit. Ja voi sitä tietämätöntä, joka otti kaksi lautasliinaa yhden sijasta. Se, että rouva lajitteli kotitalousjätteet, kierrätteli narunpätkiä ja keräili viinipullonkorkkeja vietäväksi askartelusta pitävälle naapurinmumolle, kompensoi hänen ulkomaanmatkansa. Hän oli järkähtämättömästi tätä mieltä. Silloin tällöin joku yritti keskustella tästä epäsuhdasta, mutta katui kyllä yritystään pikapuoliin.
Kyökkipsykologina sanoisin, että rouvan elämä oli hyvin tyhjää. Hän pelkäsi kuollakseen sitä, että hänen lapsensa lähtisivät piakkoin kotoa ja hän jäisi yksin. Hänellä ei ollut lupa tehdä kotona yksinkertaisimpiakaan asioita, koska hän ei kuulemma osannut mitään ja sähläsi liikaa, minkä hän kyllä myönsi itsekin. Töissä hänellä oli joitakin valtuuksia, jotka hän käytti maksimaalisesti niin, että hänet nähtiin kiusanhenkenä. Ärsyttävimpiä puolia hänessä oli se, että hän oli matkoillaan nähnyt niin valtavasti asioita, että tiesi kaikesta enemmän kuin muut; muistan liiankin hyvin hänen yhteen maailman köyhimmistä valtioista tekemänsä lomamatkan, jonka jälkeen kuultiin viikkokausia siitä, kuinka noilla ihmisillä ei ole yhtään mitään, mutta he ovat niin valtavan onnellisia ja hymyilevät ihan koko ajan. Semmoinen keski-ikäinen gretathunberg meillä oli ilonamme ja valistajanamme.
Mäkään en ymmärrä tuota maanista matkustelua. Ja itsekin olen lentänyt kymmeniä kertoja lyhyen elämäni aikana.
Ei olisi uskonut että tulee päivä, jolloin ulkomailla matkustelua pidetään junttimaisena.