Minkälainen on tuntemasti matkustusta harrastava ihminen?

Kirjoitusvirheet johtuu siitä etten ehtinyt tarkistaa, kun on tullut liian herkästi "lomake vanhentunut"

Ystäväni, noin 25v työssäkäyvä lapseton nainen. Hän säästää rahaa, ostaa halpoja lentoja tarjouksesta ja tekee parista päivästä viikkoon reissuja Euroopassa ja lähialueilla. Haluaa nähdä maailmaa ja tutustua uusiin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja, toimistotöissä Lontoossa. Seuraava osoite Shanghai ennen kuin lapsi täyttää 3.

Täällä toinen toimistotyöläinen Lontoosta, joka ratkustaa matkustelua. Meillä muuten toimistossa lähes kaikki on tosi kovia matkustamaan. 

Matkustamme lentäen n. 2-5 krt vuodessa. Ellen pääsisi pois Suomesta, tulisin hulluksi. Nyt on kakkoskoti hankittu ulkomailta niin todennäköisesti lennämme sinne vielä useammin. Jos työt ei haittaisi niin lentäisin vähintään 2 krt kuussa. Matkustaminen on ihanaa. Kyseessä 50+ pariskunta, lapset aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Eräs entinen työkaverini matkusteli pitkin maailmaa peruskouluikäisten lastensa kanssa. Koko perhe lenteli vähintään kerran kuussa Euroopan kohteisiin ja kolme kertaa vuodessa muille mantereille. Rouva saattoi ostaa liput esimerkiksi konserttiin tai urheilutapahtumaan, mutta kun perille päästiin, ei ketään kiinnostanutkaan, ja liput jäivät käyttämättä. Pariskunta oli ihan tavallisissa konttoriduuneissa, mies pari vuotta työttömänäkin, mutta rahaa kului ja lomakuvia esiteltiin.

Arkioloissa rouva oli fanaattinen kierrättäjä, joka keräsi lattioilta narunpätkiä ja tuhlausta paheksuen opetti muille, että niitä voidaan käyttää uudelleen monta kertaa. Työpaikkaruokalassa hän oli maanvaiva; ongelmana eivät olleet hänen lautasellaan oleva Argentiinasta tuotu pihvi, vaan muiden lautasilla olevat Argentiinasta tuodut pihvit. Ja voi sitä tietämätöntä, joka otti kaksi lautasliinaa yhden sijasta. Se, että rouva lajitteli kotitalousjätteet, kierrätteli narunpätkiä ja keräili viinipullonkorkkeja vietäväksi askartelusta pitävälle naapurinmumolle, kompensoi hänen ulkomaanmatkansa. Hän oli järkähtämättömästi tätä mieltä. Silloin tällöin joku yritti keskustella tästä epäsuhdasta, mutta katui kyllä yritystään pikapuoliin.

Kyökkipsykologina sanoisin, että rouvan elämä oli hyvin tyhjää. Hän pelkäsi kuollakseen sitä, että hänen lapsensa lähtisivät piakkoin kotoa ja hän jäisi yksin. Hänellä ei ollut lupa tehdä kotona yksinkertaisimpiakaan asioita, koska hän ei kuulemma osannut mitään ja sähläsi liikaa, minkä hän kyllä myönsi itsekin. Töissä hänellä oli joitakin valtuuksia, jotka hän käytti maksimaalisesti niin, että hänet nähtiin kiusanhenkenä. Ärsyttävimpiä puolia hänessä oli se, että hän oli matkoillaan nähnyt niin valtavasti asioita, että tiesi kaikesta enemmän kuin muut; muistan liiankin hyvin hänen yhteen maailman köyhimmistä valtioista tekemänsä lomamatkan, jonka jälkeen kuultiin viikkokausia siitä, kuinka noilla ihmisillä ei ole yhtään mitään, mutta he ovat niin valtavan onnellisia ja hymyilevät ihan koko ajan. Semmoinen keski-ikäinegretathunberg meillä oli ilonamme ja valistajanamme.

Eihän tuolla työkaverillasi ja Greta Thunbergillä ole muuta yhteistä kuin sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastus on asia jota tehdään vaikkapa viikottain.

Matkustelu, esim. 5 kertaa vuodessa ei voi täten  olla mikään harrastus.

Se on vain jotain jota tehdään välillä. Matkustelu, miten sitä voi kutsua harrastukseksi? Työksi ehkä, tietyillä ihmisillä.

Ei missään ole määrätty kuinka usein asiaa pitää tehdä, että sitä voi kutsua harrastukseksi. Jos ihminen aktiivisesti seuraa matkailutapahtumia, lukee ja tutkii matka-aiheita kirjoista ja netistä, suunnittelee matkoja, ehkä bloggaa jälkeenpäin matkoistaan, kyllä sitä voi kutsua harrastukseksi.

Jaa, no sitten minäkin harrastan matkailua. En kyllä käy ulkomailla kuin 1-2 kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs entinen työkaverini matkusteli pitkin maailmaa peruskouluikäisten lastensa kanssa. Koko perhe lenteli vähintään kerran kuussa Euroopan kohteisiin ja kolme kertaa vuodessa muille mantereille. Rouva saattoi ostaa liput esimerkiksi konserttiin tai urheilutapahtumaan, mutta kun perille päästiin, ei ketään kiinnostanutkaan, ja liput jäivät käyttämättä. Pariskunta oli ihan tavallisissa konttoriduuneissa, mies pari vuotta työttömänäkin, mutta rahaa kului ja lomakuvia esiteltiin.

Arkioloissa rouva oli fanaattinen kierrättäjä, joka keräsi lattioilta narunpätkiä ja tuhlausta paheksuen opetti muille, että niitä voidaan käyttää uudelleen monta kertaa. Työpaikkaruokalassa hän oli maanvaiva; ongelmana eivät olleet hänen lautasellaan oleva Argentiinasta tuotu pihvi, vaan muiden lautasilla olevat Argentiinasta tuodut pihvit. Ja voi sitä tietämätöntä, joka otti kaksi lautasliinaa yhden sijasta. Se, että rouva lajitteli kotitalousjätteet, kierrätteli narunpätkiä ja keräili viinipullonkorkkeja vietäväksi askartelusta pitävälle naapurinmumolle, kompensoi hänen ulkomaanmatkansa. Hän oli järkähtämättömästi tätä mieltä. Silloin tällöin joku yritti keskustella tästä epäsuhdasta, mutta katui kyllä yritystään pikapuoliin.

Kyökkipsykologina sanoisin, että rouvan elämä oli hyvin tyhjää. Hän pelkäsi kuollakseen sitä, että hänen lapsensa lähtisivät piakkoin kotoa ja hän jäisi yksin. Hänellä ei ollut lupa tehdä kotona yksinkertaisimpiakaan asioita, koska hän ei kuulemma osannut mitään ja sähläsi liikaa, minkä hän kyllä myönsi itsekin. Töissä hänellä oli joitakin valtuuksia, jotka hän käytti maksimaalisesti niin, että hänet nähtiin kiusanhenkenä. Ärsyttävimpiä puolia hänessä oli se, että hän oli matkoillaan nähnyt niin valtavasti asioita, että tiesi kaikesta enemmän kuin muut; muistan liiankin hyvin hänen yhteen maailman köyhimmistä valtioista tekemänsä lomamatkan, jonka jälkeen kuultiin viikkokausia siitä, kuinka noilla ihmisillä ei ole yhtään mitään, mutta he ovat niin valtavan onnellisia ja hymyilevät ihan koko ajan. Semmoinen keski-ikäinegretathunberg meillä oli ilonamme ja valistajanamme.

Eihän tuolla työkaverillasi ja Greta Thunbergillä ole muuta yhteistä kuin sukupuoli.

Sukupuoli, yksinkertainen mieli, kauhea hätä maapallon saastumisesta ja vahva usko omaan asemaan profeettana ja siihen, että oma saastuttaminen on hyväksyttävämpää kuin muiden saastuttaminen.