Mistä saisi voimia arjessa jaksamiseen -- ideoita, please!!
Olen kahden erityislapsen työssäkäyvä yh-äiti (joo, olen nolo ihmisr*ska, tiedän!). Exäni on hieman hankala ja hänellä on kasvatusasioissa täysin eri periaatteet ja viikottainen puhelinpalaverointi ihan myönteisissä merkeissä ei tunnu auttavan.
Arjessani aivan jok'ikinen tunti on aikataulutettu ja juuri ja juuri ehdin hoitaa työni kunniallisesti -- mistään etenemisestä uralla tai parisuhteista minun on turha edes haaveilla, sillä ei olisi aikaa miettiä mitään ylimääräistä ja jos jollekin miehelle kelpaisin, ei mulla olisi aikaa seurusteluun ja tutustumiseen, kun siis en vain ehtisi tapailemaan ketään, kun vapaa-aikaa ei käytännössä ole kuin pari kertaa kuukaudessa ja sekin menee niiden asioiden tekemiseen, joita en pysty tekemään lasten ollessa kotona.
Omat vanhempani eivät ymmärrä auttaa minua, vaikka asuvat samassa kaupungissa; äitini vain kommentoi hurskastellen, miten hienoa on, kun mulla on _erilainen_ lapsi/lapsia. Mutta hän näkee lapsiani ehkä kerran-pari vuodessa, vaikka asuu samassa kaupungissa.
Tuntuu joskus siltä, että vuorokauden tunnit eivät vain riitä ja koko kroppa ja pää ovat koetuksella. Henkireikiäni ovat sinänsä työ (saan nähdä fiksuja aikuisia ja keskustella työn lomassa jostain järkevästä), lomamatkat (erittäin harvoin) ja kirkossa jumalanpalveluksissa käyminen silloin, kun lapset ovat isänsä luona. Ystäviä mulla on yksi (livekaveri, muut ovat ulkomailla ja siis chatkavereita). Mikä auttaisi?
Kommentit (14)
Varaa joka yö nukkumiseen 8 tuntia. Jos et saa luomusti nukuttua, nuku lääkkeillä.
Käy jumalanpalvelusten sijasta kunnolla pantavana siis saamassa kunnon seksiä.
Laihduta, jos on ylipainoa.
Etkö voisi pyytää vanhemmiltasi enemmän lastenhoitoapua?
Vierailija kirjoitti:
Varaa joka yö nukkumiseen 8 tuntia. Jos et saa luomusti nukuttua, nuku lääkkeillä.
Käy jumalanpalvelusten sijasta kunnolla pantavana siis saamassa kunnon seksiä.
Laihduta, jos on ylipainoa.
Sinänsä noin kuuden tunnin yöunet riittävät; ongelmaa ilmenee, jos jää reilusti sen alle.
Olen irtosuhteita vastaan ja oonkim ollut nyt kuusi vuotta selibaatissa. En edes tiedä, mistä sellaisia satunnaiskumppaneita voisi löytää, mutta pelottaisi, että sitten oikeasti ihastuisin siihen petikaveriin myöskin. 🙂 Lisäksi en halua mitään sp-tauteja.
Olen hoikka kyllä; ei ole lainkaan ylipainoa. Toki muuten voisin freesiytyä/treenata jotain, jos ehtisin, tosin täytynee kehitellä kotiin jotkut paremmat jumppa-/kotikuntosalivehkeet.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi pyytää vanhemmiltasi enemmän lastenhoitoapua?
Täytyy ehkä pyytää uudelleen. Olen monta kertaa hienovaraisesti vihjaissut asiasta (tyyliin: "joskus tuntuu siltä, että toisesta ihmisestä olisi apua" tai "ehtisin paremmin tehdä kotitöitä, jos joku voisi hetkisen pitää seuraa lapsille"), mutta he eivät jotenkin käsitä ilmeisesti vihjauksia, vaan sitä pitäisi sitten ihan vain pyytää suoraan.
T. Ap
Voisiko vapaa-ajan aikataulutusta vähentää? Lasten terapiat yms on tietysti aikataulutettava, mutta ei kai niitäkään ole joka ainoa päivä?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vapaa-ajan aikataulutusta vähentää? Lasten terapiat yms on tietysti aikataulutettava, mutta ei kai niitäkään ole joka ainoa päivä?
Vapaa-ajan aikataulutus on sinänsä ok, mutta molempia lapsia pitää periaatteessa aika aktiivisesti valvoa koko ajan kotonakin (se, jos he leikkivät keskenään noin 10 minuuttia rauhallisesti rikkomatta tai sotkematta pahasti mitään tai nahistelematta siten, että vaatii aikuisen väliintuloa, on jo melkein ihme).
Uliuliuliuli. Kukaan ei varmaan kuitenkaan väkisin sitä spermaa työntänyt römpsääsi? Vanhemmillasi ei ole mitään hoito- ja avustamisvelvoitetta, jos olet täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Uliuliuliuli. Kukaan ei varmaan kuitenkaan väkisin sitä spermaa työntänyt römpsääsi? Vanhemmillasi ei ole mitään hoito- ja avustamisvelvoitetta, jos olet täysi-ikäinen.
Pointtina olikin se, että koetan keksiä keinoja tämän elämäni handlaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Uliuliuliuli. Kukaan ei varmaan kuitenkaan väkisin sitä spermaa työntänyt römpsääsi? Vanhemmillasi ei ole mitään hoito- ja avustamisvelvoitetta, jos olet täysi-ikäinen.
Eikö se sisustus nyt autakkaan? Kirjoitustyylisi on tullut tutuksi eli tyylitön. Auta ja ajattele muita ihmisiä välillä, eiköhän tule eri olo.
Minkäikäisiä nämä sun lapset ovat? Mulla oli kaksi ekkaa, hengissä selvittiin kaikki, nyt asuvat omillaan ja minä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäisiä nämä sun lapset ovat? Mulla oli kaksi ekkaa, hengissä selvittiin kaikki, nyt asuvat omillaan ja minä yksin.
Siinä eskari-iän kieppeillä molemmat. Vaikka nautin siitä, että he ovat pieniä, odotan silti sitä, että heidän toiminnanohjaustaitonsa sekä tunteidensäätelynsä vähäsen kypsyisivät lisää.
T. Ap
Pyydät apua, pyydät apua, pyydät apua. Et vihjaile ja odota, että joku lukee ajatuksiasi vaan pyydät apua. Vanhemmilta, kunnalta, seurakunnalta, mistä vaan. Suoraan ja reippaasti. Mieluiten jotain toistuvaa, esmes 2h/viikossa jatkuvasti tai mitä nyt voikaan pyytää.
Käytät tarvittaessa iPadia, telkkaria, jotain, saadaksesi hetken levättyä.
Tingit kaikesta ei pakollisesta tai vähintään yksinkertaistat: siivous, ruuanlaitto, kaikki muut vaatimukset.
Voitko tehdä etätöitä koskaan? Vähentää työmatkaan kuluvaa aikaa ja käyttää sitä itseesi/asioiden hoitamiseen.
Olisiko jotain vertaistukiryhmiä, joita kautta voisi saada seuraa sekä sinä, että lapset ja ehkä jollain aikavälillä jotain apujakin?
Lapset useammin isälleen?
Up