Professori Pekka Mattila lataa suorat sanat
"Kaikille ei sovi 24 tunnin työviikko, koska nytkin on jo joustoja."
Miten nämä joustot ja 24 tunnin työviikko kuuluvat yhteen siis mitä tekemistä niillä on toistensa kanssa.
Kommentit (15)
Koko titteli työelämäprofessori on täydellinen vitsi, millä ei ole mitään tekemistä akateemisuuden kanssa.
Oli mikä oli, mutta häntä kuunnellaan.
Marinin esittämä malli on loistava.
Jää aika ihmisille enemmän huolehtua perheistään ja läheisistään
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
No kas, laajat verkostot on juuri sitä mitä yliopistot tarvitsevat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
No kas, laajat verkostot on juuri sitä mitä yliopistot tarvitsevat!
Tottakai tarvitsevat. Tosin tässä tapauksessa ne verkostothan olivat jo olemassa ja rekrytointi oli pikemminkin niiden hyväksikäyttöä (yliopistoon päin) kuin niiden laajentamista. Point is kuitenkin, että kun kyse on verkoistoista, eikä akateemisesta (tieteellisestä tai opetukselliseta) toiminnasta niin sitä olisi viisaampi myös kutsua vaikka työelämäverkottajaksi tai jos sen pitää olla joku johtajatitteli niin verkostojohtajaksi tai yhteiskuntasuhdejohtajaksi, eikä professoriksi (joka on nimenomaan akateeminen johtotehtävä).
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
Mutta ylioppilas joka on pitänyt satunnaisen luennon jossain ulkomaisessa yliopistossa on kuitenkin professori ja joka moista tittelinkäyttöä kehtaa kritisoida on nat*i tai ainakin vihap uh uja? Kaksoisstandardit on vahvat kun vihervasemmisto koittaa leimata ja maalittaa vääriä asioita sanovat pois mediasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
No kas, laajat verkostot on juuri sitä mitä yliopistot tarvitsevat!
Tottakai tarvitsevat. Tosin tässä tapauksessa ne verkostothan olivat jo olemassa ja rekrytointi oli pikemminkin niiden hyväksikäyttöä (yliopistoon päin) kuin niiden laajentamista. Point is kuitenkin, että kun kyse on verkoistoista, eikä akateemisesta (tieteellisestä tai opetukselliseta) toiminnasta niin sitä olisi viisaampi myös kutsua vaikka työelämäverkottajaksi tai jos sen pitää olla joku johtajatitteli niin verkostojohtajaksi tai yhteiskuntasuhdejohtajaksi, eikä professoriksi (joka on nimenomaan akateeminen johtotehtävä).
Tosiasiassa jotkut virassaan jumittaneet vanhemmat professorit on niin tosielämästä vieraantuneita omiin ideoihinsa kaavautuneita horisijoita että professorinhommakin pitäisi olla oikeasti määräaikainen eli sellainen että vaikka max 10 vuotta yhdessä virassa/yliopistossa ja sitten katsella alaa jostain muusta hommasta. Ala ja ajatukset uudistuu kun porukka vaihtuu ja tuo uusia näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
Mutta ylioppilas joka on pitänyt satunnaisen luennon jossain ulkomaisessa yliopistossa on kuitenkin professori ja joka moista tittelinkäyttöä kehtaa kritisoida on nat*i tai ainakin vihap uh uja? Kaksoisstandardit on vahvat kun vihervasemmisto koittaa leimata ja maalittaa vääriä asioita sanovat pois mediasta.
Se ei OLE professori, se ON OLLUT VIERAILIJAPROFESSORI sen aikaa kun vierailu on kestänyt. Tässäkin on kyse tittelien sekoittamisesta keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
No kas, laajat verkostot on juuri sitä mitä yliopistot tarvitsevat!
Tottakai tarvitsevat. Tosin tässä tapauksessa ne verkostothan olivat jo olemassa ja rekrytointi oli pikemminkin niiden hyväksikäyttöä (yliopistoon päin) kuin niiden laajentamista. Point is kuitenkin, että kun kyse on verkoistoista, eikä akateemisesta (tieteellisestä tai opetukselliseta) toiminnasta niin sitä olisi viisaampi myös kutsua vaikka työelämäverkottajaksi tai jos sen pitää olla joku johtajatitteli niin verkostojohtajaksi tai yhteiskuntasuhdejohtajaksi, eikä professoriksi (joka on nimenomaan akateeminen johtotehtävä).
Tosiasiassa jotkut virassaan jumittaneet vanhemmat professorit on niin tosielämästä vieraantuneita omiin ideoihinsa kaavautuneita horisijoita että professorinhommakin pitäisi olla oikeasti määräaikainen eli sellainen että vaikka max 10 vuotta yhdessä virassa/yliopistossa ja sitten katsella alaa jostain muusta hommasta. Ala ja ajatukset uudistuu kun porukka vaihtuu ja tuo uusia näkökulmia.
Professoreilla ei ole edes ollut virkoja enää kymmeneen vuoteen. Suurin osa professoreista nimeomaan katselee alaa (siis tiedettä, joka on professorien ala) koko ajan monesta näkökulmasta ja kansainvälisellä kilpailukentällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
Mutta ylioppilas joka on pitänyt satunnaisen luennon jossain ulkomaisessa yliopistossa on kuitenkin professori ja joka moista tittelinkäyttöä kehtaa kritisoida on nat*i tai ainakin vihap uh uja? Kaksoisstandardit on vahvat kun vihervasemmisto koittaa leimata ja maalittaa vääriä asioita sanovat pois mediasta.
Se ei OLE professori, se ON OLLUT VIERAILIJAPROFESSORI sen aikaa kun vierailu on kestänyt. Tässäkin on kyse tittelien sekoittamisesta keskenään.
Suomessa tätä kutsutaan luennoijaksi, kun suomessa tuntuu olevan nuo tittelit suorastaan älyvapaan tarkkoja jos väärä tyyppi avaa suunsa.
Esim. yhtä haukuttiin siitä että ulkomaisessa yliopistossa kauppatieteen maisterin tutkinnon suorittanut ei saa kutsua itseään ktm:ksi. Tosiasiassa saa kyllä koska tuo on vain tutkinnon suomenkielinen termi. Toista haukuttiin siitä että että suoritettuaan di-tutkinnon ulkomailla tuo kutsui itseään diplomi-insinööriksi. Mutta jäi huomaamatta että diplomi-insinöörikin on vain saksankielisen termin suora suomennos ja tutkintohan on sama.
Joten siis joko se äärinillitys tutkintonimikkeistä pätee kaikkiin tai sitten käytetään maalaisjärkeä. Itse käyttäisin jälkimmäistä mutta moni muu tuntuu suosivan tuota ensimmäistä ja odottavan että omille kavereille voi käyttää jälkimmäistä eli kaksoisstandardit.
Vierailija kirjoitti:
Onko Pekka Mattila maisteri
valtiotieteen maisteri ja tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
No kas, laajat verkostot on juuri sitä mitä yliopistot tarvitsevat!
Tottakai tarvitsevat. Tosin tässä tapauksessa ne verkostothan olivat jo olemassa ja rekrytointi oli pikemminkin niiden hyväksikäyttöä (yliopistoon päin) kuin niiden laajentamista. Point is kuitenkin, että kun kyse on verkoistoista, eikä akateemisesta (tieteellisestä tai opetukselliseta) toiminnasta niin sitä olisi viisaampi myös kutsua vaikka työelämäverkottajaksi tai jos sen pitää olla joku johtajatitteli niin verkostojohtajaksi tai yhteiskuntasuhdejohtajaksi, eikä professoriksi (joka on nimenomaan akateeminen johtotehtävä).
Kyse on sekä verkostoista, yliopiston tarpeesta pysyä hajulla siitä mitä työelämässä tapahtuu ja päin vastoin, opettamisesta ja tieteestä, ihan kaikesta. ja kyllä työelämäprofessorin titteli on aivan hyvä ja työelämäprofessorit ovat todistaneet tarpeellisuutensa meilläkin. Esimerkiksi Anssi Vanjoki on ollut aivan loistava.
Nimitykset tuntuvat hiertävän erityisesti "vanhan linjan" yliopistolaisia. Mutta tosiasia on, että tieteenteko omissa kammioissa viis veisaamatta siitä mitä maailmassa tapahtuu, tekee hommasta tarpeettoman tunkkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)
No kas, laajat verkostot on juuri sitä mitä yliopistot tarvitsevat!
Tottakai tarvitsevat. Tosin tässä tapauksessa ne verkostothan olivat jo olemassa ja rekrytointi oli pikemminkin niiden hyväksikäyttöä (yliopistoon päin) kuin niiden laajentamista. Point is kuitenkin, että kun kyse on verkoistoista, eikä akateemisesta (tieteellisestä tai opetukselliseta) toiminnasta niin sitä olisi viisaampi myös kutsua vaikka työelämäverkottajaksi tai jos sen pitää olla joku johtajatitteli niin verkostojohtajaksi tai yhteiskuntasuhdejohtajaksi, eikä professoriksi (joka on nimenomaan akateeminen johtotehtävä).
Tosiasiassa jotkut virassaan jumittaneet vanhemmat protfessorit on niin tosielämästä vieraantuneita omiin ideoihinsa kaavautuneita horisijoita että professorinhommakin pitäisi olla oikeasti määräaikainen eli sellainen että vaikka max 10 vuotta yhdessä virassa/yliopistossa ja sitten katsella alaa jostain muusta hommasta. Ala ja ajatukset uudistuu kun porukka vaihtuu ja tuo uusia näkökulmia.
Professoreilla ei ole edes ollut virkoja enää kymmeneen vuoteen. Suurin osa professoreista nimeomaan katselee alaa (siis tiedettä, joka on professorien ala) koko ajan monesta näkökulmasta ja kansainvälisellä kilpailukentällä.
Sanoin jotkut enkä kaikki. Muutenkin määräaikaisia hommia tuntuu kummasti ketjuuntuvan niille hyville kavereille jotka on sitä virkaa hoitaneet eli määräaikaisesta tuleekin käytännössä vakituinen. Eli siis vanhat horisijat saa jatkaa vaikka ikuisesti kun ovat hankkineet paljon kavereita yliopiston johdossa pitkän uransa aikana.
Pekka Mattilaa haukutaan, koska Pekka Mattila on värikäs tyyppi ja h- ja ärsyttää monia.
Pekka Mattila eiole professori, eikä häntä pitäisi kutsua sellaiseksi. Hän on työelämäprofessori ja häntä pitäisi kutsua sellaiseksi.
Näiden kahden ero on siinä, että professorilta vaaditaan akateeminen professorin pätevyys (eli iso ksasa tärkeitä jufo 3 tason julkaisuja) sekä kokemusta kansainvälisestä tiedetoiminnasta, rahoituksen hankinnasta ja tieteellisestä johtamisesta. Näitä arvioi aina ulkopuoliset arvioitsijat, jotka on sekä palkkaavan yliopiston ulkopuolelta että hakijan suhteen jäävejä.
Työelämäprofessorilta taas ei vaadita muuta kuin, että hänellä on joku sillainen verkosto, josta on opiskeliojiden tulevassa työllistymisessä hyötyä, eikä heidän ansioitaan välttämättä arvioi kukaan (toki joskus on paikka haettavana ja normaali rekryprosessi. Mutta edim kun Apunen nyt ”valittiin” työelämäproffaksi Tampereelle, niin hän itse ehdotti, että ”voisitte luoda mua varten tämmöisen homman”, ja päätöksen tekivät rehtori ja provosti ihan keskenään. Varmaan tämä toki tarkoittaa, että verkostot on hyvät.)