Mitä köyhän lapsiperheen lapsesta tulee aikuisena?

Käsitin, että opittu malli periytyy. Aamuisin ei tarvitse lähteä töihin, voi maata sohvalla päivät pitkät, poltella sätkiä ja juoda kaljaa kavereiden kanssa välittämättä mikä viikonpäivä on. Kouluja ei jaksettu itse käydä loppuun, joten mikä oikeus pakottaa jälkikasvuaan käymään? Järkeviin harrastuksiin ei ole koskaan ollut rahaa, joten vapaa-aika kulutetaan milloin milläkin tavalla. Kun koulu ei kiinnosta, ei työelämäkään lupaavalta vaikuta.

Opiskelen eläinlääkäriksi parhaillaan. Lapsuus oli köyhä mutta silti hyvä.

Köyhyys ei tarkoita pelkkää ankeutta ja surua. Kyllä tiedän myös kaksi kulissiperhettä .. Rahaa ja mainetta on mutta onnellisuutta ei juurikaan.

Miksi jotkut ihmiset ovat niin mustavalkoisia?

Jos ammatteja yms. mietitään, niin mm. rekkakuski, bussikuski, lähihoitaja, sairaanhoitaja, poliitikko, erityisopettaja, taiteilija, kotiäiti, elämäntapatyötön, eläintenhoitaja, lastenhoitaja, psykologi...

Äiti tehtaan duunari ja isä varastomies, minä ainokainen. Stadilaisperhe.

Minä myyntijohtaja samoin kuin miehenikin yo merkonomin koulutuksella. 3. oma ihana talo juuri valmistunut. Hyvin keskiluokkaista elämää matkoineen ja harrastuksineen. 3/4 lapsista jo aikuisia ja vakitöissä. Yksi valmistui nopeasti yliopistosta, toinen kävi amk:n ja kolmannesta tuli duunari ja yrittäjä omasta halustaan

Ei huono

Vierailija kirjoitti:

Käsitin, että opittu malli periytyy. Aamuisin ei tarvitse lähteä töihin, voi maata sohvalla päivät pitkät, poltella sätkiä ja juoda kaljaa kavereiden kanssa välittämättä mikä viikonpäivä on. Kouluja ei jaksettu itse käydä loppuun, joten mikä oikeus pakottaa jälkikasvuaan käymään? Järkeviin harrastuksiin ei ole koskaan ollut rahaa, joten vapaa-aika kulutetaan milloin milläkin tavalla. Kun koulu ei kiinnosta, ei työelämäkään lupaavalta vaikuta.

On totta että nykyään köyhyys yhdistetään luuseriuteen ja sossupummeiluun mutta se on suht uusi ilmiö.

Mun vanhempien nuoruudessa ja mun nuoruudessani sossussa käyminen oli suunnaton häpeä. Köyhyys johtui työttömyydestä tai alipalkatuista töistä. Ja niitä tehtiin 6pv viikossa silti sitkeästi.

Kouluun pääseminen ja sen käyminen oli kunnia-asia

Mun vanhemmat olivat ja ovat edelleen köyhiä. Itse olen keskiluokkainen ja -palkkainen, mutta mitä köyhyys on jättänyt jälkeensä on tietynlainen epävarmuus. Joskus ajattelin että kun mulla on säästöissä ja sijoituksissa X summa rahaa, niin sitten olen köyhyydeltä turvassa. Näinhän asia ei ole. Vaikka rahaa olisi miten, voi aina menettää terveyden, ja ne rahat.

Eli ehkä se köyhyyden pelko jotenkin istuu niin tiukassa ettei siitä pääse eroon, vaikka nyt ei olekaan aineellisesti puutetta mistään. Olen henkisesti köyhä, ja säästän monessa sellaisessa asiassa jossa ei olisi nykyisessä elämäntilanteessani tarvetta säästää.

Menkää sosiologit muualle jauhamasta taas tuota samaa ikuista. Mun tuttavapiiristä oli lapsena kolmannes köyhiä ja heistä tuli ihan normaaleja ihmisiä samoilla henkilökohtaisilla edellytyksillä kuin muistakin. Tosin silloin ei ollut huumeita. Tunnen kaksikin mummon peräkammarissa kasvattamaa tyttöä joista tuli korkeakoulutettuja menestyjiä + muut kymmenet normiköyhät. Nykyään pitää ilmeisesti olla statusharrastukset ja uusin kännykkä että ei ole köyhä? 

Ärsyttää tuollainen reppanalisaatio ja alentuvaisuus ja ihmisten pitäminen täysin ideinä.  Kannattaa tietenkin pitää ääntä siitä että perusopetuksen taso säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihan noin mene. Itse olen äärimmäisen köyhästä suurperheestä kotoisin ja nyt ei ole aikuisena minkäänlaisia rahahuolia.

Lapsiperheiden köyhyyttä tulee helpottaa erilaisin verokevennyksin, panostamalla koulutukseen ja lasten ilmaisiin harrastuksiin. Kaikki raha minkä valtio ja kaupunki lapsiperheisiin laittaa, tulee yleensä takaisin. Näin ei voi sanoa esim syrjäytyneistä aikuisista.

Heh. Köyhyys on periytyvää lapsella vain jos olet syntynyt milleniaalien sukupolveen tai 90-luvun jälkeen. Suurilla ikäluokilla ja äxxäläisillä ei ollut tätä ongelmaa sillä heidän nuoruudessaan elettiin yltäkylläistä kasvun kautta. Niin ne ajat muuttuu.

Ei pidä paikkaansa. Paljon riippuu edelleen perheen asenteesta yleensä koulutukseen. Pidetäänkö koulutyötä perheessä tärkeänä, valvotaanko läksyjen tekoa jne?

Hyvin vaatimattomissa olosuhteissa eläneen sukulaisperheen toinen kaksoispojista väitteli helmikuussa tohtoriksi, veljensä tekee edelleenkin rakennushommia, joten ei se ihmisen menestys ole pelkästään köyhyydestä kiinni, ainakaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Äiti tehtaan duunari ja isä varastomies, minä ainokainen. Stadilaisperhe.

Minä myyntijohtaja samoin kuin miehenikin yo merkonomin koulutuksella. 3. oma ihana talo juuri valmistunut. Hyvin keskiluokkaista elämää matkoineen ja harrastuksineen. 3/4 lapsista jo aikuisia ja vakitöissä. Yksi valmistui nopeasti yliopistosta, toinen kävi amk:n ja kolmannesta tuli duunari ja yrittäjä omasta halustaan

Ei huono

Eihän tuossa ole köyhät lähtökohdat.

Eikös moni menestynyt ja rikas ole lähtöisin köyhästä perheestä.

Minä olin köyhästä perheestä jossa oli kuusi lasta. Kaikesta oli puutetta ja kotona oli aina meluisaa ja ahdasta. Ehkä sen takia en ainakaan tällä hetkellä tahdo lapsia ollenkaan (ikää on kuitenkin jo yli kolmekymmentä). Oon vakityössä jossa ihan ok palkka, mutta mulla on melkein pakkomielteinen tarve ostaa aina halvinta että saan säästöön mahdollisimman paljon.

Asenne koulutukseen merkitsee enemmän kuin rahasumma tilillä.