Hölötätkö aina asiasi kaikille tuttaville vai pidätkö ne itselläsi ja paljastuvat jos paljastuvat?
Mä olen tällainen itsellään asioita pitävä ihminen. Nytkin meneillään aika iso elämänmuutosprojekti josta en ole hiiskunut kenellekään vielä mitään.
Kommentit (7)
En minäkään liiemmin asioitani huutele. Inhoan ihmisten juoruilua.
Mä pidän sisälläni suurimman osan asioista, mutta en osaa sitä ihannoida, päin vastoin, se on mulle erittäin suuri ongelma. Ihailen enemmän ihmisiä, jotka osaavat ottaa muilta tukea ja rakentavasti keskustella ongelmistaan toisten kanssa.
Riippuu täysin asiasta. Osan asioista pidän itselläni, osan kerron. Kerroin esimerkiksi kun suunnittelimme avioeroa eksäni kanssa, mutta vasta sitten kun olin riittävän kauan itse miettinyt asiaa ja tunnemyrsky oli laantunut. En siis puhunut ystäville vielä silloin, kun olin vähän kahden vaiheilla ja oli vaikeaa.
Työjutuista puhun joskus, mutta usein sen jälkeen tuntuu ettei olisi kannattanut sanoa mitään. Ne työpaikan jutut kuuluu lopulta työpaikalle.
Hölötän aina kaiken lähimmäisilleni. Oikeastaan ihan triviaalitkin jutut, suuremmista puhumattakaan. Se on kai mun tapani olla sosiaalinen.
Kyllä usein harmittaa usein avautuminen, ei olisi pitänytkään kertoa.
Kuten sanotaan. Onko kaikesta pakko puhua.
Ei vain yksinkertaisesti ole mitään syytä kertoa kenellekään mitään erityistä elämästä. Muut ovat oikeastaan yhdentekeviä.