Mistä lapseton saa sisältöä elämään?
Se on nyt todettu että lapsettomana tulen elämään loppuelämäni eikä vaihtoehtoja ole. Minulle ei lisääntymisen arpa osunut. Tuntuu todella tyhjältä ja teennäiseltä paskalta nauttia mistään niistä asioista mistä lapsettomia aina kehotetaan nauttimaan. Matkustelu yms. On se ihan kivaa mutta ei ole sama kuin tuntea mitä on vanhemmuus. Moni vanhempi sanoo sen itse ettei ole koskaan kokenut mitään niin merkityksellistä. Lisäksi tarve lisääntyä tulee biologiasta. Silti on niitä ketkä eivät siihen pysty. Pahin on kun lapsetonta kehotetaan menemään jonnekin VAPAAEHTOISTOIMINTAAN LASTEN KANSSA! Tai: onhan sinulla ne siskosi lapset.. joo haistakaa jo v***. Anna sinä sun lapset minulle ja mene hoitamaan siskosi lapsia, kyllä se siitä ?
Kommentit (50)
Vaikea vastata, koska me lapsettomathan emme ole todellakaan samasta puusta veistettyjä ja olemme monista eri syistä lapsettomia.
SInulle lapsettomuus on selkeästi vaikea pala. En osaa sinua auttaa. Minä taas saan monesta muustakin asiasta kuin lapsista ihan tarpeeksi merkitystä ja iloa arkeen, vaikka olisin varmaan saanut sitä myös lapsistakin enkä ollenkaan kiellä että he tuovat vanhemmilleen merkitystä elämään. Elämäni ei tunnu ollenkaan tyhjältä tästä syystä eikä lapsettomuutta kannata enää miettiä koska tuskin saisinkaan enää lapsia.
Ei muuta kuin tsemppiä.
En ole vela, mutten ole löytänyt isäksi sopivaa miestä. Olen 39. Kyllä minulla on sisältöä elämässäni välillä vähän liikaakin. Vaativa ammatti, vaativa, mutta paljon antava kilpaurheilulaji, jossa olen hyvä, ystäviä, matkustelua, kodin remontoimista, puutarhahommia jne peruselämää.
Tuossa joku valitti, ettei lapsista ole elämänsisällöksi. Aika ankea elämä varmaan on, jollei mitään muuta sisältöä siihen ole, kuin ne lapset. Niin kuin on jo mainittu, jossain vaiheessa ne muuttavat omilleen. Toisaalta kyllä minä ja sisareni pidämme vanhempiimme yhteyttä useita kertoja viikossa ja välillä käydään yhdessä tapahtumissa.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mäkin luulin että jäädään lapsettomiksi, mutta elämä yllätti sitten kuitenkin ihanalla pienellä pojalla.
Toivon sinun vielä löytävän elämällesi tarkoituksen jostain muualta.
Mun en mäkään noita velojen juttuja tajuu, matkustelun ja sen OMAN elämän hehkuttamista.
Omaa elämää ei saa hehkuttaa? Saathan sinäkin täällä hehkuttaa pientä poikaasi. Kuulostaa just samalta kuin että homot taas mainostavat homouttaan (heterouttaanhan saa tietenkin mainostaa).
Minun elämäni on ainakin omaa elämääni eikä kenenkään muun ja hehkutan sitä just niin paljon kuin haluan. Aika surullista, jos sinä elät vain muiden kautta - oletko niitä jotka eivät osaa puhua muista kuin lapsistaan? Boring. Ja tiedoksi, että oma elämääni ilman lapsia kuuluu tietenkin myös muita ihmisiä.
Mikäli joku kohta laukoo että sinkut ovat itsekkäitä niin säästäkää mut siltä... Näille sanon että onko pakko tehdä niitä lapsia jos se on niin vaivalloista - versus sinkkujen ja lapsettomien "helppo" elämä.
P.S. En matkustele kuin lähinaapurimaissa ekologisista syistä.
Ei elämänsisältö voi olla lapset, lapsenlapset tai puoliso. Kyllä jokaisen pitää se tarkoitus löytää omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisesti lapseton. Nautin ihan aidosti asioista elämässä, kehostani, itseni sivistämisestä, ystävyyksistä ja siitä että saan olla rauhassa ja omissa ajatuksissani. En saa hoivaamisesta mitään irti.
En usko, että pystyt nauttimaan elämästä kuten minä, koska selkeästi hoiva ja lasten seura kiinnostavat sinua aidosti ja muut asiat kiinnostavat vähemmän. En tiedä, voiko millään asennemuutoksella muuttaa tuota. Ehkäpä adoptio on ainoa ratkaisu?
Olen kyllä aina ihmetellyt, miten tyhjänä useat ihmiset kokevat maailman. Kun lapset muuttavat kotoa pois, ollaan taas samassa tilanteessa jossa ei nähdä muuta kuin yksinäisyys.
Toivon, että löydät itsellesi sopivan polun.
Hyvä kirjoitus.
Minulla sama tilanne, vela. Kauheinta mitä voisi tapahtua, olisi ollut vahinkolapset. Vaara ohi itsellä 👌😊.
Mut okei, tyhjän pesän tyhjyyttä kai seuraa lastenlasten odotus, aika monella.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mäkin luulin että jäädään lapsettomiksi, mutta elämä yllätti sitten kuitenkin ihanalla pienellä pojalla.
Toivon sinun vielä löytävän elämällesi tarkoituksen jostain muualta.
Mun en mäkään noita velojen juttuja tajuu, matkustelun ja sen OMAN elämän hehkuttamista.
Ehkä on hyväkin, ettet tajua, mistä jäit paitsi, kun sen lapsen hankit.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mäkin luulin että jäädään lapsettomiksi, mutta elämä yllätti sitten kuitenkin ihanalla pienellä pojalla.
Toivon sinun vielä löytävän elämällesi tarkoituksen jostain muualta.
Mun en mäkään noita velojen juttuja tajuu, matkustelun ja sen OMAN elämän hehkuttamista.
Eiköhän jokainen saa elää niinkuin parhaaksi näkee? Toiset kokee lapset onnena, toiset lapsettomuuden. Kumpikaan ei ole väärin. Mä olen vela muttei se liityy mitenkään vapauteen, ilmastonmuutokseen tai matkusteluun. Minussa ei vain ole hitustakaan äidillisyyttä ja lapsen hankinta luottaen " kyl se sieltä tulee äidillisyys ku lapsi syntyy" on absurdia. Jos ei tulekkaan? En kuitenkaan vihaa lapsia, vaikka niin usein väitetään.
Joskus läskeistäni johtuen onnitellaan vauvasta. Kerron totuuden ja totean, että tunteetonta noin sanoa. Mitä jos kohdalle sattuu sellainen joka ei voi lasta saada vaikka haluaa?
Surullinen kohtalo on vain niillä, jotka eivät voi asiasta päättää itse vaan kohtaloon tyydyttävä.
Omassa tuttavapiirissä on suurperheitä, on lapsettomiksi jääneitä vaikka halu ois ollut mutta luonto ei sitä suonut. On lapsettomia, jotka ovat päätyneet adoptoimaan ulkomailta, kotimaasta. On sijaisvanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehillä ole tarvetta lisääntyä.
Höpön löpö. Mieheni sai lapsemme 40 v eteenpäin ja ennen tätä kärsi siitä, ettei ollut lapsia. Koki, että elämä valuu hukkaan eikä ole tulevaisuutta...
Niin voi kokea myös vasta sen jälkeen, kun sen lapsen on hankkinut. Ei se lapsi sitä elämää anna.
Tässä taas palataan siihen perinteiseen ongelmaan, että oman elämän mielekkyys perustuu vain haavekuville tulevaisuudesta ja nojaa lapsiin, joita ei ole edes olemassa. Ei lasten saaminen ole mikään itsestäänselvyys, eikä lisääntyminen erityisen järkevää. Elämä tulee aina olemaan pelkkä raadollinen lihamylly pettymyksineen ja epäkohtineen. Siinä ei jo elävien auta muu kuin yrittää löytää tasapaino ja rauha oman mielensä ja maailman välille. Lopulta kaikilla on vain itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuskasi, olin myös lapseton. Eikä mitkään sanat lohduta, tiedän, päinvastoin loukkaa. Jonkinlainen asian hyväksyminen ja käsittely, mikä olisi sulle tärkeää myös elämässä, mihin voisi panostaa? Voimia:)
Olit lapseton, muttet enää? Häh?
Mun mielestä jokaisen ihmisen kommentti joka ei ole oikeasti kipeästi lasta halunnut, on tässä ketjussa turha. Sille on syy miksi ihmiset lisääntyvät ja haluavat lisääntyä. Se on biologia. Kaikki ei sitä samaa tarvetta kuitenkaan tunne. Mutta tää ketju on täynnä ihmisiä joilla ei ole hajuakaan mitä tunnen koska joko he eivät ole lapsia koskaan oikeasti halunneet tai sitten ovat saaneet mutta jostain syystä kokevat että ne on pilanneet ihmisen elämän. Onneksi joku tässä ketjussa tietää mitä koen, kiitos siitä. Eikä kyse ole siitä että minulla ei ole elämässä sisältöä. Kyse on siitä että vuosia olen halunnut ja toivonut lapsia enkä niitä saa. Uskon itse että syy sille miksi se tuntuu niin pahalta on osin biologinen. Kaikki eivät ole samanlaisia mutta on typerää tulla syyttelemään ihmistä joka kärsii lapsettomuudesta, että hän ei vaan osaa hankkia sisältöä elämään. Mulla on aivan käsittämättömän rikas elämä mutta se ei tunnu miltään vaikka kuinka olen kaikesta kiitollinen. Olisin halunnut tuntea miltä tuntuu ottaa oma vauva syliin eka kertaa. Tuntea äidin rakkauden ja nähdä ihmisen kasvun sen kotoa pois lähdönkin. On idioottimaista väittää että ihmiset lisääntyvät sisällön vuoksi. Lisääntyminen on eläimen tarve. Kiitos niille muutamalle empaattiselle tässä ketjussa. -ap
Miksi elämällä pitäisi olla jotain erityistä sisältöä? Tuollainen ajattelu on vain oire tästä nykyajan äärimmäisen itsekeskeisestä elämyskulttuurista: minäminäminä tarvitsen elämääni ihan erityistä sisältöä tai muuten!
Elämä on, ja sitä eletään. Jossain määrin siihen voi itse vaikuttaa, suuriin linjoihin loppujen lopuksi yllättävän vähän.
-vela, joka vaan elää elämäänsä eikä matkustele
Vierailija kirjoitti:
Ei miehillä ole tarvetta lisääntyä.
Kyllä on. Olen nuori isä, 28v ja jo kaksi lasta. Tätä minä elämältä haluan! Lapseni ovat kaikkein tärkeintä elämässäni, nainen tulee kaukana sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jokaisen ihmisen kommentti joka ei ole oikeasti kipeästi lasta halunnut, on tässä ketjussa turha. Sille on syy miksi ihmiset lisääntyvät ja haluavat lisääntyä. Se on biologia. Kaikki ei sitä samaa tarvetta kuitenkaan tunne. Mutta tää ketju on täynnä ihmisiä joilla ei ole hajuakaan mitä tunnen koska joko he eivät ole lapsia koskaan oikeasti halunneet tai sitten ovat saaneet mutta jostain syystä kokevat että ne on pilanneet ihmisen elämän. Onneksi joku tässä ketjussa tietää mitä koen, kiitos siitä. Eikä kyse ole siitä että minulla ei ole elämässä sisältöä. Kyse on siitä että vuosia olen halunnut ja toivonut lapsia enkä niitä saa. Uskon itse että syy sille miksi se tuntuu niin pahalta on osin biologinen. Kaikki eivät ole samanlaisia mutta on typerää tulla syyttelemään ihmistä joka kärsii lapsettomuudesta, että hän ei vaan osaa hankkia sisältöä elämään. Mulla on aivan käsittämättömän rikas elämä mutta se ei tunnu miltään vaikka kuinka olen kaikesta kiitollinen. Olisin halunnut tuntea miltä tuntuu ottaa oma vauva syliin eka kertaa. Tuntea äidin rakkauden ja nähdä ihmisen kasvun sen kotoa pois lähdönkin. On idioottimaista väittää että ihmiset lisääntyvät sisällön vuoksi. Lisääntyminen on eläimen tarve. Kiitos niille muutamalle empaattiselle tässä ketjussa. -ap
Yhdelläkään eläimellä ei ole minkäänlaista tarvetta lisääntyä. Eläimillä on tarve paritella. Siitä sitten seuraa yleensä penikoita, mutta eivät eläimet sitä paritellessaan tiedä. Kun penikat syntyvät, herää hoivavietti. Ei penikoita, ei hoivaviettiä. Toki monilla eläimillä jonkun toisenkin penikat laukaisee hoivavietin, esim. susilaumassa kaikki hoitavat alfanaaraan poikasia, jopa imettävät.
Mutta mitään lisääntymisviettiä ei ole yhdelläkään eläimellä. Ei myöskään ihmisillä: tämä hysteerinen vauvakuumeilu on itse asiassa hyvin modernia perua, toisaalta viktoriaanisen ajan äitimyytin jäänne, toisaalta seurausta e-pilleristä ja valinnanvapaudesta. Ennen vanhaan lapsia vaan tuli kun harrastit seksiä, halusit tai et.
Nyt ensin suret tuon menetyksen. Sitten ilmoittaudut tukiperheeksi. Saat ihania lapsia syliisi, sellaisia jotka todella syliä tarvitsevat. Se on myös äitiyttä, tosin ilman synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jokaisen ihmisen kommentti joka ei ole oikeasti kipeästi lasta halunnut, on tässä ketjussa turha. Sille on syy miksi ihmiset lisääntyvät ja haluavat lisääntyä. Se on biologia. Kaikki ei sitä samaa tarvetta kuitenkaan tunne. Mutta tää ketju on täynnä ihmisiä joilla ei ole hajuakaan mitä tunnen koska joko he eivät ole lapsia koskaan oikeasti halunneet tai sitten ovat saaneet mutta jostain syystä kokevat että ne on pilanneet ihmisen elämän. Onneksi joku tässä ketjussa tietää mitä koen, kiitos siitä. Eikä kyse ole siitä että minulla ei ole elämässä sisältöä. Kyse on siitä että vuosia olen halunnut ja toivonut lapsia enkä niitä saa. Uskon itse että syy sille miksi se tuntuu niin pahalta on osin biologinen. Kaikki eivät ole samanlaisia mutta on typerää tulla syyttelemään ihmistä joka kärsii lapsettomuudesta, että hän ei vaan osaa hankkia sisältöä elämään. Mulla on aivan käsittämättömän rikas elämä mutta se ei tunnu miltään vaikka kuinka olen kaikesta kiitollinen. Olisin halunnut tuntea miltä tuntuu ottaa oma vauva syliin eka kertaa. Tuntea äidin rakkauden ja nähdä ihmisen kasvun sen kotoa pois lähdönkin. On idioottimaista väittää että ihmiset lisääntyvät sisällön vuoksi. Lisääntyminen on eläimen tarve. Kiitos niille muutamalle empaattiselle tässä ketjussa. -ap
Vastaus otsikon kysymykseen on siis kohdallasi: "ei mistään", ja olet tiennyt tämän alusta alkaen. Älä perusta ketjuja, jos et halua keskustelua.
Kiitos kaikille tämän ketjun empatiaan kykeneville vastaajille ❤️ -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehillä ole tarvetta lisääntyä.
Kyllä on. Olen nuori isä, 28v ja jo kaksi lasta. Tätä minä elämältä haluan! Lapseni ovat kaikkein tärkeintä elämässäni, nainen tulee kaukana sen jälkeen.
Tätäkin tässä ketjussa alapeukutettu.. sairaita ihmisiä olemassa. Onnea sinulle olen tosi onnellinen sinun puolestasi .
Minulla rahan puute estää riittävän sisällön, ei lasten puute. Keksin ainakin 500 asiaa jota voisin tehdä lopun ikää jos rahaa olisi riittävästi. En halua omia lapsia huonojen geenien ja huonon sressinsierokyvyn vuoksi mutta jos olisin rikas voisin adoptoida muutaman lapsen ja laittaa lastenhoitajat hoitamaan ne pääosin, saisin siis rusinat pullasta.