Lue keskustelun säännöt.
Pienikokoinen mies ja ylipainoinen iso nainen, mitä ajatuksia herättää?
19.08.2019 |
Olen ollut pitkään sinkku. Varmaan huono itsetuntoni ja myös reipas ylipaino vaikuttavat siihen, etten ole löytänyt kumppania. Nyt olen kirjoitellut mukavan miehen kanssa, mutta ongelma on, että mies on selvästi minua pienikokoisempi. En ole vielä uskaltanut tavata tämän vuoksi.
Onko tässä mahdollisuutta suhteeseen? Minua nolottaa olla niin selvästi miestä isompi. Kaikki aiemmat miesjuttuni ovat olleet isokokoisten miesten kanssa. Herättääkö tällainen epäsuhta muissa ihmisissä kummastusta tai huvittuneisuutta? Miten oppisin hyväksymään kokoeron?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin exäni kanssa semmoinen pari. Fyysisesti sovittiin yhteen, henkisesti ei.
Iso mela oli tosiaan exällä ja paneminen sujui kiloistani huolimatta.
Sama muuten, mutta mela oli keskikokoinen.
Oltiin saman pituisia, mutta ex-poikaystävä painoi silloin 45 kg.
Hän näytti aika laihalta vaatteet päälläkin. Ei tietääkseni silti ollut syömishäiriötä.
Kova laskettelemaan ja metsästämään, tupakkaakin taisi kulua.
Seurustelun loppumiseen eivät vaikuttaneet ympäristö- tai sosiaaliset tekijät.
Kuten yllä, fyysisesti sovittiin yhteen, mutta henkisesti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääli miehen puolesta. Päälle ei pääse ja alle ei tohdi mennä 😂
On sulla ihme luulot.
Kyllä minä olin munan päälläkin, ja lähetyssaarnaaka-asento onnistui laihan ja ketterän kanssa ihan hyvin.
Mun tulee ekana mieleen-että rouva on syönyt kaikki lasten vanukkaat..
Tuttavapariskuntani on suurin piirtein yhtä pitkiä, mies saattaa olla sentin tai pari lyhyempi ja nainen painaa parikymmentä kiloa enemmän.
165 cm miehellä se 15 senttinen muna näyttää suuremmalta kuin 180 pituisella miehellä.
Ap tiedoksi, että olet hävinnyt pelin, jos mietit mitä muut ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen elokuva "Liian paksu perhoseksi". Mutta sen lisäksi jos näen tuollaisen "epäsuhtaisen parin", ajattelen lähinnä että nuo rakastavat toisiaan ihan oikeasti kun eivät juutu siihen miten asioiden pitäisi yleisen käsityksen mukaan olla.
Minulle tulee aina mieleen, että se lihava on lihonut suhteessa ja se toinen on tyytymätön suhteen nykytilaan.
Miksei se lihonut voisi olla se tyytymätön ja lihonut siksi?
Turvallisinta pariutua vähän pläskinä niin ei ainakaan tuota pettymystä lihomalla.
Pistää takkoo päin sitä kato doggistaililla hei! Prööt! Prööt! Prööt! Prööt! Prööt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen isokokoisena naisena seurustellut joskus pienen (=lyhyen ja hintelän) miehen kanssa. Pituutta enemmän itseäni häiritsi miehen hentous. Häntä varmaan häiritsi läskiyteni. Varmaan oltiin "samalla viivalla" - siis molemmat niitä vähemmän haluttuja seurustelumarkkinoilla.
Ensimmäisenä tulee siis mieleen tuo, että olette molemmat kakkoskastia ja päätyneet tyytymään toisiinne - mikä ei tarkoita etteikö suhde voisi toimia.
Ja anteeksi, ei pahalla, mutta minun eka mielikuvani on tuo.
No tämä. Tuttavapiirissä on eräs tällainen pariskunta, ja tämä on kyllä yleinen mielikuva. Tässä parissa tuo hento mies oli vielä tullut monelle sinkkutytölle vastaan Tinderissä noin vuoden ajan ennen kuin tämä pariskunta tapasi. Eli mies oli jo pitkään yrittänyt löytää seuraa ja tämä ylipainoinen leidikin oli aika epätoivoinen tapaus.
MUTTA. Ovat ilmeisen tyytyväisiä yhdessä. Lähtökohdat voivat olla mitä vaan ja muut ihmiset ajattelevat vaikka mitä, mutta tärkeintähän on se, miten pariskunta itse toisiinsa suhtautuu. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Ei häirinnyt flavicia ecclestoneakaan itse himoitsen isoja itseä pitempiä seksuaalisia naisia.
Hyvin uppoaa. Mieheni on isomunainen vaikka pieni onkin ja oli taas aika villi viikonloppu.