Vasta äitiys tekee naisesta naisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on nainen kun se syntyy sellaiseksi, mutta toki äitiys tuo usein naisesta enempi pehmeyttä ja hoivaviettiä sekä muita feminiiniseksi miellettyjä piirteitä esiin, mikä voi luonnollisesti viehättää miehiä.

Onhan äidillisyys suloista, ja itseänikin naisena kiihottaa enempi sellaiset miehet, jotka on jotenkin kosketuksissa perimmäiseen luontoonsa eli isyys tekee miehestä vetovoimaisemman verrattuna lapsettomiin.

Lapsettomat on usein sellaisia vähän kylmempiä ja nössömpiä, itsekkäämpiä ja lapsellisempia.

Mä olen erityisaikuisen (entisen erityislapsen) äitinä eri mieltä. Juuri äitiys on sitkistänyt, kovettanut ja opettanut saamaan tahtonsa läpi ilman tunteilua. Aivan varmasti minäkin olisin romanttisempi ja hoivaavampi, ehkä sitten naisellisempikin, ilman 20 vuoden vääntöä milloin minkäkin instanssin tai kenenkin henkilön kanssa.

Ihan tavallisten lasten äitinä olen samaa mieltä :D Vasta äitiyden myötä olen uskaltanut vaatia omaa tilaani ja paikkaani maailmassa. En pelkää sanoa ei tai pelkää kuollakseni etten miellytä muita.

Minua äitiys taas herkisti huomattavasti ja teki katseestakin yhtäaikaa syvemmän ja lempeämmän.

Samoin käynyt suurimmallaosalla tuttavista.

Se ei kyllä yllätä, että tällä palstalla käy niitä, jotka ovat kovia ja kylmiä naisia vaikka olisivat äitejäkin.

Onhan maailmassa ollut aina naisia jotka ovat äitejä, ja siitä huolimatta kylmäkiskoisia ihmisiä.

Meillä on ilmeisesti vähän erilaiset lähtökohdat äitiyteen. Jos minä olisin ollut herkkä, syvä ja lempeä, lapseni ei tänä päivänä olisi omillaan toimeentuleva aikuinen. Ei, tämän äidin osa oli taistella. Se kannatti.

Aivan yhdentekevää luokitteleeko yhteiskunta ja joku Aki minut mieheksi, naiseksi vai kukkaruukuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on nainen kun se syntyy sellaiseksi, mutta toki äitiys tuo usein naisesta enempi pehmeyttä ja hoivaviettiä sekä muita feminiiniseksi miellettyjä piirteitä esiin, mikä voi luonnollisesti viehättää miehiä.

Onhan äidillisyys suloista, ja itseänikin naisena kiihottaa enempi sellaiset miehet, jotka on jotenkin kosketuksissa perimmäiseen luontoonsa eli isyys tekee miehestä vetovoimaisemman verrattuna lapsettomiin.

Lapsettomat on usein sellaisia vähän kylmempiä ja nössömpiä, itsekkäämpiä ja lapsellisempia.

Mä olen erityisaikuisen (entisen erityislapsen) äitinä eri mieltä. Juuri äitiys on sitkistänyt, kovettanut ja opettanut saamaan tahtonsa läpi ilman tunteilua. Aivan varmasti minäkin olisin romanttisempi ja hoivaavampi, ehkä sitten naisellisempikin, ilman 20 vuoden vääntöä milloin minkäkin instanssin tai kenenkin henkilön kanssa.

Ihan tavallisten lasten äitinä olen samaa mieltä :D Vasta äitiyden myötä olen uskaltanut vaatia omaa tilaani ja paikkaani maailmassa. En pelkää sanoa ei tai pelkää kuollakseni etten miellytä muita.

Minua äitiys taas herkisti huomattavasti ja teki katseestakin yhtäaikaa syvemmän ja lempeämmän.

Samoin käynyt suurimmallaosalla tuttavista.

Se ei kyllä yllätä, että tällä palstalla käy niitä, jotka ovat kovia ja kylmiä naisia vaikka olisivat äitejäkin.

Onhan maailmassa ollut aina naisia jotka ovat äitejä, ja siitä huolimatta kylmäkiskoisia ihmisiä.

Hassua että ajattelet minun olevan kylmäkiskoinen, kova tai kylmä ihminen. Olen aina ollut lempeä, kiltti ja muita ajatteleva. Olen sellainen edelleenkin, mutta nyt en jäisi kenenkään kynnysmatoksi. Ei se todellakaan tarkoita että olisin kylmäkiskoinen tai viileä. Omituista että edes ajattelet noin. Et taida olla niin lempeä ihminen kuin luulet?

Onhan se oikeastaan noin. Ei meillä olisi edes sukupuolia, jos ei olisi kyse lisääntymisestä. Jos ei lisäänny, niin on ihan sama kumpaa sukupuolta olet loppujen lopuksi.

Kyllä minä ainakin tunsin olevani vähemmän nainen kun tulin äidiksi. Ympäristö ja varsinkin neuvola oli todella vanhakantaisia ja heille minä olin vain äiti äiti ja äiti ja siihen minun pitäisi tyytyä.

En muuten tyytynyt. Minä olen aina ensin nainen ihninen sitten vasta äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on nainen kun se syntyy sellaiseksi, mutta toki äitiys tuo usein naisesta enempi pehmeyttä ja hoivaviettiä sekä muita feminiiniseksi miellettyjä piirteitä esiin, mikä voi luonnollisesti viehättää miehiä.

Onhan äidillisyys suloista, ja itseänikin naisena kiihottaa enempi sellaiset miehet, jotka on jotenkin kosketuksissa perimmäiseen luontoonsa eli isyys tekee miehestä vetovoimaisemman verrattuna lapsettomiin.

Lapsettomat on usein sellaisia vähän kylmempiä ja nössömpiä, itsekkäämpiä ja lapsellisempia.

Mä olen erityisaikuisen (entisen erityislapsen) äitinä eri mieltä. Juuri äitiys on sitkistänyt, kovettanut ja opettanut saamaan tahtonsa läpi ilman tunteilua. Aivan varmasti minäkin olisin romanttisempi ja hoivaavampi, ehkä sitten naisellisempikin, ilman 20 vuoden vääntöä milloin minkäkin instanssin tai kenenkin henkilön kanssa.

Niinpä. Äitiys on kovaa ja äitiys kovettaa naisen. Jo raskaus vaatii valtavaa voimaa puhumattakaan synnytyksestä. Niisså ei ole mitåän pehmeää tai suloista vaan raakaa fyysistå ja henkistå voimaa , tuskaa ja verta . Elämästå katoaa kaikki tuskaton, pehmeä, lempeä ja kiireettömyys ja se suloinen naisellisuus. Äiti-ihminen on tietenkin nainen mutta kova ja itsekäsi oman pennun hyvinvoinnin varmistaja.